Kuopio kutsuu!

Sain tuossa töitä!

Opetan Karttulassa yläkoulussa ja lukiossa englantia ja venäjää äitiysloman sijaisena ainakin ensi kevään 8. helmikuuta alkaen. Asuntoa etsitään Kuopiosta, n. 40 km päästä työpaikasta. Olis kuitenkin mukavaa, että olisi töiden ohella muutakin elämää, ja Kuopiossa on mm. kavereita.

Gradu on nyt suuri kysymysmerkki, mutta syksyyn mennessä se olisi tehtävä, koska silloin mitä todennäköisimmin opetustyöt jatkuu samaisessa paikassa vuoden loppuun asti. :)

Enpä juoruile tän enempää, vaan alan lukea kirjaa soveltavasta lingvistiikasta (ja surffailen Facebookissa)… Hihiiiii!

Edelleen junassa… – 200809

Päivä 6

Ohitettu Novosibirsk. NÄTTIÄ!

Täällä kuuluu ärsyttävä potpuri: Rasputin (enkuksi) – Cuba – joku ihme Señorina ciao ciao – lisää lattaria Vamos a la Playa – It’s My Life – Yes Sir I Can Boogie – Blue (dabade) – joku Hop Joanna?? – Living Next Door to Alice – Obladi-Oblada (Life Goes On) – MAMMAMMAA, MAMMAMMARIAA… – House of the Rising Sun – I’m Your Venus – vähä raskaampaa – Bamboleyo… – (eikö se lopu ollenkaan…) Huh. Loppu. Ja tuo pari-kolme kertaa tunnissa. Tarjoaa Venäjän Rautatieradio.

Meillä vaihtu Novosibirskissä kämppikset. Annettiin Saanan herätyskello lainaan et aussi & italjanka heräis ajoissa. Ne oli valmiita yli puol tuntia ennen saapumista ja vaan istu hiljaa, mä esitin nukkuvaa. Sit ku juna pysähty, nousin sen verran et ees hyvästeltäis. Romina toivotti kyllä hyvää matkaa ja sano bye-bye, aussi sano vaan et “Later.”, ja sit vähän ajan päästä ikään kuin ilmoitti meille et kello on jo kymmenen. Heippa vaan sulle, hyvä kun menivät kun alkoi ilmeisesti huumorintaju loppua.

Novosibirskin asemalla oli raiteita.

Itse kaupungistakin nähtiin vilaus.

Tilalle saatiin eka nainen, jonka mies ja poika roudas hirveen määrän tavaraa meidän hyttiin ennen ku menivät omaansa. Tommonen ihme kärrysysteemi jo kerran putosi alas ylähyllyltä, ihme ettei osunu kehenkään. Nyt se on köytetty johonkin koukkuun. Tämä nainen siis yläpedillä. Alapedille saapui babushka joka ei pidä auringosta ja tekee ristisanatehtäviä.

Me tyhjennettiin mun vanhaksi mennyt käsidesin loppu ja laitettiin siihen saippuaa, hiukka paljon kätevämpi kuin se ylisuuri ja epätiivis pumppupullo.

Niin siitä Novosibirskistä. Siellä on kuulemma (siis kirjan mukaan) 1,5 miljoonaa asukasta ja se on olemassa ihan Trans-Siperian rautatien ansiosta. Asema on Siperian suurin ja me siellä käppäiltiinkin ja ostettiin aamupalaa (nakit ja muusi taikinassa), oli kerrassaan hienoa ja siistiä. Talot uusia/remontoituja ja kaupunki muutenkin miellyttävän näköinen. Kohta tulee taas potpuri. “Jee”.

Pikku lisäys ihan tästä päivästä: Novosibirsk tarkoittaa muuten uutta siperialaista. Tässä tapauksessa varmaan kaupunkia.

