Loma loppuu, ÄÄÄÄÄÄÄÄ

Ihan kauheeta olla opettaja, ku sitten on pitkään lomalla, ja kun se pitkä loma loppuu, tuntuu ihan siltä kuin ei ois ikinä töissä ollukaan. Ja pitää jotenkin alusta alottaa.

En sit oo saanu gradua valmiiks. Okei, on siinä jo 53 sivua ja sen on nyt jopa ohjaaja lukenut läpi, mut paljon vielä puuttuu juttuja ja oon aika kauhuissani tulevan maanantain ohjauspalaverista, et montako sivua on ruksittu yli. Nyt oon pitäny monta päivää gradutaukoa ja tänään lueskelin sitä tekstiä ihan kauhuissani, että mitä paskaa. Nooooh.

Niin siis en mä ihan kokonaan oo kuitenkaan lomaillu näinä päivinä. Olin tiistaina ja torstaina Karttulassa koululla siivoilemassa papereita paikoilleen ja vähä suunnittelemassa tulevaa vuotta. Lukkarit on jo selvillä, kevääseen asti varmaan pysyn hengissä, mut jaksot 4 ja 5 on melko tappokamaa sitten. Ja tokassa jaksossa mulla on tiistaisin kaks tuntia ja keskiviikkoisin yks, daa?! Torstaina oltiin useamman kieltenopen voimin koululla ja pidettiin “kehityskeskustelua”, tai mietittiin, et miten kieltenopetusta vois parantaa. Suullisia kokeita yritetään alkaa toteuttaa, ja antaa enemmän mahdollisuuksia kielen tuottamiseen sen iänikuisen kieliopin tankkaamisen sijaan. Jos vaikka lapsoset uskaltaisi sitten ihan oikeasti käyttää sitä kieltä.

Samalla reissulla Mari keräsi tavaroitansa pois, ja mä jään nyt sit hyvin vähille materiaaleille siellä. Toisaalta iski kauhea innostus päästä hankkimaan materiaalia joka paikasta (eli matkoille matkoille :P), ja pääsen myös askartelee kaikkia uusia juttuja ihan ite. Videoiden ym. hankkiminen onkin sit jo oma hommansa…

Ai niin ja olenkos maininnut et saan ihan oman ryhmän. :) Musta tulee siis lukion ykkösten ryhmänohjaaja, ja nyt oon ihan fiiliksissä siitä ja ootan kauheesti et pääsen töihin niitä kaitsemaan. 14 omaa, kivaa opiskelijaa, jee!

No okei siis ei haittaa vaikka loma loppuu, mut vois samalla loppua tuo gradun murehtiminen. Ei oikeen enää jaksais se kiinnostaa, joten menee kyllä erittäin väkinäisellä kirjottamisella tää loppu. Katotaan, mitä Lea siitä sanoo (ja katotaan alkaako sen jälkeen itkettää)…

P.S. Aikaa on mennyt tässä gradun ohella myös “vähän” parisuhteiluun. Huihui. :)

1.8.2010 – 31.7.2011

Tuolle ajalle olisi ainakin töitä. :) Miten tää tälleen menee? Muutama kuukausi ja elämä kääntyy ihan päälaelleen.

Viimeinen tentti on 16.6. (jos siis lopputenttiä ei lasketa).

Viimeinen koulupäivä on huomenna. Kevätjuhla, kylmä tuuli, ysit hienoissa vaatteissa, ylioppilaita ja varmasti muutama liikutuksen kyynel tiedossa. Lyhyessäkin ajassa ehtii kiintyä noihin tunnilla isoon ääneen valittaviin, laiskotteleviin, epämääräisiä kommentteja heittäviin, sekä hiljaisena puurtaviin ja aina läksyt tekeviin ja tietysti myös niihin aktiivisiin ja positiivisiin, haastavia kysymyksiä esittäviin aikuisenalkuihin. Ja kaikkiin vielä suunnilleen yhtä paljon! Jos lyhytaikaisena opettajana jo tuntuu tältä, miltä mahtaa tuntua niistä vanhemmista, jotka on seuranneet tuota kehitystä jo 16 vuotta? En voi käsittää.

