Voihan turska mikä matkakuume.

Saana onkin linkittänyt erään tutun sivuston. :) Haluan tänne lisää matkakirjotuksia! Siis uusia! Kohta on jo matkapäiväkirjakin vihkosta kopioitu.

Näin palkkapäivän kynnyksellä aina iskee tämä tällä-rahallahan-pääsisi-vaikka-minne -olo. Siis jos siitä ei tarvis maksaa vuokraa ja laskuja ja bensoja ja ruokia ja ja. Ois mukavaa päästä kolmen kuukauden aikatyhjiöön ja lähteä vaan jonnekin. Itse asiassa suunnitelmissa vähän on, että saisin sen gradun viskattua lopullisesti mielestäni tän vuoden puolella kirjoittamalla sen (- utopiaa??), sitten teen tämän opepestin loppuun syömällä ainoastaan tonnikalaa (vastuullisesti tuotettua) ja säästämällä “järkyttävät” määrät rahaa oikein kunnon reissua varten. Niin siis sillä tavalla järkyttävät määrät et jokaista rahaa ei ois pakko käyttää… Hmm. No joo, vaatinee vielä suunnittelua. :D

Näin työelämää ajatellen ois pakko päästä englanninkielisiin maihin – tutustumaan kulttuuriin, kuulemaan eri aksentteja, näkemään paikkoja; kerryttämään siis sitä sisäistä materiaalia eli oman käden tietoa niistä asioista, joista opettaa.

Jumi.

Nyt ei saa aikaseks. Miks?

Koska telkkarista näkyy liikaa ohjelmia! Katsoin just äsken boxilta miten Suomi voitti pronssia lätkässä, wuhuu! :) Frasier-putki tallentuu koko ajan.

Mun lihakset on ihan jumissa, olkapäiden, hauisten ja ojentajien lisäks puoliks palautuneet vatsalihakset ja pakaraparat kärsii, puhumattakaan sitten etu- ja takareisistä… BodyPump, jee? Pitkästä aikaa kävin eilen, enkä pysty nyt liikkumaan. Oon kyllä venytellyt koko päivän. Sohvalla.

Täällä on harmillisen sekaista. Eli tiedän, et nyt jos alan hommiin, ni sitä hommaa sit riittää. Myös siksi on jumi.

Hmm, jospa nyt lupaisin itselleni et kuuteen mennessä oon keksinyt huomiselle venäjän tunnille jotain kivaa kieliopin ohelle, kirjoittanut Panovin kirjoituskurssille virallisen kirjeen venäjäks, siivonnut työpöydän, tiskannut, purkanut ainakin yhden laatikon lisää ja vienyt tyhjät laatikot ja keräyspaperin kierrätykseen. Ei kuulosta pahalta, kolme ja puoli tuntia aikaa. Ja aika… alkaa… NYT.

P.S. Eka palkka tuli toissapäivänä! Jee. ;)

Golden Pineapple International Youth Hostel – 040909

Päivä 21

Vaihdettiin sit hostellia, ja kyllä kannatti! Tää on ihan hotellimainen, siisti ja tilava. Kylppäri on ihana ja avaimen sijaan meillä on avainkortti, jolla saa myös virrat huoneeseen! Valoa ei edelleenkään ole liikaa, mut ei siinä. Kämppiksenä nyt neljän kiinalaisen tytön sijaan yksi… eikun kaksi, just tuli toinen ovesta. Siitä en tiedä mitää, mut tuo toinen on juuri valmistunut ja etsii töitä täältä jostain patenttitoimistosta. Just missattiin tanskalainen poika, joka lähti tänä aamuna.

Uusi asunto. Oli myös kirjoituspöytä ja vaatekaappi + iso kylppäri!

Tänäänkin oli tehoturismia. Yritettiin päästä Kiinan kansallismuseoon, mutta se onkin kiinni 2007-2010 kunnostustöiden takia. Sit keksittiin maailman paras idea: KÄVELLÄÄN Temple of Heaven Parkiin! Lonely Planetin kartta ei pitänyt paikkaansa ja me vähän eksyttiin. Syötiin KFC:ssä ja lepuutettiin jalkoja, sit kysyttiin tietä ja otettiin sähköskootterikyyti sinne! Se olikin menoa. Se ei meinannut lähteä käyntiin.

Saasteita vai kosteutta? Vai molempia?

Eksyneenä ylikulkusillalla

Pyörittiin puistossa, muttei jaksettu olla pitkään koska nähtävyysalueet oli just menossa kiinni, eikä siis oikein nähty mitään.

kiinalaiset tykkää hengata puistoissa

Temple of Heaven Park

Sit tultiin ho(s)tellille. Koomattiin pari tuntia (19-21; meni ihan hiton kauan siel harhaillessa), mä kävin netissä, ja sit vaihdoin kengät ja lähettiin The Villageen, missä on kauppoja ja ravintoloita ja baareja. Kaupatkin oli auki melkeen kaikki, ne menee kiinni 21-23. The Village on ihan kävelymatkan päässä hostellilta, sen Clothing Marketin takana. Wau. Porukka oli iltahepeneissä ja meitä hävetti. Mä ostin UNIQLO:sta topin, joka maksoi 39 yuania. Löysin iltatoppeja, mut en sit semmoista mikä sopis täydellisesti. Saana löysi “ehkä”-kengät jotka haluaisi.

keskustan vessoissa neuvotaan miten homma toimii!

Siellä matkan varrella Worker’s Stadiumilla oli kai joku jalkapallomatsi, koska mäkkäri oli täynnä futisfaneja, joka paikassa oli poliiseja ja ihmisiä yhteensä enemmän kuin päiväsaikaan. Huisia!

Nyt pakko käydä nukkuu, liian väsy… Tuo toinen tyttö, joka on muuten sittenkin ranskalainen, meinaa höpöttää koko ajan. Eli valo pois!

Onko tomaatti hedelmä vai vihannes?

Tällaisia kysymyksiä saa koulumaailmassa selvitellä! Käänsin tällä viikolla englannista suomeksi Ask Oxford-sivustolta löytyneen tekstin, jossa kerrottiin selkeästi, että tomaatti on kasvitieteellisestä näkökulmasta hedelmä, koska se pitää sisällään tomaattikasvin siemeniä. Ihan niin kuin mustikka ja vadelmakin on hedelmiä (alalaji: marja). Ruoanlaiton näkökulmasta tomaattia kuitenkin käytetään kuin vihannesta, koska vihanneksia tavataan käyttää suolaisissa (tai siis ei-makeissa) ruoissa! Hahaa! Joka päivä sitä oppii.

Menin yhdeksäks töihin vaikka tunnit oli 12-15. Se on mukavaa, voi jättää aamupalan syömisen sinne, että maha ehtii herätä. Tunneilla oli tosi kivaa, paitsi noh, miten nuo perjantain klo 14-15 tunnit nyt yleensä 15-vuotiaiden kanssa menee. Niin. Ei ainakaan ihan sillä tavalla miten opettaja on ajatellut. Kiva päivä silti ja kun tutustuu oppilaisiin enemmän ihan yksilöinä, niistä tykkää koko ajan enemmän!

Olin tänään myös siellä salilla! Menin hyvissä ajoin ilmoittautumaan BodyBalanceen ja ehdin siinä tutustua kuntosalin puoleenkin. Hienot on laitteet ja siinä 20 minuutin ohjelmaa jollain ihmekoneella tehdessä katselin kuntolaitteessa kiinni olevasta telkkarista Kauniita ja rohkeita. :D Mahtavaa! Syke oli ~160 eli kroppa teki töitä, mutta aivot oli täysin narikassa siinä Ridgeä ja kumppaneita katsellessa.

Itse BodyBalance-tunti vaikutti aluks juuri siltä mitä mä tarvitsen: venyttelyä, lihaskuntoa ja rentoutumista. Oli kynttilöitä, ohjaajalla pehmeä ääni ja rauhallista musiikkia. Tehtiin kiinalaisten suosimaa taijitä, joogaa ja pilatesvenyttelyjä. Huhhuh! Selkä vaan naksu, jalkapohjiin (??) koski ihan hirveästi enkä venyny oikein mihinkään. :D Mutta lopputunnista kieltämättä veny jo huomattavasti paremmin ku normaalisti, eli toi vois olla todella hyödyllistä. Ne venytykset oli mahtavia, mun selkä on niin jumissa etten tiiä mitä sille tekisin ja nyt viimein sain vähän lapoja liikkeelle. Pakaratkin oli sählyn äkkikäännöksistä jumissa. Yllättävintä oli kuitenkin se, että taijin hitaissa “pallonsiirroissa” (joissa liikutellaan siis käsiä hitaasti ja hallitusti puolelta toiselle) meinas ihan lähteä tunto käsivarsista! Voiko nekin olla niin jumissa?? Mistä mä nyt tiedän, oisko jokainen BodyBalance-tunti mun osalta yhtä naurettavan näköstä ja tuskaista vääntelyä vai voisinko mä ihan oikeasti päästä lukoista eroon ja, öö, edistyä?

No nyt joka tapauksessa nukkumaan / lukemaan Larssonia! :)

P.S. Nostin mun elintasoa – ostin Floran sijaan Oivariinia (koska Flora on pahaa ja Oivariini ei) sekä ihan oikeeta Valion appelsiinimehua (kaksi tölkkiä)! ;)

Paljon köyhempänä hostellilla Pekingissä – 030909

Päivä 20

Huh, mikä päivä! Herättiin jo kasilta, pestiin toinen koneellinen pyykkiä, syötiin amerikkalaiset aamupalat ja lähdettiin. Mentiin Tiananmenille eli Taivaallisen rauhan portille. Siellä oli Mao ja Kielletty kaupunki. Saatiin sinne SUOMENKIELISET audio-oppaat, joissa oli hieno kartta SUOMEKSI! Siel oli makeita jalkavaimojuttuja ja kertomuksia Läskikeisarinnoista. Puutarha oli makee! Sit eksyttiin myös matkamuistomyymälään, josta löysin postikortteja, kirjanmerkin, viuhkan, syömäpuikot ja silmälasikotelon. Maksoi melkein 13 euroa. Saana osti hienon vieraskirjan ja postikortteja. Se mun puikkosetti on ihan paras!!