***

Tulee nukuttua vähän liikaa..! Mut junan liikkuessa on jo niin kotoisa olo, se keinuminen ja rauhottava ääni, et pysähdyksissä toivoo vaan et jo lähdettäis.

Poikien riehumiseen heräsin. Ne pelas jollai pienellä pallolla käytävällä, ja hykkas sen sit meidän hyttiin. Etin ihan taskulampun kans, vaan en löytänyt. Nyt ne pyörii tuossa koko ajan.

Ollaan pian Mariinskissa, yli 3700 km Moskovasta. Mukavaa saada valokuvat ainakin niistä paikoisat jotka mainitaan oppaassa ja ohitetaan päiväsaikaan. Eilen tehtiin iltapysähdys Ishimissä mutta oli liian pimeää kuvaamiselle. Tänä iltana paikallista aikaa kahdeltatoista ois Krasnojarsk, toivottavasti ei vielä hirveesti nukuta silloin et pääsis vähän käppäilee ainakin.

Yö ja Krasnojarsk

***

Krasnojarskissa onkin jo +4! Asemilla on tosi siistiä ja nättiä. Kerroinkos jo, että syötiin lounaaksi ihania pelmenejä ravintolavaunussa? Mä otin lisäksi tattaripuuroa ja Sibirskaja Korona -oluen! Namnam. Juustoa on ikävä ja semmosta hanaa johon ei tarvi koskea käsienpesun aikana.

Saana, pelmenit ja mun tattaripuuro.

Seurassamme on enää mummo nimeltä Margarita, toinen nainen on perheensä luona. Meiltä on kyselty kaikkea reissusta ikään, opintotuesta töihin ja silleen. Meidän junamatka aiheuttaa kulmakarvojen kohottelua ja taivastelua. Ja sitten taitaa olla kiinnostavaa sekin, et onko venäjä vaikeaa verrattuna muihin kieliin. No meitsihän selittää et venäjässä on kuitenkin vain 6 sijamuotoa kun suomessa niitä on 15! “Ooohh!” >:P

Tänään ohitettiin myös paikka nimeltä Taiga. Ja siellä oli muute puita, ja siten myös sahateollisuutta. Nyt näkyy kumpuilevaa aroa, ja lämpötila on laskenu varmaan ainakin viisi astetta. Ei ole enää hikistä.

Slummien miljonääri oli loisto-ostos. Loistokirja. Siispä luen sitä. Sudokut jökkäs kun tuli vastaan sumdokuja missä pitäis osata laskee…

hyvä kirja ja pirtsakat varpaankynnet

***

Skippasin sumdokut. Nyt on sandokuja?!

En meinaa tajuta et huomenna ollaan perillä. Laitettiin kello soimaan puoli kuudelta Moskovan aikaa – eli puoli kymmeneltä Siperiaa – et herättäis ees jotenkin ihmisten aikoihin.

Tajuttiin et voidaan olla Irkutskissa pitempäänkin, jos halutaan. Se vaan tarkottaa kahta yötä junassa yhen sijaan, eli hukataan aikaa jonkin verran siinä. Pitää ny kattoo miten se Baikalin & Olhon-saaren reissu onnistuu. Se vaan et jos venytetään tota, ni sit kuitenkin ihastutaan Mongoliaan ja venytetään sitäkin (tai ei ainakaan lyhennetä), ja siinä sit lyhenee aika Pekingissä! Ja se ois mulle ainaki The Mesta. Toisaalta joo, tää on ehkä ainoo kerta ikinä ku käyn Mongoliassa, mut silti..! Äh, valinnan vaikeus. Ja sit unta palloon.

Junassa jossakin Venäjällä – 180809

Päivä 4

Tämä onkin yllättävän mukavaa! Pelkäsin etten saa nukuttua mut nukuin melkein paremmin kun hostellilla. En pudonnut sängystäkään koska mulla on hieno turvaviritelmä. Maisema on metsäistä ja ihan kuin Suomessa. Pysähdytään aika usein, kerran käytiin pihallakin kun oli pitempi pysähdys. Otettiin hyppykuvakin!

