Tulin viikonloppuna vuokranneeksi elokuvan.
Mä luin kesällä Trans-Siperian junassa Vikas Swarupin Slummien miljonäärin, ja totesin ettei siitä ihan turhaan ole vöyhötetty. Se on kirjoitustyyliltään/rakenteeltaan tosi erilainen kirja kuin mikään, minkä oon koskaan lukenut; hauska ja traaginen ja ihana ja kauhea.
Nyt ei tarvinnut leffavalintaa miettiä, koska pitihän se kahdeksan Oscaria kaapannut filmatisointikin tsekata. Ja kappas vaan, sekin oli ihana! Juonenkäänteiltään melko erilainen kuin kirja, mutta eihän sellaista monimutkaista sattumien sarjaa saiskaan mahtumaan parin tunnin elokuvaan. Elokuvassa on kuitenkin samat pääkohdat, elämää ja värejä, järjettömän hyvännäköiset päänäyttelijät ja intialaisia näyttelijöitä ja siinä puhutaan hindiä ja ja!
Joo, seuraavalla reissulla mm. Intiaan, kiitos. Ja tuon elokuvan katson uudestaan pian.
