1.8.2010 – 31.7.2011

Tuolle ajalle olisi ainakin töitä. :) Miten tää tälleen menee? Muutama kuukausi ja elämä kääntyy ihan päälaelleen.

Viimeinen tentti on 16.6. (jos siis lopputenttiä ei lasketa).

Viimeinen koulupäivä on huomenna. Kevätjuhla, kylmä tuuli, ysit hienoissa vaatteissa, ylioppilaita ja varmasti muutama liikutuksen kyynel tiedossa. Lyhyessäkin ajassa ehtii kiintyä noihin tunnilla isoon ääneen valittaviin, laiskotteleviin, epämääräisiä kommentteja heittäviin, sekä hiljaisena puurtaviin ja aina läksyt tekeviin ja tietysti myös niihin aktiivisiin ja positiivisiin, haastavia kysymyksiä esittäviin aikuisenalkuihin. Ja kaikkiin vielä suunnilleen yhtä paljon! Jos lyhytaikaisena opettajana jo tuntuu tältä, miltä mahtaa tuntua niistä vanhemmista, jotka on seuranneet tuota kehitystä jo 16 vuotta? En voi käsittää.

Ihanaa kun on ehtinyt tutustua noin moniin persooniin! Mä oon saanut jopa lempinimen, Heinix-Teinix. :D Kuinka osuvaa. Teinikommentteja kieltämättä lipsahtelee myös muiden opettajien läsnäollessa (esim. tänään hyperrentoutuneessa olotilassa automatkalla koulupäivän jälkeen rupesin kiljumaan innostuneena (tyyliin OMG) kun joku mainitsi sanan “terassi”…), mutta se kuulemma vielä tämänikäiselle sallitaan. Vaikka sain kyllä nälvimistä ja imitointia osakseni, huippua. :D

Ai niin se Pietarin reissukin oli! Siellä oli mahtavaa! Ihan liikaa ohjelmaa mut ei silti ehditty nähdä kaikkea mitä ois haluttu. Oppilaat oli ihan poikki mutta samalla kauheen tyytyväisiä ja iloisia, kellään ei ollu ikävää ja kaikki sano haluavansa lähteä uudestaan. :) Ja mä pääsin puhumaan venäjää!! Lompakko varastettiin multa, kai sekin pitää kerran elämässä tapahtua, mut ei mitään kauheeta ja kaikki pysyi terveinä.

Jotenkin sitä on muuttunut kauheen aikuiseksi tässä muutaman kuukauden aikana, mutta aina Joensuussa ja Lehtimäellä käydessä huomaa sen vastareaktion: on ihanaa olla välillä ihan tavallinen bilettävä opiskelija vailla huolen häivää, tai ihan vastuuton ja lapsellinen ja NUORI JA TYHMÄ. Edellinen näistä toteutuu Joensuussa, jälkimmäinen Lehtimäellä. ;) Ehkä kolmekymppisenä tää vastapainon tarve pienenee..? Pitäiskö sitä toivoo vai ei?

Huomiseks pitää muistaa pakata käsilaukkuun nenäliinoja!

Vappu, lappeen Ranta ja yleinen tohina

Eihän tänne ehdi enää kirjottaa. Eikä meinaa ehtiä käydä salillakaan. Nyt sain neljän eri luokan sanakoeniput tarkistettua, joten siitä palkinnoks itselleni muutama rivi tänne.

Jenni ja Vesa sai toisen pojan!! Hihiiiiiii!

ONNEA!