Mun yläsängyn turvaviritelmä.

Kämppikset on hauskoja, ne on matkustanu vaikka missä! Ympäri maailman ja joka mantereella. Ne asui New Yorkissa ja oli siellä töissä mut nyt ne on menossa Vladivostokin, Pekingin ja Vietnamin kautta Sydneyyn. VAU HEI.

Eväitä on kiva syödä ja nukahtaa välillä ja tehdä sudokua ja lukee kirjaa ja arvailla missä ollaan menossa. Tuo pariskunnan nainen on Italiasta ja mies Australiasta (Walk-About Creekistä, sieltä mistä myös Crocodile Dundee! Tai ainakin niin se sano mutta se saattoi olla vaan vitsi) joten me puhutaan täällä mielenkiintoista englannin sekamelskaa ja minä oon yhteinen venäjän tulkki. Tilasin jo meille teet tuolta aamupalan kans ysiltä. Mukavaa, ainakin vielä!

***

Kello on jo iltakahdeksan Moskovan aikaa. Päivä on mennyt mukavasti jutelleen ja torkkuen. Aika vähän saan luettua kun aina alkaa väsyttää. On nähty kaiken maailman asemia ja pikkukyliä. Tällä hetkellä aletaan olla Udmurtiassa! Oli Saanan kanssa puhetta et jos jäätäis sukulaiskansan luo hengaa hetkeks. Kohta varmaan pysähdtään Yarissa.

Lonely Planetin Trans-Siberian Railway -kirja on osoittautunu hyödylliseksi. Siitä pystyy seuraa missä mennään ja välimatkoja tunneissa ja kilometreissä. Pari tuntia sitten “koettiin” Kirov (tai Vjatka): ostettiin sieltä laiturilta 2 kaalipiirakkaa ja pullo kokista ja otettiin hyppykuva “Älä hyppää laiturilta!” -kyltin vieressä.

Nyt söin liikaa suklaata ja tuntuu vähä ikävältä.

Ja joku vauva huutaa naapurihytissä kun taitavat yrittää sitä nukkumaan.

Puhuttiin politiikkaa (siis VENÄJÄN) noitten kämppisten kans, ne on vähän vanhempia ja tuo mies tuntuu olevan aika yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut… Ja minä siis asiantuntija?! Ei siltä tunnu! En osannu vastata kaikkeen enkä tiedä mitään. Vai mistä mä saisin tietää mitä eri sukupolvet aattelee Gorbatshovista? Kysyä en kehtaa. :)

Täällä ei oo suihkua ja haisen jo nyt pahalle. Vois tietenkin esim. vaihtaa vaatteita. Oon ollu koko päivän pyjamassa, hihii ja jee! Täällä on venäläisillä naisilla pikkiriikkiset oloasut.

Ai niin unohtu Moskovasta kirjottaa et siel tuulee ihan pirusti!!

Slumdog Millionaire

Tulin viikonloppuna vuokranneeksi elokuvan.

Mä luin kesällä Trans-Siperian junassa Vikas Swarupin Slummien miljonäärin, ja totesin ettei siitä ihan turhaan ole vöyhötetty. Se on kirjoitustyyliltään/rakenteeltaan tosi erilainen kirja kuin mikään, minkä oon koskaan lukenut; hauska ja traaginen ja ihana ja kauhea.

Nyt ei tarvinnut leffavalintaa miettiä, koska pitihän se kahdeksan Oscaria kaapannut filmatisointikin tsekata. Ja kappas vaan, sekin oli ihana! Juonenkäänteiltään melko erilainen kuin kirja, mutta eihän sellaista monimutkaista sattumien sarjaa saiskaan mahtumaan parin tunnin elokuvaan. Elokuvassa on kuitenkin samat pääkohdat, elämää ja värejä, järjettömän hyvännäköiset päänäyttelijät ja intialaisia näyttelijöitä ja siinä puhutaan hindiä ja ja!

