Gradu gradu gradu

Olen ollut päivittelemättä, koska kevätjuhlan jälkeen sunnuntaina lähdin Lehtimäelle, olin siellä seuraavaan sunnuntaihin ja luin siinä ohessa tenttikirjan, olin tiistaihin asti Kuopiossa pohtimassa gradujuttuja ja kirjottamassa, tiistaiaamuna ajoin Joensuuhun ja jatkoin graduvärkkäystä, keskiviikkoaamuna kävin tekemässä sen tentin johon Lehtimäellä luin ja iltapäivällä tein gradua, torstaiaamuna tapasin graduohjaajan ja sain viimein selvyyden suunnilleen kaikkeen ja oikein kunnon motivaatiopotkun, lopun päivää olin jälleen kirjastossa hommissa, perjantaiaamuna lähdin Lehtimäelle isän yrittäjyyttä juhlimaan ja tulin sieltä taas Kuopioon maanantai-iltana. Nyt on keskiviikkopäivä ja teen taas gradua.

Huh.

Eilen kirjotin kolme sivua lisää, eli kasassa on nyt jo 35 sivua. :) Tänään on tähän mennessä edistynyt oppikirjan tehtävien analysointi, eli varmaan illemmalla taas lisää sivuja.

Mutta miks aurinko paistaa! Nou! Toisaalta kivempi pyöräillä iltaisin salille. Onneks potentiaaliset kuopiolaiset terassikaverit on ulkomailla/Joensuussa/muissa menoissa. :)

Ja sit taas hommiin!

1.8.2010 – 31.7.2011

Tuolle ajalle olisi ainakin töitä. :) Miten tää tälleen menee? Muutama kuukausi ja elämä kääntyy ihan päälaelleen.

Viimeinen tentti on 16.6. (jos siis lopputenttiä ei lasketa).

Viimeinen koulupäivä on huomenna. Kevätjuhla, kylmä tuuli, ysit hienoissa vaatteissa, ylioppilaita ja varmasti muutama liikutuksen kyynel tiedossa. Lyhyessäkin ajassa ehtii kiintyä noihin tunnilla isoon ääneen valittaviin, laiskotteleviin, epämääräisiä kommentteja heittäviin, sekä hiljaisena puurtaviin ja aina läksyt tekeviin ja tietysti myös niihin aktiivisiin ja positiivisiin, haastavia kysymyksiä esittäviin aikuisenalkuihin. Ja kaikkiin vielä suunnilleen yhtä paljon! Jos lyhytaikaisena opettajana jo tuntuu tältä, miltä mahtaa tuntua niistä vanhemmista, jotka on seuranneet tuota kehitystä jo 16 vuotta? En voi käsittää.

Ihanaa kun on ehtinyt tutustua noin moniin persooniin! Mä oon saanut jopa lempinimen, Heinix-Teinix. :D Kuinka osuvaa. Teinikommentteja kieltämättä lipsahtelee myös muiden opettajien läsnäollessa (esim. tänään hyperrentoutuneessa olotilassa automatkalla koulupäivän jälkeen rupesin kiljumaan innostuneena (tyyliin OMG) kun joku mainitsi sanan “terassi”…), mutta se kuulemma vielä tämänikäiselle sallitaan. Vaikka sain kyllä nälvimistä ja imitointia osakseni, huippua. :D

Ai niin se Pietarin reissukin oli! Siellä oli mahtavaa! Ihan liikaa ohjelmaa mut ei silti ehditty nähdä kaikkea mitä ois haluttu. Oppilaat oli ihan poikki mutta samalla kauheen tyytyväisiä ja iloisia, kellään ei ollu ikävää ja kaikki sano haluavansa lähteä uudestaan. :) Ja mä pääsin puhumaan venäjää!! Lompakko varastettiin multa, kai sekin pitää kerran elämässä tapahtua, mut ei mitään kauheeta ja kaikki pysyi terveinä.

Jotenkin sitä on muuttunut kauheen aikuiseksi tässä muutaman kuukauden aikana, mutta aina Joensuussa ja Lehtimäellä käydessä huomaa sen vastareaktion: on ihanaa olla välillä ihan tavallinen bilettävä opiskelija vailla huolen häivää, tai ihan vastuuton ja lapsellinen ja NUORI JA TYHMÄ. Edellinen näistä toteutuu Joensuussa, jälkimmäinen Lehtimäellä. ;) Ehkä kolmekymppisenä tää vastapainon tarve pienenee..? Pitäiskö sitä toivoo vai ei?