Ihanaa kun on ehtinyt tutustua noin moniin persooniin! Mä oon saanut jopa lempinimen, Heinix-Teinix. :D Kuinka osuvaa. Teinikommentteja kieltämättä lipsahtelee myös muiden opettajien läsnäollessa (esim. tänään hyperrentoutuneessa olotilassa automatkalla koulupäivän jälkeen rupesin kiljumaan innostuneena (tyyliin OMG) kun joku mainitsi sanan “terassi”…), mutta se kuulemma vielä tämänikäiselle sallitaan. Vaikka sain kyllä nälvimistä ja imitointia osakseni, huippua. :D

Ai niin se Pietarin reissukin oli! Siellä oli mahtavaa! Ihan liikaa ohjelmaa mut ei silti ehditty nähdä kaikkea mitä ois haluttu. Oppilaat oli ihan poikki mutta samalla kauheen tyytyväisiä ja iloisia, kellään ei ollu ikävää ja kaikki sano haluavansa lähteä uudestaan. :) Ja mä pääsin puhumaan venäjää!! Lompakko varastettiin multa, kai sekin pitää kerran elämässä tapahtua, mut ei mitään kauheeta ja kaikki pysyi terveinä.

Jotenkin sitä on muuttunut kauheen aikuiseksi tässä muutaman kuukauden aikana, mutta aina Joensuussa ja Lehtimäellä käydessä huomaa sen vastareaktion: on ihanaa olla välillä ihan tavallinen bilettävä opiskelija vailla huolen häivää, tai ihan vastuuton ja lapsellinen ja NUORI JA TYHMÄ. Edellinen näistä toteutuu Joensuussa, jälkimmäinen Lehtimäellä. ;) Ehkä kolmekymppisenä tää vastapainon tarve pienenee..? Pitäiskö sitä toivoo vai ei?

Huomiseks pitää muistaa pakata käsilaukkuun nenäliinoja!

Trallallaa, Australiaa!

Arjesta selviää parhaiten, kun on unelmia. Tällä hetkellä se unelma on – yllätys yllätys – MATKA, joka vois kohdistua esimerkiksi toiselle puolelle maapalloa tai no iha minne vaan. Mut tästä on nyt Saanan kanssa jo puhuttu: Australia + lähialueet.

Ajankohtahan voisi olla sopivasti tammikuu 2010 ->, ehtisi säästää rahaa ja olla töissä ja tehdä gradun (siis ihan oikeesti!), ja sitten voisi ottaa välipuolivuoden. :) Ai mitä ne lähialueet sit on? No esim. (klikkaa)

Vanuatu

Papua-Uusi-Guinea

Indonesia

Malesia

Thaimaa

Kambodza

Laos

…

Täältä muuten pääsee tosi mukavasti kattelee maapalloo sen eri kulmilta!

Mutta mitäs jos työt jatkuukin kevätpuolelle..?

Voihan turska mikä matkakuume.

Saana onkin linkittänyt erään tutun sivuston. :) Haluan tänne lisää matkakirjotuksia! Siis uusia! Kohta on jo matkapäiväkirjakin vihkosta kopioitu.

Näin palkkapäivän kynnyksellä aina iskee tämä tällä-rahallahan-pääsisi-vaikka-minne -olo. Siis jos siitä ei tarvis maksaa vuokraa ja laskuja ja bensoja ja ruokia ja ja. Ois mukavaa päästä kolmen kuukauden aikatyhjiöön ja lähteä vaan jonnekin. Itse asiassa suunnitelmissa vähän on, että saisin sen gradun viskattua lopullisesti mielestäni tän vuoden puolella kirjoittamalla sen (- utopiaa??), sitten teen tämän opepestin loppuun syömällä ainoastaan tonnikalaa (vastuullisesti tuotettua) ja säästämällä “järkyttävät” määrät rahaa oikein kunnon reissua varten. Niin siis sillä tavalla järkyttävät määrät et jokaista rahaa ei ois pakko käyttää… Hmm. No joo, vaatinee vielä suunnittelua. :D

Näin työelämää ajatellen ois pakko päästä englanninkielisiin maihin – tutustumaan kulttuuriin, kuulemaan eri aksentteja, näkemään paikkoja; kerryttämään siis sitä sisäistä materiaalia eli oman käden tietoa niistä asioista, joista opettaa.

Mihin nää viikot oikein menee??

