Oi Beibi, eiku Raptori!

Ne on nyt tekemässä sitä comebackia, mikä on luvattu joka 10. vuosi! :D Loistavaa! Melkeen joutuu levyn hankkimaan, kunhan se 26.5. ilmestyy. En oo vielä kuullut JS16:n versiota Oi Beibistä, mutta eiköhän se vielä jostakin tuutista tule.

Raptori oli YleX Aamun vieraana tänään, tietenkin vasta sillon kun työmatka oli jo ohi eli yhdeksän jälkeen… Haastattelun voi kuitenkin kuunnella vielä täältä. Perinteisesti Aamun Juuso tekee Vieras Hississä -haastiksen, ja sen voi puolestaan katsoa tästä. Ihiii!

Raptori Facebookissa ;)

Lisää videoita reissusta

Tähän ei voi oikeasti sanoa yhtään mitään.

Häähumuilua

Viime lauantaina Jenni ja Vesa saivat toisensa. Hääpari näytti upealta! Jenni tyrmäävän kauniina, Vesa huolitellun komeana, ja kaiken kruunasi varmaan elämänsä hyväkäytöksisimmän päivän viettänyt Vertti, joka oli luultavasti paras lahja hääparille. :) Vihkiminen oli rento ja mukava ja henkilökohtainen. Meidän Henkka oli bestman ja suoriutui mainiosti, vaikka lopulta joutukin sanomaan vähän jotain hääjuhlassa. :)

Mä taas onnistuin hienosti pilaamaan ensimmäisen solistin lauluesityksen säestämällä melkoisen huonosti. Noh, shit happens. :D Ei se mua häirinnyt, mutta harmi jos jotakin häiritsi.

10-vuotiaan Maria-serkun kanssa esiintyessä liika jännitys taas oli jo mennyt, joten soittamiset meni hyvin ja Marian laulaminen vallan mainiosti. Kaunista kaunista!

JA RUOKAA MUUTEN OLI. Nam.

Unohdin lähtötohinassa kameran kotiin, mutta iskä otti ilmeisesti jotain 1500 valokuvaa, joita voisi vaikka mullekin lähetellä…

Parhaiten jäi mieleen se, kun Vertti juoksenteli muiden lasten kanssa pitkin kahvilaa, kaatu, nous vähän hankalasti pystyyn, suoristi puvuntakkinsa ja jatko juoksemista. :D

Ihana juhla, ihana perhe!

Viimeinen päivä UB:ssa – 310809

Päivä 17

Joo, olipa ihanaa päästä oikeaan sänkyyn ennen kahden yön matkaa Pekingiin. Nukuttiin mainiosti, tai ois nukuttu jos keittiössä ei olis pidetty ryyppybileitä ja jos yks känniääliöistä ei ois siirtyny meiän huoneeseen kuuntelemaan iPodilla Lady Gagaa HIUKKASEN kovaa. Ja sit se viel nukahti siihen. Mulla meni kolmen aikoihin eka puol tuntia selvittää et mitä ja missä ja kenen soittimesta, ja kun levy alko olla loppuun kuunneltu, olinpaikka selvisi. Menin tönkii ja Saanakin heräsi ja oltiin vihasia, muut vaan nukku. Eikä se jenkkipoika meinannu herätä ollenkaan! Mä heilutin sitä ja puristin kättä ja valotin taskulampulla ja otin kuulottimet korvista… Sit yritin sammuttaa soittimen, mut se olikin joku hyperhieno kosketusnäytöllinen missä oli salasana. Eli vedin piuhan perästä pois ja AH, tuli siunattu hiljaisuus. Vaan koitapa saada unta sen adrenaliinikuohun jälkeen. Ja joo, kokeilin korvatulppiakin mut ne ei ollu hyvät nukkua.

Yöllä satoi, jospa päivä olisi aurinkoinen ja jättäisi vähän kivemman lähtövaikutelman UB:sta. Tourista yritin antaa palautetta mut sitä otetaan vähän huonosti vastaan ellei se ole 100 % positiivista. Joudutaan jättää rinkat taas tänne päivän ajaksi, toivottavasti eivät mene hukkaan.

* * *

Saatiin lähdettyä ennen yhtätoista. Meiltä ei pyydetty rahaa viimeiseltä yöltä, joten ei maksettu! :D HAHAA! Käytiin postissa viemässä kortit International Mailiin ja meinattiin mennä siellä myös nettiin, mutta se oli niin hidas että kurkattiin vaan postit. 200 tugrugia. Käytiin Café Amsterdamissa syömässä panini/sandwich salamilla ja juomassa jäätee/mochakahvi. 14500 tugrugia. Siellä ollessa alkoi pihalla sataa. Juostiin sateessa Za Internetiin jossa oltiin viimeksikin. Oltiin vähän yli tunti netissä ja Saana tulosti kolme sivua ohjeita Pekingin hostelliin. 2200 tugrugia, koska poika unohti laskuttaa tulosteista. Sitten mentiin State Department Storeen ettii vessaa, hiplattiin kenkiä ja alennusvaatteita ja hattuja ja laukkuja ja kirjoja.

