Kesä tuli!

Tänne ei ihan oikeasti ehdi/muista kirjottaa. Sori.

Olin kipeänä tuossa, kurkunpääntulehduksen iski, ja olin saikulla ma-ke. Harmi vaan, että torstai ja perjantai oli vapaita helatorstain takia, meni koko viikko siinä sitten. Vaikka kävin kyllä perjantaina kouluilemassa 4,5 tuntia että sain hommat ajan tasalle.

Huomenna lähdetään oppilaiden kanssa Pietariin! Yhtään en vielä tajua, että pitäis ehkä pakatakin ja stressata kaikista asioista. Liikaa liikkuvia tekijöitä, että pysyisin järjissäni jos oikeesti stressaisin. Ensinnäkin oppilaat. Miten ne muka saadaan kaikki ajoissa oikeaan paikkaan? Mitä jos ne unohtaa kaiken? Saadaan vasta huomenaamuna viisumit, ai nii paitsi mitä jos ei saadakaan? Jos MÄ unohdan passin? Jos joku sairastuu? Jos joku on typerä ja käyttäytyy ääliömäisesti ja lainvastaisesti ja joutuu reissusta kotiin? Jos ollaan liian väsyneitä ja nälkäsiä koko ajan ja kaikilla on ihan kauheeta? Jos jotain varastetaan? Jos sataa kaatamalla koko ajan.

No niin hei tosi terapeuttista ja hyvää tekevää tää tänne avautuminen. En ollu tosiaan tullu ees kunnolla ajatelleeks noita asioita ennen tätä. Tai siis kaikkee oon ajatellut kyllä, mutta alitajuisesti… Tai jotain.

Sairasloma on mahdollistanut sen, että oon saanut katsoo kaikki MM-lätkän ottelut! Jee! Oon niin kartalla. MUTTA tietenki missaan heti ainakin kaks Suomen peliä + monta muuta peliä tuon reissun takia, kyynel. Pitää käydä netissä lukemassa kaikki tarkasti aina iltamyöhällä.

Nyt kun oon tervehtynyt, on ollut ihan kamalan tylsää (no oli tylsää jo kipeänäkin), koska täällä on ollut kerrassaan täydellinen kesäkeli (niinku varmaan melkeen kaikkialla muuallakin Suomessa) enkä tiiä mitään mitä Kuopiossa vois tehdä ihanalla auringonpaisteella tai kenen kanssa! :( Olin kyllä piknikillä ja terassilla Pihlan ja Juhan ja niiden kavereiden kans perjantaina, se oli tosi kivaa. Mut Joensuussa kauniina kesäpäivänä saatto vaan vetäistä mekon päälle ja lähtee kävelee kaupungille jos ei muuta keksinyt. Nyt oon kyllä tänään ja eilen käyny keskustassa pyörällä, se on ollu aivan ihanaa, just sopiva matka. Mut mitäs siellä keskustassa sit osaa tehdä. No, mä oon joutunu shoppailee. Ostin Espritin kesämekon, kivan rannekorun ja järkyttävän halvalla (= 9 euroa /setti) alusvaatteita Sokokselta. Pelkään, että jatkoa seuraa Pietarissa…

Tilattiin Hebelle netin välityksellä ajat sitten Dodgen osia Amerikoista, ja ne on nyt Suomessa! Jee!

Oon tehny kauheesti kaikkia työjuttuja enkä jaksa niistä nyt selittää, koska ketä kiinnostaa montako koetta oon tehnyt ja tarkistanut ja montako tuntia suunnitellut sijaisille ja päläpälä. :D Mutta ONNEKSI ON KEVÄT, muuten ei tätä työmäärää jaksais! Auringosta saa niin paljon voimaa! Ja ihan kohta on kesäkuu, härreguuuuud. Niin. Tosiaan. Reissun jälkeen enää kaks viikkoa!!! Ja Iso G(radu) lähestyy uhkaavasti…

Vappu, lappeen Ranta ja yleinen tohina

Eihän tänne ehdi enää kirjottaa. Eikä meinaa ehtiä käydä salillakaan. Nyt sain neljän eri luokan sanakoeniput tarkistettua, joten siitä palkinnoks itselleni muutama rivi tänne.

Jenni ja Vesa sai toisen pojan!! Hihiiiiiii!

ONNEA!