Koulutyö ja kevät etenee ja opiskelijoiden motivaatio ymmärrettävästi vähenee; ysiluokan venäjän ryhmän Pietarin reissun järjestelyt on siinä vaiheessa, että viisumihakemukset lähti tänään ja huomenna on palaveri lähtijöiden ja heidän huoltajiensa kanssa; ostin tänään aurinkolasit alennuksesta; kävin viime viikonloppuna lappeen Rannassa kieltenopiskelijoiden ekskursiolla haalaroimassa teekkareiden kanssa; tapasin siellä Tultsin ja Hanneksen ja Teemun ja Anun mutta missasin paljon, koska olin koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan – silti oli kivaa; sain tänään kuulla oppilaalta kehun (?): “onneksi et oo semmonen itkevä opettaja”; ensi viikonloppuna Joensuuhun vappua viettämään; ai niin, ja sain tietää että oon täällä töissä ainakin helmikuulle asti. :)

Voisi mennä paskemminkin vaikka lujasti kiirettä pitääkin! Onneks “rankka työ vaatii rankat huvit” ainakin toteutuu kokonaisuudessaan.

Mun blogin nimi on harhaanjohtava.

Opiskelijaelämä on mun elämästä nykyään hyvin kaukana. Tänä aamuna heräsin ihan ilman kelloa ennen yhdeksää! Joudun ajelemaan autolla, menen ajoissa nukkumaan, ja opiskelenkin harmittavan vähän (ottaen huomioon sen, että opiskella pitäisi).

Ehkä teen asialle jotain jossain vaiheessa. Siis muutan blogin otsikon “opiskelijaelämää”, tuskin elämääni rupean enää muuttamaan. Nämä raiteet ei välttämättä vie huonoon paikkaan.

Ota hitaammin

Kiitos viime viikon, mun unirytmi on aivan järkyttävän sekaisin. Maanantaina sai nukkua, mutta tiistaiaamuna lähdettiin Tarun kanssa aikaisin ajamaan kohti Sotkamoa, missä neljän tunnin ajan yhden oppitunnin seteissä esiteltiin venäjän kieltä valinnaisaineena ja venäjää ja Venäjää muutenkin. Siinä samalla tavattiin n. 100 seiskaluokkalaista. HUH. Sieltä sitten muutaman mutkan ja eksymisen kautta Suomussalmelle, palaveria opettajan ja perusopetuksen päällikön kanssa (samalla kun syötiin hampurilaisaterioita – tosi tyylikästä) ja matkustajakotiin yöks. Seuraavana aamuna lisää kiirehtimistä ja seiskaluokkia ja esittelyä. Ja taas kotiin.

No kokemusta jos ei muuta? Ei ainakaan rikastumaan päästy.

Pienet päikkärit ehdin ottaa, ennen kuin lähdin Iskran bileisiin töihin. Alkuvalmistelut + viimeinen lipunmyyntivuoro = piiiitkä ilta.

Ai niin ja se Kuopion kaksio tosiaan vietiin mun nenän alta, kiitos vaan. Elämä on kuitenki jo voittanut (hiljaiselo täällä on merkinnyt sitä, että mitään julkaisukelpoista en tästä aiheesta ois pystynyt kirjoittamaan) ja oon saanut mukavan tilavan yksiön ihan Annan ja Jannen kämpän läheltä. :) Ja autopaikankin vielä! Vuokra on erittäin kohtuullinen, joten kaikin puolin oon tyytyväinen, ai niin paitsi en oo nähnyt koko kämppää. Siellä tutustumassa käyneen Annan suosittelujen perusteella tein päätöksen. Mutta eiköhän siellä elele. :)

Tänään mulla on luento!! Ensimmäinen vuonna 2010. Pitää yrittää nyt kehitellä lehtorille jotain hienoja argumentteja, miks pystyn suorittamaan myös etänä Kuopiossa tän kirjotuskurssin, jossa on läsnäolopakko.

En oo vieläkään tajunnut et kohta en oo enää joensuulainen.

Siirtymävaihe

Loppiainen ja viimeisetkin illuusiot lomasta on ohi ja nyt pitäis olla ahkera. Joo, aina.