Taivaallisen rauhan portti ja Mao Zedong

Suomenkielinen audiokartta - WAU

Kielletyn kaupungin arkkitehtuuria

Kielletty kaupunki

keisarillista puutarhaa

Alkoi käydä kiertely jalkoihin, mut aateltiin vielä käydä tsekkaamassa Mao mausoleumissaan (kun kerran Lenin jäi väliin). Vaan sepä on auki vain 8-12, joten Lonely Planet erehtyi! Hyi niitä.

Taivaallisen rauhan aukiolle oli turvatarkastukset ja laukut läpivalaistiin. Itse aukio ei ollut ihmeellinen, vaikka suurihan se on. Pitää käydä uudestaan ihmettelemässä.

Taivaallisen rauhan aukio

Myös metroissa aina läpivalaistaan tavarat. Jäätiin tahallaan pois hostellipysäkillä väärästä uloskäynnistä et mennään vähän pitemmän kautta. Löydettiin ravintola, joka ei ollu ollenkaan niin hyvä kuin eilinen. Ei saatu edes vedelle laseja tai käsienpesuun kosteita liinoja! Ruoka oli kyl hyvää, mä otin taas sweet & sour -kastikkeella possua, Saana samalla kastikkeella jättikatkarapuja. Mulla oli lisäksi ananasta kastikkeessa ja parsakaalta lisukkeena, Saanalla kevätsipulia & cashewpähkinöitä ja lisukkeena riisi. Otettiin possu mukaan kun ei jaksettu kaikkea. Huono palvelu oli ja epäsiisti paikka, silti lasku 40 yuania isompi kuin edellisessä, siistissä paikassa! What? Johtunee Lama Temple -nähtävyyden läheisestä sijainnista. Sit alko tuntua ettei enää mitään hapanimelää eikä uppopaistettua.

Unohdinpa eilen mainita et äiti hätäilmoitti, että Visa Electronin tietoja on jollakin kellä ei pitäisi, joten voin enää käyttää vain Visaa. Mut onneks on toinen kortti..! Pisti silti miettii, ja nyt ehkä en enää niin helposti maksa kortilla, ennemmin nostan rahaa.

Sanlitun Yashow Clothing Market

No joo mut tänään päästiin hostellille vasta klo 17.30, joten piti oikeastaan samantien lähtee etenee, koska tarkoitus oli vielä löytää Lonely Planetin suosittelema viisikerroksinen vaatetavaratalo. Ihanaaaaaaa!! Pitkähkö kävely oli mut ei tarvinnu säätää bussilla. Siel oli kaikkea, ja myyjät sunnilleen nyki hihoista kun yritti saada asiakkaakseen. Piti tinkiä hirveästi koska lähtöhinnat oli hurjia, mut ehkä oltais onnistuttu saamaan viel halvemmalla… Saana osti mekon ja silkkihuiveja, mä ostin isomman (violetin) ja pienemmän (vihreän) laukun, viuhkoja tuliaisiksi ja sit tilasin vielä iltapuvun (kermanvärisen) ja boleron (tummanruskean)!! Nuo teetätykset maksaa kaikkineen 105 euroa, kun en tosiaan osaa oikein tinkiä. :D Toivottavasti tulee ihana!! Käyn sunnuntaina sovittaa. Nyt PUHKI. Unta palloon, huomenna hostellin vaihto.

P. Loft Youth Hostel, PEKING – 020909

Päivä 19

Vihdoin täällä!!! Oli NIIN tunkkasta bussissa ja kauheen hikistä ja ahdasta, et oikein nälkä jäi sivummalle ja odotettiin vain suihkua. Meillä oli suorastaan taianomainen säkä aamulla, kun ensin hypättiin bussista pois ties missä ja sit fraasisanakirjan avulla yritettiin selviytyä perille hostellille. (Tosiaan, oltiin Pekingissä siis klo 08, joten linja-autossa meni 17 h!) Meidät neuvottiin johonkin bussiin ja seisottiin siel rinkat selässä ja haistiin pahalle. Siellä taas ystävällinen täti selitti missä pitää jädä pois (ja meille naurettiin) ja hups, löydettiin metroasema! :) Sieltä päästiin helposti oikealle asemalle ja heti ulko-ovelta näkyi opasteet hostellille. HYVÄ ME! Ekana juostiin suihkuun, ku ei heti päästy huoneeseen, ja pestiin linja-auton rapakerros pois, sit oli jo paljon parempi olo ja roudattiin kamat meidän ensuite-huoneeseen (jossa siis oli vessa ja suihku, sekä neljä kiinalaista kämppistä jotka ei puhunu meille mitään).

hostellilla oli mielenkiintoisia julisteita

Täällä on hirveästi kiinalaisia eikä juuri ollenkaan muita. Siks vaihdetaan paikkaa viikonloppuna, ei oo semmosella fiiliksellä varustettu paikka.

Hoidettiin checkaukset ja muut ja lähettiin kaupungille etsimään Suvin suosittelemaa tavarataloa josta löytäis silmälaseja. Oli järkyttävä nälkä, mut onneks löydettiin se paikka nopeasti (45 min. metroajelun päästä) ja siitä läheltä kiinalainen roast-ravintola. Mä söin sweet & sour -possua, Saana friteerattua kanaa majoneesilla + tietty riisiä. Tuntu että kaikki siellä ravintolassa tarjottavat ruoat oli friteerattua… Pikkusen tuli täysi olo.

Sit silmälasiostoksille. Se silmälasitavaratalo oli tosiaan ihan täynnä pelkkiä silmälaseja ja arskoja. Tarkoitus oli vain katsella, mutta sitten jo toisesta liikkeestä löytyi molemmille lasit! Saanalle punaiset, mulle mustat/myrkynvihreät. Ihanat! Ja kun tajuttiin et saatiin niihin voimakkuudet, hajataitot ja naarmuuntumattomat linssit ODOTTAESSA ja et tää kaikki maksoi vain 490 yuania eli 49 euroa, ei muistettu edes tinkiä! Otahan, Instru, oppia. Valitsin kehykset ja paremmat linssit, annoin omat lasit tutkittaviksi ja 20 minuutin päästä mulla oli uudet lasit päässä! Ehkä on kuitenkin onni et tää ei ole Suomessa yhtä helppoa, tulis muuten ostettua silmälaseja harva se kuukausi.

silmälasitavaratalo löytyi helposti :)

"viisaan" näköisenä uusissa laseissa

Sit lähdettiin hostellille (pomppien) pyykkäämään. Eksyttiin vähän kun tultiin asemalta värästä uloskäynnistä, mut ei se mitään, tiedettiin et ollaan lähellä mut vaan eri puolella korttelia ja nähtiinpä kauniita pikkukujia (hutongeja) ihmisineen.

hutongeissa

Hostellilla muhun iski huono olo. Katsotaan nyt, johtuuko väsymyksestä/nestehukasta, vai iskikö vatsapöpö. Toistaiseksi oon tuntenu oloni ihan hyväks, otin vajaa tunti sitten Imodiumia.

Nyt netissä. Saana tsekkailee posteja ja mä koitan sit päästä bloggaa. Facebook aukenee vain Ninja Cloak -peitesivuston kautta eikä silloinkaan kunnolla, joten en kestä jos WordPress on pääsemättömissä.

Ai niin. Porukat lupas hakea mut lentokentältä ens viikon torstaina! (APUA, ENÄÄ VIIKKO! EN HALUA OLLA VATSATAUDISSA!!!!) Eli ei tarvi stressata et joudun nukkuu VR:llä tms, heh.

* * *

On menny pari tuntia oireilusta, ehkä Imodium auttaa? Vaakatasossa ei tunnu hyvältä, istuessa & seistessä ok. Nytkin kyllä makaan eikä mitään. Väsyttää ihan pirusti.

Onnistuin bloggaa Ninja Cloakin avulla, jee! Vaikka ei kyl tullu hyvä postaus vaikka matskua ois ollu, koska pelkäsin et liiasta odottelusta johtuen se ei sit enää julkasekaan sitä. Mut julkaisi! En edes ehtinyt kirjoittaa kukonpäästä. :( Kyynel.

Voi perse, pitää vielä corsodylettää. Joo ei olokoon. Oon ihan hirveen paljon liian väsyny.

Ei oo syöty iltaruokaa, mutta jos vaikka aamupalan ostais täältä ellei sitä ilmaiseksi yöpyjät saa… Nyt on pakko nukkua. Paitsi ensin luen Tiikerin lasta, jossa käytetään liikaa liitepartikkeleita. (Tiedäthän, nämäpä voivatkin haitata lukemista! ARGH.)

Ai niin, Hannah unohti antaa kirjansa! Heini, hanki Paulo Coelhon The Alchemist!

… Lisäys. Varattiin loppuajaksi Golden Pineapple Hostellista huone, koska täällä on vain kiinalaisia kotimaanmatkaajia eikä yhtään backpacker-henkeä.