Koulutyö ja kevät etenee ja opiskelijoiden motivaatio ymmärrettävästi vähenee; ysiluokan venäjän ryhmän Pietarin reissun järjestelyt on siinä vaiheessa, että viisumihakemukset lähti tänään ja huomenna on palaveri lähtijöiden ja heidän huoltajiensa kanssa; ostin tänään aurinkolasit alennuksesta; kävin viime viikonloppuna lappeen Rannassa kieltenopiskelijoiden ekskursiolla haalaroimassa teekkareiden kanssa; tapasin siellä Tultsin ja Hanneksen ja Teemun ja Anun mutta missasin paljon, koska olin koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan – silti oli kivaa; sain tänään kuulla oppilaalta kehun (?): “onneksi et oo semmonen itkevä opettaja”; ensi viikonloppuna Joensuuhun vappua viettämään; ai niin, ja sain tietää että oon täällä töissä ainakin helmikuulle asti. :)

Voisi mennä paskemminkin vaikka lujasti kiirettä pitääkin! Onneks “rankka työ vaatii rankat huvit” ainakin toteutuu kokonaisuudessaan.

Häähumuilua

Viime lauantaina Jenni ja Vesa saivat toisensa. Hääpari näytti upealta! Jenni tyrmäävän kauniina, Vesa huolitellun komeana, ja kaiken kruunasi varmaan elämänsä hyväkäytöksisimmän päivän viettänyt Vertti, joka oli luultavasti paras lahja hääparille. :) Vihkiminen oli rento ja mukava ja henkilökohtainen. Meidän Henkka oli bestman ja suoriutui mainiosti, vaikka lopulta joutukin sanomaan vähän jotain hääjuhlassa. :)

Mä taas onnistuin hienosti pilaamaan ensimmäisen solistin lauluesityksen säestämällä melkoisen huonosti. Noh, shit happens. :D Ei se mua häirinnyt, mutta harmi jos jotakin häiritsi.

10-vuotiaan Maria-serkun kanssa esiintyessä liika jännitys taas oli jo mennyt, joten soittamiset meni hyvin ja Marian laulaminen vallan mainiosti. Kaunista kaunista!

JA RUOKAA MUUTEN OLI. Nam.

Unohdin lähtötohinassa kameran kotiin, mutta iskä otti ilmeisesti jotain 1500 valokuvaa, joita voisi vaikka mullekin lähetellä…

Parhaiten jäi mieleen se, kun Vertti juoksenteli muiden lasten kanssa pitkin kahvilaa, kaatu, nous vähän hankalasti pystyyn, suoristi puvuntakkinsa ja jatko juoksemista. :D

Ihana juhla, ihana perhe!

@ 70460 Kuopio

Nyt alkaa pikku hiljaa olla semmonen sopiva olotila bloggaamiseen. Oon siis ollut melkein kokonaisen vuorokauden ihan yksin täällä Kuopiossa uudessa asunnossani ja ihmetellyt elämää. Muutto oli tehokas ja miellyttävä siinä mielessä, että oltiin koko perheen voimin nelistään raahaamassa ja siivoomassa ja saatiin kivasti aikaseks ja Joensuun kämppä jäi puhtaammaks ku mitä se oli sillon ku sinne muutin. Toisaalta muuttaminen oli ihan kauheeta, koska en päässy sanomaan ihan viimesiä hyvästejä kellekään (paitsi Sepänniskan sedälle kun palautin pesusienen joka siltä lainattiin ja ostin vuokraemännälle ja -isännälle kahvipaketin kiitokseks). Syötiin Ylämyllyn Shellillä ja olo oli niin väsynyt (hinkkasin pesuhuonetta pari tuntia…) ja erityisesti murheellinen niin, ettei oikeen ees ruoka maistunu. Eilen illalla ei ollu kivaa.

Tänä aamuna oli. Heräsin aikasin ja innostuin ku tajusin mikä seikkailu on eessä: mä en ees tiiä missä täällä on roskikset. :D Kävin jo tuossa kaupassa ostaa jääkaappiin täytettä sekä säätämässä hyperhienoa ajastinta, joka tuolta autotolpan sisältä paljastui. Se on ku tietokone joka tietää kaiken (kuten lämpötilan) ja osaa laskee vaikka mitä (kuten sen, et miten kauan autoa pitää lämmittää). ;D Kävin ilmottamassa sille, et lähen huomenna ajamaan klo 7.50.

Astioita pitää tiskata vielä miljoona, alotin tietenkin niistä mitä käytän vähiten, eli oluttuopeista ja kuohuviinilaseista…

Sit ku uskaltaudun kaupunkiin ja keksin miten maksan kaiken, “joudun” ostamaan varmaan jonkun lipaston eteiseen + isohkon peilin, koreja & henkareita vaatehuoneeseen, digiboxin (telkkarista ei tosiaan näy mitään ja koska isännöitsijäkin oli ymmällään, vika lienee Humaxissa -> loistava tilaisuus ostaa vihdoin tallentava digiboxi) ja keksin varmaan ihan hirveästi vielä vaikka mitä. Koskisilta ostan ison kirjahyllyn, hyvinkin paljon sellaisen, millasesta oon haaveillu. :)

Voi toivottavasti ei tarvi muuttaa täältä pois vielä hyvään hetkeen.