Olin Kuopiossa ma-ti, maanantaina siksi koska menin katsomaan yhtä ihanaa kaksiota, ja tiistaina siksi koska “hipaisin” maanantaina toisen auton perää enkä sitten osannut/pystynyt/uskaltanut ajaa enää Joensuuhun sillä autolla sinä päivänä. Tiistaina kävin myös katsomassa keskustayksiötä, joka ei oikein tehnyt vaikutusta, vaikka periaatteessa sisältääkin kaiken mitä yksiöltä voi odottaa: ihan hyvä keittiö, parveke, autopaikka ja loistava sijainti. Kaappitilaa ei kylläkään ollut. Joo. Taidan soittaa välittäjälle ja sanoa ei kiitos.

Eli pääsen vissiin asumaan leveästi Kuopioon. :) Kunpa vaan rahat riittäis ensimmäiseen palkkapäivään asti…

Mutta ennen kuin siirryn Kuopioon, pitää sanoa hyvästit Joensuulle. Siksipä meillä on Katjan kanssa projekti: tällä viikolla joka ilta tanssimaan. Meillä on ainejärjestön kautta Golden FunCard, joten sisäänpääsyt ja narikat ei maksa mitään, ja koska ollaan selvinpäin, ei tiskilläkään rahaa pala. Ja pois voidaan lähteä just sillon kun huvittaa, kysehän on hauskasta kuntoilusta. :) Tiistaina oli selviä käynnistymisvaikeuksia kinkunsyönnin jälkeen (ja sitä paitsi paikka oli aika täynnä), mutta eilen kun oltiin varmaan tunnin verran ainoot asiakkaat koko puljussa, meno oli mahtava. Sovittiin, että tänään on Casual Thursday, joten suunnilleen verkkareissa ja tennareissa mennään. Ah! Hyvästi, tanssikaverit! Hyvästi, Poppi! Hyvästi, viikolla bilettäminen! Hyvästi, 9.45 asti nukkuminen! Musta tulee ihan liian pian aikuinen.

HAH! :D

Ja sit on näitä muitakin pikkujuttuja kuten gradun teorian viimeistely, pakkaaminen ja siivoaminen, kaikkien kavereiden tapaaminen, työkeikka Suomussalmella jnejnejne. Nyt vähän siivoamista ja sit kirjastoon olemaan aikuinen.

Vuosijuhlaviikonloppu

Joensuun Yliopiston Ylioppilaskunnan 40. vuosijuhlat 10.10.2009

Puku oli tosiaan ihana ja hiukset ja naama järjestyksessä.

Iskran edustajat Venäjän väreissä. :)

Ja jotta juhliminen ei olisi jäänyt ihan pintapuoliseksi, päätettiin siihen käyttää kunnolla aikaa.

la 10.10.

klo 8.00 Kampaaja

klo 12.00 Meikki

klo 14.00 Pukeutumaan ja korttia kirjoittamaan kanssaedustajien luo

klo 15.45 Karjalantalolla eli pelipaikoilla

klo 16.06 Iskran tervehdys ylioppilaskunnalle

klo 16.12 Jorauksen tervehdys ylioppilaskunnalle

klo 18.00 Vuosijuhla alkaa

klo 18 – 23.30 Syömistä, juomista, miellyttävää seurustelua teekkaripöytäseuralaisten kanssa sekä laulua

klo 23.30 – 01.30 Jatkot ravintolasalissa, tanssia ja miellyttävää seurustelua

klo 01.30 – 07.00 Jatkojen jatkot ylioppilaskunnassa, tanssia, boolia, miellyttävää seurustelua, Singstaria

su 11.10.

klo 12.00 Silliaamiainen ylioppilaskunnassa alkaa

klo 12 – 21 Aamiaisen syöntiä, Singstaria, saunomista x2, miellyttävää seurustelua

klo 21 – 23.30 Pakollisten juttujen (käännöstyö, sähköposteja, hampaiden pesu) suorittaminen kotona

klo 23.45 – 02.30 Silliksen jatkot Cornerissa ja Bepopissa, tanssia

 

Kyllä näitä voi jo juhliksi kutsua.

Gluteeniton leipominen + Heini = ?!?