Taas on kohta mennyt kuukausi ja sitten on jo huhtikuu ja johan koulutkin kohta loppuu ja Jenni saa taas vauvan ja pitää kohta tosissaan alkaa kirjoittaa gradua enkä ehdi vappuakaan viettää eikä lumetkaan sula ikinä!

Ysit palaa huomenna tetistä, joten tavallinen työrytmi pyörähtää taas käyntiin. Kunnes se taas katkeaa torstaina, kun pääsen vihdosta viimein pitkäksi pääsiäisviikonlopuksi Lehtimäelle. On ihan hirveästi hommaa: ysien valtakunnallisen englannin kokeen pitäminen ja tietty siihen harjoitteleminen, kasien projektityö joka kuvataan videolle, elämäni ekan kokonaisen lukiokurssin suunnittelu ja ysien venäjän ryhmän Pietarin matkaan valmistautuminen.

Hiukan hirvittää. Ja se lamauttaa. Ja sitten ei tapahdu mitään. Nyt päätin, että vielä tänään pitää tapahtua jotain työ-/opiskeluasioita edistävää. Siis muutakin kuin neulomista!!!

Jumi.

Nyt ei saa aikaseks. Miks?

Koska telkkarista näkyy liikaa ohjelmia! Katsoin just äsken boxilta miten Suomi voitti pronssia lätkässä, wuhuu! :) Frasier-putki tallentuu koko ajan.

Mun lihakset on ihan jumissa, olkapäiden, hauisten ja ojentajien lisäks puoliks palautuneet vatsalihakset ja pakaraparat kärsii, puhumattakaan sitten etu- ja takareisistä… BodyPump, jee? Pitkästä aikaa kävin eilen, enkä pysty nyt liikkumaan. Oon kyllä venytellyt koko päivän. Sohvalla.

Täällä on harmillisen sekaista. Eli tiedän, et nyt jos alan hommiin, ni sitä hommaa sit riittää. Myös siksi on jumi.

Hmm, jospa nyt lupaisin itselleni et kuuteen mennessä oon keksinyt huomiselle venäjän tunnille jotain kivaa kieliopin ohelle, kirjoittanut Panovin kirjoituskurssille virallisen kirjeen venäjäks, siivonnut työpöydän, tiskannut, purkanut ainakin yhden laatikon lisää ja vienyt tyhjät laatikot ja keräyspaperin kierrätykseen. Ei kuulosta pahalta, kolme ja puoli tuntia aikaa. Ja aika… alkaa… NYT.

P.S. Eka palkka tuli toissapäivänä! Jee. ;)

Onko tomaatti hedelmä vai vihannes?

Tällaisia kysymyksiä saa koulumaailmassa selvitellä! Käänsin tällä viikolla englannista suomeksi Ask Oxford-sivustolta löytyneen tekstin, jossa kerrottiin selkeästi, että tomaatti on kasvitieteellisestä näkökulmasta hedelmä, koska se pitää sisällään tomaattikasvin siemeniä. Ihan niin kuin mustikka ja vadelmakin on hedelmiä (alalaji: marja). Ruoanlaiton näkökulmasta tomaattia kuitenkin käytetään kuin vihannesta, koska vihanneksia tavataan käyttää suolaisissa (tai siis ei-makeissa) ruoissa! Hahaa! Joka päivä sitä oppii.

Menin yhdeksäks töihin vaikka tunnit oli 12-15. Se on mukavaa, voi jättää aamupalan syömisen sinne, että maha ehtii herätä. Tunneilla oli tosi kivaa, paitsi noh, miten nuo perjantain klo 14-15 tunnit nyt yleensä 15-vuotiaiden kanssa menee. Niin. Ei ainakaan ihan sillä tavalla miten opettaja on ajatellut. Kiva päivä silti ja kun tutustuu oppilaisiin enemmän ihan yksilöinä, niistä tykkää koko ajan enemmän!

Olin tänään myös siellä salilla! Menin hyvissä ajoin ilmoittautumaan BodyBalanceen ja ehdin siinä tutustua kuntosalin puoleenkin. Hienot on laitteet ja siinä 20 minuutin ohjelmaa jollain ihmekoneella tehdessä katselin kuntolaitteessa kiinni olevasta telkkarista Kauniita ja rohkeita. :D Mahtavaa! Syke oli ~160 eli kroppa teki töitä, mutta aivot oli täysin narikassa siinä Ridgeä ja kumppaneita katsellessa.