Café Amsterdam

 

mongolialaisilla mallinukeilla on asennetta

Kello ei ollu vielä paljon mitään ni päätetiin lähteä vielä Museum of Natural Historyyn, koska se oli kuulemma ihan läppä. Maksettiin opiskelijahinta 1000 tugrugia/tyyppi. Oli dinosauruksia ja kaloja ja nisäkkäitä, kaikkea luurankona/täytettynä/maalattuna/muovisena. Ja pari elävää kalaa. Käytiin matkamuistomyymälässä, josta Saana löysi puudelilleen ihanan mogolihatun, jota ei rahattomana ostanut. Mullakin oli enää 2670 tugrugia, mutta sain tingittyä 3000 tugrugia maksavan kangasmerkin (Mongolian lippu) 2500 tugrugiin.

kaupungilla

Tuli kova nälkä ja päätettiin mennä samaan kiinalaiseen ravintolaan mut ottaa tällä kertaa vain yksi niistä ihanista annoksista. Koska siellä ei kuitenkaan käynyt Visa, jouduttiin nostaa rahaa 30000 tugrugia. Mentiin rahoinemme takaisin ravintolaan koska oikeesti haluttiin sitä ruokaa. Oli NÄIN hyvää taas. Sit mentiin taas kauppaan ja ostettiin mehua ja pikkuhousunsuojia ja nenäliinoja ja Golden Gobi -suklaatia. Saana haki vitoskerroksesta koiralle vihreän hatun ja pelikortit ja avaimenperän. Sit “hostellille” hakee kamat ja hyvästelee Hannah. Osattiin hienosti rautatieasemalle ja otettiin jänniä kuvia.

sitä vettä muuten tuli...

 

Ulan Batorin rautatieasema

Nyt junassa ja täällä on mongolipappa joka puhuu venäjä ja kiinalainen nuori mies joka ei puhu mitään vaan katsoo leffaa. Saatiin ilmaista teetä, kivaa. Oikein hyvä fiilis kun taas kohti uutta! Mongolia on jo aika nähty.

Tuo pappa on kans menossa sinne, ja sovittiin et “autetaan toveria” siirtymisissä. Erlianissa ollaan ilmeisesti jo puoliltapäivin! Jännää. Eikä yläsängyssä ole kaidetta.

5/6!

Nyt on lauantai ja ollaan pitkällä! Eilen oli vähän hiljaisempi ilta (liikaa leivinjauhetta ja TJ 0 -teinejä), mutta tänään uusi yö ja uudet kujeet!

Kahvia ja Kahluaa. Jani & Jetsettersiä!

Tsuip!

On Tour, day 3 – 290809

Päivä 15

Olin minäkin sitten naapurijurtassa pelaamassa korttia, kun joku Jay Kayn näkönen tyyppi halus jakaa kasan korttejaan valepaskassa. Oli ihan kivoja poikia, oli juoneet vodkapullon, tai ainaki se Jay Kay… Ja säännöt oli erit ku Suomen versiossa…

On siis jurttia, joissa ei tarvitse kamiinaa, ja jurttia, joissa tarvitsee. Minä pidän enemmän niistä joissa ei tarvitse. Tuo tuli sammui yhdeltä, vaikka siellä oli semmonen pölkky joka rupes sit savuttaa ihan hirveesti. Saana alko lämmittää ja tunki pesän täyteen puita ettei tarvis lisäillä enää myöhemmin. Oltiin sit saunassa tunti-pari. Ja oon ollu oikeasti kylmemmissä saunoissakin. Neljältä Hannah lisäsi puita (muttei liikaa!) ja seiskalta se oli taas sammunut kun perheen emäntä tuli tekee tulen. Eilinen jurtta oli PALJON kivempi!

* * *

…Ja Suomen hevoset on paljon kivempia!!! Oli varmaan elämäni hirvein kohtaaminen elukan kanssa. Ratsastettiin mongolialaisilla ties miten koulutetuilla hevosilla joilla oli ripuli ja keuhkotauti ja pölyä nenässä. Hannahin hevonen löntysti perässä, Saanan hevosta piti hinata koko matkan (paitsi ravasi se lopussa), ja Saanaa ärsytti koska ei se mitään köyttä ois kaivannut. Perseeseen koski, hevoset korskui ja oli vauhkoja ja melkee pukitti ja potki. Pelotti hirveästi, mut yritin olla itsevarma ettei hevonen huomaa. Kamelit on siitä parempia kun ne on tyhmiä. Mun hevonen keksi pysähtyä välillä, mut joskus sain sen jopa itse liikkeelle sillä samalla TS-HUU-jutulla, ja ohjeilla. Välillä se opas tuli piiskaamaan mun hevosta, ja kuinka kivalta musta sit tuntu sen selässä kun se lähti yhtäkkiä poukkoilee ja juoksee kun ärsyyntyi. Halusin pois sen selästä ja tulinkin kun se tuli aivan hulluksi. Se opas ei hallinnu omaakaan hevostaan ja vaan piiskas niitä kaikkia, joten ei herättäny paljon luottamusta. Ja sen hevonen piereskeli ja pasko löysää koko ajan, ihmekään vaikka käyttäytyy noin ku on huono olo. Melkein osui mun kengälle.