Huomiseks pitää muistaa pakata käsilaukkuun nenäliinoja!

Vappu, lappeen Ranta ja yleinen tohina

Eihän tänne ehdi enää kirjottaa. Eikä meinaa ehtiä käydä salillakaan. Nyt sain neljän eri luokan sanakoeniput tarkistettua, joten siitä palkinnoks itselleni muutama rivi tänne.

Jenni ja Vesa sai toisen pojan!! Hihiiiiiii!

ONNEA!

Koulutyö ja kevät etenee ja opiskelijoiden motivaatio ymmärrettävästi vähenee; ysiluokan venäjän ryhmän Pietarin reissun järjestelyt on siinä vaiheessa, että viisumihakemukset lähti tänään ja huomenna on palaveri lähtijöiden ja heidän huoltajiensa kanssa; ostin tänään aurinkolasit alennuksesta; kävin viime viikonloppuna lappeen Rannassa kieltenopiskelijoiden ekskursiolla haalaroimassa teekkareiden kanssa; tapasin siellä Tultsin ja Hanneksen ja Teemun ja Anun mutta missasin paljon, koska olin koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan – silti oli kivaa; sain tänään kuulla oppilaalta kehun (?): “onneksi et oo semmonen itkevä opettaja”; ensi viikonloppuna Joensuuhun vappua viettämään; ai niin, ja sain tietää että oon täällä töissä ainakin helmikuulle asti. :)

Voisi mennä paskemminkin vaikka lujasti kiirettä pitääkin! Onneks “rankka työ vaatii rankat huvit” ainakin toteutuu kokonaisuudessaan.

V jakso

Nyt vähän leviää pää. Tuntimäärä lisääntyi kuudella viimellä jaksoon verrattuna, ja 5/6 tästä on uskomattomasti työllistävää lukiota ja 1/6 valinnaisenkkua, johon ei siis oo MITÄÄN valmiina vaan saan keksiä kaiken itse. Tässä jaksossa ei siis paljon haaveilla vaan tehään hommia.

Surku Panovin esseitä, ne ois pakko saada tehtyä ennen vappua tai joskus siinä!

Surku viikonloppuja, nehän menee esseisiin eikä Lappeenrannassa ja Lehtimäellä käynteihin!

Surku minua, joka joudun Pietarin (koulu-)matkan ajalle keksimään sijaisille neljän päivän verran tekemistä mun tunneille! Surku niitä sijaisia!

Mut hei vaikka ahistaa, ni ny tuntee tekevänsä. Mä pistän aivot ihan rullalle ku alan niin kekseliääksi ja innostavaksi.

Mihin nää viikot oikein menee??

Taas on kohta mennyt kuukausi ja sitten on jo huhtikuu ja johan koulutkin kohta loppuu ja Jenni saa taas vauvan ja pitää kohta tosissaan alkaa kirjoittaa gradua enkä ehdi vappuakaan viettää eikä lumetkaan sula ikinä!

Ysit palaa huomenna tetistä, joten tavallinen työrytmi pyörähtää taas käyntiin. Kunnes se taas katkeaa torstaina, kun pääsen vihdosta viimein pitkäksi pääsiäisviikonlopuksi Lehtimäelle. On ihan hirveästi hommaa: ysien valtakunnallisen englannin kokeen pitäminen ja tietty siihen harjoitteleminen, kasien projektityö joka kuvataan videolle, elämäni ekan kokonaisen lukiokurssin suunnittelu ja ysien venäjän ryhmän Pietarin matkaan valmistautuminen.

Hiukan hirvittää. Ja se lamauttaa. Ja sitten ei tapahdu mitään. Nyt päätin, että vielä tänään pitää tapahtua jotain työ-/opiskeluasioita edistävää. Siis muutakin kuin neulomista!!!

Häähumuilua

Viime lauantaina Jenni ja Vesa saivat toisensa. Hääpari näytti upealta! Jenni tyrmäävän kauniina, Vesa huolitellun komeana, ja kaiken kruunasi varmaan elämänsä hyväkäytöksisimmän päivän viettänyt Vertti, joka oli luultavasti paras lahja hääparille. :) Vihkiminen oli rento ja mukava ja henkilökohtainen. Meidän Henkka oli bestman ja suoriutui mainiosti, vaikka lopulta joutukin sanomaan vähän jotain hääjuhlassa. :)

Mä taas onnistuin hienosti pilaamaan ensimmäisen solistin lauluesityksen säestämällä melkoisen huonosti. Noh, shit happens. :D Ei se mua häirinnyt, mutta harmi jos jotakin häiritsi.