Eilen maanantaina oli leipomispäivä. Tänään oli myyjäiset keskussairaalalla ja me iloiset ja reippaat ja ahkerat iskralaiset sitten talkoilla leivottiin kaikkea herkullista myytäväksi Iskran matkakassan kartuttamiseks. Mulle napsahti gluteeniton osasto ja sieltä pikkupizzat ja kääretortut.

Mitäs minä sitten opin eilisestä..?

1. TISKAA JA SIIVOA KUNNOLLA JA HYVISSÄ AJOIN ennen leipomisen aloittamista.

2. ETSI SOPIVAT RESEPTIT HYVISSÄ AJOIN esim. Internetistä.

3. Jos pitää leipoa gluteenitonta, OTA HYVISSÄ AJOIN SELVÄÄ, MITEN JAUHOT KYSEISEN TUOTTEEN KOHDALLA ON JÄRKEVINTÄ KORVATA.

4. VARMISTA ETUKÄTEEN, MITEN PALJON LEIPOMISTARVIKKEITA PITÄÄ OSTAA.

5. Pidä leipovan kummitädin + äidin puhelinnumerot valmiina kännykän pikavalinnoissa.

6. Kaupan lähellä asuminen on kätevää.

7. ÄLÄ SOVI MITÄÄN MUUTA MENOA LEIPOMISILLALLE.

Taas ollaan siis paljon viisaampia. Ja meni muuten hyvin kaupaksi kaikki minun leipomat, myös sellaisille joilla ei keliakiaa ole, jeee. :)

Miljoona sähköpostia, ihanaa!

Turhaan pelkäsin, ainejärjestöt on taas vieny mennessään. Sähköposteja tulee ja lähtee, kokouksissa löytyy ja mun äsken lähettämän tapahtumamailin mukaan koko ajan tuntuu tapahtuvan jotain tuonne 16.12. asti. Jesjes. Itekin saa tehä jos jonkinlaista: roudaan tervasoihtuja yliopistolle, leivon gluteenittomia pikkupizzoja ja kääretorttua, seisoskelen yliopiston päärakennuksen aulassa neljä tuntia, levittelen julisteita ympäri kaupunkia etc. etc. etc.

Parasta on kuitenkin se, kun kahtena syksyisenä lauantaina meen aamupäivästä kampaajalle virittämään hiuksiani, iltapäivällä meikkailen (tai meen meikkaajalle..?), alkuillasta vedän iltapuvun päälle ja lähen edustamaan. Että on tosiaan ikävää tämä ainejärjestötoiminta. ;)

Nuo soihdut liittyy meiän huomisiin (tai kellon mukaan tämänpäiväisiin) fuksiaisiin, jotka on siis olympialaisteemalla! Tulee varmaan parhaat aikoihin. :) Siis kunhan ei sytytetä kenenkään hiuksia tai ruohikkopaloa… Meille on askarreltu valtava Venäjän lippukin, ja koska porukkaa tulee kolmesta kielten ainejärjestöstä, meitä on muutama!

Voi kunpa elämä voiskin olla pelkkää järjestötoimintaa. Sitten ei tarvis stressata viikonlopputöihin menosta (jonka eteen en oo tehny mitään), pro gradusta (jonka eteen en oo myöskään tehny mitään), kursseista (joilla oon useimmiten jopa käynyt - eilenkin ihan viis tuntia istuin luennolla!) tai ees rakennekynsistä (joista kaksi on tänään naksahtanu poikki). Paitsi rakennekynsistä stressaisin ehkä joka tapauksessa, oon tainnu jäädä koukkuun.

Huomenna ylioppilaskunnan puheenjohtajatapaamiseen. Nyt Nasha Russia -sketsien pariin. Viikonloppuna on aikaa vaikka ladata tänne kuvia!

