Vuosijuhlaviikonloppu

Joensuun Yliopiston Ylioppilaskunnan 40. vuosijuhlat 10.10.2009

Puku oli tosiaan ihana ja hiukset ja naama järjestyksessä.

Iskran edustajat Venäjän väreissä. :)

Ja jotta juhliminen ei olisi jäänyt ihan pintapuoliseksi, päätettiin siihen käyttää kunnolla aikaa.

la 10.10.

klo 8.00 Kampaaja

klo 12.00 Meikki

klo 14.00 Pukeutumaan ja korttia kirjoittamaan kanssaedustajien luo

klo 15.45 Karjalantalolla eli pelipaikoilla

klo 16.06 Iskran tervehdys ylioppilaskunnalle

klo 16.12 Jorauksen tervehdys ylioppilaskunnalle

klo 18.00 Vuosijuhla alkaa

klo 18 – 23.30 Syömistä, juomista, miellyttävää seurustelua teekkaripöytäseuralaisten kanssa sekä laulua

klo 23.30 – 01.30 Jatkot ravintolasalissa, tanssia ja miellyttävää seurustelua

klo 01.30 – 07.00 Jatkojen jatkot ylioppilaskunnassa, tanssia, boolia, miellyttävää seurustelua, Singstaria

su 11.10.

klo 12.00 Silliaamiainen ylioppilaskunnassa alkaa

klo 12 – 21 Aamiaisen syöntiä, Singstaria, saunomista x2, miellyttävää seurustelua

klo 21 – 23.30 Pakollisten juttujen (käännöstyö, sähköposteja, hampaiden pesu) suorittaminen kotona

klo 23.45 – 02.30 Silliksen jatkot Cornerissa ja Bepopissa, tanssia

 

Kyllä näitä voi jo juhliksi kutsua.

Gluteeniton leipominen + Heini = ?!?

Eilen maanantaina oli leipomispäivä. Tänään oli myyjäiset keskussairaalalla ja me iloiset ja reippaat ja ahkerat iskralaiset sitten talkoilla leivottiin kaikkea herkullista myytäväksi Iskran matkakassan kartuttamiseks. Mulle napsahti gluteeniton osasto ja sieltä pikkupizzat ja kääretortut.

Mitäs minä sitten opin eilisestä..?

1. TISKAA JA SIIVOA KUNNOLLA JA HYVISSÄ AJOIN ennen leipomisen aloittamista.

2. ETSI SOPIVAT RESEPTIT HYVISSÄ AJOIN esim. Internetistä.

3. Jos pitää leipoa gluteenitonta, OTA HYVISSÄ AJOIN SELVÄÄ, MITEN JAUHOT KYSEISEN TUOTTEEN KOHDALLA ON JÄRKEVINTÄ KORVATA.

4. VARMISTA ETUKÄTEEN, MITEN PALJON LEIPOMISTARVIKKEITA PITÄÄ OSTAA.

5. Pidä leipovan kummitädin + äidin puhelinnumerot valmiina kännykän pikavalinnoissa.

6. Kaupan lähellä asuminen on kätevää.

7. ÄLÄ SOVI MITÄÄN MUUTA MENOA LEIPOMISILLALLE.

Taas ollaan siis paljon viisaampia. Ja meni muuten hyvin kaupaksi kaikki minun leipomat, myös sellaisille joilla ei keliakiaa ole, jeee. :)

Miljoona sähköpostia, ihanaa!

Turhaan pelkäsin, ainejärjestöt on taas vieny mennessään. Sähköposteja tulee ja lähtee, kokouksissa löytyy ja mun äsken lähettämän tapahtumamailin mukaan koko ajan tuntuu tapahtuvan jotain tuonne 16.12. asti. Jesjes. Itekin saa tehä jos jonkinlaista: roudaan tervasoihtuja yliopistolle, leivon gluteenittomia pikkupizzoja ja kääretorttua, seisoskelen yliopiston päärakennuksen aulassa neljä tuntia, levittelen julisteita ympäri kaupunkia etc. etc. etc.