Yritin (siinä ku laskeuduin selästä) selittää oppaalle etten halua enää selkään vaan voin taluttaa sitä, mut se vaan meinas et selkään uudestaan ja hän taluttaa oman hevosensa selästä. En oo hetkeen pelännyt niin paljon, se oli aivan hallitsemattomissa ja mä taas olin shokissa ja vaan itkin sen selässä. Eikä meinattu millään päästä perille…. Huhhhhuhhhuhhhhh, miten hirveää.

Perillä ei sit ollu oikein mitään mihin purkaa aggressiot, joten vieläkin on aika kauhea olo ja tärisyttää. No kohta jatketaan matkaa. Syötiin kasviskeittoa lihalla ja hedelmäsalattia, vaikkei ollut nälkä niin oli hyvää. Nyt meen huutaa ja juoksee koska pian lähdetään (meinasin jo sanoa rumasti lapsille jotka tuli kinuu lisää karkkia ku olin eka antanu niille suklaarusinat).

* * *

On nyt ajettu taas pitkästi ja ollaan jossain kolmen suurvallan muistomerkki-systeemillä. Kohta ollaan luostarilla, pitäisköhän vaihtaa jotain siveellisempää päälle?

Kolmen suurvallan muistomerkki

Mongolia Tshingis Khanin suurvallan aikana (keltaisella; nykyinen Mongolia sinisellä)

* * *

Nyt ollaan luostarin tursmimajoituksessa. Huomenna vasta luostari. Viimeinen ilta tänään, huomenna SUIHKU ja PYYKINPESU ja CORSODYL ja SÄNKY ILMAN MAKUUPUSSIA! Tää jurtta on epäilyttävä, on kamiina muittei piippua, omituiset seinät ja näin. Mut on tyynyt ja valo!!

pieni hätä & iso hätä

…Eli ei olekaan valoa aikaisemman ukkosen takia. Mutta on mongolialainen kurkkulaulaja tyttärineen!

Saatiin ihanaa iltaruokaa: oikeaa spagettia ja huippua kastiketta (tietenkin lampaalla) ILMAN perunaa, ja sen sijaan siinä oli herkkusieniä ja ja herneitä ja tomaattia! Nam! En taaskaan jaksanut syödä kaikkea. NYT KONSERTTIIN! (5000 tugrugia)

Hömpättää. VälipalavälipulavälipalavälipulaPULAPULAPULA… PALAPALA!

Partisaanivalssi, Uralin pihlaja, Jo joutui armas aika… Joko kohta ois kurkkulaulua? Se mies on myöhässä.

* * *

Oli kurkkulaulua! Tosi hieno minikonsertti. Se soitti hevosenpääsoitinta ja harppua ja jotain muuta viulujuttua ja huilua. Sit sillä oli mukana 11-vuotias tyttärensä (tai siis jonkun kaverin tytär se tais olla) tekemässä akrobatiaa! Laulut oli hienoja ja laulua (siis sitä kurkkuversiota) tuli palleasta, kurkusta, kieleltä ja nenästä, huisia! Laulut kertoi Gobista ja kameleista, Tshingis-kaanista ja rukouksista sille ja vuorille. Hannah on taivaissa ja osti sen levyn! :) Lainasin 10 000 siihen…

mongolialainen kurkkulaulaja ja hevosenpääsoitin

Sit yks mongolialainen tyttö kysyi multa et olenko mä mongolialainen, kun kuulemma näytän sivusta siltä! :O Siel oli muute 10 ihmistä. Hyvä, me turistit.

On Tour, day 2 – 280809

Päivä 14

Nukuttiin lämpisesti jurtassa eikä tarvittu edes kamiinaa! Erikoista. Makuupussi saatiin toimimaan. Ennen nukahtamista ulkoa kuului joka suunnalta BÄÄÄ, ja myöhemmin jotkut kaksi paimenkoiraa otti mittaa toisistaan murisemalla. Miten öisin pihalla voi olla niin kylmä ja jurtassa niin lämmin?

Syötiin mahtiaamupala ja lähdettiin ajamaan. Lisää BSB:tä, As Long As You Love Me:n sanojen kirjoitusta Paskalle ja koomausta. Pysähdyttiin kauppaan kylässä ja ostettiin vessapaperia + karkkia. Välillä satoi hirveästi mutta ei onneksi enää. Lounasaika. :)

lounasta

***

Saatiin mongolialaisia paistettuja nuudeleita, lammasta ja vihanneksia. Perunaa on kaikessa, se on kuin porkkanaa näille.