Arki iskee turpaan – Suomessa taas

Niinhän siinä kävi, ettei tänne sitten enää päätynyt postauksia Pekingistä. MUTTA voin kertoa, että kirjoitin vaivaiset kaksi (2) kertaa tänne lähetettävän postauksen, joista ensimmäinen hävisi vähän niin kuin itsestään, ja toinen ei sitten liitetiedostosta suostunut aukeamaan julkaisemista varten. Jotenkin bloggausinto siinä hiipui. :D

Kaikki meni reissussa kuitenkin loppuun asti mallikkaasti, viimeisenä päivänä (viikko sitten keskiviikkona) vielä vähän shoppailtiin ja syötiin kivassa ravintolassa ja muuten vain fiilisteltiin. Torstaiaamuna osattiin hienosti lentokentälle Airport Express -junalla ja kaikki meni hyvin (paitsi jouduin luopumaan yhdestä ihanasta tuliaisesta joka sattui olemaan sytkäri). Kahdeksan tuntia lennettiin Pietariin, ahtaasti ja väsyneesti ja janoisesti ja jalka- ja persekipuisesti. Sitten odoteltiin viisi tuntia Pietarissa ja lennettiin vielä tunti suomalaisten bisnesihmisten kanssa Helsinki-Vantaalle. Lentomatkalla suunniteltiin jo seuraavaa reissua… :P Ja kuvitella, rinkatkin tuli perille asti!

Porukat haki mut lentokentältä Lehtimäelle, missä olin viikonlopun ja yritin unohtaa, että Joensuussa on jo kaikki häslinki käynnissä. Vertistä oli tullu iso poika mun reissun aikana, eikä se ollu muakaan unohtanu. :) Verttihän oli suunnilleen ainoa, ketä mulla oli ehtiny olla ikävä.

* * *

Täällä Joensuussa päällä on yleisuupumus ja tuntuu ettei oikein tajua vielä mistään mitään. Venäjän tunneilla onneks pysyy mukana, koska ei ainakaan oo kieli päässyt unohtumaan ja se kurssi on muutenkin ihan diipadaapaa. Mut muuten, päivät vaan menee enkä saa mitään aikaseks.

Musta varmaan tuntuu vaan nyt tältä, koska isä joutui viime yönä sairaalaan alhaisen sykkeen takia, ja vaikka mikään vakava juttu ei oo kyseessä, on kuitenkin huoli ja se vie energiaa. Ei tää epäenergisyys kuitenkaan toivottavasti siihen syysmasennukseen johda, koska oon kyllä huomannu jo että innostus kasvaa ja välillä jopa mietin jotain opiskelujuttujen tekemistä (!!).

Arki on siis tosissaan iskenyt turpaan. Tänään on mun syntymäpäivä, ja vietin sitä juoksemalla klo 16 – 20.30 kolmessa eri kokouksessa, joista viimeisessä olin puheenjohtajana. Tätä se on. :D Onneks ehdittiin eilen käydä juhlimassa Kaisan kans perinteisissä Back to School -bileissä (joissa kaikki oli vieraita suunnilleen 18-21-vuotiaita ja ikäkriisi paheni entisestään), ettei aivan jäänyt vanheneminen huomioimatta.

Ehkä kirjoitan lisää sitten, kun elämä näyttää valoisammalta. :D Ja lisään todellakin niitä reissukuvia!! Saan sitten elää sitä kaikkea uudelleen. :)

Vappu tuli, vappu meni. Viidessä päivässä.

Maanantai.

Oli vielä kaikenlaista, enkun opetusta ja ryhmänohjausta ja kokousta ja kaikkea. Annan kanssa kirjoitettiin yömyöhään tutkimuspraktikumia ja todettiin, että vappu aloitetaan nyt. Viini varmasti vaikutti myönteisesti meidän runosuoniin ja tekstiä tuli oikein soljuvasti usean sivun verran. Soljuvasti tuli myös puhetta, joten työskentely sai välillä väistyä tärkeämpien asioiden tieltä.

Tiistai.