Parasta on kuitenkin se, kun kahtena syksyisenä lauantaina meen aamupäivästä kampaajalle virittämään hiuksiani, iltapäivällä meikkailen (tai meen meikkaajalle..?), alkuillasta vedän iltapuvun päälle ja lähen edustamaan. Että on tosiaan ikävää tämä ainejärjestötoiminta. ;)

Nuo soihdut liittyy meiän huomisiin (tai kellon mukaan tämänpäiväisiin) fuksiaisiin, jotka on siis olympialaisteemalla! Tulee varmaan parhaat aikoihin. :) Siis kunhan ei sytytetä kenenkään hiuksia tai ruohikkopaloa… Meille on askarreltu valtava Venäjän lippukin, ja koska porukkaa tulee kolmesta kielten ainejärjestöstä, meitä on muutama!

Voi kunpa elämä voiskin olla pelkkää järjestötoimintaa. Sitten ei tarvis stressata viikonlopputöihin menosta (jonka eteen en oo tehny mitään), pro gradusta (jonka eteen en oo myöskään tehny mitään), kursseista (joilla oon useimmiten jopa käynyt - eilenkin ihan viis tuntia istuin luennolla!) tai ees rakennekynsistä (joista kaksi on tänään naksahtanu poikki). Paitsi rakennekynsistä stressaisin ehkä joka tapauksessa, oon tainnu jäädä koukkuun.

Huomenna ylioppilaskunnan puheenjohtajatapaamiseen. Nyt Nasha Russia -sketsien pariin. Viikonloppuna on aikaa vaikka ladata tänne kuvia!

Arki iskee turpaan – Suomessa taas

Niinhän siinä kävi, ettei tänne sitten enää päätynyt postauksia Pekingistä. MUTTA voin kertoa, että kirjoitin vaivaiset kaksi (2) kertaa tänne lähetettävän postauksen, joista ensimmäinen hävisi vähän niin kuin itsestään, ja toinen ei sitten liitetiedostosta suostunut aukeamaan julkaisemista varten. Jotenkin bloggausinto siinä hiipui. :D

Kaikki meni reissussa kuitenkin loppuun asti mallikkaasti, viimeisenä päivänä (viikko sitten keskiviikkona) vielä vähän shoppailtiin ja syötiin kivassa ravintolassa ja muuten vain fiilisteltiin. Torstaiaamuna osattiin hienosti lentokentälle Airport Express -junalla ja kaikki meni hyvin (paitsi jouduin luopumaan yhdestä ihanasta tuliaisesta joka sattui olemaan sytkäri). Kahdeksan tuntia lennettiin Pietariin, ahtaasti ja väsyneesti ja janoisesti ja jalka- ja persekipuisesti. Sitten odoteltiin viisi tuntia Pietarissa ja lennettiin vielä tunti suomalaisten bisnesihmisten kanssa Helsinki-Vantaalle. Lentomatkalla suunniteltiin jo seuraavaa reissua… :P Ja kuvitella, rinkatkin tuli perille asti!

Porukat haki mut lentokentältä Lehtimäelle, missä olin viikonlopun ja yritin unohtaa, että Joensuussa on jo kaikki häslinki käynnissä. Vertistä oli tullu iso poika mun reissun aikana, eikä se ollu muakaan unohtanu. :) Verttihän oli suunnilleen ainoa, ketä mulla oli ehtiny olla ikävä.

* * *

Täällä Joensuussa päällä on yleisuupumus ja tuntuu ettei oikein tajua vielä mistään mitään. Venäjän tunneilla onneks pysyy mukana, koska ei ainakaan oo kieli päässyt unohtumaan ja se kurssi on muutenkin ihan diipadaapaa. Mut muuten, päivät vaan menee enkä saa mitään aikaseks.

Musta varmaan tuntuu vaan nyt tältä, koska isä joutui viime yönä sairaalaan alhaisen sykkeen takia, ja vaikka mikään vakava juttu ei oo kyseessä, on kuitenkin huoli ja se vie energiaa. Ei tää epäenergisyys kuitenkaan toivottavasti siihen syysmasennukseen johda, koska oon kyllä huomannu jo että innostus kasvaa ja välillä jopa mietin jotain opiskelujuttujen tekemistä (!!).

Arki on siis tosissaan iskenyt turpaan. Tänään on mun syntymäpäivä, ja vietin sitä juoksemalla klo 16 – 20.30 kolmessa eri kokouksessa, joista viimeisessä olin puheenjohtajana. Tätä se on. :D Onneks ehdittiin eilen käydä juhlimassa Kaisan kans perinteisissä Back to School -bileissä (joissa kaikki oli vieraita suunnilleen 18-21-vuotiaita ja ikäkriisi paheni entisestään), ettei aivan jäänyt vanheneminen huomioimatta.