Viimeinen päivä UB:ssa – 310809

Päivä 17

Joo, olipa ihanaa päästä oikeaan sänkyyn ennen kahden yön matkaa Pekingiin. Nukuttiin mainiosti, tai ois nukuttu jos keittiössä ei olis pidetty ryyppybileitä ja jos yks känniääliöistä ei ois siirtyny meiän huoneeseen kuuntelemaan iPodilla Lady Gagaa HIUKKASEN kovaa. Ja sit se viel nukahti siihen. Mulla meni kolmen aikoihin eka puol tuntia selvittää et mitä ja missä ja kenen soittimesta, ja kun levy alko olla loppuun kuunneltu, olinpaikka selvisi. Menin tönkii ja Saanakin heräsi ja oltiin vihasia, muut vaan nukku. Eikä se jenkkipoika meinannu herätä ollenkaan! Mä heilutin sitä ja puristin kättä ja valotin taskulampulla ja otin kuulottimet korvista… Sit yritin sammuttaa soittimen, mut se olikin joku hyperhieno kosketusnäytöllinen missä oli salasana. Eli vedin piuhan perästä pois ja AH, tuli siunattu hiljaisuus. Vaan koitapa saada unta sen adrenaliinikuohun jälkeen. Ja joo, kokeilin korvatulppiakin mut ne ei ollu hyvät nukkua.

Yöllä satoi, jospa päivä olisi aurinkoinen ja jättäisi vähän kivemman lähtövaikutelman UB:sta. Tourista yritin antaa palautetta mut sitä otetaan vähän huonosti vastaan ellei se ole 100 % positiivista. Joudutaan jättää rinkat taas tänne päivän ajaksi, toivottavasti eivät mene hukkaan.

* * *

Saatiin lähdettyä ennen yhtätoista. Meiltä ei pyydetty rahaa viimeiseltä yöltä, joten ei maksettu! :D HAHAA! Käytiin postissa viemässä kortit International Mailiin ja meinattiin mennä siellä myös nettiin, mutta se oli niin hidas että kurkattiin vaan postit. 200 tugrugia. Käytiin Café Amsterdamissa syömässä panini/sandwich salamilla ja juomassa jäätee/mochakahvi. 14500 tugrugia. Siellä ollessa alkoi pihalla sataa. Juostiin sateessa Za Internetiin jossa oltiin viimeksikin. Oltiin vähän yli tunti netissä ja Saana tulosti kolme sivua ohjeita Pekingin hostelliin. 2200 tugrugia, koska poika unohti laskuttaa tulosteista. Sitten mentiin State Department Storeen ettii vessaa, hiplattiin kenkiä ja alennusvaatteita ja hattuja ja laukkuja ja kirjoja.

Café Amsterdam

 

mongolialaisilla mallinukeilla on asennetta

Kello ei ollu vielä paljon mitään ni päätetiin lähteä vielä Museum of Natural Historyyn, koska se oli kuulemma ihan läppä. Maksettiin opiskelijahinta 1000 tugrugia/tyyppi. Oli dinosauruksia ja kaloja ja nisäkkäitä, kaikkea luurankona/täytettynä/maalattuna/muovisena. Ja pari elävää kalaa. Käytiin matkamuistomyymälässä, josta Saana löysi puudelilleen ihanan mogolihatun, jota ei rahattomana ostanut. Mullakin oli enää 2670 tugrugia, mutta sain tingittyä 3000 tugrugia maksavan kangasmerkin (Mongolian lippu) 2500 tugrugiin.

kaupungilla

Tuli kova nälkä ja päätettiin mennä samaan kiinalaiseen ravintolaan mut ottaa tällä kertaa vain yksi niistä ihanista annoksista. Koska siellä ei kuitenkaan käynyt Visa, jouduttiin nostaa rahaa 30000 tugrugia. Mentiin rahoinemme takaisin ravintolaan koska oikeesti haluttiin sitä ruokaa. Oli NÄIN hyvää taas. Sit mentiin taas kauppaan ja ostettiin mehua ja pikkuhousunsuojia ja nenäliinoja ja Golden Gobi -suklaatia. Saana haki vitoskerroksesta koiralle vihreän hatun ja pelikortit ja avaimenperän. Sit “hostellille” hakee kamat ja hyvästelee Hannah. Osattiin hienosti rautatieasemalle ja otettiin jänniä kuvia.

sitä vettä muuten tuli...

 

Ulan Batorin rautatieasema

Nyt junassa ja täällä on mongolipappa joka puhuu venäjä ja kiinalainen nuori mies joka ei puhu mitään vaan katsoo leffaa. Saatiin ilmaista teetä, kivaa. Oikein hyvä fiilis kun taas kohti uutta! Mongolia on jo aika nähty.

Tuo pappa on kans menossa sinne, ja sovittiin et “autetaan toveria” siirtymisissä. Erlianissa ollaan ilmeisesti jo puoliltapäivin! Jännää. Eikä yläsängyssä ole kaidetta.

Siirtymävaihe

Loppiainen ja viimeisetkin illuusiot lomasta on ohi ja nyt pitäis olla ahkera. Joo, aina.

Olin Kuopiossa ma-ti, maanantaina siksi koska menin katsomaan yhtä ihanaa kaksiota, ja tiistaina siksi koska “hipaisin” maanantaina toisen auton perää enkä sitten osannut/pystynyt/uskaltanut ajaa enää Joensuuhun sillä autolla sinä päivänä. Tiistaina kävin myös katsomassa keskustayksiötä, joka ei oikein tehnyt vaikutusta, vaikka periaatteessa sisältääkin kaiken mitä yksiöltä voi odottaa: ihan hyvä keittiö, parveke, autopaikka ja loistava sijainti. Kaappitilaa ei kylläkään ollut. Joo. Taidan soittaa välittäjälle ja sanoa ei kiitos.

Eli pääsen vissiin asumaan leveästi Kuopioon. :) Kunpa vaan rahat riittäis ensimmäiseen palkkapäivään asti…

Mutta ennen kuin siirryn Kuopioon, pitää sanoa hyvästit Joensuulle. Siksipä meillä on Katjan kanssa projekti: tällä viikolla joka ilta tanssimaan. Meillä on ainejärjestön kautta Golden FunCard, joten sisäänpääsyt ja narikat ei maksa mitään, ja koska ollaan selvinpäin, ei tiskilläkään rahaa pala. Ja pois voidaan lähteä just sillon kun huvittaa, kysehän on hauskasta kuntoilusta. :) Tiistaina oli selviä käynnistymisvaikeuksia kinkunsyönnin jälkeen (ja sitä paitsi paikka oli aika täynnä), mutta eilen kun oltiin varmaan tunnin verran ainoot asiakkaat koko puljussa, meno oli mahtava. Sovittiin, että tänään on Casual Thursday, joten suunnilleen verkkareissa ja tennareissa mennään. Ah! Hyvästi, tanssikaverit! Hyvästi, Poppi! Hyvästi, viikolla bilettäminen! Hyvästi, 9.45 asti nukkuminen! Musta tulee ihan liian pian aikuinen.

HAH! :D

Ja sit on näitä muitakin pikkujuttuja kuten gradun teorian viimeistely, pakkaaminen ja siivoaminen, kaikkien kavereiden tapaaminen, työkeikka Suomussalmella jnejnejne. Nyt vähän siivoamista ja sit kirjastoon olemaan aikuinen.

On Tour, day 3 – 290809

Päivä 15

Olin minäkin sitten naapurijurtassa pelaamassa korttia, kun joku Jay Kayn näkönen tyyppi halus jakaa kasan korttejaan valepaskassa. Oli ihan kivoja poikia, oli juoneet vodkapullon, tai ainaki se Jay Kay… Ja säännöt oli erit ku Suomen versiossa…

On siis jurttia, joissa ei tarvitse kamiinaa, ja jurttia, joissa tarvitsee. Minä pidän enemmän niistä joissa ei tarvitse. Tuo tuli sammui yhdeltä, vaikka siellä oli semmonen pölkky joka rupes sit savuttaa ihan hirveesti. Saana alko lämmittää ja tunki pesän täyteen puita ettei tarvis lisäillä enää myöhemmin. Oltiin sit saunassa tunti-pari. Ja oon ollu oikeasti kylmemmissä saunoissakin. Neljältä Hannah lisäsi puita (muttei liikaa!) ja seiskalta se oli taas sammunut kun perheen emäntä tuli tekee tulen. Eilinen jurtta oli PALJON kivempi!

* * *

…Ja Suomen hevoset on paljon kivempia!!! Oli varmaan elämäni hirvein kohtaaminen elukan kanssa. Ratsastettiin mongolialaisilla ties miten koulutetuilla hevosilla joilla oli ripuli ja keuhkotauti ja pölyä nenässä. Hannahin hevonen löntysti perässä, Saanan hevosta piti hinata koko matkan (paitsi ravasi se lopussa), ja Saanaa ärsytti koska ei se mitään köyttä ois kaivannut. Perseeseen koski, hevoset korskui ja oli vauhkoja ja melkee pukitti ja potki. Pelotti hirveästi, mut yritin olla itsevarma ettei hevonen huomaa. Kamelit on siitä parempia kun ne on tyhmiä. Mun hevonen keksi pysähtyä välillä, mut joskus sain sen jopa itse liikkeelle sillä samalla TS-HUU-jutulla, ja ohjeilla. Välillä se opas tuli piiskaamaan mun hevosta, ja kuinka kivalta musta sit tuntu sen selässä kun se lähti yhtäkkiä poukkoilee ja juoksee kun ärsyyntyi. Halusin pois sen selästä ja tulinkin kun se tuli aivan hulluksi. Se opas ei hallinnu omaakaan hevostaan ja vaan piiskas niitä kaikkia, joten ei herättäny paljon luottamusta. Ja sen hevonen piereskeli ja pasko löysää koko ajan, ihmekään vaikka käyttäytyy noin ku on huono olo. Melkein osui mun kengälle.