Päivä alkoi kauhealla krapulalla, mutta pääsin ylös sängystä käymään hyvinvointipäivä-palaverissa kahdeksalta. Sitten pakkosyömistä, unta ja klo 12 lähtö Carelialta Wappuekskursiolle. Mieliala ja fyysinen olotila koheni nopeasti. Laulettiin, juotiin vähän olutta ja pysähdeltiin katsomaan nähtävyyksiä. Bussi hajosi Juukassa, joten sitä katseltiin vähän pitempään kuin muita paikkoja. Pääsin viimein käymään Enon Veneessä ja Juankoskella Patiksessa. Tuusniemellä saatiin kadehdittavat haalarimerkit ja koska Outokumpu skipattiin, käännettiin nokka kohti Joensuun Feveriä. Menin kuitenkin ajoissa kotiin nukkumaan ja matka jatkoineen kesti 11 tuntia.

minä, Katja, Anni ja Seliina Juukassa odottelemassa bussin korjaantumista…

Keskiviikko.

Aamulla kampaajalle täysissä sielun ja ruumin voimissa! Voiko ihanammin aamun enää alkaa… Diididii! Sitten taas kokoukseen, jonka jälkeen pelätyn tutkimuspraktikumin esittely. Meni ihan hyvin, mutta selväjärkisenä esitelmästä huomasi joitakin epäloogisuuksia, vaikka se silloin yöllä oli vaikuttanut aivan loistavalta. Sieltä hakemaan LIHAAA marinoitavaksi (ostin vahingossa myös farkut) ja Kaislakadulle Genrille & Nastjalle. Kaislakadulta leffaan katsomaan järkyttävän huono Renny Harlinin 12 Rounds (ei harmittanut kuitenkaan hirveästi koska lippu oli halpa). Amarilloon, Bepoppiin, tanssimista, kotiin… Aika rauhallinen ilta peräti?

Torstai a.k.a. VAPPUAATTO.

Saslikkien grillausta! Siihen piti mennä kaksi tuntia, siihen meni viisi. Jäi vähän kaikki väliin, mutta ei se mitään. Aiempien vuosien malliin torso sai lakkinsa ja kuohuviini poksahti, kulkueessakin käppäiltiin taas ja niin edelleen. Miten se ilta menikin niin rauhallisesti?

minä muka grillaan!

Perjantai a.k.a. VAPPUPÄIVÄ.

Piti mennä brunssille mutta ei sitten. Guljailua ja katselua ja jäätelöä ja kortinpeluuta ja taas kuohuviiniä ja terassia. Illalla Suomi – Belarus -matsi. ÄRRRR!!!!

+ Lauantai.

Vapun lopettajainen: hallituksen saunailta Ainolla - saunapuhtaana pizzaa, Aliasta ja lätkää. Ah.

Seuraavaa odotellessa…

Opiskelijan kevät = bileeeeeeeet

Now playing: ATB – The Summer (Ibiza Influence)

Nyt kun on saavutettu huhtikuu, alkaa kaikenlaisten kevättapahtumien mainostus rullata ihan täysillä.

Mun opetusharjottelu (+ muut jutut) häiritsee huomattavasti vapun aloittamista. Tiistaina 21.4. on Mikrovilluksen legendaarinen 8-appro, johon olisi EKAA KERTAA varsin kiva osallistua (nyt uskaltaisin kun oon ehkä saavuttanut approon vaadittavan kisakunnon, HAH), mutta siinäpä on samaan aikaan kokoustamista. Siitä lähtis vappukin kivasti käyntiin.

Toinen harmillinen juttu on se, että joku typerä omaa tuntia edeltävä pohjatunti pitää käydä seuraamassa, ja sen takia multa meinaa jäädä ylioppilaskunnan Wappuekskursio väliin, TAAS!

Matkareitti: JNS-Eno-Juuka-Juankoski-Kaavi-Tuusniemi-Outokumpu-JNS

Ei, en suostu. Tänään sain jo neuvoteltua ohjaajan kanssa, et mun harjoittelu päättyykin jo 12.5., ei vasta palautekeskustelujen ja kaiken jälkeen 15.5. ;) Anna kommentoi, että onpa musta tullu rohkea, hekoheko.