Ehkä kirjoitan lisää sitten, kun elämä näyttää valoisammalta. :D Ja lisään todellakin niitä reissukuvia!! Saan sitten elää sitä kaikkea uudelleen. :)

Hyvä Puolueettomat!

Tänään selvisi ISYY:n vaalitulos! Puolueettomilta uuteen edustajistoon pääsi kolme tyyppiä, musta tuli järjestyksessä toinen varajäsen 15 äänellä! :) Olen tosi tyytyväinen tuohon tulokseen koska en todellakaan kampanjoinu niin paljon kuin olisin voinut! Puolueettomat sai yhteensä 223 ääntä ja luultavimmin kaikki nimenomaan Joensuun kampukselta. Huikeaa! Vaalituloksesta tarkemmin täällä.

Huhhuh, on tuokin urakka nyt sitten ohi! Ja samalla kun tämä vanha pesti JoYY:ssa jatkuu, alkaa taas uusi…

En voi väittää tylsistyväni

Yleisuutinen: ISYY:n edustajistovaalit on keskeytetty erilaisten mokien takia. Uudet vaalit on kohta. Täytyy myöntää, että vaikka tämä vaikuttaa varmasti äänestysprosenttiin ja muutenkin ihmisten ajatuksiin yo-kuntahössötyksestä, pikku tauko on mulle ainakin ihan tarpeen.

Muuten vain mieltä askarruttaa: Joensuun Yliopiston Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajaa ympäröivä rasismikohu ja edustajiston toiminta sen suhteen. En olisi edustajistohommiin ryhtyessä ikinä arvannut, millaista kaikkea sitä vielä joutuu käsittelemään. Vastuu painaa ja siksi tuntuisikin typerältä ohittaa tämä asia – parempi “ylireagoida” (jos se nyt tässä tapauksessa on helposti mahdollistakaan) kuin joutua siihen tilanteeseen, että jäsenistön luottamus ylioppilaskuntaan horjuu.

Uutta intoa tuo: Olenpa nyt sitten aktiivisesti mukana myös Joensuun Auskultanttikunta ry:n eli aineenopettajien ainejärjestön Jorauksen toiminnassa. Tämä taitaa olla selvä merkki siitä, että sen lisäksi että mä tunnen olevani kielenopiskelija, musta on tullut myös aineenopettajaopiskelija. Tämä aineenopettajaopiskelija päivittää Jorauksen nettisivustoa ja vastaa tiedotuksesta, joten hommaa riittää sillä saralla. Ja koska kehitettävää on ja tapahtumia ja jäsenistöä innostavia juttuja pitää keksiä kovasti, uutta innostusta tarvitaan ja sitä multa jostain syystä vielä löytyy, kaikkien näiden Iskra-vuosien jälkeenkin!

Uusista aluevaltauksista voisi mainita vaikka: Joensuun Venäjän ystävät ry., jonka johtokunnassa myös nykyään istun. Suurta vastuutehtävää ei ole vielä kohdalle napsahtanut (kieltämättä aikamoisen välttelyn ansiosta), mutta jatkossa varmasti aion osallistua yhä aktiivisemmin Suomi-Venäjä-seuran toimintaan. Ensi lauantaina oon menossa yhdistyksen taloudenhoidon kurssille, joten on tainnut jonkinlainen “tulevaisuuden nakki” jo napsahtaakin. Liittyminen tapahtui alunperin sen takia, että yhteistyötä Joensuun Venäjän ystävien ja Iskran kesken tiivistetään, mutta kyllä mä siellä istun muussakin kuin Iskran pj:n ominaisuudessa. Mielenkiintoista! Ja miksei jopa työmahdollisuuksia avartavaa..?

Vanhaan tuttuun uutta, sinistä ja lainattua: Iskra kehittää yhteistyötä muiden kielten ainejärjestöjen kanssa ja jatkossa aletaan ilmeisesti järjestää bileet yhdessä. Ollaan myös tilaamassa monenlaisia uusia ja ihania haalarimerkkejä ja syksyllä järjestetään vuosijuhlat. Iskra ei ole hetkeen voinut näin hyvin! Petroskoihin parin viikon päästä, rahatilanne on yllättävän hyvä ja ilmeisesti ihmisten mielikuvat ja yhteishenki on alkaneet kehittyä. Nyt taotaan kun rauta on kuumaa.