Yritin (siinä ku laskeuduin selästä) selittää oppaalle etten halua enää selkään vaan voin taluttaa sitä, mut se vaan meinas et selkään uudestaan ja hän taluttaa oman hevosensa selästä. En oo hetkeen pelännyt niin paljon, se oli aivan hallitsemattomissa ja mä taas olin shokissa ja vaan itkin sen selässä. Eikä meinattu millään päästä perille…. Huhhhhuhhhuhhhhh, miten hirveää.

Perillä ei sit ollu oikein mitään mihin purkaa aggressiot, joten vieläkin on aika kauhea olo ja tärisyttää. No kohta jatketaan matkaa. Syötiin kasviskeittoa lihalla ja hedelmäsalattia, vaikkei ollut nälkä niin oli hyvää. Nyt meen huutaa ja juoksee koska pian lähdetään (meinasin jo sanoa rumasti lapsille jotka tuli kinuu lisää karkkia ku olin eka antanu niille suklaarusinat).

* * *

On nyt ajettu taas pitkästi ja ollaan jossain kolmen suurvallan muistomerkki-systeemillä. Kohta ollaan luostarilla, pitäisköhän vaihtaa jotain siveellisempää päälle?

Kolmen suurvallan muistomerkki

Mongolia Tshingis Khanin suurvallan aikana (keltaisella; nykyinen Mongolia sinisellä)

* * *

Nyt ollaan luostarin tursmimajoituksessa. Huomenna vasta luostari. Viimeinen ilta tänään, huomenna SUIHKU ja PYYKINPESU ja CORSODYL ja SÄNKY ILMAN MAKUUPUSSIA! Tää jurtta on epäilyttävä, on kamiina muittei piippua, omituiset seinät ja näin. Mut on tyynyt ja valo!!

pieni hätä & iso hätä

…Eli ei olekaan valoa aikaisemman ukkosen takia. Mutta on mongolialainen kurkkulaulaja tyttärineen!

Saatiin ihanaa iltaruokaa: oikeaa spagettia ja huippua kastiketta (tietenkin lampaalla) ILMAN perunaa, ja sen sijaan siinä oli herkkusieniä ja ja herneitä ja tomaattia! Nam! En taaskaan jaksanut syödä kaikkea. NYT KONSERTTIIN! (5000 tugrugia)

Hömpättää. VälipalavälipulavälipalavälipulaPULAPULAPULA… PALAPALA!

Partisaanivalssi, Uralin pihlaja, Jo joutui armas aika… Joko kohta ois kurkkulaulua? Se mies on myöhässä.

* * *

Oli kurkkulaulua! Tosi hieno minikonsertti. Se soitti hevosenpääsoitinta ja harppua ja jotain muuta viulujuttua ja huilua. Sit sillä oli mukana 11-vuotias tyttärensä (tai siis jonkun kaverin tytär se tais olla) tekemässä akrobatiaa! Laulut oli hienoja ja laulua (siis sitä kurkkuversiota) tuli palleasta, kurkusta, kieleltä ja nenästä, huisia! Laulut kertoi Gobista ja kameleista, Tshingis-kaanista ja rukouksista sille ja vuorille. Hannah on taivaissa ja osti sen levyn! :) Lainasin 10 000 siihen…

mongolialainen kurkkulaulaja ja hevosenpääsoitin

Sit yks mongolialainen tyttö kysyi multa et olenko mä mongolialainen, kun kuulemma näytän sivusta siltä! :O Siel oli muute 10 ihmistä. Hyvä, me turistit.

Still alive?

- Jees, ai ääm!

Aloitin matkapäiväkirjan siirtämistä tänne, no se jäi vähän vielä kesken, koska Kuhmossa nettiyhteys on mitä on ja kuvien kanssa menee KAUAN, Joensuussa taas en oo paljon ehtinyt kotona loikoilemaan. En kyllä tajua mitä oon kaikki päivät tehny, mutta jotain ilmeisesti.

Tein myös sijaisuuspätkän yläkoululle Joensuussa, kolme päivää täynnä englantia ja ylivilkkaita nuoria, huhhuh. Ja taas skipattiin samalla Ammattisuuntautunut kielitaito -kurssin ääntämistunti. En olis halunnut sitä skipata koska oon ollu varmaan yli puolet kurssista poissa sijaisuuden (ja motivaatiopuutoksen) takia, mutta rahan kutsu oli vastustamaton.

Rahan (ja kutsumuksen?) kutsuun vastaan myös tammikuussa, kun lähen kiertämään Itä-Suomea (no ehkä vähän liioittelen) ja mainostamaan seiskaluokkalaisille venäjän opiskelua. Näin sitä tehdään itelleen töitä.

No nyt mä olen taas Kuhmossa ja missaan taas Ammattisuuntautunut kielitaito -kurssia, tällä kertaa suullisen taidon tunnin. Kyynel. Eli ensimmäinen päivä kolmesta täällä takana, enkkua, venäjää, hyvää meininkiä. :) Aivan erityisen hyvää meininkiä onkin, koska päätin tänään, että mun gradun kirjoittamisen aloittaminen on vaan päivien kysymys. Päivitin mun tutkimussuunnitelman ja lähetin sen graduohjaajalle – nyt tää on menoa. Toivottavasti ens viikolla ehditään vielä ottaa miitinki, niin pääsen joululoman aikana orientoitumaan ja treenaamaan istumalihaksia.

Tähän mut innosti varmaan se, että mulla on tiistaina työhaastattelu. :) Mutta siitä en uskalla sanoo vielä yhtään mitään, mm. siksi koska en oo vielä muodollisesti pätevä (argh) joten mut syrjäytetään listasta ensimmäisenä, vips vaan. Mutta aika hyvin että pääsee jo haastatteluja treenaamaan! Ja se gradu + muut pitäis oikeesti saada pikapuoliin hoidettua (tätä en kyllä mainitse ohjaajalle, koska sen mielestä mun pitää tietenkin panostaa laatuun eikä vaan hutaista jotain mikä etäisesti muistuttaa tutkimusta).

Ai niin ja liityin Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton => OAJ:n työttömyyskassaan. :D Ai kuka on mieleltään jo ihan työelämässä. Vähän pelottavaa, koska kuitenkin välillä tuntuu siltä, että on ihan vielä raakile. Mutta ehkä Siperia opettaa, kunhan antavat vaan opetella.

Ulan Bator, Golden Gobi Hostel – 260809

Päivä 12

Saavuttiin tänään tänne Mongolian pääkaupunkiin! Kello on sittenkin tunnin vähemmän kuin Irkutskissa! Tämä järkyttävä totuus selvisi kun saavuttiin guest houseen (eli majataloon), Golden Gobiin, jonne meidät “kaapattin” rautatieasemalta. Täällä puhutaan hyvin englantia. Vieraita on aika paljon, mut täällä on tosi viihtyisää ja suihkut ja vessat on IHANAT.

Golden Gobi sulautuu maisemaan

Puita ei ole. Kaupunki on kiva. Väsyttää. Vielä ei pääse mihinkään kun kello on vaille kahdeksan, mut sit rahoja vaihtaa jne.

Täällä on suomalainen pariskunta, jotka kertoi että junat Pekingiin on buukattu syyskuun puoleenväliin asti, ja et Trans-Mongolian junien tyhjät paikat tulee tietoon päivää ennen. Ne menee paikallisjunalla rajalle ja siitä bussilla Pekingiin. Jännitystä elämään!

Katottiin jo trekkejä, jos sattuis huomenna lähtee yks ihana neljän päivän kierros joka sisältää autiomaata, kamelilla ratsastusta, vesiputouksen ym. kaikenlaista.

Nyt koomaamme.

***

Koomasimme pari tuntia, nyt helpottaa. Kirjotettiin postikortit jo ja saatiin guest housen kautta hoidettua liput Ulan Bator – Erlian – Peking, alkuosa junalla ja rajan jälkeen bussilla, jossa voi nukkua. Lähdetään ensi maanantaina, ollaan perillä keskiviikkoaamuna. Maksettiin jo lipuista 114 740 tugrugia molemmat, joten sinne meni touria varten otetut rahat. Automaatille, taas…

Nyt yritetään järjestää touria neljäksi päiväksi läntiseen Mongoliaan. Porukkaa vaan on niin paljon et kestää… Hintaneuvottelut käynnissä..! :P

***

$186 jos lähtee kolme; $156 jos viisi. 136,21 € – kolme hlöä; 269 000 tugrugia.

***

Syötiin kiinalaisessa ravintolassa, AH. Vedettiin molemmat omat neljän hengen annokset kanaa ja riisiä. Järkyttävän maukasta.

ruokaa riitti seuraavallekin päivälle

***

No niin, raskas päivä takana! Saatiin sovittua reissu, mukaan lähtee saksalainen Hannah UB Guest Housesta. Oli aika reteetä mennä nostaa 290 000 tugrugia automaatista!

UB:n State Department Store. Täältä saa kaiken, mitä tarvitsee, ja paljon muutakin.

Sit käytiin shoppailemassa. Ostin kameleita! Kaks avaimenperässä ja yhden pehmoversiona Vertille. Lisäks molemmat ostettiin villasukat, mä jakinvillasta ja Saana kamelinkarvasta, joissa sitten tarkenee nukkua seuraavat kolme yötä jurtassa ja paikallisten kotona. On meinaan kylmät yöt..!

Ny unta, aamukasilta matkaan.

Kafe-Bar “Ekspress”, Irkutsk – 240809

Päivä 10

Vietiin rinkat säilöön ja hyvästeltiin hostelli. Sinne tuli kummallisia saksalaisia jotka odotti vaan et lähdetään. Ostettiin annospuuroja ja muuta ihanaa evästä. Kirjoitettiin vieraskirjaan venäjäksi, Saanakin kirjoitti oman nimensä. ;) Sit lähetettiin postikortteja, muttei saatu itse nuoleskella postimerkkejä, höh.