Niin ja sittenhän on tietysti se itse vappu. Iskralla on wappupiknik ja ohjelmaahan tarjoaa ylioppilaskunta ja, no, kaikki. Ja ilman ohjelmaakin on ohjelmaa. Mutta tulin vaan ajatelleeksi, että vappuna voisi olla hyvä sauma käydä Lappeenrannassa moikkaa Tuuliaa, niin ja Teemua. Bileet ne on sielläkin. :) Tätä pitää vielä katsella, tuntuu kyllä aika erikoiselta ajatukselta, että en ois Ilosaaressa nauttimassa Sovetskoe Shampanskoeta ja ihanaa ruokaa ja pitämässä maljapuheita по-русски. Saa nähdä…

Voivoi. Liikaa haalarimerkkejä taas ommeltavana.

KEVÄT, IHANAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Haku päällä edelleen

Tshehovin näytelmä lähestyy ja Heini on edelleen ilman avecia! Kuinkas näin on päässyt käymään?

No tässähän on käynyt näin ihan sen takia, etten kehtaa ketään pyytää!! Eli oma moka. Nyt jos koskaan on kaikkien salaisten ihailijoiden, jotka lukee tätä blogia, aika ilmoittautua vapaaehtoisiksi! Lauantai 21.2. klo 18. Ei vaadita kuin pari tuntia vapaa-aikaa, siisti pukeutuminen, miellyttävä persoona (ja ehkä auto, että pääsen paikan päälle tyylikkäästi mekkoineni). Miten vaikeeta voi olla löytää Joensuusta mies, jolla on nuo kaikki?

Etten vain olisi ihan pikkiriikkisen nirso?

Ihanaa, opintotukipäivä!

Mä oon pikku hiljaa alkanut päästä kiinni arkeen. Korostan tuota lieventävää pikku hiljaa -ilmausta. Esim. tänään mä heräsin jo klo 8 ja menin Norssille tapaamaan Kaijaa, jonka Eurooppalainen kielisalkku -tutkimusta minä ja Anna tehdään meidän tutkimuspraktikumina (joka on muuten edistynyt!! Eli mä oon jotenkin edistynyt opiskelujutuissa!). No kuitenkin, hain siltä lisää aineistoa ja materiaalia ja pysyin jopa hereillä (!) niin pitkään kunnes pääsin taas kotiin ja painuin jatkamaan unia. :D Vähän hävettää, varsinkin nyt kun piti tämäkin paljastaa.

Tänään oli myös tämän vuoden ensimmäinen varsinainen Humanistisen tiedekuntaneuvoston kokous, joten pääsin viimein puhumaan opiskelijoiden edun puolesta tiedekunnan korkeimpaan päättävään elimeen. Paitsi että kokous kesti 10 min. enkä käyttänyt yhtään puheenvuoroa. Mutta hyvähän se on pehmeästi laskeutua uuteen luottamustehtävään, tämänpäiväiset asiat oli niin selkeitä, että ne piti lähinnä vaan naputella pöytäkirjaan. Mutta todella mielenkiintoista! Ja uusia ihmisiä.

Kohta tapaan (“vanhoja”) ihmisiä, koska Genri kutsui mut, Annan ja Kaisan hänen ja Nastjan kanssa syömään Amarilloon, lähinnä kiitokseksi siitä, kun autettiin häiden järjestelyissä viime kesänä. Ja herrasmies kun on, Henri tietenkin kustantaa kaiken. ;) Hah! Oikeestihan se meni niin, että kesällä siellä hääkaaoksessa me todettiin, että tästä hyvästä Henri saa ainakin luvan viedä meidät kunnolla syömään. Kannatti valita paikaksi Amarillo ja ajankohdaks nimenomaan 4.2., koska Amarillossa opintotukiviikon keskiviikkona saa 20 % opiskelija-alennusta. :D Kieroa.

Pitäisköhän tehä äkkiä vaikka vatsalihassarja tai jotain et tulis ihan järjetön nälkä ja jaksais syödä ravintolan kalleimman annoksen?