Ajettiin ja ajettiin ja *ittu ajettiin. Tultiin johonkin kansallispuistoon ja pysähdyttiin “Forever Elbow’n” kohdalle ottamaan kuvia: joki kiemurteli kyynärpään muodossa.

Paska ja kyynärpää

Eteneminen oli hidasta, koska joka paikassa oli laavakiviä ja eri polkuja, välillä eksyttiin ja palattiin takaisin. Ja välillä Hannah huusi “STOP!” kun se näki maassa linnunsulan tai jotain muuta ja kävi juoksemassa ne autoon. Kerran se huusi “Head! I saw a head! Please stop the car!” ja me oltiin et mitähän ihmettä se nyt on tänne raahaamassa, sit se tulikin jonkun hatun kanssa. Öö? Käännöserhe, kenties. Hassu tyttö!

Sit päästiin viimein vesiputoukselle joka oli meiän 7 tunnin ajomatkan kohde. 28 metriä, Mongolian suurin. Saatiin mm. hienoja hyppykuvia. Vesiputouksen lähellä asuu paimentolaisperhe jonka luona nyt ollaan. Käytiin niiden jurtassa, siellä oli jo 4 brittipoikaa, tyttö USAsta ja poika Kanadasta juomassa teetä. Istuttiin toiselle sohvalle ja katsottiin kun tytöt sekoitti tamman maitoa, jota me sit maistettiinkin. Oli hapanta. Sit syötiin “kermaa” joka tulee siitä maidosta kun sitä lämmitetään yön yli. Vähän kuin pannukakkua ilman sokeria ja muutakaan. Nyt omassa jurtassa, ja täällä on kamiina! Jee! TOSI nättiä, taas. Mut ei oo kamelin voittanutta.

vesi putosi

näkymää yöpaikalta nro 2

Syötiin jotain ihmeellistä päivällistä. Saana meinaa tulla kipeeks. Nuudelit oli värittömiä ja niitä oli liikaa. Lisukkeena sitä samaa, pottua, lammasta ja vihanneksia. Lampaat tuli kuseskelemaan meidän jurtan juurelle. Ne määkyy ja kuulostaa pikkulapsilta. Ekaa kertaa ei ollut tarpeeks kenttää tms. tekstarin lähettämiseen. Meillä on tuplavessa! Kirjoitin Paskalle BSB:n laulunsanoja. Mut taisin jo kertoa siitä.

spagetti oli väritöntä ja kasvot ilmeettömiä

Nähtiin tänään heinäsirkkojen parittelua! Täällä on älyttömästi ihan valtavia heinäsirkkoja ja miehet on pienempiä ja vihreitä. Ne hyppii paljon ja lentää.

Meidän aineenvaihdunta tuntuu toimivan koko ajan paremmin. Luonto on vessamme, mongolialaiset kuseksii tosi vapaasti ihan joka paikkaan.

Hups, lämmitin vähän saunaa.

Hannah pelaa lentopalloa tai harrastaa soidinmenoja brittipoikien kanssa. “Joo, meen heti ruoan jälkeen nukkuu!” Nii vissiin, se huomas kyllä heti miten hyvännäköset naapurit meillä on.

Tuo perheenäiti on raskaana ja Saana miettii kaikenlaista tuohon raskauteen liittyvää.

Kohta vois mennä nukkuu. Hannah on naapurijurtassa.

On Tour, day 1 – 270809

Päivä 13

Meillä on turistiopas jonka nimi on Paska!!!!! Ohitellaan minibussilla Mongolian upeita maisemia ja kuunnellaan Backstreet Boysia!! Siis tää on Mongoliaa. Lehmät ja Bäkkärit.

Saana & Paska, taustalla soi BSB

perus-Mongoliaa

Tie on hyvä, mut asfaltti loppuu kohta. Pidettiin jo eka vessatauko, eli mentiin hiekkakasan taakse kyykkypissalle. Nyt alko jytyytys (ja sen huomaa käsialastakin). Paljon pikkuteitä vierekkäin, en tiiä millä logiikalla kuski valitsee reitin. Lehmät märehtii keskellä tietä. Musiikki vaihtu mong. kansanmusiikkiin.

***

Väsymyskin viimein iski. Kello on yksi ja meillä pitäisi kohta olla ruokatauko. Alkaakin jo olla aika nälkä, ja vessahätä myöskin. Ollaan torkuttu kaikki täällä, niin paitsi kuski.

***

Syötiin! Ajettiin tieltä pois, miehet laittoi meille viltin ja istuskeltiin ja juotiin teetä kun ne kuori perunoita ja porkkanoita. Saatiin isot kulholliset riisiperunakeittoa, lähti nälkä..! Luulin et saadaan vaan jotain pikkuevästä mut meidät taidetaan ruokkia ihan kunnolla.

Hannah juo jotain ihmeellistä jogurttijuomaa joka on oikeasti maitoa, vettä ja sokeria.