Ja vihdoin: MATKAPÄIVÄKIRJAA. 150809

Juna Lahteen – 150809 / Päivä 1

Matka alkoi viimein ja mun olo on jotenkin tyhjä. Meinasi tulla tippa linssiin kun hyvästelin iskän ja Henkan ja tulikin sitten kun istuin paikalleni junassa ja lähdettiin. Jännityksen purkautumista? Koska missään tapauksessa ei ole semmonen olo etten haluais lähteä!

Väsyttää hirveästi mutten pysty nukkumaan (HALOO), enkä malta oottaa et Toijalan pysäkillä Saana kipuaa kyytiin ja saan viimein jakaa tän kaiken ihan kunnolla. Lahdessa näen vielä äitin ja pelkään kyynelehtiä ettei sille jää huono mieli. :) Kuitenkaan Moskovan junassa ei kyyneleet vois olla kauempana! Siitä seikkailu vasta kunnolla alkaa…

***

Ravintola Pölkky

Istutaan porukalla täällä, mie, Saana ja äiti ja kohta saadaan pizzaa (toivottavasti). Muistin jo että unohdin jätesäkit. Nyt pitää muistaa ostaa toinen pokkari.

Otetaan valokuvia. JA ON TOSI NÄLKÄ!!!

***

(Pizzat oli aika hirveitä.)

Ollaan Moskovan junassa ja täällä on pari venäläistä. Eli päästiin jo treenaa moskovaa ja keskustelee Suomen kesästä. Harmittaa, että kieli ei ole ihan kaikille yhteinen.

***

Edelleen junassa. Saanan viisumi on tosi hassu, se on 2-kertaviisumi ja siinä lukee matkan syynä “Культурные связи”. No semmosta kohtaa ei löytynyt migratsionnaja kartasta, joten ei laitettu mitään. Kysyin rajavirkailijalta asiasta ja se sano ettei siihen mitän tarvi laittaa! Ja Suomen puolella ne aina hössöttää näistä! Voi tätä byrokratiaa, merkityksetöntä paperin pyöritystä… Meidän venäläiset hyttikämppikset nauroi ja sanoi vaan että tämä on Venäjä. :) Että itsekin välillä yllättyvät.

Saana on krapulassa ja väsy, muakin väsyttää mut ootan kyl ihan hirveesti et näkisin kaikkia kaupunkeja ja näin, vaan enpä varmaan näe kun ulkona on ihan pimeää. Ja on muute vessahätä.

Arki iskee turpaan – Suomessa taas

Niinhän siinä kävi, ettei tänne sitten enää päätynyt postauksia Pekingistä. MUTTA voin kertoa, että kirjoitin vaivaiset kaksi (2) kertaa tänne lähetettävän postauksen, joista ensimmäinen hävisi vähän niin kuin itsestään, ja toinen ei sitten liitetiedostosta suostunut aukeamaan julkaisemista varten. Jotenkin bloggausinto siinä hiipui. :D

Kaikki meni reissussa kuitenkin loppuun asti mallikkaasti, viimeisenä päivänä (viikko sitten keskiviikkona) vielä vähän shoppailtiin ja syötiin kivassa ravintolassa ja muuten vain fiilisteltiin. Torstaiaamuna osattiin hienosti lentokentälle Airport Express -junalla ja kaikki meni hyvin (paitsi jouduin luopumaan yhdestä ihanasta tuliaisesta joka sattui olemaan sytkäri). Kahdeksan tuntia lennettiin Pietariin, ahtaasti ja väsyneesti ja janoisesti ja jalka- ja persekipuisesti. Sitten odoteltiin viisi tuntia Pietarissa ja lennettiin vielä tunti suomalaisten bisnesihmisten kanssa Helsinki-Vantaalle. Lentomatkalla suunniteltiin jo seuraavaa reissua… :P Ja kuvitella, rinkatkin tuli perille asti!

Porukat haki mut lentokentältä Lehtimäelle, missä olin viikonlopun ja yritin unohtaa, että Joensuussa on jo kaikki häslinki käynnissä. Vertistä oli tullu iso poika mun reissun aikana, eikä se ollu muakaan unohtanu. :) Verttihän oli suunnilleen ainoa, ketä mulla oli ehtiny olla ikävä.