Ai niin ja ajeltiin 80:llä ympäri kyliä vähän vahingossa. Mutta meillähän on tuota aikaa.

Lakkasi satamasta. Hyvä, koska mulla on edelleen kengässä reikä. Laitettiin siihen jo ensiapupaikkaus eli neljä kerrosta ilmastointiteippiä.

Ja on kaupustelijoita. Täällä jotai kirjaa kauppaavat, lauantaina ku oltiin puistossa meille kaupattiin kristinuskoa ja kosmetiikkaa.

Lauloin juuri rautatieradio-potpurin. Nyt bliniä.

***

The London Pub, same day

NOOOOOOUUUU!!!! Espeniä ei löydy Facebookista… :( Tänne tuli hirveä ukkonen, mutta onneksi siirryttiin puistonpenkiltä London Pubiin. Täällä juodaan vodkaa ja syödään valkosipulileipäpaloja juustolla ja panna cottaa.

hyvät oli tarjoilut London Pubissa

Käytiin myös hyppimässä Leninin kans. Tuli hyviä kuvia!

Virallinen hyppykuva. Huomatkaa myös taustalla Lenin.

Denis oli kirjoittanut Facebookiin! JA SE ON KOLMENKYMMENEN! Kuinka se oikein jakso meitä katella, käyttäydyttiin kuin pikkulikat…

Oon muuten ottanut lähes tuhat kuvaa. Ja oon Saanalle enää n. 23 euroa velkaa.

Leikittiin London Pubissa ulkomaalaisia ja puhuttiin vain englantia. Hihihi. Vähän niin kuin hostelleissakin, “spas… thank you!”.

***

Nyt ollaan jo junassa! Hyvä me! Ei oo muita vaunussa, tai siis kupeessa. Pakolliset viestit kotiin lähti jo. Saana metsästää kärpäsiä ja laulaa metsästyslaulua (Dido: Hunter). Ja se teki myös hienon grande plién käyttäen kahta sänkyä apunaan. Sängyt on kovia.

Kärpästenmetsästäjä

Kirjoitinkos jo, että Slummien miljonääri oli tosi hyvä? Oli.

***

“Täällähän vois pitää vaikka bileet!”

Mun puhelin on Far East -verkossa, tää on uutta!

Nyt iltapalaa ja silleen.

Viimeistä päivää, eiku iltaa, Irkutskissa – 230809

Päivä 9

 

Oltiin tänään Baikalilla, Listvjankassa. Melkoinen turistirysä ja sääksi osui paska. Ei päästy Bolshie koty -kylään (tai ois päästy mut ei sieltä pois) joten mentiin vaan Baikal-risteilylle. Sit siellä alkoi sataa kun oltiin siinä laivassa. Ja oli muuten kylmä. Huomasin et kengässä on reikä ja sukat tietenkin kastui.

Baikal oli puhdas, nätti ja sininen. Hienoja taloja ja “hienoja” taloja. Ei saatu kävellä sinne Bolshie koty -kylään, koska meillä ei ollut vuoren pinnassa pysyviä kenkiä. Paljon lasinsiruja rannassa, kylmä ja v*tutus = ei uitu.

Baikalista näkyi läpi

Juotiin teetä ja syötiin jäätelöt ja plovia (eli risottoa). Rahaa ei ollut paljon. Ai niin ja marsussa… eiku tramissa matkalla linja-autoasemalle tavattiin eka suomalainen! Joku nimetön nuori mies joka oli kans menossa Listvjankaan. Se oli kiva. Oltiin vain matka samassa seurassa, sillä oli siellä pari kaveria Säkylästä jotka oli menny edeltä.

Takasin lähdettiin 18:40 bussilla. Jutut meni taas Norjaan. Me ollaan kauheita tai norjalaiset niin ihania.

Hostellissa on taas vaihtunut porukka. Tänne tuli ranskalaisia ja ehkä britti. Eli ei hirveästi omaa rauhaa. Huomenna lähdetään jo täältä ja Venäjältä! Pitää käydä postissa ja kaupassa ja netissä ja Leninin patsaalla ja ehkä vielä jossain. Vaikka tänään vannottiin ettei enää ikinä suunnitella mitään.

Ai niin ja Norjan lisäksi meitä piristi Unhappy Hippo, joka löytyi mun laukusta. Se oli vähän kärsinyt Happy Hippo, joita Saana niin kovasti himoitsee.

Unhappy Hippo

Syötiin myös melkein kaksi omul-kalaa. Se oli meidän extreme nro 3. Tien ylitys oli nro 2.

Savustetut omulit

Tuosta ylitettiin tie. Autot meni lujaa.

Nähtiin Ankka ja Vesinokkaeläin, mutta ei Baikalin norppia. (Joo meillä on oma kieli sillee et voidaan puhua kaikesta ja kaikista niin ettei ulkomaankieliset ymmärrä.) Ankka eli italjanka eli Romina junasta oli ILAHTUNUT nähdessään meidät ja huiskutteli ja huusi. Tämä toinen sitten hymyili hämillisesti ja kertoi taas jonkun huonon vitsin, tällä kertaa paikallisesta ravintolatarjonnasta. Ja me luultiin et ne skippaa Irkutskin.

Huomenna tosiaan nettin tsekkaamaan, pääsenkö mitenkään kotiin 10. syyskuuta.

Bussilippu pois maksoi 101 ruplaa 50 kopeekkaa.

Moskovan rautatieasema (Jaroslavskij) – 170809

Päivä 3

Istutaan kolmatta tuntia rautatieasemalla ja väsymyksen myötä juttu alkaa käydä noloksi, ellei peräti säälittäväksi. Tänään ei olla tehty MITÄÄN. Herättiin ysiltä, syötiin aamupalaa, käytiin suihkussa (aah) ja sitten oikeastaan jo pakattiin ja lähdettiin hostellilta.

Kysyttiin rekisteröitymisestä ja sitä ei tosiaan tarvi tehä! Se on kaupunkikohtainen.

Hyvästeltiin Denis eilen ja se lisäs meidät Facebookissa kavereiks. Päätettiin, ettei Suomessa tästä lähtien käytetäkään Facebookia.

Hostellilta tuotiin tavarat suoraan tänne asemalle säilytykseen. Kiva setä säilytysluukulla halusi tietää mikä on “Здравствуйте” suomeksi. No minä kerroin että “Päivää”. Sit sieltä yritettiin päästä ostaa junalippuja Irkutsk – Ulan Bator -välille, mutta siellä oli lounas kesken (13-14). Käytiin sit kävelemäs ja ettimäs tavarataloa josta sais Saanalle mukin ja lusikan. No ei löytyny tavarataloa mut löyty joku ihme kellarikauppa mistä sai lusikan. Mä ostin (kolmannen) kynsilakan. Sit palattiin takas ku tuli nälkä ja oltiin viel päätetty katella Mu-Mu lounasta varten…

No niitä lippuja saa sitten vasta Irkutskista. Täti oli kyllä kiltti ja yritti selvittää lippujen hintaakin.

Sit metrolla Arbatille ja löydettiin hienosti Uusi ja Vanha Arbat kun oltiin siellä eilen Denisin kans kävelty. Mu-Mu oli kävelyn päässä ja nälkä oli HIRVEÄ. Söin taas silmilläni ja valkkasin tiskeiltä salaattia (kreikk.), borssia, paistettuja pelmenejä, jonkun kotletin ja vielä sämpylän. Huh että olin täynnä. Ja oikeesti meillä oli vaan jano joka naamioitui näläksi.

Mu-Musta taas Arbatille. Ostin Spasi i sohrani menja -sormuksen kirkkokojusta, taas, kun edellinen meni töissä hukkaan. Sit mentiin Uudelle Arbatille ja löydettiin viimein supermarket. Kahmittiin eväitä (pussikeittoja, valmisruokia, banaaneja, suklaata, rusinoita, jogurttia jne…) ja maksettiin maltaita (Saana löysi hienon ison tipumukinkin). No sittenhän tajuttiin että kello ei oo kuutta, juna lähtee pyol yks yöllä ja meillä on eväät raahattavana. Ei paljon huvittanut lähteä minnekään. Ois haluttu ottaa Jänniä hyppykuvia, mut ei ollu mitään Jännää näkyvissä. Mä tein kuitenkin hyppykuvadebyyttini Uudella Arbatilla!

Sit raahattiin tavarat taas metroon, kun keksittiin semmoinen huvitus jossa saa istua. Mentiin rinkulalinjalle ja ajettiin se 2,5 kertaa ympäri! Meni semmonen tunti ja 15 minuuttia, ja sit vartin yli kahdeksan hypättiin rautatien kohdalla pois ja mentiin alakertaan istumaan pylvään juurelle. Nyt kello on 22:59:44 ja on haettu rinkat säilytyksestä. Tultiin oikeisiin odotustiloihin istuskelemaan. Kohta alkaa piiiiiiitkä matka… Puuduttaa jo vähän valmiiks, ja väsyttää.

Moskovan rautatieasemalla odottamassa junaa nro 240

Töitä, töitä

Kävin rentoutumassa viikonlopun Joensuussa. Oli rentoa. Ja selvästi osa tästä mun pakotetusta siisteydestä täällä on tarttunu, koska olin tosi siististi kotonakin! Ei välttämättä mikään huono asia.

Oli Iskran ruokailtaa ja halloweenia ja normimeininkiä.