***

16:00 – GOBI! On hiekkaa. Pissasin autiomaahan (miksköhän mulla on täällä näin paljon juttua tästä aiheesta…??). Ihan mieletöntä!

tuolla kaukana on minikeidas

***

Rakas päiväkirja, tänään ratsastin kamelilla. Tultiin tänne puoliaavikolle paimentolaisperheen hoiviin, täällä on heppoja ja vasikoita. Lapset juoksentelee pihalla, poseeraa kameralle ja ottaa kädestä kiinni johdattaakseen eri paikkoihin.Vähän aikaa saatiin levätä turistijurtassa (ei varmaan kauheen realistinen), ja sitten Paska tuli ilmoittamaan että kamelit on valmiina! Ja siellä niitä seisoi useampi toisella puolella pihaa!

jurtta ulkoa

jurtta sisältä

pikkutytöt

KAMELEITA!

Ne on isoja ja karvasia ja haisee, mut siihen tottuu nopeasti. Ne on vähän kuin poroja jos kattoo läheltä jotain kohtaa (paitsi kyttyrää). Niillä on valtavat silmät ja pitkät ripset. Köysi oli sidottu tikkuun, joka oli tungettu niiden nenästä läpi! Selvästi sattui kun niitä veti siitä köydestä, onneks en ite joutunut. Selkään kiipeäminen oli vaikeaa mut ratsastaminen yllättävän helppoa. Lähettiin niiden kamelien omistajan kans neljästään silleen jonossa (ja välillä vierekkäin) et aina jollakin oli toisen kamelin köysi. Mun kameli söi jotain puskia ja piereskeli lujaa kävellessään. Mutta se oli hyvä poika kun ei heittänyt selästä. Vaikka siitä kyttyröiden välistä oiskin aika hankala pudota.

Kyytiin vaan!

Ratsastettiin ekalle kunnon dyynille asti, se oli mahtavaa, oikeasti tuntu jo siltä että on Gobissa. Aurinko paisto, joten oli tosi kuuma mut tuuli oli kamalan kylmä. Kohta aurinko laskee, joten tulee varmaan pirun kylmä yö. Hypittiin dyynillä ja otettiin paljon kuvia, se meidän kamelinkesyttäjä nauro meille. Hannah oli aivan onnessaan! Kengät oli täynnä hiekkaa, ja kun juostiin dyyniä alas, täytty lahkeetkin hiekasta.

kamelikulkue matkaa dyynille

otettiin kuvia

Sit taas kamelin selkään ja tällä kertaa itse ohjastettiin! Ukko huusi että TSHUU, TSHUU ja kamelit lähti juoksemaan! Se otti voimille mut oli iha mielettömän hauskaa! Välillä ne hidasteli ja sillon huudettiin tshuuta itekin, vaan piiskaaminen jäi vähemmälle. Oli tosi ihanaa!! Symppiksiä elikoita, kärsivällisiä ja rauhallisia ja ne pissi ja kakki paljon vaikkei juonu yhtään! :) AH mikä kokemus.

Meillä on kohta ruoka tuolla toisessa jurtassa, jännä nähdä mitä saadaan. Paikalliset on niin mukavia!

***

Ruokana oli pastaa, lammasta ja tuoreita vihanneksia. Nami. Poistin videoita kamerasta, taas mahtuu kuvia. Pekingiin pitää vaihtaa uusi kortti.

alkaa olla yö

illalla oli kylmä

Saanan makuupussi olikin rikki. :( Jospa Paska saisi sen korjattua. Kello on 21 ja nukuttaa ihan hirveästi jo. Huomenna uus pitkä mutta kokemusrikas ajomatka.

Edelleen junassa… – 200809

Päivä 6

Ohitettu Novosibirsk. NÄTTIÄ!

Täällä kuuluu ärsyttävä potpuri: Rasputin (enkuksi) – Cuba – joku ihme Señorina ciao ciao – lisää lattaria Vamos a la Playa – It’s My Life – Yes Sir I Can Boogie – Blue (dabade) – joku Hop Joanna?? – Living Next Door to Alice – Obladi-Oblada (Life Goes On) – MAMMAMMAA, MAMMAMMARIAA… – House of the Rising Sun – I’m Your Venus – vähä raskaampaa – Bamboleyo… – (eikö se lopu ollenkaan…) Huh. Loppu. Ja tuo pari-kolme kertaa tunnissa. Tarjoaa Venäjän Rautatieradio.

Meillä vaihtu Novosibirskissä kämppikset. Annettiin Saanan herätyskello lainaan et aussi & italjanka heräis ajoissa. Ne oli valmiita yli puol tuntia ennen saapumista ja vaan istu hiljaa, mä esitin nukkuvaa. Sit ku juna pysähty, nousin sen verran et ees hyvästeltäis. Romina toivotti kyllä hyvää matkaa ja sano bye-bye, aussi sano vaan et “Later.”, ja sit vähän ajan päästä ikään kuin ilmoitti meille et kello on jo kymmenen. Heippa vaan sulle, hyvä kun menivät kun alkoi ilmeisesti huumorintaju loppua.

Novosibirskin asemalla oli raiteita.

Itse kaupungistakin nähtiin vilaus.