Itse BodyBalance-tunti vaikutti aluks juuri siltä mitä mä tarvitsen: venyttelyä, lihaskuntoa ja rentoutumista. Oli kynttilöitä, ohjaajalla pehmeä ääni ja rauhallista musiikkia. Tehtiin kiinalaisten suosimaa taijitä, joogaa ja pilatesvenyttelyjä. Huhhuh! Selkä vaan naksu, jalkapohjiin (??) koski ihan hirveästi enkä venyny oikein mihinkään. :D Mutta lopputunnista kieltämättä veny jo huomattavasti paremmin ku normaalisti, eli toi vois olla todella hyödyllistä. Ne venytykset oli mahtavia, mun selkä on niin jumissa etten tiiä mitä sille tekisin ja nyt viimein sain vähän lapoja liikkeelle. Pakaratkin oli sählyn äkkikäännöksistä jumissa. Yllättävintä oli kuitenkin se, että taijin hitaissa “pallonsiirroissa” (joissa liikutellaan siis käsiä hitaasti ja hallitusti puolelta toiselle) meinas ihan lähteä tunto käsivarsista! Voiko nekin olla niin jumissa?? Mistä mä nyt tiedän, oisko jokainen BodyBalance-tunti mun osalta yhtä naurettavan näköstä ja tuskaista vääntelyä vai voisinko mä ihan oikeasti päästä lukoista eroon ja, öö, edistyä?

No nyt joka tapauksessa nukkumaan / lukemaan Larssonia! :)

P.S. Nostin mun elintasoa – ostin Floran sijaan Oivariinia (koska Flora on pahaa ja Oivariini ei) sekä ihan oikeeta Valion appelsiinimehua (kaksi tölkkiä)! ;)

What a week.

Mun eka työviikko on kohta ihan kokonaan ohi ja vajaan 12 tunnin päästä alkaa toinen! Viikon aikana mä olen a) ollut ihan pihalla, b) muistanut noin 40 % oppilaiden nimistä, c) skitsonnut ennen tunteja ja tuntien jälkeen, d) herännyt melkein joka aamu ihan liian aikaisin, e) nähnyt nälkää koska ei ole ehtinyt syödä, f) kärsinyt koska ei ole ehtinyt käydä vessassa, g) käynyt läpi suunnilleen joka ainoan mapin koululla kuitenkaan löytämättä juuri sitä paperia jota etsin (jonka sitten löytää toinen enkun opettaja välittömästi kun asiasta huomautan), h) ollut väsyneempi kuin hetkeen.

Kunpa opetusharjoittelusta saatais joskus sellainen, että se vastais edes jollain tasolla Suomen koulumaailman todellisuutta. Kyllä sitä voikin tuntea itsensä epäpäteväks.

Mutta kuitenkin, oppilaat ja kollegat on todella mukavia ja alan mä oikeasti pikku hiljaa päästä sisälle tähän hommaan. :) Huomenaamulla meen valvomaan englannin ylioppilaskuuntelua, vähän jännittää!

Viikonlopun olin Joensuussa, perjantaina en millään ois meinannu jaksaa ajaa, mut sit heti perillä oli semmonen olo et onneks lähdin! Oli ihanaa nähdä kavereita, käydä kirkonmäessä laskemassa pulkalla ja liukurilla ja syödä laskiaispullia ja istua iltaa porukalla ja juoda keskellä yötä vihreää teetä ja nukkua pitkään ja istua aamupalalla kaksi tuntia ja kuulla mitä kaikille kuuluu!

Voi ystävät! :)

Mun blogin nimi on harhaanjohtava.

Opiskelijaelämä on mun elämästä nykyään hyvin kaukana. Tänä aamuna heräsin ihan ilman kelloa ennen yhdeksää! Joudun ajelemaan autolla, menen ajoissa nukkumaan, ja opiskelenkin harmittavan vähän (ottaen huomioon sen, että opiskella pitäisi).

Ehkä teen asialle jotain jossain vaiheessa. Siis muutan blogin otsikon “opiskelijaelämää”, tuskin elämääni rupean enää muuttamaan. Nämä raiteet ei välttämättä vie huonoon paikkaan.