* * *

Täällä Joensuussa päällä on yleisuupumus ja tuntuu ettei oikein tajua vielä mistään mitään. Venäjän tunneilla onneks pysyy mukana, koska ei ainakaan oo kieli päässyt unohtumaan ja se kurssi on muutenkin ihan diipadaapaa. Mut muuten, päivät vaan menee enkä saa mitään aikaseks.

Musta varmaan tuntuu vaan nyt tältä, koska isä joutui viime yönä sairaalaan alhaisen sykkeen takia, ja vaikka mikään vakava juttu ei oo kyseessä, on kuitenkin huoli ja se vie energiaa. Ei tää epäenergisyys kuitenkaan toivottavasti siihen syysmasennukseen johda, koska oon kyllä huomannu jo että innostus kasvaa ja välillä jopa mietin jotain opiskelujuttujen tekemistä (!!).

Arki on siis tosissaan iskenyt turpaan. Tänään on mun syntymäpäivä, ja vietin sitä juoksemalla klo 16 – 20.30 kolmessa eri kokouksessa, joista viimeisessä olin puheenjohtajana. Tätä se on. :D Onneks ehdittiin eilen käydä juhlimassa Kaisan kans perinteisissä Back to School -bileissä (joissa kaikki oli vieraita suunnilleen 18-21-vuotiaita ja ikäkriisi paheni entisestään), ettei aivan jäänyt vanheneminen huomioimatta.

Ehkä kirjoitan lisää sitten, kun elämä näyttää valoisammalta. :D Ja lisään todellakin niitä reissukuvia!! Saan sitten elää sitä kaikkea uudelleen. :)

Viimeinen viikko Suomessa ennen lähtöä!

Tämä on mennyt vähän huomaamatta. Äiti on taas buukannut lomalleen pikkuisen liikaa tekemistä ja laskenut sen varaan että Heinihän auttaa. :) Eli täällä on leivottu pullia ja autettu Hippo-olympialaisissa ja katsastettu autoa ja tehty ostoksia kyläyhdistykselle ja oy:lle ja silleen. Mun omia menoja taas on olleet käynti Helahoidossa ja jokapäiväiset vierailut Vertin luona. Lisäksi vein laukun huoltoon että saisin sen mukaan reissuun. Totesin, ettei aina olekaan pakko ostaa uutta… :)

Eli siis lyhyesti sanottuna arki on pakostakin vähentänyt matkakuumetta, koska jos mä vöyhöttäisin täällä samalla tavalla kuin Joensuussa, mua ei jaksais viikon loppupuolella kuunnella enää kukaan. Tai ehkä matkakuume ei ole vähentynyt, mutta sen purkaminen ääneen on. Ja tästä taas johtuu ettei enää tunnu siltä, että ois mihinkään lähdössäkään.

Mutta ylihuomenna lähden, tuntui miltä tuntui! Eli kai mä saan viimeistään huomenna käydä ärsyttäväksi, etten sitten tajua vasta jossain Moskovan ja Irkutskin välillä että oho, en oo enää Lehtimäellä??

Lauantaina 15.8.2009 klo 14.47 alkaa seikkailu, ja lähtöpaikkana on Seinäjoki.

P.S. Pidettiin me eilen jo jonkinlaiset perheensisäiset läksiäiset - grillattiin ihanaa ruokaa vesisateessa, puhuttiin politiikkaa ja syötiin telkkarin ääressä kun katsottiin viimemaanantaista Housea – mutta kyllä tässä on vielä jotain keksittävä!!

P.P.S. Vertti täytti eilen vuoden!! :) Ja oli vähän kauhuissaan kun annoin sille synttäripusun.

Elokuinen Lehtimäki

Tänään siirryin sitten Joensuusta porukoille Lehtimäelle odottamaan reissuun lähtöä ja näkemään sukulaisia. Pakkaaminen oli stressaavaa koska siinä vaiheessa vasta ihan oikeasti tajusin että nyt mennään eikä meinata. Rinkka ei kuitenkaan tullut edes täyteen! Vau.