10-vuotiaan Maria-serkun kanssa esiintyessä liika jännitys taas oli jo mennyt, joten soittamiset meni hyvin ja Marian laulaminen vallan mainiosti. Kaunista kaunista!

JA RUOKAA MUUTEN OLI. Nam.

Unohdin lähtötohinassa kameran kotiin, mutta iskä otti ilmeisesti jotain 1500 valokuvaa, joita voisi vaikka mullekin lähetellä…

Parhaiten jäi mieleen se, kun Vertti juoksenteli muiden lasten kanssa pitkin kahvilaa, kaatu, nous vähän hankalasti pystyyn, suoristi puvuntakkinsa ja jatko juoksemista. :D

Ihana juhla, ihana perhe!

Arki iskee turpaan – Suomessa taas

Niinhän siinä kävi, ettei tänne sitten enää päätynyt postauksia Pekingistä. MUTTA voin kertoa, että kirjoitin vaivaiset kaksi (2) kertaa tänne lähetettävän postauksen, joista ensimmäinen hävisi vähän niin kuin itsestään, ja toinen ei sitten liitetiedostosta suostunut aukeamaan julkaisemista varten. Jotenkin bloggausinto siinä hiipui. :D

Kaikki meni reissussa kuitenkin loppuun asti mallikkaasti, viimeisenä päivänä (viikko sitten keskiviikkona) vielä vähän shoppailtiin ja syötiin kivassa ravintolassa ja muuten vain fiilisteltiin. Torstaiaamuna osattiin hienosti lentokentälle Airport Express -junalla ja kaikki meni hyvin (paitsi jouduin luopumaan yhdestä ihanasta tuliaisesta joka sattui olemaan sytkäri). Kahdeksan tuntia lennettiin Pietariin, ahtaasti ja väsyneesti ja janoisesti ja jalka- ja persekipuisesti. Sitten odoteltiin viisi tuntia Pietarissa ja lennettiin vielä tunti suomalaisten bisnesihmisten kanssa Helsinki-Vantaalle. Lentomatkalla suunniteltiin jo seuraavaa reissua… :P Ja kuvitella, rinkatkin tuli perille asti!

Porukat haki mut lentokentältä Lehtimäelle, missä olin viikonlopun ja yritin unohtaa, että Joensuussa on jo kaikki häslinki käynnissä. Vertistä oli tullu iso poika mun reissun aikana, eikä se ollu muakaan unohtanu. :) Verttihän oli suunnilleen ainoa, ketä mulla oli ehtiny olla ikävä.

* * *

Täällä Joensuussa päällä on yleisuupumus ja tuntuu ettei oikein tajua vielä mistään mitään. Venäjän tunneilla onneks pysyy mukana, koska ei ainakaan oo kieli päässyt unohtumaan ja se kurssi on muutenkin ihan diipadaapaa. Mut muuten, päivät vaan menee enkä saa mitään aikaseks.

Musta varmaan tuntuu vaan nyt tältä, koska isä joutui viime yönä sairaalaan alhaisen sykkeen takia, ja vaikka mikään vakava juttu ei oo kyseessä, on kuitenkin huoli ja se vie energiaa. Ei tää epäenergisyys kuitenkaan toivottavasti siihen syysmasennukseen johda, koska oon kyllä huomannu jo että innostus kasvaa ja välillä jopa mietin jotain opiskelujuttujen tekemistä (!!).

Arki on siis tosissaan iskenyt turpaan. Tänään on mun syntymäpäivä, ja vietin sitä juoksemalla klo 16 – 20.30 kolmessa eri kokouksessa, joista viimeisessä olin puheenjohtajana. Tätä se on. :D Onneks ehdittiin eilen käydä juhlimassa Kaisan kans perinteisissä Back to School -bileissä (joissa kaikki oli vieraita suunnilleen 18-21-vuotiaita ja ikäkriisi paheni entisestään), ettei aivan jäänyt vanheneminen huomioimatta.

Ehkä kirjoitan lisää sitten, kun elämä näyttää valoisammalta. :D Ja lisään todellakin niitä reissukuvia!! Saan sitten elää sitä kaikkea uudelleen. :)

Viimeinen viikko Suomessa ennen lähtöä!