Tulevaan valmistaudun: opetusharjoittelussa. Tällä hetkellä vedetään toisen harjoittelijan kanssa aikuiskurssia, ja tämä on luultavasti yksi opettavaisimpia kokemuksia mitä mulla on harjoittelujen aikana ollut. Aikuisopetus on oikeasti se mun juttu, ei ne lapset, vaikka niiden kanssa toki keksisi hirveästi kaikkea kulttuuriin liittyvää, ja on mulla lapsille enemmän materiaaliakin jo olemassa. Ihanaa kun kysellään ja pohditaan yhdessä kielen koukeroita ja mysteerejä, ja kun joka tunti oppii itsekin lisää. Täytyy kuitenkin lisätä, että luokanopettajan homma voisi olla hauskaa sekin. Mutta haluaisin olla selkeästi joko luokanopettaja tai kieltenopettaja. Ehkä saan joskus tilaisuuden olla kaikkea, päivällä koulussa ja illalla kansalaisopistossa.

Vaalien kynnyksellä

Huomenna alkaa Itä-Suomen Yliopiston Ylioppilaskunnan ensimmäiset edustajistovaalit! (Mä olen nro 63.)

On ollut melkoista häsläystä niiden kanssa. Juoksentelua sinne tänne ja tuonne ja pullan leipomista ja pikkulippujen askartelua… Ja yks mun pizzalautasista on nyt jossain muualla. Kaikkea ne vaalihömpötykset teettää. Tää on tosi mielenkiintosta koska tilanne on ihan uus, mukana on sekä Joensuun että Kuopion yliopisto, ja on tosi vaikee ennustaa, millanen tulos tulee. Tai no, kyllähän jotain voi aavistaa. Esim. että jotkut saa paljon ääniä ja toiset ei. Tiiän jopa kumpaan ryhmään luultavimmin kuulun.

No joo mutta se siitä.

Viime viikonlopun olin ihan oikeesti vapaalla. Ei ollu töitä ja lähin sekä perjantaina että lauantaina jonneki! Oooo! Perjantaina oli espanjalaisten vaihtarien järjestämät San Fermin -bileet Pursiseuralla ja ne oli kyllä aivan parhaat. Tanssittiin pöydillä ja seurattiin espanjalaisten järjestämää ohjelmaa: oli “esitelmä” Espanjan turismista, flamencoa, laulua, pasodoblea ja vaikka mitä! Ja tietenkin ne miehet. Ohjelmanumero itsessään. ;) Oli hirveen hauskaa, mutta valitettavasti siivous ei ilmeisesti ollut toiminut ihan yhtä hyvin kuin koristelu ja ohjelman järjestäminen, koska ilmeisesti Pursiseuralla ei enää jatkossa vaihtaribileitä pidetä.

Lauantaina meidän oli Katjan kans tarkoitus mennä Old Dogiin katsomaan bändejä, mutta sielläpä oli niin täyttä että eksyttiinkin Jokelaan. Sain pitkästä aikaa höpötellä venäjää ja englantia. :) Rentouttavaa!

Aika kuluu!

Vertistä on tullut pitkä ja vahva ja vitsikäs ja minun kaveri. <3

Pidin ekan tuntini syventävässä ja se meni hyvin. Kirjoitan tätä nyt siksi, koska pitäisi suunnitella seuraavia tunteja, ja se alkaakin jo käydä vähän hankalaksi. Pitää tehdä enemmän omia matskuja, jännä nähdä mitä tästä tulee ja meneekö yhtä hyvin.

Viikko on kiireinen, kun on niin monenlaista meneillään. Tänään oli koulutuksen kehittämisen työryhmän kokous ja se oli todella mielenkiintoista! Torstaina on edaria ja Iskran kokousta ja tässä ennen sitä sun tätä.