@ 70460 Kuopio

Nyt alkaa pikku hiljaa olla semmonen sopiva olotila bloggaamiseen. Oon siis ollut melkein kokonaisen vuorokauden ihan yksin täällä Kuopiossa uudessa asunnossani ja ihmetellyt elämää. Muutto oli tehokas ja miellyttävä siinä mielessä, että oltiin koko perheen voimin nelistään raahaamassa ja siivoomassa ja saatiin kivasti aikaseks ja Joensuun kämppä jäi puhtaammaks ku mitä se oli sillon ku sinne muutin. Toisaalta muuttaminen oli ihan kauheeta, koska en päässy sanomaan ihan viimesiä hyvästejä kellekään (paitsi Sepänniskan sedälle kun palautin pesusienen joka siltä lainattiin ja ostin vuokraemännälle ja -isännälle kahvipaketin kiitokseks). Syötiin Ylämyllyn Shellillä ja olo oli niin väsynyt (hinkkasin pesuhuonetta pari tuntia…) ja erityisesti murheellinen niin, ettei oikeen ees ruoka maistunu. Eilen illalla ei ollu kivaa.

Tänä aamuna oli. Heräsin aikasin ja innostuin ku tajusin mikä seikkailu on eessä: mä en ees tiiä missä täällä on roskikset. :D Kävin jo tuossa kaupassa ostaa jääkaappiin täytettä sekä säätämässä hyperhienoa ajastinta, joka tuolta autotolpan sisältä paljastui. Se on ku tietokone joka tietää kaiken (kuten lämpötilan) ja osaa laskee vaikka mitä (kuten sen, et miten kauan autoa pitää lämmittää). ;D Kävin ilmottamassa sille, et lähen huomenna ajamaan klo 7.50.

Astioita pitää tiskata vielä miljoona, alotin tietenkin niistä mitä käytän vähiten, eli oluttuopeista ja kuohuviinilaseista…

Sit ku uskaltaudun kaupunkiin ja keksin miten maksan kaiken, “joudun” ostamaan varmaan jonkun lipaston eteiseen + isohkon peilin, koreja & henkareita vaatehuoneeseen, digiboxin (telkkarista ei tosiaan näy mitään ja koska isännöitsijäkin oli ymmällään, vika lienee Humaxissa -> loistava tilaisuus ostaa vihdoin tallentava digiboxi) ja keksin varmaan ihan hirveästi vielä vaikka mitä. Koskisilta ostan ison kirjahyllyn, hyvinkin paljon sellaisen, millasesta oon haaveillu. :)

Voi toivottavasti ei tarvi muuttaa täältä pois vielä hyvään hetkeen.

To Do

• irtisano Jns:n kämppä – CHECK
• löydä Kuopiosta kämppä ja tee vuokrasopimus – CHECK
• hanki autopaikka – CHECK!
• tee muuttoilmoitus maistraattiin ja postiin - CHECK
• kerro uusi osoite tutuille – CHECK
• tee muuttoilmoitus huoltoyhtiöön – CHECK
• irtisano sähkösopimus – CHECK
• maksa takuuvuokra – CHECK
• peri vanha takuuvuokra - (check)
• selvitä, miten sähköt ja vedet maksetaan seuraavassa kämpässä
• hae avaimet
• tyhjennä pakastin, heitä kaikki ylimääräinen pois, siivoa, pakkaa…

Paljon on jo tehty, mutta valitettavasti tuntuu et mulla ei kertakaikkiaan oo aikaa tehdä tuota viimeistä! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHH.

Siirtymävaihe

Loppiainen ja viimeisetkin illuusiot lomasta on ohi ja nyt pitäis olla ahkera. Joo, aina.

Olin Kuopiossa ma-ti, maanantaina siksi koska menin katsomaan yhtä ihanaa kaksiota, ja tiistaina siksi koska “hipaisin” maanantaina toisen auton perää enkä sitten osannut/pystynyt/uskaltanut ajaa enää Joensuuhun sillä autolla sinä päivänä. Tiistaina kävin myös katsomassa keskustayksiötä, joka ei oikein tehnyt vaikutusta, vaikka periaatteessa sisältääkin kaiken mitä yksiöltä voi odottaa: ihan hyvä keittiö, parveke, autopaikka ja loistava sijainti. Kaappitilaa ei kylläkään ollut. Joo. Taidan soittaa välittäjälle ja sanoa ei kiitos.