Ja tänään kun olin matkalla takas Kuhmoon ja pysähdyin Juukassa apsille syömään, rehtori soitti ja kysy et voisinko tehä huomenaamulla pari tuntia lisää! Eli ruotsia ja englantia, peräti vähä niinku omaa alaa. Täähän alkaa muistuttaa jo ihan oikeeta työpäivää kun on neljä tuntia opetusta! Ei edes harmita se, et klo 12 sijaan mun pitää mennä koululle jo 7.30 tsekkaa kielistudio, missä ruotsin tunti pidetään. Mahtavaa! :) Tilipussi lihoo. Ja ehkä kokemus kielistudiosta ja koulusta ja opiskelijoista ylipäätään vois olla sellaisia tekijöitä, mitkä vois auttaa siinä et mut pyydettäis sijaiseksi uudestaankin.

Tää asuis nyt Kuhmossa

Ajoin tänä iltana Corollalla Joensuusta Kuhmoon, 209 km. Pääsin kaverin avomiehen isän omistamaan asuntoon yhtiövastikkeen hinnalla asustamaan 3,5 viikoksi. Ai miksi? No mä opetan tietenkin biologiaa ja maantietoa Kuhmon yhteislukiossa. :D

Huomenna teemoina lajien syntyminen eri populaatioista sekä proteiinisynteesi. Onneks muistan nämä asiat niin hyvin peruskoulusta ja lukiosta, Onneks oon viimesen viikon opiskellu kyseisiä asioita sellaisella intensiteetillä, että oon alkanu ihan oikeesti tajuta, mistä siinä on kyse. Ja seuraaviakin teemoja oon opiskellu, siis. Eliöiden maailmaa, solubiologiaa, itsenäisen aluetutkimuksen ohjausta… Ihan jokapäiväistä kamaa mun opiskelu-uralla Joensuussa.

Saa nähä kui likan käy! :) Ainakin rahatilanne kohenee.

Ankka, muuri ja Mao: ne pakolliset

Jaksoinpas viimein tulla koneellekin. Taa on niin arsyttavaa kun netti on hidas, 30 000 sensuroijaa yrittaa koko ajan estaa ihmisten paasya joka paikkaan… Argh.

Mutta taas on tapahtunut vaikka mita! Kavin sunnuntaina sovittamassa sita iltapukuani, ja siitahan tulee aika ihana! :) Vaalea kermanvarinen, ja tumman ruskea bolero. Vielakaan ei oikein selvinnyt etta mika materiaali on kyseessa kun en niista tiia enka muistanu kysya, mutta jotain silkki-/satiinilinjaa. Ne ei ollut tajunneet ihan oikein sita miten halusin ylaosan leikkauksen, mut Suomessa voi korjailla ja hieno se on noinkin. :) Se ois jo tanaan ollu valmis mutten ehtiny hakee, joten haen huomenaamulla! Vapiskaa, vuosijuhlat. ;)

Sielta lahdettiin suoraan ankkaravintolaan, koska eihan Pekingissa voi kayda syomatta Pekingin ankkaa. Katottiin Lonely Planetista paikka joka oli lahimpana ja se olikin korttelin paassa. Mentiin riksalla ja perilla todettiin, etta se onkin joku huippu viiden tahden (vai mita ne nyt onkaan) ravintola. :D Puoli tuntia korkeintaan jouduttiin odottamaan poytaa ja odotellessa juotiin viinia, ilmaiseksi tietenkin. Sitten meidat ohjattiin poytaan ja meille ojennettiin yli 80-sivuinen menu jossa oli sisallysluettelo. Sitahan ei hirveasti tarvinnut selailla. Alkujuomiksi otettiin ihanat mojitot (mulle appelsiini, Saanalle ananas), sitten otettiin vetta ja puolikas ankka lisukkeineen. Ei oikein saatu selville et mita ne kaikki lisukkeet oli, mut hyvalle maistu ja oli soijaa ja valkosipulia ja kurkkua. :D Kokki leikkas meidan ankan siella salissa poydalla niin, etta saatiin seurata sita. Puolikkaasta ankasta tuli yllattavan pieni kasa, ja se oli viela vaharasvainen versio koska se oli sen ravintolan palkittu “terveysankka”. Hyvaa ja rasvaista ja rapeaa ja mureaa silti!! Eika jaanyt nalka, koska sitten meille kannettiin viela soppaa ja maissisorbetit (!!) ja hoyryavalla jalkiruokalautasella vesimelonia, hunajamelonia ja viinirypaleita. Tuntui kylla silta etta kauhea kiire oli syoda koska tarjoilija haarasi koko ajan edellisia pois ja uusia tilalle, varmaan aluksi siella olikin jonoa. Sit laskua saatiin kuitenkin vahan jopa odotella ja silloin poytia oli jo tyhjinakin. Maksoi melkein 28 euroa koko setti. Aika paha.

Eilen lahdettiin Kiinan muurille! Todettiin, et meidan pitaa matkailla paljon enemmankin ja ihan missa vaan, koska me aina jotenkin ihmeen kaupalla paadytaan ihan oikeaan paikkaan vaikka oltaisiinkin menossa jonnekin muualle. Nyt oltiin menossa jonnekin muurinpatkalle mika olikin sitten rempassa, mutta meita tultiin varta vasten hakemaan bussista (joka muuten loydettiin myos helposti) Huairoussa, mista paasee Mutianyu-osuudelle taksilla. Mentiin parin jenkkityton kanssa semmoisen avuliaan kuskin kyytiin ja se vei meidat edullisesti perille asti. Ne jenkit muuten ihmetteli meidan hyvaa englantia ja sita kun kaytetaan ihan englanninkielista Lonely Planetia! Ja jotkut saksalaisetkin oli kuulemma kayttany! Ooooooo.

Ylos mentiin semmoisella hiihtohissilla. Muuri oli mahtava. Siita sai upeita kuvia ja maisemat oli hienot ja kelikin muuttui sateisesta tosi aurinkoiseksi (minka takia sitten poltin itseni, jeejee). Turisteja oli tosi vahan, joten satuttiin just oikealle patkalle. Joissakin kohteissa on huvipuistoja ja niin paljon ihmisia etta on vaikea saada kuvaan itse muuria. Kaveltiin se muurinpala paasta paahan, oikeastaan kahdesti koska tultiin keskelta ylos ja kaytiin molemmissa paissa. Rappusia oli LIIKAA ja ne oli aina vahan vaaran kokosia, liian korkeita tai matalia tai kapeita tai leveita. Jalat oli spagettia sen jalkeen, kun oltiin kiivetty ihan kauhee nousu toisessa paassa muuria. Jalkapohjat kesti kylla tosi hyvin, onneksi laitoin erajormasandaalit jalkaan ja sukat kans. Siella oli jotain amerikkalaisia hc-tarpojia kavelykeppien kanssa ja sit me typerat tytonheitukat, mulla oli jopa kasilaukku. :D Onneksi oli paljon vetta ja suklaata mukana. Alas tultiin liukumaella joka oli 1,5 km:n pituinen. Oltais haluttu menna kovaa, mut jotain turisteja nossoili siina meidan edessa ja jouduttiin matelemaan. Rahat takasi, prkl. Ei saatu ees menna uudestaan.

Sehan kielii varmaan meidan huippukunnosta, etta lahdettiin viela samana iltana tsekkaa olympialaisrakennukset eli Linnunpesa ja Vesikuutio iltavalaistuksessa, vaikka ne oli toisella puolella kaupunkia! Harmi vaan, ettei ollu iltavalaistusta. Oli ne silti aika hienoja. :)

Tanaan on reidet ja pakarat ollu pahasti jumissa. Saanalla taas pohkeet. Herattiin silti aikaisin ja lahdettiin morjestamaan puhemies Mao Zedongia Taivaallisen rauhan aukiolle, missa han makoilee mausoleumissaan. Jono oli tosi pitka, mut ei menny kuin puoli tuntia kun oltiin taas jo pihalla. Mao oli pieni ja kumisen nakoinen. Kiinalaiset kumarteli ja laski kukkia patsaan eteen. Olo oli kuin hautajaisissa, kaikki oli tosi hiljaa. Vau.

Sielta tultiin takaisin kampille ja mentiin viereiseen kauneussalonkiin! :P Ma sain rakennekynnet!! :DDD Taa kirjoittaminen alkaa jo sujua, mut aluks tuli kauheasti virheita vaikka kirjoitin hitaasti. Tarkoitus oli ottaa semmoiset aika lyhyet geelikynnet, mut ma sit vahan innostuin… Tosi hienot on ja ranskalaisella manikyyrilla + glitterilla rajaus. :D Hihiii. Meni NELJA TUNTIA. Saana ehti ottaa samassa ajassa (rupuisen) jalkahoidon ja ranskalaisen manikyyrin. AH! Koko reissun olo on ollu ihan androgyyni kun on likainen ja kaytannollinen, nyt tuntuu Naiselta. ;D Janna nahda miten selvian rinkan kanssa lentokentalle kun oon nyt niin nainen…

Meille ei sit jaany aikaa paljon muuhun kuin syomiseen (oltiin syoty vain aamupala ennen Mao-vierailua ja sit kello olikin salonkireissun jalkeen nelja!) ennen kuin lahdettiin katsomaan kiinalaista akrobatiaa. Se esitys oli mahtava!! Kaikkea mahdollista tasapainoilua ja voimistelua ja hyppelya ja pyoralla ajoa niin etta kyydissa oli 10 jne jne jne..! Hostelli otti ylihintaa lippujen hankkimisesta ja kuljetuksista, mutta ei se maailmaa kaada.