Nyt iskee työilo taas vähäks aikaa ni en uskalla tuhlata minuuttiakaan! Hommiin –>

Savonlinna

Meidän ylioppilaskunnassa on nyt käynnissä hirvee vaalipyöritys, koska alle vuoden päästä Joensuun yliopisto lakkaa olemasta ja Kuopion yliopiston kanssa muodostuu Itä-Suomen yliopisto. Samalla muodostetaan Itä-Suomen Yliopiston Ylioppilaskunta eli ISYY, ja koska se alkaa toimia jo syksyllä, edustajistovaalit on iha just. Tämä alkubriiffaukseks!

Mä oon ollu mukana houkuttelemassa porukkaa mukaan yo-kuntatoimintaan meidän Puolueettomien kanssa, ja eilen käytiin Anninan ja Vihreiden Tarun kans Savonlinnassa kertomassa vaaleista ja ehdokasasettelusta heillekin. Oli mukava reissu! Savonlinnan kampus on tosi miellyttävä ympäristö, kaikki tunsi toisensa ja siellä opiskeltiin yhdessä semmoisessa oleskelutilassa missä oli sohvia ja taidetta ja kollaasijulisteita eri opettamiseen liittyvistä aiheista. Tuli oikein mieleen, et jos oisinkin vuonna 2004 päätyny Savonlinnaan, se ei ois ollu ollenkaan kauheeta! :D Mut näin jälkeenpäin tiedän et mun ois joka tapauksessa pitäny muuttaa viime syksynä Joensuuhun, joten silleen aika sama.

Savonlinnassa ei oltu hirveen innokkaita lähtemään mukaan, mutta silti oli kiva jutella uusien ihmisten kanssa ja kaikki oli kyllä sitä mieltä et vaikuttaminen on tärkeetä näin ison muutoksen aikaan, vaikka edes äänestämällä.

Kyllä on jännää aikaa!! Ehdokasasettelu päättyy 26.2. ja vaalit on sitten 24. – 26.3. ja 31.3. Itsekin lähdin taas ehdolle, yo-kunta koukuttaa. :)

Ihanaa, opintotukipäivä!

Mä oon pikku hiljaa alkanut päästä kiinni arkeen. Korostan tuota lieventävää pikku hiljaa -ilmausta. Esim. tänään mä heräsin jo klo 8 ja menin Norssille tapaamaan Kaijaa, jonka Eurooppalainen kielisalkku -tutkimusta minä ja Anna tehdään meidän tutkimuspraktikumina (joka on muuten edistynyt!! Eli mä oon jotenkin edistynyt opiskelujutuissa!). No kuitenkin, hain siltä lisää aineistoa ja materiaalia ja pysyin jopa hereillä (!) niin pitkään kunnes pääsin taas kotiin ja painuin jatkamaan unia. :D Vähän hävettää, varsinkin nyt kun piti tämäkin paljastaa.

Tänään oli myös tämän vuoden ensimmäinen varsinainen Humanistisen tiedekuntaneuvoston kokous, joten pääsin viimein puhumaan opiskelijoiden edun puolesta tiedekunnan korkeimpaan päättävään elimeen. Paitsi että kokous kesti 10 min. enkä käyttänyt yhtään puheenvuoroa. Mutta hyvähän se on pehmeästi laskeutua uuteen luottamustehtävään, tämänpäiväiset asiat oli niin selkeitä, että ne piti lähinnä vaan naputella pöytäkirjaan. Mutta todella mielenkiintoista! Ja uusia ihmisiä.

Kohta tapaan (“vanhoja”) ihmisiä, koska Genri kutsui mut, Annan ja Kaisan hänen ja Nastjan kanssa syömään Amarilloon, lähinnä kiitokseksi siitä, kun autettiin häiden järjestelyissä viime kesänä. Ja herrasmies kun on, Henri tietenkin kustantaa kaiken. ;) Hah! Oikeestihan se meni niin, että kesällä siellä hääkaaoksessa me todettiin, että tästä hyvästä Henri saa ainakin luvan viedä meidät kunnolla syömään. Kannatti valita paikaksi Amarillo ja ajankohdaks nimenomaan 4.2., koska Amarillossa opintotukiviikon keskiviikkona saa 20 % opiskelija-alennusta. :D Kieroa.

Pitäisköhän tehä äkkiä vaikka vatsalihassarja tai jotain et tulis ihan järjetön nälkä ja jaksais syödä ravintolan kalleimman annoksen?