Eli pääsen vissiin asumaan leveästi Kuopioon. :) Kunpa vaan rahat riittäis ensimmäiseen palkkapäivään asti…

Mutta ennen kuin siirryn Kuopioon, pitää sanoa hyvästit Joensuulle. Siksipä meillä on Katjan kanssa projekti: tällä viikolla joka ilta tanssimaan. Meillä on ainejärjestön kautta Golden FunCard, joten sisäänpääsyt ja narikat ei maksa mitään, ja koska ollaan selvinpäin, ei tiskilläkään rahaa pala. Ja pois voidaan lähteä just sillon kun huvittaa, kysehän on hauskasta kuntoilusta. :) Tiistaina oli selviä käynnistymisvaikeuksia kinkunsyönnin jälkeen (ja sitä paitsi paikka oli aika täynnä), mutta eilen kun oltiin varmaan tunnin verran ainoot asiakkaat koko puljussa, meno oli mahtava. Sovittiin, että tänään on Casual Thursday, joten suunnilleen verkkareissa ja tennareissa mennään. Ah! Hyvästi, tanssikaverit! Hyvästi, Poppi! Hyvästi, viikolla bilettäminen! Hyvästi, 9.45 asti nukkuminen! Musta tulee ihan liian pian aikuinen.

HAH! :D

Ja sit on näitä muitakin pikkujuttuja kuten gradun teorian viimeistely, pakkaaminen ja siivoaminen, kaikkien kavereiden tapaaminen, työkeikka Suomussalmella jnejnejne. Nyt vähän siivoamista ja sit kirjastoon olemaan aikuinen.

Gradukuumetta

Mun keho taitaa vastustaa gradun tekoa, koska lämpöä meinaa nostaa heti kun olis tositoimien aika.

Tai sitten mä oon fyysisesti muuttunut opettajaksi jo. Eli vasta sijaisuuden jälkeen saa sairastua, ja mielellään siis heti velvollisuuksien loputtua.

Tai sitten tää on viesti keholta että HETI Lehtimäelle rentoutumaan ja joulua viettämään!

Oli miten oli, sairastuminen EI ole kivaa, kun tiedossa on työhaastattelu muutaman sadan kilometrin päässä ja koko loman kestävää gradun työstämistä.

Kävin tänään graduohjaajan kanssa juttelemassa, olin varautunut viiden tunnin ohjaus”tuokioon”, kuten mun kaverille oli käyny, mutta itse selvisin 2,5 tunnilla. Pitää nyt tässäkin hehkuttaa ja orientoitua ja valmistautua henkisesti ja innostaa itseään. :)

Eli mun pohja on kuulemma hyvä ja melkeen valmis teoria gradulle! Jeeeee! Mulla on siis tekstiä 23 sivua (josta reilu sivu kylläkin sisällysluetteloa), ja sitä pitäis vielä pikkuisen lihavoittaa. Aiheena on kahden venäjän alkeisoppikirjan sanastojen vertailu ja tutkiminen niiden käytettävyyden näkökulmasta SEKÄ selvittää se, miten tehokkaasti noita sanastoja kirjojen tehtävissä opetetaan. Eli nyt pitää käydä läpi NÄIN paljon venäjänkielistä kirjallisuutta ja kahmia mukaan tietoa mm.

• siitä, mikä tekee mun aiheen aktuaaliseksi (se, että venäjää osataan nykyään huomattavasti vähemmän kuin Neuvostoliiton aikaan vaikka sitä tarvitaan edelleen paljon; se, että vieraiden kielten opiskelun monipuolistumista yritetään parantaa Suomessa; se, että eurooppalainen viitekehys edellyttää useiden vieraiden kielten opiskelua jnejne.),
• siitä, miten laajasti ja millaisista näkökulmista mun aihetta on aiemmin tutkittu ja millaisia tuloksia on saatu,
• eri aikakausilla vallalla olleista oppimisnäkemyksistä (kuten behaviorismi, kognitivismi ja konstruktivismi),
• opetussuunnitelmista
• ihan vaan kaikesta, mikä liittyy sanastoon, sen opettamiseen alkeistasolla eli opetusmetodit, didaktiikka, oppimismenetelmät ja silleen.

Mahtavaa – mun ei tarvi poistaa mitään mitä oon jo kirjottanu! :) Nyt vaan lihavoittamaan ja pidentämään… Materiaalia on melko pitkäänkin työhön, joten hommiin pitänee ruveta oikeesti kohta. Tavoitteena ois, että tammikuussa teoria alkais olla aika kasassa.