Tilalle saatiin eka nainen, jonka mies ja poika roudas hirveen määrän tavaraa meidän hyttiin ennen ku menivät omaansa. Tommonen ihme kärrysysteemi jo kerran putosi alas ylähyllyltä, ihme ettei osunu kehenkään. Nyt se on köytetty johonkin koukkuun. Tämä nainen siis yläpedillä. Alapedille saapui babushka joka ei pidä auringosta ja tekee ristisanatehtäviä.

Me tyhjennettiin mun vanhaksi mennyt käsidesin loppu ja laitettiin siihen saippuaa, hiukka paljon kätevämpi kuin se ylisuuri ja epätiivis pumppupullo.

Niin siitä Novosibirskistä. Siellä on kuulemma (siis kirjan mukaan) 1,5 miljoonaa asukasta ja se on olemassa ihan Trans-Siperian rautatien ansiosta. Asema on Siperian suurin ja me siellä käppäiltiinkin ja ostettiin aamupalaa (nakit ja muusi taikinassa), oli kerrassaan hienoa ja siistiä. Talot uusia/remontoituja ja kaupunki muutenkin miellyttävän näköinen. Kohta tulee taas potpuri. “Jee”.

Pikku lisäys ihan tästä päivästä: Novosibirsk tarkoittaa muuten uutta siperialaista. Tässä tapauksessa varmaan kaupunkia.

***

Tulee nukuttua vähän liikaa..! Mut junan liikkuessa on jo niin kotoisa olo, se keinuminen ja rauhottava ääni, et pysähdyksissä toivoo vaan et jo lähdettäis.

Poikien riehumiseen heräsin. Ne pelas jollai pienellä pallolla käytävällä, ja hykkas sen sit meidän hyttiin. Etin ihan taskulampun kans, vaan en löytänyt. Nyt ne pyörii tuossa koko ajan.

Ollaan pian Mariinskissa, yli 3700 km Moskovasta. Mukavaa saada valokuvat ainakin niistä paikoisat jotka mainitaan oppaassa ja ohitetaan päiväsaikaan. Eilen tehtiin iltapysähdys Ishimissä mutta oli liian pimeää kuvaamiselle. Tänä iltana paikallista aikaa kahdeltatoista ois Krasnojarsk, toivottavasti ei vielä hirveesti nukuta silloin et pääsis vähän käppäilee ainakin.

Yö ja Krasnojarsk

***

Krasnojarskissa onkin jo +4! Asemilla on tosi siistiä ja nättiä. Kerroinkos jo, että syötiin lounaaksi ihania pelmenejä ravintolavaunussa? Mä otin lisäksi tattaripuuroa ja Sibirskaja Korona -oluen! Namnam. Juustoa on ikävä ja semmosta hanaa johon ei tarvi koskea käsienpesun aikana.

Saana, pelmenit ja mun tattaripuuro.

Seurassamme on enää mummo nimeltä Margarita, toinen nainen on perheensä luona. Meiltä on kyselty kaikkea reissusta ikään, opintotuesta töihin ja silleen. Meidän junamatka aiheuttaa kulmakarvojen kohottelua ja taivastelua. Ja sitten taitaa olla kiinnostavaa sekin, et onko venäjä vaikeaa verrattuna muihin kieliin. No meitsihän selittää et venäjässä on kuitenkin vain 6 sijamuotoa kun suomessa niitä on 15! “Ooohh!” >:P

Tänään ohitettiin myös paikka nimeltä Taiga. Ja siellä oli muute puita, ja siten myös sahateollisuutta. Nyt näkyy kumpuilevaa aroa, ja lämpötila on laskenu varmaan ainakin viisi astetta. Ei ole enää hikistä.

Slummien miljonääri oli loisto-ostos. Loistokirja. Siispä luen sitä. Sudokut jökkäs kun tuli vastaan sumdokuja missä pitäis osata laskee…

hyvä kirja ja pirtsakat varpaankynnet

***

Skippasin sumdokut. Nyt on sandokuja?!

En meinaa tajuta et huomenna ollaan perillä. Laitettiin kello soimaan puoli kuudelta Moskovan aikaa – eli puoli kymmeneltä Siperiaa – et herättäis ees jotenkin ihmisten aikoihin.

Tajuttiin et voidaan olla Irkutskissa pitempäänkin, jos halutaan. Se vaan tarkottaa kahta yötä junassa yhen sijaan, eli hukataan aikaa jonkin verran siinä. Pitää ny kattoo miten se Baikalin & Olhon-saaren reissu onnistuu. Se vaan et jos venytetään tota, ni sit kuitenkin ihastutaan Mongoliaan ja venytetään sitäkin (tai ei ainakaan lyhennetä), ja siinä sit lyhenee aika Pekingissä! Ja se ois mulle ainaki The Mesta. Toisaalta joo, tää on ehkä ainoo kerta ikinä ku käyn Mongoliassa, mut silti..! Äh, valinnan vaikeus. Ja sit unta palloon.