Tämä on mennyt vähän huomaamatta. Äiti on taas buukannut lomalleen pikkuisen liikaa tekemistä ja laskenut sen varaan että Heinihän auttaa. :) Eli täällä on leivottu pullia ja autettu Hippo-olympialaisissa ja katsastettu autoa ja tehty ostoksia kyläyhdistykselle ja oy:lle ja silleen. Mun omia menoja taas on olleet käynti Helahoidossa ja jokapäiväiset vierailut Vertin luona. Lisäksi vein laukun huoltoon että saisin sen mukaan reissuun. Totesin, ettei aina olekaan pakko ostaa uutta… :)

Eli siis lyhyesti sanottuna arki on pakostakin vähentänyt matkakuumetta, koska jos mä vöyhöttäisin täällä samalla tavalla kuin Joensuussa, mua ei jaksais viikon loppupuolella kuunnella enää kukaan. Tai ehkä matkakuume ei ole vähentynyt, mutta sen purkaminen ääneen on. Ja tästä taas johtuu ettei enää tunnu siltä, että ois mihinkään lähdössäkään.

Mutta ylihuomenna lähden, tuntui miltä tuntui! Eli kai mä saan viimeistään huomenna käydä ärsyttäväksi, etten sitten tajua vasta jossain Moskovan ja Irkutskin välillä että oho, en oo enää Lehtimäellä??

Lauantaina 15.8.2009 klo 14.47 alkaa seikkailu, ja lähtöpaikkana on Seinäjoki.

P.S. Pidettiin me eilen jo jonkinlaiset perheensisäiset läksiäiset - grillattiin ihanaa ruokaa vesisateessa, puhuttiin politiikkaa ja syötiin telkkarin ääressä kun katsottiin viimemaanantaista Housea – mutta kyllä tässä on vielä jotain keksittävä!!

P.P.S. Vertti täytti eilen vuoden!! :) Ja oli vähän kauhuissaan kun annoin sille synttäripusun.

Elokuinen Lehtimäki

Tänään siirryin sitten Joensuusta porukoille Lehtimäelle odottamaan reissuun lähtöä ja näkemään sukulaisia. Pakkaaminen oli stressaavaa koska siinä vaiheessa vasta ihan oikeasti tajusin että nyt mennään eikä meinata. Rinkka ei kuitenkaan tullut edes täyteen! Vau.

Vertin synttäreitä juhlitaan tässä ensi viikolla ja teen vielä viime hetken hankinnat (totesin Joensuu – Ähtäri -välillä, että on paras hankkia ihan kunnon sandaalit reissuun, jos kerran parin kilometrin kävelymatkalla jo nuo mun nykyiset aiheuttaa jalkapöytään palovammoja… palautui mieleen viime kesä ja kärsivät jalat Lontoon kävelyillä). Muutenkin tämä on nyt tämmöistä orientoitumista ja järkeilyä ja tiedon hankkimista tämä viimeinen viikko. Ja osoitteita keräilen edelleen! :)

Passi oli odottamassa mua täällä, ja kolme viisumia siinä mukana. :) Kaikki on mennyt nyt vähän liian putkeen joten odottelen ensimmäistä pikku vastoinkäymistä, mutta Venäjän puolelle kun päästään niin voin varmaan hengähtää, siellä kun ei mitään voi ottaa itsestäänselvyytenä. :) Voi Venäjä. <3 Pääsee pulputtamaan! Уже скучаю по разговорам на русском языке, хотя еще свободно не говорю..!

Miten kaunista kesää, miten ihanaa LOMAAAA, miten ihanaa ihan muuten vaan. :)

“Missäs olit jussina?” – “Saunassa.”

Aina kun käyn Lehtimäellä olemassa, tahtoo kirjoittelu jäädä. Olin siis juhannuksen siellä lomailemassa kun kesätyöpulju oli kiinni viikon. Pääsin juhannusaattona erittäin huonosti nukutun yön jälkeen perille (Kaisa tuli siis viimein Petroskoista ja iltaa oli vietettävä ihan kunnolla siitä huolimatta, että herätys oli klo 5.30) ja olosuhteet huomioon ottaen olin aika pirteä: koko matkan sää kävi aurinkoisemmaksi ja ajattelinkin junassa että Lehtimäki ja kesä kuuluu tosiaan täydellisesti yhteen!