Ja nyt kun se lukee täällä, se on näin tehtävä.

Still alive?

- Jees, ai ääm!

Aloitin matkapäiväkirjan siirtämistä tänne, no se jäi vähän vielä kesken, koska Kuhmossa nettiyhteys on mitä on ja kuvien kanssa menee KAUAN, Joensuussa taas en oo paljon ehtinyt kotona loikoilemaan. En kyllä tajua mitä oon kaikki päivät tehny, mutta jotain ilmeisesti.

Tein myös sijaisuuspätkän yläkoululle Joensuussa, kolme päivää täynnä englantia ja ylivilkkaita nuoria, huhhuh. Ja taas skipattiin samalla Ammattisuuntautunut kielitaito -kurssin ääntämistunti. En olis halunnut sitä skipata koska oon ollu varmaan yli puolet kurssista poissa sijaisuuden (ja motivaatiopuutoksen) takia, mutta rahan kutsu oli vastustamaton.

Rahan (ja kutsumuksen?) kutsuun vastaan myös tammikuussa, kun lähen kiertämään Itä-Suomea (no ehkä vähän liioittelen) ja mainostamaan seiskaluokkalaisille venäjän opiskelua. Näin sitä tehdään itelleen töitä.

No nyt mä olen taas Kuhmossa ja missaan taas Ammattisuuntautunut kielitaito -kurssia, tällä kertaa suullisen taidon tunnin. Kyynel. Eli ensimmäinen päivä kolmesta täällä takana, enkkua, venäjää, hyvää meininkiä. :) Aivan erityisen hyvää meininkiä onkin, koska päätin tänään, että mun gradun kirjoittamisen aloittaminen on vaan päivien kysymys. Päivitin mun tutkimussuunnitelman ja lähetin sen graduohjaajalle – nyt tää on menoa. Toivottavasti ens viikolla ehditään vielä ottaa miitinki, niin pääsen joululoman aikana orientoitumaan ja treenaamaan istumalihaksia.

Tähän mut innosti varmaan se, että mulla on tiistaina työhaastattelu. :) Mutta siitä en uskalla sanoo vielä yhtään mitään, mm. siksi koska en oo vielä muodollisesti pätevä (argh) joten mut syrjäytetään listasta ensimmäisenä, vips vaan. Mutta aika hyvin että pääsee jo haastatteluja treenaamaan! Ja se gradu + muut pitäis oikeesti saada pikapuoliin hoidettua (tätä en kyllä mainitse ohjaajalle, koska sen mielestä mun pitää tietenkin panostaa laatuun eikä vaan hutaista jotain mikä etäisesti muistuttaa tutkimusta).

Ai niin ja liityin Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton => OAJ:n työttömyyskassaan. :D Ai kuka on mieleltään jo ihan työelämässä. Vähän pelottavaa, koska kuitenkin välillä tuntuu siltä, että on ihan vielä raakile. Mutta ehkä Siperia opettaa, kunhan antavat vaan opetella.

Oivallus.

Tässä matkapäiväkirjaa blogiin kopioidessa tulin huomanneeksi, että Heini vapaalla reissussa ja Heini arjessa/töissä/luennolla/kokouksessa eroaa toisistaan melko huomattavasti.

Huomasin myös, että faktojen sijaan matkapäiväkirja keskittyy fiiliksiin.

Lisäksi tajusin, että reissussa tuntee itsensä sellaisen 10 vuotta nuoremmaksi.

Ja ihan vasta tällä sekunnilla tajusin, että nuo jutut jopa vähän hävettää. Koittakaa kestää. Ne on kirjotettu menetelmällä “jotain tapahtuu, kirjaan ylös tapahtuman (suunnilleen) ja fiilistelen sitä”. Ja tätä siis 118 sivun verran… Todella terapeuttista, voin kertoa.

… Ihan vaan ajattelin mainita, koska parin edellisen päivän aikana näitä postauksia on luettu yli 100 kertaa = joku niitä oikeasti lukee, ja siitä syystä huolestuin. ;)

Kyllä netti tietää kuka mä oon.

Googletin “Heini on” ja sain tietää kaikkea mielenkiintoista. Miksen jakaisi, kun siihen mahdollisuus on.