Huomenna on meidan viimeinen paiva taalla ja sitten pitaa palata todellisuuteen. Ei taa todellakaan oo miltaan lomalta tuntunut (niin kuin ollaan lomalla rannalla tai jossain kaupungissa), koska ollaan liikuttu niin paljon ja MATKUSTETTU ja se pointti on ollu nimenomaan se liikkuminen ja kokeminen. Mut jos lomalla tarkoitetaan sita et saa lomaa ajatuksistaan ja asioista ja ihmisista ja kokouksista ja vastuusta, niin joo, sitahan tama on ollu. Iskeekohan kotona syysmasis? :)

Huomiselle ei oo kauheita suunnitelmia, eikohan vain nautiskella ja fiilistella ja kauhistella tulevaa 14 tunnin lentoa ja sita seuraavaa jet lagia. Ajattelin kylla viela kirjoittaa tannekin ennen lahtoa. Palaillaan, siis!

Beijing Nights

Me oltiin eilen baarissa!! :DD Tai oikeastaan monessakin. Sita ennen kaytiin epatoivoisesti ettimassa vaatteita, joita vois illalla paalleen vetaa, koska ei tullut otettua hirveasti baarivaatetusta mukaan talle reissulle. Ei otettu hirveasti meikkejakaan, joten ostettiin mulle iso luomivaripaletti ja Saanalle huulipuna ja eyeliner (yhteensa 11 euroa). Saana loysi huikean tummansinisen paljettimekon tai -paidan, ei ihan tiedetty kumpi se on. :D Ihan aito Dolce & Gabbana! Jooooo… Ma taas loysin tanssikengat!! Adidaksen (tai siis “adidaksen”) valkoiset tennarit. Sain siis heittaa pois mun ikivanhat ilmastointiteipilla korjatut ja Gobin hiekkaa taynna olevat Venajalta ostetut tossut. Sen jalkeen mulle ei oo enaa kaupattu kenkia kaupassa tyyliin “your shoes are so ugly, buy a new pair!”.

Tama puoli kun oli kunnossa ja oltiin otettu valikooma, lahdettiin vahan kappailemaan kaupungille. Kaytiin Wangfujing Streetilla, jonka luultiin olevan pikkuinen snack street taynna ruokakojuja. Se olikin iso kavelykatu, joka oli reunustettu Chanelin ja Cartierin tyylisilla liikkeilla, tavarataloilla ja McDonald’seilla. Katseltavaa kuitenkin oli, ja kuultiin viimein suomeakin siella. Tosi vahan suomalaisia muuten taalla, ranskalaisia taas on joka kulmalla!

Kaveltiin sita katua pitkin ja loydettiin ulkomaalainen kirjojen kauppa, missa oli paljon mm. englanninkielista kirjallisuutta. Ostin Paulo Coelhon The Alchemistin (5,80), koska se saksalainen Hannah luki sita meidan Mongolia Tourilla ja hehkutti sita niin valtavasti. Hannahin oli tarkoitus antaa se meille luettuaan sen, mut unohti. Sit ostin myos pelikortit, joilla voi opetella kiinan fraaseja. :D Aikamme kun oltiin kavelty sita katua, me viimein loydettiin se snack street -osuus. Siella oli vartaissa jos jonkinlaista lihaa, passinkiveksista kanansydamen ja kokonaisten kaarmeiden kautta erilaisiin matoihin ja toukkiin. Me maistettiin silkkiperhosen toukkaa, se maistui ihan paperille. Sit syotiin tavallista lammasta ja latylliset kananlihaa ja ituja. Jalkiruoaksi oli sulatetulla sokerilla paallystettyja hedelmia vartaassa, mulla kiivia ja mansikoita, Saanalla ananasta ja mansikoita. NAM. Tuo jalkiruoka oli oikeastaan ainoa mika maistu oikeesti hyvalle. :D Mahaoireita ei onneksi tullut, mutta taitaa toukkien maistelut olla tassa. Niita sokeroituja hedelmia vois kylla myohemminkin syoda. Ne yritti myyda meille kauheesti kaikkea ja yks mies ottikin yhden vartaan kouraan ja lykkas sita yhtakkia mulle. Se oli kaarme, ja ma hyppasin varmaan kolme metria sivuun ja kirkaisin. Oli paikallisilla hauskaa. Ne oikeasti syo niita!!

Taman jarisyttavan kokemuksen jalkeen lahdettiin kampille laittautumaan. Toinen meidan kamppiksista oli just palautunut Kiinan muurilta ihan poikkinaisena ja halus vaan kayda nukkumaan. Sen takia ei sitten oikein saatu luotua minkaanlaista bilefiilista ennen lahtoa. Meikattiin miten parhaiten taidettiin lahes ilman mitaan ja laitettiin hiuksia ilman lakkaa. :D Hahahah, tuntuipa tosi natilta. Kaveltiin sit sinne Bar Streetille, mut se oli vahan pettymys, eihan siella ollu ees kunnon tanssipaikkaa. Istuttiin yhdessa baarissa ja juotiin kiinalaiset oluet (oli muuten tosi hyvaa!). Siella oli jotain tanssityttoja lyhyissa mekoissa jotka veti jonkun koreografian mika oli varmaan tosi seksikas. :D Ainakin paikalliset miehet oli innoissaan. Ei oltu siella kauaa, vaan siirryttiin Pinkiin missa oli kunnon meno paalla. Tanssittiin ittemme hikisiksi (on niiiin ollut ikava sita!!) 2000-luvun alun hittien ja ysarien tahdissa ja juotiin vetta ettei ois tuuperruttu. Musiikki ei jossain vaiheessa enaa puhutellut, joten lahdettiin etsimaan parempia bileita. Kierreltiin ja kaarreltiin ja paadyttiin viimein johonkin paikkaan, jonka nimi ei oikein jaanyt mieleen. Sinne maksoi ihan 5 euroa sisalle, mut siihen hintaan kuului yks drinkki, eli saatiin toiset oluet. Siella soitettiin IHANAA old school hiphopia mita paasi vetamaan ihan tunteella, ja hevirokkiakin tuli ja ihan kaikkea. Ei jaaty kuitenkaan sinnekaan vaan kaytiin Shootersissa siina vieressa, mut se oli ihan tupaten taynna, joten lahdettiin ja mentiin Pinkin kautta hostellille taksilla (1,40 euroa). Oltiin kolmelta taalla, ei ois jalat kestaneet enempaa.

Se oli muuten mielenkiintoista, etta ihan joka paikassa missa kaytiin sattui kuulumaan ainakin yksi Lady Gagan biisi, vaikkei oltu edes pitkaan. Korvia sarki, kun tuli mieleen viimeinen yo Ulan Batorissa ja iPod-konsertti…

Tuli lahdettya! Eli nyt voidaan checkata “Pekingin yohon tutustuminen”. Vois lahtea vaikka uudelleenkin. :P Oli tosi rentouttavaa paasta tanssimaan pitkasta aikaa..!

Tanaan ei oo kummempia suunnitelmia, jalkoja pitaa lepuuttaa et huomenna jaksaa rampia muurilla, niin ja illalla kayn sovittaa sita mun iltapukua! :) On jo perhosia vatsassa, toivottavasti se on ees suunnilleen semmonen kuin halusin. Onneks voi viela tarvittaessa korjailla. Pidetaan peukkuja! :)

P.S. Ihmettelen muuten suuresti et miten nama ihmiset taalla voi todeta et “sullahan on noin vaalea iho”, kun oon oikeasti ruskeampi kuin monet taalla! Kiinan kauneuskasityksen mukaan vaalea iho on kauniimpi kuin tumma (mika tuntuu olevan ihan painvastoin kuin monilla suomalaisilla ja muilla jotka hankkii ihosyovan liialla auringonotolla), ja ne kayttaa vaalentavia rasvoja, kasvonaamioita ja jopa deodoranttia!! Taalla nakee siis tosi vaaleita ihmisia, varsinkin naisia, enka todellakaan tunne itseani mitenkaan vaaleammaksi kuin muut. Mitenkohan nuo muut ihmiset meidat nakee? Oonkohan ma jotenkin erityisen ruma vaaleaihoinen..?

Tehoturismia jalkojen kustannuksella

Ehdittiin jo vaihtaa hostelliakin taalla! :) Nyt bunkataan Golden Pineapple International Youth Hostelissa, joka on ihan kuin hotelli. Ollaan taalla ensi viikon torstaiaamuun, joka on siis se aamu kun lahtee lento takaisin Suomeen… Vaihdettiin mm. sen takia, koska meidan viimeinen yo oli jo aiemmin varattu taalta, ja myos siksi koska se edellinen hostel oli taynna kiinalaisia. Ajateltiin, etta taalla on kansainvalisempaa backpacker-meininkia, mutta eihan taalla mitaan meininkia oo koska tama on ihan hotelli, vaikka neljan hengen huoneessa asutaankin. Emme valita. Tassa vaiheessa reissua alkaa kayda mukavuudenhaluiseksi..! ;)

Maha on ollut kunnossa, joten se oli vaan joku jostain muusta johtuva juttu eika mikaan tauti. :) Jee! Eilen ja tanaan on kavelty ihan hirveasti, eilen kierrettiin koko Kielletty kaupunki ja kaveltiin Taivaallisen rauhan aukion lapi. Kiellettyyn kaupunkiin sai korvakuulokkeilla audio-opastuksen, ja yhtena kielivaihtoehtona oli SUOMI!! Joku kiinalainen luki ihan kieliopillisesti oikein suomenkieliset selostukset kaikista paikoista. Aantaminen oli huolellista, mutta valilla hairitsi hiukan kuunnella tarinoita “l’askikeisarinnoista” (siis silla suomalaisten aakkosten toiseksi viimeisella kirjaimella, taa kone on kiinaks enka osaa lisata tanne suomea, argh). Tai ei hairinnyt, mutta huvitti! Kielletty kaupunki oli valtava ja kaunis ja kiinnostava, onneksi mulla on tallennettuna dokumentti siita! Ellei porukat oo sita poistaneet..? Siella oli myos ihana matkamuistomyymala jonka ostin suunnilleen tyhjaksi ja maksoin siita melkein 13 euroa. (Tiedan, ettei nain sais ajatella vaan ennemmin sen mukaan mika paikallisille on kallista, mutta kun!!!!)