Valopiste

Olin eilen kaverini Saken bändin keikalla Joensuussa. Valopiste rokkaa! Ja sit rokkasin minäki. :D

Käy tsekkaa:

http://www.valopiste.net

http://www.myspace.com/valopiste

“Mitäpä jos…”

Pääsin Samuli Putron ihanalle keikalle viime perjantaina! Kaveri myi mulle ennakkolipun sinne puoleen hintaan (eli vitosella), joten repäsin ja lähin vaan. Keikka oli mahtava! Yksi mies, kolme kitaraa ja piano. Hyvä tunnelma oli, maistelin vähän siideriäkin, oli tuttuja ja tuntemattomia ja tietenkin Putron mahtavat välispiikit. Todellista fiilistelykamaa! :)

Miinuspuolet: menetin keikan aikana taas yhden kynnen. Vaan eipä se niin kauheeta enää oo, koska ne on lähtenyt noin yhden kynnen päivävauhtia, enää on jäljellä neljä. :D Eli kaks molemmissa käsissä, hah! Hirveen näköistä.

Heinin Uusia Asioita

Now Playing: Samuli Putro – Mitäpä jos

Vau, 24-vuotiaskin voi saada synttärilahjoja! Minullapa on nyt Ferragamossani ihana kukkaheijastin, työpöydällä Samuli Putron Elämä on juhla -albumi, jääkaapissa tölkillinen Redd’siä ja yöpöydällä Наша Russia (1 cезон) -kirja!

Putro on saanut levyllään Helsingin Sanomien Tero Valkoselta viisi tähteä, levyarvostelun voi lukea täältä. Tää tykkää. :)

Tuo viimeiseksi listassa mainittu on siis venäläisen loistavan sketsisarjan “Meidän Venäjä” pohjalta kirjoitettu kirja. Ne on just semmosia kuin itse sarjassakin, aivan mahtavia! Kikattelen itekseni kun joka ilta luen yhen sketsin ennen kuin siirryn johonki romaaniin. Siinä tosin on paljon puhekieltä, joten ihan joka sana ei avaudu, mutta paljon oppii uutta sanastoakin siinä samalla. Hihii. :)

Tänään ihan vahingossa löysin pari muutakin kirjaa. Kahdella (2) eurolla H. G. Wellsin Maailmojen sodan, ja kymmenellä (10) eurolla ihan kovakantisen version Robert Louis Stevensonin teoksesta Tohtori Jekyll ja Herra Hyde. Eli kaksi 1800-luvun romaania! :) Melko mainiota.

Oho, menin Googleen ja tänään on ilmeisesti H. G. Wellsin syntymäpäivä! Kuinka osuvaa!

Beijing Nights

Me oltiin eilen baarissa!! :DD Tai oikeastaan monessakin. Sita ennen kaytiin epatoivoisesti ettimassa vaatteita, joita vois illalla paalleen vetaa, koska ei tullut otettua hirveasti baarivaatetusta mukaan talle reissulle. Ei otettu hirveasti meikkejakaan, joten ostettiin mulle iso luomivaripaletti ja Saanalle huulipuna ja eyeliner (yhteensa 11 euroa). Saana loysi huikean tummansinisen paljettimekon tai -paidan, ei ihan tiedetty kumpi se on. :D Ihan aito Dolce & Gabbana! Jooooo… Ma taas loysin tanssikengat!! Adidaksen (tai siis “adidaksen”) valkoiset tennarit. Sain siis heittaa pois mun ikivanhat ilmastointiteipilla korjatut ja Gobin hiekkaa taynna olevat Venajalta ostetut tossut. Sen jalkeen mulle ei oo enaa kaupattu kenkia kaupassa tyyliin “your shoes are so ugly, buy a new pair!”.

Tama puoli kun oli kunnossa ja oltiin otettu valikooma, lahdettiin vahan kappailemaan kaupungille. Kaytiin Wangfujing Streetilla, jonka luultiin olevan pikkuinen snack street taynna ruokakojuja. Se olikin iso kavelykatu, joka oli reunustettu Chanelin ja Cartierin tyylisilla liikkeilla, tavarataloilla ja McDonald’seilla. Katseltavaa kuitenkin oli, ja kuultiin viimein suomeakin siella. Tosi vahan suomalaisia muuten taalla, ranskalaisia taas on joka kulmalla!