Vertin synttäreitä juhlitaan tässä ensi viikolla ja teen vielä viime hetken hankinnat (totesin Joensuu – Ähtäri -välillä, että on paras hankkia ihan kunnon sandaalit reissuun, jos kerran parin kilometrin kävelymatkalla jo nuo mun nykyiset aiheuttaa jalkapöytään palovammoja… palautui mieleen viime kesä ja kärsivät jalat Lontoon kävelyillä). Muutenkin tämä on nyt tämmöistä orientoitumista ja järkeilyä ja tiedon hankkimista tämä viimeinen viikko. Ja osoitteita keräilen edelleen! :)

Passi oli odottamassa mua täällä, ja kolme viisumia siinä mukana. :) Kaikki on mennyt nyt vähän liian putkeen joten odottelen ensimmäistä pikku vastoinkäymistä, mutta Venäjän puolelle kun päästään niin voin varmaan hengähtää, siellä kun ei mitään voi ottaa itsestäänselvyytenä. :) Voi Venäjä. <3 Pääsee pulputtamaan! Уже скучаю по разговорам на русском языке, хотя еще свободно не говорю..!

Miten kaunista kesää, miten ihanaa LOMAAAA, miten ihanaa ihan muuten vaan. :)

Haluaisitko postikortin? :)

Hei sinä joka haluat tulla muistetuksi postikortilla, mutta epäilet että minulla ei ole osoitettasi:

LÄHETÄ MINULLE TEKSTIVIESTILLÄ / SÄHKÖPOSTITSE OSOITTEESI, NIIN SAAT POSTIA JOKO / SEKÄ VENÄJÄLTÄ, MONGOLIASTA TAI / ETTÄ KIINASTA!!! :)

Minä tykkään kirjoitella kortteja (niin no mitä nyt voi päätellä muutenkin tästä höpöhöpö-kirjoittelun määrästä…), joten voin melko varmasti luvata, että ainakin yhden postikortin saat mikäli sellaisen tilaat. ;D Mikäli siis Venäjän/Mongolian/Kiinan posteihin on luottamista. Ainakin Venäjän postilla voi kestää kokonainen kuukausi pikkuruisen kortin toimittamisessa. :) Meinaan lähettää itsellenikin joka kaupungista yhden!

Ainakin Lehtimäen sukulaisten osoitteet löytyy jo.

s-posti: etunimi.sukunimi(at)joensuu.fi

Synttäreitä synttäreiden perään

Tällä viikolla kaikki täyttää vuosia, tai no monet. Maanantaina isukille tuli täyteen 52, tiistaina Hanna-serkulle 16 (!!!), eilen keskiviikkona Katjalle 26 ja lauantaina Annalle 24. Hoidin Joensuussa juhlintaa vaativat synttärit (Katja & Anna) jo eilen: Annan etukäteinen synttärilahja oli se että vein sen ja Jannen elokuviin (no okei Janne makso ite) katsomaan Harry Potter ja puoliverinen prinssi, minkä jälkeen pyrähdin Katjan luo istumaan iltaa synttärisankarin ja kanadalaisen Allun kanssa.

No joo, järjestyksessä. Potterit kannattaa ehdottomasti lukee ensin monta kertaa ennen kuin katsoo leffat, koska leffoihin jää niin paljon aukkoja eikä niistä oikeesti saa mitään kuvaa henkilöiden ajatusmaailmasta ja suhteista… Miten turhauttavaa varmasti yrittää tunkea kahteen ja puoleen tuntiin teos, jonka joka sivu on täynnä asiaa ja kaikki liittyy kaikkeen! Kokonaisia merkittäviä juonenkäänteitä on jouduttu jättämään pois. Mulla on vielä näkemättä osa Potter-leffoista, mutta ei se mitään koska ei ne tee oikeutta kirjoille. Paitsi että Daniel Radcliffea ja Rupert Grintiä viitsii näissä myöhemmissä leffoissa kyllä katella ihan huvikseenkin. ;)

Sitten kun oltiin istuskeltu Katjan ja Allun kanssa mukavasti ja höpötelty kaikkea ja olin oppinut ihan hirveästi kamerastani Allulta (jolla on samanlainen, mutta vaan Amerikka-versio), päätettiin mennä Coikkikseen jatkamaan juhlimista. No siellä oli alakerrassa karaokee (JEE), minkä takia olikin ihmeellistä että siellä oli myös PETER FRANZÉN JA PMMP:N PAULA JA LOTTA LEHTIKARI! Ja varmaan kaikkia muitaki mut ei vaan tajuttu. :D Ja “Paula & Pete” lauloi karaokeakin, Älä mee lähti muuten melko hyvin ja tunteella ja joensuulaiset fanitti ja valokuvasi. :D

Hirveesti yritettiin selittää Allulle et kuka on Peter Franzén ja Rukajärventie olikin tuttu, ja sit kerroin sen vierailusta C.S.I. Miamissa ja selitin myös siitä sarjasta True Blood, mutta en tietenkään muistanu sen sarjan nimeä joten se vei vähän pohjaa koko jutulta. Minä ja Katja tanssittiin jenkkaa ja sit vedettiin Krokotiilirock kolmestaan (siis tanssilattialla, ei mikrofoniin), ja Peter Franzén katteli ja naureskeli, HAHAAA, oon melkein sukua julkkikselle.