Sitten kaveltiin tosiaan Taivaallisen rauhan aukion lapi ja meinattiin menna katsomaan Mao Zedongia mausoleumiin (kun se Lenin jai nakematta…), mutta sekin oli TIETYSTI kiinni. Onneksi meilla on aikaa, joten mennaan sinne joku toinen paiva. Aukiolle mennessa piti menna lapi turvatarkastuksesta jossa laukut lapivalaistiin. Mielenkiintoista. Myos metroissa aina kasilaukut pitaa laittaa lapivalaisuun.

Eilen illalla loydettiin myos helposti ihana shoppailukatu ja sielta valtaisa Clothing Market, joka oli taynna kaikenlaisia vaatteita, kenkia, koruja ja laukkuja. Ostin ison violetin laukun ja pienen vihrean laukun. Se oli vahan ahdistavaa kun ne kauppasi niin hirveasti ja siella pitais osata tinkia tosi tehokkaasti mutta huomaavaisesti. Kylla ma sita tekniikkaa vahan opinkin, hinta tippuu aika hyvin kun lahtee vaan kavelemaan pois. Ja ne itekin kysyy et “jos mina myyn sen talla, niin milla sina sen ostaisit?” Ja mina kun pelkasin etta miten saan kateiseni kaytettya. Saanakin loysi mekon ja ihania silkkihuiveja.

Sielta tavaratalosta loytyi myos raatali- ja kangasliikkeita. Menin yhteen ja sanoin etta iltapuku kiitos. Ekassa eivat oikein lammenneet, sanoivat ettei ole semmoisia malleja. Toisessa ne oli valmiimpia kehittelemaan itse ja sainkin selitettya millaisen haluan. Kankaan varin valitseminen oli kauheaa..! Niilla oli vaan naytekansio niista vareista, ei edes mitaan paloja mita ois voinut kokeilla ihoa vasten. Ja nyt oon viela paikkapaikoin niin ruskettunut/punainen et naytan ihan kauhealta… En siis kerro minka varin valitsin ennen kuin olen saanut sovittaa puolivalmista tekeletta paalle sunnuntai-iltana. :) Saan sitten pitkan iltapuvun ja boleron mukaan Suomeen! Ja kaikki yhteensa 105 e!

Joo, rahaa on alkanut palaa. Mutta oon ostanut myos tuliaisia ja postikortteja ihmisille! *viaton koiranpentuilme* ;)

Tana aamuna satoi, mutta ei onneksi pitkaan. Koko paivan ilma on ollut kostea ja hiostava, mika tietenkaan ei erityisesti vahenna jalkojen turpoamista. Mulla oli jalat paskana jo ennen kuin paastiin keskustaan, mika johtuu tietenkin myos hyvaa vauhtia tayttyvan rinkan raahaamisesta uuteen majoitukseen. Tanaan meinattiin menna The National Museum of China -kierrokselle, mutta kyseinen museo onkin rempassa 2007 – 2010, eli ei ihan ehditty / oltiin vahan ajoissa. Sitten paatettiinkin menna Temple of Heaven Parkiin (en tiia minka niminen on suomeksi, mutta semmoinen keisarillinen puisto kuitenkin), ja katsottiin Lonely Planetin kartasta et lahella nayttaa olevan, mennaan kavellen. Kaveltiin varmaan kaksi tuntia ja loydettiin itsemme jostain hevonkuusesta, missa ei ilmeisesti kay niin paljoa turisteja koska kaikki tuijotti. Ihmiset oikeasti nykas kaveriaan hihasta ja kehotti katsomaan meita. Pari teinityttoa seuras meita 10 min, kun me pysahdyttiin vaikka ottaa kuvia, pysahty nekin, ja sit ne taas lahti meidan peraan. Mita ihmeellista meissa on?? :D Muuta kuin et naytetaan ihan kulahtaneilta ja hikisilta ja kauheilta aina, ja sen takia onkin kahta kauheempaa kun tuijotetaan.

Joo mut sit mentiin syomaan ja kysyttiin joltain tytolta et voisko se nayttaa missa ollaan silla turistikartalla jonka nappasin edellisesta hostellista. Oltiin ihan eri paikassa kuin mihin Lonely Planet meidat sijoitti, joten ei tutkitakaan niita karttoja enaa. Sit otettiin sahkokayttoinen polkupyora-skootteri-viritelma eli riksa, maksettiin 10 yuania eli 1 euro ja oltiin pian siella puistossa eli viimein perilla. Se oli jo menossa kiinni et ei nahty paljoa, mut ois ottanu pattiin jos ei ois ollenkaan kayty. :D

Siella muuten tajuttiin, miks paikallisten lasten housuissa tai haalareissa on aina alhaalla reika! Joku poika meni pissalle niin etta yhtakkia vaan juoksi puun luo ja kyykistyi. Taalla on joku emme-kannata-vaippoja-meininki. Mut silti tuntuu omituiselta et tosi pienillakaan lapsilla ei oo vaippoja, mitenkas vanhempi sen ennustaa tarpeeksi ajoissa ettei tuu pissa syliin? Tosi eriskummallista.

Jalat on nyt siis muusia. Huomenna ehka otetaan vahan rennommin, vaikka pitais kylla loytaa jotain paalle pantavaa koska illalla meinataan menna tsekkaa viereinen Sanlitun Bar Street, josta nahtiin vilaus jo eilen. :) Ollaan oltu niin kiltisti: kerran juotiin oluet junassa ja viimeisena paivana Irkutskissa otettiin vodkasnapsit. Nyt ois kiva paasta tanssii ja maistaa riisiolut! Maanantaina Kiinan muuri, tiistaina akrobatiaa.

Jos on hyvia vinkkeja pakkaamiseen ni saa jakaa… Oon kylla kehittynyt, mut ei se munkaan rinkka veda kuin 65 litraa. :D Kai sita vois vahan huijata?

Peking!

No nyt ollaan sitten taalla. Ihan lyhyesti kirjoitan, koska olen taalla Kiinassa ja Kiinassa on tama kommunismi, mika tarkoittaa sensuuria ja se tarkoittaa ettei Heini ja Saana kay Facebookissa eika blogia paivittamassa taalla ollessaan…
Niin paitsi etta onhan olemassa tallaisia peitesivustoja joiden avulla voi hiukan rikkoa lakia.

Saavuttiin siis viimein perille ja taalla on lammin ja saastesumua joka paikassa koko ajan, paitsi ettei se saasteilta haise. On loydetty joka paikkaan aivan upeasti, tuo fraasisanakirja on aivan mahtava ja paikalliset erittain avuliaita. Loydettiin siis jo silmalasitavaratalo, missa on optikkoliike toisen peraan, ja sielta molemmille silmalasit!! :) Maksoi ruhtinaalliset 49 euroa, paitsi jos ei ois satsattu naarmuuntumattomiin linsseihin niin hinnaksi olisi tullut 35 euroa. Joutuu ehka ostaa toisetkin! Saana osti kirkkaan punaiset ja muoviset, ma tallaiset muoviset myos mut mustat/myrkynvihreat ja ohuet. Ihanan kevyet! Ja kaikki voimakkuudet ja hajataitot sain niin kuin kuuluukin, ja tama kaikki odottaessa!! Kaupasta kaveltiin siis 20 minuutin kuluttua lasien valitsemisesta ne samaiset lasit paassa.

Vasymys alkaa jo painaa, koska kaks edellista yota on tullu nukuttua huonosti. Se sleeping bus oli ihan hyva muuten, mutta meita nukkui siella 35 joten haju oli ihan hirvea vaikka oli ilmastointi ja kaikki. Lisaksi ne kahdessa kerroksessa olevat sangyt oli melko lyhyita ja kapeita, onneks ollaan vain 160-senttisia. Silti tuli ahdasta ja uni oli katkonaista kuumuudenkin takia. Nyt tarvis oikeesti unta et on sitten virtaa nahtavyyksiin ja shoppailuun ja akrobatia-esitykseen ja Kiinan muuriin ja vaikka mihin viela!

Tanaan muhun meinasi iskea mahatauti, mut se saattaa johtua vasymyksesta/nestehukasta, mutta tilannetta tarkkaillaan. Talla hetkella oikein hyva olo ja aikaisin mennaan kylla nukkumaan.

Meilla oli ihana mongolipapparainen junassa meidan kanssa, se puhu venajaa ja sen kanssa sitten juttelin vaikken yhtaan small talk -tuulella ollutkaan. Se oli innoissaan ku osataan englantia et nythan hankin parjaa Kiinassa, “autetaan toveria”. :D Valitettavasti se oli vahan pihalla eika edes ymmartanyt kun kysyin kohteliaasti sen nimea. 76-vuotias ja todella herttainen, katosi kyllakin siina valissa kun vaihdettiin varauslippuja linja-autolipuiksi, joten eikohan se sitten parjannyt itsekseenkin kun kerran linja-autofirma oli mongolialainen. Vahan huoletti kun ei sita alkanut nakymaan, mut se sanoi kylla et menee myohaisemmalla autolla. Me lahdettiin jo klo 15 Erlianista eli Kiinan rajakaupungista ja oltiin perilla tana aamuna klo 8… Huhhuh.

No mutta koska epailen et menetan tan koko tekstin viela ennen kuin saan julkaistua, lopetan nyt. Katellaan jos onnistuisin keplottelemaan itteni tanne toistekin.