Henkka oli saanu peräkärrysaunansa valmiiksi ja sitä oli meidän altaan äärellä jo testailtukin (ilman peräkärryä kuitenkin) edellisenä iltana. Sama meno oli jatkumassa juhannuksen läpi, saunaa raahattaisiin Dodgen perässä ympäri kyliä. ja ilmeisesti pikkuveljestä on tullut aikuinen, koska isosisko otettiin mukaan ilman kummempia maanitteluja. Vai ihanko se ite sitä ehdotti..? No kuitenkin lähdettiin Valkealammelle, minä siinä toivossa, että siellä on sitten vanhoja koulukavereita ja kaiken maailman porukkaa, mitä ei ikinä näe. No tosiasiassa Valkealammelta löyty teinejä ynnä muuta kännistä örveltäjää, onneks myös muutamia tuttuja tuli saunomaan. Siispä linnottauduin saunaan ja olin siellä kuusi tuntia, toki kävin välillä melkein uimassa. Aattona siis kuusi tuntia saunomista.

Lauantaina sauna haettiin Valkealammelta (taksi heitti yöllä Henkan kämpille) ja siirrettiin se Suninsalmen satamaan rannalle. Ilta oli kylmempi ja saunottiin vain kolme-neljä tuntia. Menin kotiin nukkumaan ja tein juhannustaikoja (you know, kukkia tyynyn alle). En tiedä mitä se meinaa, että vaikka näinkin unta miehestä, se mies oli unessa kuollut. Onko mun rakkauselämä tuhoon tuomittu?? Ei enää juhannustaikoja mulle.

Sunnuntaina käytiin kaverin mökillä ja saunottiin vielä pari tuntia. Menin järveen jo vyötäisiä myöten mutta en silti uinut. Kuinka raukkis voi olla.

Muuten Lehtimäen viikko ei ollu ihan paras mahdollinen. Vertti-rakkaani joutui sairaalaan lasten tartuntatautien osastolle juhannuspäivänä ja pääsi pois vasta mun lähtöpäivänä torstaina! Kummipojalla oli korvatulehdus ja hengitys rohisi ja keuhkoissa vinkui, infektioastmaa, jonka joku tuntematon virus aiheutti. Ja tänään sain kuulla että Vertti joutui uudestaan sairaalaan kun mahan kanssa tuli ongelmia heti seuraavana viikonloppuna jonkun toisen (tai saman?) viruksen takia, pitääkin 10,5 kk:n ikäistä näin kiusata. :( Onneks pääsin katsomaan Verttiä sairaalaan ja toteamaan, että sama iloinen ja ihana poika se oli sielläkin vaikka olikin vähän kipeä! Hoitajatkin ihasteli, miten fiksusti poika osaa peittää suunsa kun yskii ja käyttäytyy niin hyvin vaikka tutkitaan ja otetaan kokeita. Mutta siis Verttihän onkin maailman fiksuin pikkupoika, mitäs siinä on kummastelemista. ;)

Kyllä huomasi, että oli Vertillä ollut liikkumista ikävä kun oli pitänyt eristyksissä olla melkein viikko eikä lattiallekaan päässyt, oli sen verran kova meno päällä kotona. Eikä kummitätikään ollut mikään muukalainen enää, toivottavasti ei seuraavaan näkemiseenkään mennessä ole päässyt unohtumaan. :)

Ai niin ja äitistä on tullu mahoton Harrikka-mimmi! Nyt meillä on kotona kaks prätkähullua, aaapuuuva. Ne vaan käy pyöräilemässä eikä paljon kiinnosta vaikka AINOA JA PARAS TYTÄR on käymässä. Nii, hitto. ;D

Tervetuloa kesäiseen Joensuuhun!

Armas veljeni Henkka vieraili eilen mun luona! Se kävi täällä päin työasioissa, toimittamassa osia joita ne on Lehtimäellä HoT-Steel Oy:ssä tehtailleet (törkeää piilomainontaa eikö totta :D ). Muutaman tunnin lepo ennen uutta viiden tunnin ajosettiä oli varmasti paikallaan. Oikein hauska vieras: mä keitin kahvia valmiiks ja mietin, että mitähän syötäisiin ja näin, ja Henkka kävelee ovesta suoraan sänkyyn ja nukkuu tunnin. :D No pitää ymmärtää, että kiirettä on töissä pitänyt ja univelkaa kertynyt, eikä edellisenä yönäkään ollut kuulemma ehtinyt paljon nukkua, kun pajalla meni myöhään ja lähtö oli aikaisin. Mä ehdin siinä tunnin aikana katsoa telkkaria ja syödä ja meikkailla ja sitten kohta pitikin lähteä töihin. No ehdittiin kuitenkin jutellakin kaikkee, ja Henkka tuli vielä grillille syömään ennen kuin lähti. Oli tosi piristävää kun se kävi! Töissä oli jotenkin tavallista parempi fiilis ja (aluksi kun ei ollut kiirettä eikä myöskään sen kummempaa tekemistä varaston täydennyksen kanssa) ihan innostuin suunnittelemaan konferenssiesseen rakennetta ja sisältöä tarkemmin, ja sen suunnitelman ansiosta kirjotin eilen illalla kaks sivua parissa tunnissa!! (Enää puuttuu loput kaks, ne kirjotan nyt ennen töitä ja SE ON SIINÄ.)