Joo, seuraavalla reissulla mm. Intiaan, kiitos. Ja tuon elokuvan katson uudestaan pian.

Heinin Uusia Asioita

Now Playing: Samuli Putro – Mitäpä jos

Vau, 24-vuotiaskin voi saada synttärilahjoja! Minullapa on nyt Ferragamossani ihana kukkaheijastin, työpöydällä Samuli Putron Elämä on juhla -albumi, jääkaapissa tölkillinen Redd’siä ja yöpöydällä Наша Russia (1 cезон) -kirja!

Putro on saanut levyllään Helsingin Sanomien Tero Valkoselta viisi tähteä, levyarvostelun voi lukea täältä. Tää tykkää. :)

Tuo viimeiseksi listassa mainittu on siis venäläisen loistavan sketsisarjan “Meidän Venäjä” pohjalta kirjoitettu kirja. Ne on just semmosia kuin itse sarjassakin, aivan mahtavia! Kikattelen itekseni kun joka ilta luen yhen sketsin ennen kuin siirryn johonki romaaniin. Siinä tosin on paljon puhekieltä, joten ihan joka sana ei avaudu, mutta paljon oppii uutta sanastoakin siinä samalla. Hihii. :)

Tänään ihan vahingossa löysin pari muutakin kirjaa. Kahdella (2) eurolla H. G. Wellsin Maailmojen sodan, ja kymmenellä (10) eurolla ihan kovakantisen version Robert Louis Stevensonin teoksesta Tohtori Jekyll ja Herra Hyde. Eli kaksi 1800-luvun romaania! :) Melko mainiota.

Oho, menin Googleen ja tänään on ilmeisesti H. G. Wellsin syntymäpäivä! Kuinka osuvaa!

Beijing Nights

Me oltiin eilen baarissa!! :DD Tai oikeastaan monessakin. Sita ennen kaytiin epatoivoisesti ettimassa vaatteita, joita vois illalla paalleen vetaa, koska ei tullut otettua hirveasti baarivaatetusta mukaan talle reissulle. Ei otettu hirveasti meikkejakaan, joten ostettiin mulle iso luomivaripaletti ja Saanalle huulipuna ja eyeliner (yhteensa 11 euroa). Saana loysi huikean tummansinisen paljettimekon tai -paidan, ei ihan tiedetty kumpi se on. :D Ihan aito Dolce & Gabbana! Jooooo… Ma taas loysin tanssikengat!! Adidaksen (tai siis “adidaksen”) valkoiset tennarit. Sain siis heittaa pois mun ikivanhat ilmastointiteipilla korjatut ja Gobin hiekkaa taynna olevat Venajalta ostetut tossut. Sen jalkeen mulle ei oo enaa kaupattu kenkia kaupassa tyyliin “your shoes are so ugly, buy a new pair!”.

Tama puoli kun oli kunnossa ja oltiin otettu valikooma, lahdettiin vahan kappailemaan kaupungille. Kaytiin Wangfujing Streetilla, jonka luultiin olevan pikkuinen snack street taynna ruokakojuja. Se olikin iso kavelykatu, joka oli reunustettu Chanelin ja Cartierin tyylisilla liikkeilla, tavarataloilla ja McDonald’seilla. Katseltavaa kuitenkin oli, ja kuultiin viimein suomeakin siella. Tosi vahan suomalaisia muuten taalla, ranskalaisia taas on joka kulmalla!