Töiden jälkeisiä fiiliksiä

Syön tässä pizzaa, jonka joku sankari tilas ja makso, jakso oottaa pari minuuttia ja lähti pois eikä hakenut enää ruokaansa. Varmaan unohti koko tilauksen kun söi lihiksen pahimpaan nälkäänsä… Aattelin et kenen tahansa maha on parempi vaihtoehto kun roskis. Vaikka se maha sattuisikin olemaan jonkinlaisella kuurilla. Ei kylläkään varmaan laihdutuskuurilla, päätellen siitä popcornin ja suklaakakun ja marjapiirakan määrästä minkä se on saanu osakseen tällä viikolla. :D (Nyt kun kävin kaupassa, ostin vaan kaikkee tosi fiksua.)

Jennin kanssa viestailtiin ja Vertti kuulemma kikattaa ihan hillittömästi, vaikka yksikseen jos ei kikatusseuraa satu sillä hetkellä olemaan! Ryömimisliikkeitä se tekee myös jo kovasti, katotaan viikon päästä ku meen siellä käymään et joko liikehdinnällä päästään jonnekinpäin! Mulla on kummipoikaa jatkuvasti kauhee ikävä, tuntuu ihan tyhmältä tietää et siellä se kaikkee oppii ja tekee hassuja juttuja ja mä en pääse mitään näkemään. :/ Silloin harvoin kun näkee, ei meinaa saada tarpeekseen siitä pikku nassusta. Ja kohta se on niin vanha et se rupee ihan oikeesti muistaa ihmisiä erilleen, muitaki ku isin ja äitin ja mummun ja papan.

Ai niin! Vertti on monien muiden vauvojen tapaan innokas uimari, ja viime kerralla poika oli uinu koko puolituntisen vauvauinnissa! Mun pitää joku kerta oikeen taktikoida et pääsen mukaan kattomaan tai uittamaan. :) Laittaisin tänne kuvan Vertistä, mut pitää kysyä lupaa äipältänsä.

Töissä muuten on ollu ihan mukavaa. Se on nimittäin ihan mukavaa tietää, et sitä rahaa kilahtelee edes jonkin verran tasasin määräajoin tilille. :) Pitäis nyt yrittää pitää hirveetä säästökuuria ens kesää varten, mut en oikeen tiiä et miten voi käyttää rahaa silleen et se ei kulu mistään (esim. tililtä, säästötililtä, opintolainasta, palkasta, visalta…). Jos joku keksii, saa kertoa!! Ainaki nää asiakkaiden jättämät pizzat on hyvä alku. Seuraavaks varmaan suuntaan roskiksille. :D No EI, ruoasta ei tingitä. Siideristä ehkä joutuu tinkimään. :/ Voi kun siinä ois vähän enemmän tinkimisen varaa!

… joo unta! :D

Vaihtelu virkistää!

Now playing: Armand van Helden – Playing House

No joo, siis minähän tykkään kirjoitella kaikenlaista tyhmää. Mä kuitenkin kyllästyin tylsään Livejournaliin, löysin kaverin avulla paljon nätimmän ja monipuolisemman WordPressin ja aion ehkä jatkossa toteuttaa itseäni kirjallisesti aiempaakin enemmän. Paljon tykkäisin kaikkea kertoa: miten tulevan open harjottelut sujuu, miten kummipoika kasvaa ja kehittyy, millaisia reissuja tulee tehtyä ja sitten tietenkin siitä tavallisesta opiskelijan arjesta, joka harvoin pysyy useamman päivän samanlaisena.

Katsotaan jos pystyn värkkäilee vanhan blogin kirjoituksia tänne, jos en, niin ei voi mitään. Sitä paitsi mulla alkoi muutenkin tänään (taas) uusi elämä jo itsestä huolehtimisen saralla, joten uusi blogi sopii kuvaan paremmin kuin hyvin. ;)

Tervetuloa käymään!