Niin siis tosiaan, halusin vain toivottaa kaikki muutkin tervetulleeksi käymään Joensuussa, Henkan vierailu oli lyhyt eikä ees käyty missään mut silti jäi tosi kiva mieli, miten kivaa oiskaan saada kunnolla vieraita! On mulla noita vapaapäiviäkin välillä. :) Jos tännepäin ei ehdi kyläilemään, niin toivottavasti nähdään kuitenkin jossain muualla!

WordPress leikkii vaikeastitavoiteltavaa (ja tota ei varmaan ees kirjoteta yhteen…)

Tää kakka Wordpress ei meinaa toimia! Murrr.

Nii hei muute lähen varmaan tänään johki! Ja nyt on PERJANTAI! Lähen siis PERJANTAINA johonkin ekaa kertaa pitkään aikaan! Aina oon ollu töissä tai jossain Lehtimäellä tai öö en missään! NYT, perhana. Ostin pari siideriä ja skumppaa koska Henri käski, tänne tulee pari kaveria ja istutaan iltaa. Ja sit käydään yhellä. Eli se on se mun “johki lähteminen”. Koska huomenna on töitä klo 11 ->. Ja pitää mennä vähän ajoissa, koska on ruosteessa noi aamurutiinit, kuten taikinan teko…

Mut hei mä lähen johki ja PERJANTAINA niin et siellä jossain saattaa olla joku muukin!! Jee!

Kesä tuli Joensuuhun

Kävin olemassa viikon Lehtimäellä, ja kun tulin takaisin, tänne Joensuuhun olikin tullut kesä! Kuumuutta, vihreyttä, kesämielellä olevia ihmisiä. Toisaalta töihin meneminen tuntuu kivalta, koska lähes poikkeuksetta kaikki asiakkaat on hyvällä tuulella ja ulkona on valoisaa. Toisaalta keksisin mä muutakin tekemistä… Enää ei ole liian kylmä seisoskella grillijonossa yöllä, joten töitä piisaa. Yhyy.

Pyörä käväisi huollossa. Huoltosetä sanoi, että se on ihan finaalissa. Alunperin seitsemänvaihteinen pyörä muuttui yksivaihteiseksi, ketjut vaihdettiin ja etujarru toimii taas. Mutta että ei vaihteita? Kai sillä kaupungissa ajelee, mutta en voisi kuvitella ajavani sillä enää Lehtimäellä maastossa, missä on muutakin kuin suoria katuja. Nopsa parka… Menee varmaan vaihtoon kohta. :(

Mulla on ollut nyt kolme päivää vapaata ennen loppuviikon työputkea. Tämä aika piti käyttää konferenssiesseen (4 op) kirjoittamiseen, vaan eipä ole paljon esseitä näkynyt. Ainakin alulle se on nyt saatava. Esseen kirjottamisen sijaan mä olen hemmotellut itseäni! Kävin hakemassa Timanttisilta Ainolta Espritin ihanan rannekellon. Ah! Kävin Metropolin kahvilassa kahvilla ja jätskillä ja sitä varten JOUDUIN ostamaan Sofi Oksasen Puhdistuksen. Se oli alennuksessa. Siksi. Mukaan tarttui myös valokynää ja sen semmoista… Työkenkiä etsin ja aurinkolaseja, aurinkolaseja löysin monetkin (yksiäkään en vielä ostanut) mutta miten ne työkengät voikin olla niin vaikea hankkia. Ne on joko ihan hirveitä tai hirveen kalliita tai molempia.