1. Kyllä Heini on raskaana. Heini on itse aivan innoissaan mutta onko Mikko? … Heini on mammona tavoitteinen simi joka on aina halunnut olla …

2. Heini on nätti nimi.. emmi ja susanna sopivat heinin perään. … Heini on kaunis nimi ja mun korvaan Susanna siinä perässä kuullosti …

3. Suomen almanakassa Heini on ollut vuodesta 1950 lähtien. Vuoden 2006 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan Heini-nimen on saanut 3 774 henkilöä, …

4. Heini on pienikokoinen ja puhuu todella hiljaisella, lähes piipittävällä äänellä. Heinillä on pitkät, vaaleat kiharat, ja hän käyttää kukkamekkoja. …

5. Heini Design on yritykseni nimi – Heini on myös oma nimeni. Olen nuori suomalainen suunnittelija – vehreässä Skånessa. Yritykseni syntyi rakkaudesta …

6. Henni tai Henna etu nimeksi, heini on rymä nimi … Joku sanoi osuvasti, että Heini on vaaleampi ja Henni värikkäämpi nimi. …

7. Heini on ihana, yksinkertaisesti paras. “Tää on ristiinnaulittu paskapää.” tai “Mitä mulkkaat mulkku?” Heinin kuuluisat lausahdukset ilahduttavat harmaata …

8. Opintojensa aikana Heini on osallistunut mm. … Oopperan lisäksi Heini on esiintynyt useissa musiikkiteatteriproduktioissa ja konserteissa. …

9. Heini on teatraalinen ja varma esiintyjä, jolta löytyy puhdasta intohimoa tanssiin ja esiintymiseen: vapaa-aikansa tyttö käyttää ahkerasti …

10. Heini on esiintynyt mm. vanhan musiikin yhtyeiden Opus X:n ja Sonus … Suomen lisäksi Heini on esiintynyt Ruotsissa, Norjassa, Unkarissa ja Ranskassa.

Näinkin voi blogini löytää, kiitos Googlen!

Blogitilastoihin minulle jää näkyviin, millä hakusanoilla blogiini on eri hakukoneista löydetty. Välillä niille saa naureskella, ja ajattelinkin listata tämän hetken top 3:n! Nämä siis pelkästään tänään ja eilen.

1. “suomi sängyt”

• en käsittääkseni ole kirjoittanut mitään erityisesti suomalaisiin sänkyihin liittyvää, help, anyone? ai niin! reissussa kunnollisen pedin ikävä…

2. “tablitsa tarkoittaa”

• no sehän tarkoittaa taulukkoa. venäjää. esiintyykös kyseinen sana edes mun kirjoituksissa?

3. “mongoli viisaudenhammas”

• voimme vain arvailla, mitä hakija on kuvitellut näillä hakusanoilla löytävänsä.

Hammasta tyhmempi

Eilen aamulla mun leukaluu sai porasta ja hammas repäistiin pihdeillä irti sieltä missä se ny ikinä kiinni onkaan. Auts. No eihän se oikeasti sattunut, mutta kun puudutuspiikki iskettiin hermoon, pääsi kyllä ääni. Jännitin ihan hirveesti ja tärisin koko operaation ajan. Kiitos kaverit, kun pelottelitte. Ens kerralla on varmasti helpompaa. Niitä kertoja voi tulla vielä kolme…

Nyt mennään antibioottien ja särkylääkkeiden voimalla. En oo nyt testimielessä ottanut särkylääkettä yli kahdeksaan tuntiin, ja kyllähän poskeen koskee. Ei ainakaan ihan tavaksi tuu niiden lääkkeiden napsiminen vaan voisin vaikka ottaa niitä vasta kipuun.

Ehkä siinä nimityksessä  viisaudenhammas on oikeasti jotain perää, koska oon tuntenut itseni nyt kaksi päivää tavallistakin tyhmemmäks. Oon ärtyisä, en jaksa keskittyä, en tajua juttuja (koska en jaksa kuunnella) jne. Oon syyttänyt kipua, lääkkeitä, jännityksen jälkeistä väsymystä ja vaikka mitä, mut jospa tää onkin pysyvä olotila enkä palaa tästä ennalleni (ainakaan ennen kuin ilmestyy uusia viisaudenhampaita)? Ja sit ku niitä ilmestyy, miks ne pitää repiä pois kun tulos on vain tämä, tyhmeneminen?