Kaveltiin sita katua pitkin ja loydettiin ulkomaalainen kirjojen kauppa, missa oli paljon mm. englanninkielista kirjallisuutta. Ostin Paulo Coelhon The Alchemistin (5,80), koska se saksalainen Hannah luki sita meidan Mongolia Tourilla ja hehkutti sita niin valtavasti. Hannahin oli tarkoitus antaa se meille luettuaan sen, mut unohti. Sit ostin myos pelikortit, joilla voi opetella kiinan fraaseja. :D Aikamme kun oltiin kavelty sita katua, me viimein loydettiin se snack street -osuus. Siella oli vartaissa jos jonkinlaista lihaa, passinkiveksista kanansydamen ja kokonaisten kaarmeiden kautta erilaisiin matoihin ja toukkiin. Me maistettiin silkkiperhosen toukkaa, se maistui ihan paperille. Sit syotiin tavallista lammasta ja latylliset kananlihaa ja ituja. Jalkiruoaksi oli sulatetulla sokerilla paallystettyja hedelmia vartaassa, mulla kiivia ja mansikoita, Saanalla ananasta ja mansikoita. NAM. Tuo jalkiruoka oli oikeastaan ainoa mika maistu oikeesti hyvalle. :D Mahaoireita ei onneksi tullut, mutta taitaa toukkien maistelut olla tassa. Niita sokeroituja hedelmia vois kylla myohemminkin syoda. Ne yritti myyda meille kauheesti kaikkea ja yks mies ottikin yhden vartaan kouraan ja lykkas sita yhtakkia mulle. Se oli kaarme, ja ma hyppasin varmaan kolme metria sivuun ja kirkaisin. Oli paikallisilla hauskaa. Ne oikeasti syo niita!!

Taman jarisyttavan kokemuksen jalkeen lahdettiin kampille laittautumaan. Toinen meidan kamppiksista oli just palautunut Kiinan muurilta ihan poikkinaisena ja halus vaan kayda nukkumaan. Sen takia ei sitten oikein saatu luotua minkaanlaista bilefiilista ennen lahtoa. Meikattiin miten parhaiten taidettiin lahes ilman mitaan ja laitettiin hiuksia ilman lakkaa. :D Hahahah, tuntuipa tosi natilta. Kaveltiin sit sinne Bar Streetille, mut se oli vahan pettymys, eihan siella ollu ees kunnon tanssipaikkaa. Istuttiin yhdessa baarissa ja juotiin kiinalaiset oluet (oli muuten tosi hyvaa!). Siella oli jotain tanssityttoja lyhyissa mekoissa jotka veti jonkun koreografian mika oli varmaan tosi seksikas. :D Ainakin paikalliset miehet oli innoissaan. Ei oltu siella kauaa, vaan siirryttiin Pinkiin missa oli kunnon meno paalla. Tanssittiin ittemme hikisiksi (on niiiin ollut ikava sita!!) 2000-luvun alun hittien ja ysarien tahdissa ja juotiin vetta ettei ois tuuperruttu. Musiikki ei jossain vaiheessa enaa puhutellut, joten lahdettiin etsimaan parempia bileita. Kierreltiin ja kaarreltiin ja paadyttiin viimein johonkin paikkaan, jonka nimi ei oikein jaanyt mieleen. Sinne maksoi ihan 5 euroa sisalle, mut siihen hintaan kuului yks drinkki, eli saatiin toiset oluet. Siella soitettiin IHANAA old school hiphopia mita paasi vetamaan ihan tunteella, ja hevirokkiakin tuli ja ihan kaikkea. Ei jaaty kuitenkaan sinnekaan vaan kaytiin Shootersissa siina vieressa, mut se oli ihan tupaten taynna, joten lahdettiin ja mentiin Pinkin kautta hostellille taksilla (1,40 euroa). Oltiin kolmelta taalla, ei ois jalat kestaneet enempaa.

Se oli muuten mielenkiintoista, etta ihan joka paikassa missa kaytiin sattui kuulumaan ainakin yksi Lady Gagan biisi, vaikkei oltu edes pitkaan. Korvia sarki, kun tuli mieleen viimeinen yo Ulan Batorissa ja iPod-konsertti…

Tuli lahdettya! Eli nyt voidaan checkata “Pekingin yohon tutustuminen”. Vois lahtea vaikka uudelleenkin. :P Oli tosi rentouttavaa paasta tanssimaan pitkasta aikaa..!