Sain myös Kiina-asioita vähän edistymään! Soitin YTHS:lle hoitajalle, ja sovittiin tapaamisaika, missä katotaan mun rokotusasiat kuntoon. Käyn sitten reseptien kanssa hakemassa kasan rokotteita ja niitä piikitellään kun joudetaan (toivottavasti tällä viikolla). Tuleekohan hirveitä oireita, jotka haittaa töissä? Ja ei kai ne rokotteet ihan hirveen monta sataa euroa voi maksaa?

Kesässä on parasta se, että pihalla on kiva olla, saa käyttää ihania kenkiä, tulee luettua paljon enemmän hyviä (ei tentti-)kirjoja ja on muutenkin paljon iloisempi kuin talvella. Huonoa on se, että on pakko koko ajan shoppailla jotain, siideriä tekee mieli paljon useammin ja päivät menee aika pitkälti töissä. Ja jos sattuu olemaan vapaata, on aika todennäköistä, että kenelläkään kaverilla ei ole vapaata.

Taitaa tääkin kesä vilahtaa ohi, ennen kuin siitä ehtii kunnolla alkaa nauttiakaan… Eikä tämä asenne taida auttaa!! Eli nyt nauttimaan. Ja kirjoittamaan esseetä. “JEE”.

“Seat24 kiittää tilauksestasi!”

Mulla ja Saanalla on sitten lentoliput!!! Torstaina 10. syyskuuta meno Peking – Helsinki. Hintaa tuli, mutta vähemmän kuin aiemmin luulin. Lento kestää 14 h 45 min ja välillä vaihdetaan konetta Pietarissa. Pekingiin päästään siis junalla, mutta ennen varsinaista kohdetta tsekataan vielä Irkutsk ja Baikaljärvi sekä Ulan Bator Mongoliassa. Lähtö on elokuun puolivälissä.

Saan Annalta ja Jannelta rinkan ja pitäisi hakea rokotukset ja lähettää passi Saanalle, että se voi viedä ne Kiinan suurlähetystöön viisumeja varten ja sitten pitäisi hankkia vielä ne Mongolian viisumit ja vielä pitäisi jäädä aikaa Venäjän vuosiviisumin hankkimiseen, no eiköhän se onnistu!

Rahaa menee tähän kaikkeen ja paljon muuhunkin, mutta hain kesälle opintotuet, joten en ihan heti miinukselle joudu, kun kuitenkin töissäkin käyn! Rokotukset maksaa… Ja ne kaikki vaatteet mitkä siellä teetän ja silmälasit jotka ostan ja nämä tällaiset, tokihan niihinkin menee jonkin verran. Haa, saan syksyn vuosijuhliin semmosen iltapuvun ettei varmasti kellään!!

Wǒ bú huì shuō hànyǔ, mutta vielähän on aikaa opetella. ;) Jos opettelis edes sanomaan tuon “en puhu kiinaa”.

Jännittää ja matkakuume kohoaa!!!! Silti pitäisi pystyä keskittymään kandiksi valmistumiseen ja nyt ihan oikeasti tehdä ne pari esseetä ennen kuin menen keskiviikkona kotiin, että saan sitten kandikakkua. Voi että voi että voi että!!

Vähiin käy ennen kuin loppuu!

Enää ensi viikko edessä ja sitten on tämä kevät pulkassa! Tiistaina portfolioiden ym. esittelyt vihoviimeisessä ryhmätapaamisessa, samana päivänä vielä viimeinen tunti seiskoille, torstaina kaikille yhteinen palautekeskustelu ja kiitoskahvit ja se siitä! Pisteitä ropisee, plop plop.

Mutta vaikka harjoittelu päättyy, kaikki muu jatkuu… Ajattelin nostaa asumislisää kesäkuussakin ja sehän tarkoittaa opintopisteiden hankkimista. Ilmoittauduin just venäjän leksikologian kirjatenttiin joka ois parin viikon päästä. Jee.

Iskra porskuttaa eteenpäin ja miettii, missä viettää bileensä ensi syksynä.

Sain jo kesän kaikki työvuorot ja ihan hyvältä näyttää. :) Nyt vaan pitää malttaa olla shoppailematta hirveästi!! Hirveesti ei kyllä ole vapaita viikonloppuja, mutta mitäpä minä niillä… Verttiä tulee vaan ikävä.

Mistä tulikin mieleen, että vähän yli viikon päästä Lehtimäelle!!! Näkee sitten miten paljon se poika on kasvanut, pianhan tuo jo konttaa..! Ja onpahan matkalla ruhtinaallisesti aikaa lukea tenttiin.

Kevät on parasta. :)

Vertti ½ vuotta!