Kaveltiin sita katua pitkin ja loydettiin ulkomaalainen kirjojen kauppa, missa oli paljon mm. englanninkielista kirjallisuutta. Ostin Paulo Coelhon The Alchemistin (5,80), koska se saksalainen Hannah luki sita meidan Mongolia Tourilla ja hehkutti sita niin valtavasti. Hannahin oli tarkoitus antaa se meille luettuaan sen, mut unohti. Sit ostin myos pelikortit, joilla voi opetella kiinan fraaseja. :D Aikamme kun oltiin kavelty sita katua, me viimein loydettiin se snack street -osuus. Siella oli vartaissa jos jonkinlaista lihaa, passinkiveksista kanansydamen ja kokonaisten kaarmeiden kautta erilaisiin matoihin ja toukkiin. Me maistettiin silkkiperhosen toukkaa, se maistui ihan paperille. Sit syotiin tavallista lammasta ja latylliset kananlihaa ja ituja. Jalkiruoaksi oli sulatetulla sokerilla paallystettyja hedelmia vartaassa, mulla kiivia ja mansikoita, Saanalla ananasta ja mansikoita. NAM. Tuo jalkiruoka oli oikeastaan ainoa mika maistu oikeesti hyvalle. :D Mahaoireita ei onneksi tullut, mutta taitaa toukkien maistelut olla tassa. Niita sokeroituja hedelmia vois kylla myohemminkin syoda. Ne yritti myyda meille kauheesti kaikkea ja yks mies ottikin yhden vartaan kouraan ja lykkas sita yhtakkia mulle. Se oli kaarme, ja ma hyppasin varmaan kolme metria sivuun ja kirkaisin. Oli paikallisilla hauskaa. Ne oikeasti syo niita!!

Taman jarisyttavan kokemuksen jalkeen lahdettiin kampille laittautumaan. Toinen meidan kamppiksista oli just palautunut Kiinan muurilta ihan poikkinaisena ja halus vaan kayda nukkumaan. Sen takia ei sitten oikein saatu luotua minkaanlaista bilefiilista ennen lahtoa. Meikattiin miten parhaiten taidettiin lahes ilman mitaan ja laitettiin hiuksia ilman lakkaa. :D Hahahah, tuntuipa tosi natilta. Kaveltiin sit sinne Bar Streetille, mut se oli vahan pettymys, eihan siella ollu ees kunnon tanssipaikkaa. Istuttiin yhdessa baarissa ja juotiin kiinalaiset oluet (oli muuten tosi hyvaa!). Siella oli jotain tanssityttoja lyhyissa mekoissa jotka veti jonkun koreografian mika oli varmaan tosi seksikas. :D Ainakin paikalliset miehet oli innoissaan. Ei oltu siella kauaa, vaan siirryttiin Pinkiin missa oli kunnon meno paalla. Tanssittiin ittemme hikisiksi (on niiiin ollut ikava sita!!) 2000-luvun alun hittien ja ysarien tahdissa ja juotiin vetta ettei ois tuuperruttu. Musiikki ei jossain vaiheessa enaa puhutellut, joten lahdettiin etsimaan parempia bileita. Kierreltiin ja kaarreltiin ja paadyttiin viimein johonkin paikkaan, jonka nimi ei oikein jaanyt mieleen. Sinne maksoi ihan 5 euroa sisalle, mut siihen hintaan kuului yks drinkki, eli saatiin toiset oluet. Siella soitettiin IHANAA old school hiphopia mita paasi vetamaan ihan tunteella, ja hevirokkiakin tuli ja ihan kaikkea. Ei jaaty kuitenkaan sinnekaan vaan kaytiin Shootersissa siina vieressa, mut se oli ihan tupaten taynna, joten lahdettiin ja mentiin Pinkin kautta hostellille taksilla (1,40 euroa). Oltiin kolmelta taalla, ei ois jalat kestaneet enempaa.

Se oli muuten mielenkiintoista, etta ihan joka paikassa missa kaytiin sattui kuulumaan ainakin yksi Lady Gagan biisi, vaikkei oltu edes pitkaan. Korvia sarki, kun tuli mieleen viimeinen yo Ulan Batorissa ja iPod-konsertti…

Tuli lahdettya! Eli nyt voidaan checkata “Pekingin yohon tutustuminen”. Vois lahtea vaikka uudelleenkin. :P Oli tosi rentouttavaa paasta tanssimaan pitkasta aikaa..!

Tanaan ei oo kummempia suunnitelmia, jalkoja pitaa lepuuttaa et huomenna jaksaa rampia muurilla, niin ja illalla kayn sovittaa sita mun iltapukua! :) On jo perhosia vatsassa, toivottavasti se on ees suunnilleen semmonen kuin halusin. Onneks voi viela tarvittaessa korjailla. Pidetaan peukkuja! :)

P.S. Ihmettelen muuten suuresti et miten nama ihmiset taalla voi todeta et “sullahan on noin vaalea iho”, kun oon oikeasti ruskeampi kuin monet taalla! Kiinan kauneuskasityksen mukaan vaalea iho on kauniimpi kuin tumma (mika tuntuu olevan ihan painvastoin kuin monilla suomalaisilla ja muilla jotka hankkii ihosyovan liialla auringonotolla), ja ne kayttaa vaalentavia rasvoja, kasvonaamioita ja jopa deodoranttia!! Taalla nakee siis tosi vaaleita ihmisia, varsinkin naisia, enka todellakaan tunne itseani mitenkaan vaaleammaksi kuin muut. Mitenkohan nuo muut ihmiset meidat nakee? Oonkohan ma jotenkin erityisen ruma vaaleaihoinen..?