Joku oli jättänyt torille repun ja Allu oli varma että se on pommi ja me oltiin varmoja että se ei ole pommi. Katja kävi katsomassa (Allu melkein juoksi nurkan taakse), ei ollut. Oli kivat pommittomat synttärit siis!

Viisumeja

Tänään, eli tasan kahdeksan viikkoa tilauksesta, saapui sitten viimein vuosiviisumi Venäjälle. Oli jo aikakin..! Pistin passin kaikenmaailman viisumihakemuspapereineen saman tien kirjattuna kirjeenä postiin kohti Kirkkonummea, missä sijaitsee Mongolian kunniakonsulaatti. Mongolian viisumikin on jo maksettu (5 vrk:n käsittelyajalla hinnaksi tuli 55 €), joten sitten kun tämän toisenkin viisumin sisältävä passini ilmestyy postiluukusta, on jäljellä enää se viimeisin ja hankalin. Kiinan viisumi nimittäin pitää käydä itse henkilökohtaisesti lunastamassa suurlähetystöstä Helsingissä. Jännä nähdä, missä välissä siellä ehdin piipahtamaan. Ihan naurettavaa.

Ja täällä SATAA. Koko ajan. Tänään loppuu kolmen päivän vapaaputki, työt kutsuu taas tunnin päästä. Tuntuu, että oon saanu paljon aikaseks, ja ehdinpä äitiäkin nähdä kun vietettiin tyttöjen viikonloppu Jyväskylän kesässä. :) Nyt meen sekottamaan broilerisuikaleita.

“Missäs olit jussina?” – “Saunassa.”

Aina kun käyn Lehtimäellä olemassa, tahtoo kirjoittelu jäädä. Olin siis juhannuksen siellä lomailemassa kun kesätyöpulju oli kiinni viikon. Pääsin juhannusaattona erittäin huonosti nukutun yön jälkeen perille (Kaisa tuli siis viimein Petroskoista ja iltaa oli vietettävä ihan kunnolla siitä huolimatta, että herätys oli klo 5.30) ja olosuhteet huomioon ottaen olin aika pirteä: koko matkan sää kävi aurinkoisemmaksi ja ajattelinkin junassa että Lehtimäki ja kesä kuuluu tosiaan täydellisesti yhteen!

Henkka oli saanu peräkärrysaunansa valmiiksi ja sitä oli meidän altaan äärellä jo testailtukin (ilman peräkärryä kuitenkin) edellisenä iltana. Sama meno oli jatkumassa juhannuksen läpi, saunaa raahattaisiin Dodgen perässä ympäri kyliä. ja ilmeisesti pikkuveljestä on tullut aikuinen, koska isosisko otettiin mukaan ilman kummempia maanitteluja. Vai ihanko se ite sitä ehdotti..? No kuitenkin lähdettiin Valkealammelle, minä siinä toivossa, että siellä on sitten vanhoja koulukavereita ja kaiken maailman porukkaa, mitä ei ikinä näe. No tosiasiassa Valkealammelta löyty teinejä ynnä muuta kännistä örveltäjää, onneks myös muutamia tuttuja tuli saunomaan. Siispä linnottauduin saunaan ja olin siellä kuusi tuntia, toki kävin välillä melkein uimassa. Aattona siis kuusi tuntia saunomista.

Lauantaina sauna haettiin Valkealammelta (taksi heitti yöllä Henkan kämpille) ja siirrettiin se Suninsalmen satamaan rannalle. Ilta oli kylmempi ja saunottiin vain kolme-neljä tuntia. Menin kotiin nukkumaan ja tein juhannustaikoja (you know, kukkia tyynyn alle). En tiedä mitä se meinaa, että vaikka näinkin unta miehestä, se mies oli unessa kuollut. Onko mun rakkauselämä tuhoon tuomittu?? Ei enää juhannustaikoja mulle.

Sunnuntaina käytiin kaverin mökillä ja saunottiin vielä pari tuntia. Menin järveen jo vyötäisiä myöten mutta en silti uinut. Kuinka raukkis voi olla.