Pieni kummipoikani on muuttunut isoksi pojaksi, ja torstaina 12.2. tuleekin 6 kk täyteen! Vertti on taitava ja huumorintajunen poika jo nyt:

Vertti osaa tehdä intiaanien kutsuhuudon! Muutenkin ääntä lähtee jo enemmän, eikä joka asiasta ollakaan enää yhtä mieltä äidin kanssa… Pomppiminen on tietenkin hauskinta huvia, mutta Vertin kieroutuneesta huumorintajusta kertoo se, että se ottaa jonkun vaatekappaleen/esineen, peittää sillä silmänsä ja esittää kaikille että on piilossa, huitoo ja pidättää hengitystään. Mahdotonta kikatusta seuraa kun poika sitten sieltä alta löytyy. Justii. :D Ryömiminen ja jopa konttaaminen tapahtuu ensimmäistä kertaa minä päivänä hyvänsä! Hyvin on liikkeet jo hallussa, mutta vielä pitäisi oppia tekemään ne hallitusti. Jännää!

Parasta on, ettei Vertti vierasta mua, vaikka nähdään niin harvoin, että se suostuu olemaan mun sylissä ja leikkimään mun kanssa ja että se poseeraa kameralle! :) Nyt saa jo tosi hauskoja kuvia, joita sitten Joensuussa katsella. Mistähän sen poseeraamisenkin oppii?

Kyllä on aina tylyä lähteä takaisin Joensuuhun kotona vierailun jälkeen, kun jälkeen jää tapittamaan sellaiset ihanat pyöreät tummansiniset silmät! Ja kun tietää, että ens kerralla se on taas kasvanu ties miten paljon.

Töiden jälkeisiä fiiliksiä

Syön tässä pizzaa, jonka joku sankari tilas ja makso, jakso oottaa pari minuuttia ja lähti pois eikä hakenut enää ruokaansa. Varmaan unohti koko tilauksen kun söi lihiksen pahimpaan nälkäänsä… Aattelin et kenen tahansa maha on parempi vaihtoehto kun roskis. Vaikka se maha sattuisikin olemaan jonkinlaisella kuurilla. Ei kylläkään varmaan laihdutuskuurilla, päätellen siitä popcornin ja suklaakakun ja marjapiirakan määrästä minkä se on saanu osakseen tällä viikolla. :D (Nyt kun kävin kaupassa, ostin vaan kaikkee tosi fiksua.)

Jennin kanssa viestailtiin ja Vertti kuulemma kikattaa ihan hillittömästi, vaikka yksikseen jos ei kikatusseuraa satu sillä hetkellä olemaan! Ryömimisliikkeitä se tekee myös jo kovasti, katotaan viikon päästä ku meen siellä käymään et joko liikehdinnällä päästään jonnekinpäin! Mulla on kummipoikaa jatkuvasti kauhee ikävä, tuntuu ihan tyhmältä tietää et siellä se kaikkee oppii ja tekee hassuja juttuja ja mä en pääse mitään näkemään. :/ Silloin harvoin kun näkee, ei meinaa saada tarpeekseen siitä pikku nassusta. Ja kohta se on niin vanha et se rupee ihan oikeesti muistaa ihmisiä erilleen, muitaki ku isin ja äitin ja mummun ja papan.

Ai niin! Vertti on monien muiden vauvojen tapaan innokas uimari, ja viime kerralla poika oli uinu koko puolituntisen vauvauinnissa! Mun pitää joku kerta oikeen taktikoida et pääsen mukaan kattomaan tai uittamaan. :) Laittaisin tänne kuvan Vertistä, mut pitää kysyä lupaa äipältänsä.

Töissä muuten on ollu ihan mukavaa. Se on nimittäin ihan mukavaa tietää, et sitä rahaa kilahtelee edes jonkin verran tasasin määräajoin tilille. :) Pitäis nyt yrittää pitää hirveetä säästökuuria ens kesää varten, mut en oikeen tiiä et miten voi käyttää rahaa silleen et se ei kulu mistään (esim. tililtä, säästötililtä, opintolainasta, palkasta, visalta…). Jos joku keksii, saa kertoa!! Ainaki nää asiakkaiden jättämät pizzat on hyvä alku. Seuraavaks varmaan suuntaan roskiksille. :D No EI, ruoasta ei tingitä. Siideristä ehkä joutuu tinkimään. :/ Voi kun siinä ois vähän enemmän tinkimisen varaa!

… joo unta! :D