Muuten Lehtimäen viikko ei ollu ihan paras mahdollinen. Vertti-rakkaani joutui sairaalaan lasten tartuntatautien osastolle juhannuspäivänä ja pääsi pois vasta mun lähtöpäivänä torstaina! Kummipojalla oli korvatulehdus ja hengitys rohisi ja keuhkoissa vinkui, infektioastmaa, jonka joku tuntematon virus aiheutti. Ja tänään sain kuulla että Vertti joutui uudestaan sairaalaan kun mahan kanssa tuli ongelmia heti seuraavana viikonloppuna jonkun toisen (tai saman?) viruksen takia, pitääkin 10,5 kk:n ikäistä näin kiusata. :( Onneks pääsin katsomaan Verttiä sairaalaan ja toteamaan, että sama iloinen ja ihana poika se oli sielläkin vaikka olikin vähän kipeä! Hoitajatkin ihasteli, miten fiksusti poika osaa peittää suunsa kun yskii ja käyttäytyy niin hyvin vaikka tutkitaan ja otetaan kokeita. Mutta siis Verttihän onkin maailman fiksuin pikkupoika, mitäs siinä on kummastelemista. ;)

Kyllä huomasi, että oli Vertillä ollut liikkumista ikävä kun oli pitänyt eristyksissä olla melkein viikko eikä lattiallekaan päässyt, oli sen verran kova meno päällä kotona. Eikä kummitätikään ollut mikään muukalainen enää, toivottavasti ei seuraavaan näkemiseenkään mennessä ole päässyt unohtumaan. :)

Ai niin ja äitistä on tullu mahoton Harrikka-mimmi! Nyt meillä on kotona kaks prätkähullua, aaapuuuva. Ne vaan käy pyöräilemässä eikä paljon kiinnosta vaikka AINOA JA PARAS TYTÄR on käymässä. Nii, hitto. ;D

Tervetuloa kesäiseen Joensuuhun!

Armas veljeni Henkka vieraili eilen mun luona! Se kävi täällä päin työasioissa, toimittamassa osia joita ne on Lehtimäellä HoT-Steel Oy:ssä tehtailleet (törkeää piilomainontaa eikö totta :D ). Muutaman tunnin lepo ennen uutta viiden tunnin ajosettiä oli varmasti paikallaan. Oikein hauska vieras: mä keitin kahvia valmiiks ja mietin, että mitähän syötäisiin ja näin, ja Henkka kävelee ovesta suoraan sänkyyn ja nukkuu tunnin. :D No pitää ymmärtää, että kiirettä on töissä pitänyt ja univelkaa kertynyt, eikä edellisenä yönäkään ollut kuulemma ehtinyt paljon nukkua, kun pajalla meni myöhään ja lähtö oli aikaisin. Mä ehdin siinä tunnin aikana katsoa telkkaria ja syödä ja meikkailla ja sitten kohta pitikin lähteä töihin. No ehdittiin kuitenkin jutellakin kaikkee, ja Henkka tuli vielä grillille syömään ennen kuin lähti. Oli tosi piristävää kun se kävi! Töissä oli jotenkin tavallista parempi fiilis ja (aluksi kun ei ollut kiirettä eikä myöskään sen kummempaa tekemistä varaston täydennyksen kanssa) ihan innostuin suunnittelemaan konferenssiesseen rakennetta ja sisältöä tarkemmin, ja sen suunnitelman ansiosta kirjotin eilen illalla kaks sivua parissa tunnissa!! (Enää puuttuu loput kaks, ne kirjotan nyt ennen töitä ja SE ON SIINÄ.)

Niin siis tosiaan, halusin vain toivottaa kaikki muutkin tervetulleeksi käymään Joensuussa, Henkan vierailu oli lyhyt eikä ees käyty missään mut silti jäi tosi kiva mieli, miten kivaa oiskaan saada kunnolla vieraita! On mulla noita vapaapäiviäkin välillä. :) Jos tännepäin ei ehdi kyläilemään, niin toivottavasti nähdään kuitenkin jossain muualla!

Jo pari kuukautta Myyräilyä

Mä oon aina tykännyt Jari Tervon kirjoista, koska niissä on oikeesti lukemista: pitää miettiä, miten kaikki liittyy kaikkeen, mihin vitsit ja ironia viittaa, kuka toi ja toi on, mites se historiassa oikeesti menikään jne. Mahtavaa, kun joissakin kirjoissa kaikkea ei pureskella lukijalle valmiiks ja väännetä rautalangasta. Myyrä on kyllä teoksena näistäkin haastavimmasta päästä, koska juoni pomppii asiasta ja paikasta toiseen, kertoja vaihtuu yhtäkkiä ja nyt loppuvaiheessa kun kaikki alkaa kietoutua yhteen, on jo unohtanut osan tärkeistä käänteistä. Eli pidetään pari kuukautta taukoa ja luetaan uudelleen, kunhan nyt ensimmäisen kerran pääsen loppuun asti.

Mä en oo tottunut siihen et kirja on projekti. Yleensä kirjan saa luettua ilta- ja viikonloppulukemisina parissa viikossa, mutta tämän kirjan kanssa mä oon vetkutellut jo yli pari kuukautta. Johtuu varmaan siitä, että se on ollut tosiaan niin vaikeeta tajuttavaa aluksi. Innostuin kuitenkin tosissani jossain puolivälissä, ja nyt kikattelen jo ääneen kirjaa lukiessa. Kaikki viittaukset Uusitalon Einoon on niin loistavia! :D Myyrä siis kertoo Kekkosen ajoista, jolloin Eino oli sisäministerinä, ja oottelinkin, että onkohan isosetäpuoli päässy mukaan.

Voi kun se ois jo kohta luettu, mä haluun tietää kuka se myyrä on!!!

————————————————————-

Satuin taas tilaamaan alennuskirjoja netistä, joten mulla on nyt todellakin mitä odottaa..! Niin ja on noita muitakin, tehdäänpä tavoitelista:

1. Raija Orasen Ruletti
2. Mary Shelleyn Frankenstein
3. Aino Kontulan Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja!
4. Boris Akuninin Akilleen kantapää

Plus näytelmäviikonlopun jälkeen pitää lukee Tshehovin Lokki, ja koko ajan on kesken toinen projekti eli Tolstoin Sota ja rauha. Sit kun mun tilaama Nick Hornbyn A Long Way Down tulee, mä luen sen HETI, ja vielä näidenkin jälkeen hyllyssä on lukematta mm. Emily Brontën Humiseva harju (jota en oota hirveen innolla, alotan sen sit ku haluan sivistää itteäni eli varmaan ku oon saanu Sodan ja rauhan luettua eli en siis varmaan koskaan).

Ja mä vielä ihmettelen miks mulla on stressiä. :D

Töiden jälkeisiä fiiliksiä

Syön tässä pizzaa, jonka joku sankari tilas ja makso, jakso oottaa pari minuuttia ja lähti pois eikä hakenut enää ruokaansa. Varmaan unohti koko tilauksen kun söi lihiksen pahimpaan nälkäänsä… Aattelin et kenen tahansa maha on parempi vaihtoehto kun roskis. Vaikka se maha sattuisikin olemaan jonkinlaisella kuurilla. Ei kylläkään varmaan laihdutuskuurilla, päätellen siitä popcornin ja suklaakakun ja marjapiirakan määrästä minkä se on saanu osakseen tällä viikolla. :D (Nyt kun kävin kaupassa, ostin vaan kaikkee tosi fiksua.)

Jennin kanssa viestailtiin ja Vertti kuulemma kikattaa ihan hillittömästi, vaikka yksikseen jos ei kikatusseuraa satu sillä hetkellä olemaan! Ryömimisliikkeitä se tekee myös jo kovasti, katotaan viikon päästä ku meen siellä käymään et joko liikehdinnällä päästään jonnekinpäin! Mulla on kummipoikaa jatkuvasti kauhee ikävä, tuntuu ihan tyhmältä tietää et siellä se kaikkee oppii ja tekee hassuja juttuja ja mä en pääse mitään näkemään. :/ Silloin harvoin kun näkee, ei meinaa saada tarpeekseen siitä pikku nassusta. Ja kohta se on niin vanha et se rupee ihan oikeesti muistaa ihmisiä erilleen, muitaki ku isin ja äitin ja mummun ja papan.

Ai niin! Vertti on monien muiden vauvojen tapaan innokas uimari, ja viime kerralla poika oli uinu koko puolituntisen vauvauinnissa! Mun pitää joku kerta oikeen taktikoida et pääsen mukaan kattomaan tai uittamaan. :) Laittaisin tänne kuvan Vertistä, mut pitää kysyä lupaa äipältänsä.

Töissä muuten on ollu ihan mukavaa. Se on nimittäin ihan mukavaa tietää, et sitä rahaa kilahtelee edes jonkin verran tasasin määräajoin tilille. :) Pitäis nyt yrittää pitää hirveetä säästökuuria ens kesää varten, mut en oikeen tiiä et miten voi käyttää rahaa silleen et se ei kulu mistään (esim. tililtä, säästötililtä, opintolainasta, palkasta, visalta…). Jos joku keksii, saa kertoa!! Ainaki nää asiakkaiden jättämät pizzat on hyvä alku. Seuraavaks varmaan suuntaan roskiksille. :D No EI, ruoasta ei tingitä. Siideristä ehkä joutuu tinkimään. :/ Voi kun siinä ois vähän enemmän tinkimisen varaa!

… joo unta! :D