Tanaan ei oo kummempia suunnitelmia, jalkoja pitaa lepuuttaa et huomenna jaksaa rampia muurilla, niin ja illalla kayn sovittaa sita mun iltapukua! :) On jo perhosia vatsassa, toivottavasti se on ees suunnilleen semmonen kuin halusin. Onneks voi viela tarvittaessa korjailla. Pidetaan peukkuja! :)

P.S. Ihmettelen muuten suuresti et miten nama ihmiset taalla voi todeta et “sullahan on noin vaalea iho”, kun oon oikeasti ruskeampi kuin monet taalla! Kiinan kauneuskasityksen mukaan vaalea iho on kauniimpi kuin tumma (mika tuntuu olevan ihan painvastoin kuin monilla suomalaisilla ja muilla jotka hankkii ihosyovan liialla auringonotolla), ja ne kayttaa vaalentavia rasvoja, kasvonaamioita ja jopa deodoranttia!! Taalla nakee siis tosi vaaleita ihmisia, varsinkin naisia, enka todellakaan tunne itseani mitenkaan vaaleammaksi kuin muut. Mitenkohan nuo muut ihmiset meidat nakee? Oonkohan ma jotenkin erityisen ruma vaaleaihoinen..?

Matkasuunnitelma Vol 3: Peking

Tulin tilanneeksi KOLMANNEN Kiinaan liittyvän opuksen, tällä kertaa Lonely Planetin Beijing-oppaan. Ihan siitä syystä piti se Amazonista tilata, koska siinä on mukana Pekingin kaupunkikartta, jossa kaikki on merkitty sekä pinyiniksi että kiinalaisilla merkeillä -> helpottaa navigointia esim. taksissa, jos kuski osaa vain kiinaa.

Mutta onhan tässä kirjassa paljon muutakin kuin vain kartta. Sen kirjoittaneet ovat selvästikin perillä asioista: on mukavaa saada “ulkopuolisen” tietoa ja näkemystä (kirjoittajat ovat brittejä) ja vinkkejä siitä, missä hinta-laatu-suhde on kohdallaan ja missä taas ei. Oppaaseen on listattu kattavasti shoppailupaikkoja (!!!) alueittain ja oon saanut jo paljon hyviä vinkkejä että mitä sieltä kannattaa ostaa. Pekingin ankka -ravintoloista on oma listauksensa! Enkä mä ollut aiemmin edes tajunnut että TIETENKIN siellä kuuluu maistaa Pekingin ankkaa.

Hostelli-ehdotuksiakin luin ja kaikesta aktiviteetista muutenkin. Hierontaan ois kiva päästä, mahtaa olla selkä ja raajat aika jumissa jo siinä vaiheessa. Sitten luin ekskursioista mitä voisi tehdä Pekingin ulkopuolelle; näihinhän menee Kiinan muuri ja Ming-haudat ja muutama läheinen pikkukaupunki. Eli jos raha- tai aikasyistä ei päästä Guiliniin Etelä-Kiinaan, varmasti löytyy paljon nähtävää myös Pekingin lähistöltä.

Kirjan lopussa on sitten paljon kaikkia käytännön neuvoja ja tietoa siitä, miten homma Kiinassa toimii (raha, netti, terveys, kulkeminen etc etc). Mutta ihan parasta on se, että kaikkien nähtävyyksien esittelyissä on paljon hauskaa triviaa niistä, Kiinan historiasta, kiinalaisten tavoista ja uskomuksista ja kulttuurista ylipäätään, joten sitä alkaa pikku hiljaa ymmärtää jotain (joo siis en todellakaan väitä että ymmärtäisin nyt Kiinan historiaa ja kulttuuria ja kykenisin aiheesta syväluotaavaan keskusteluun tai mitään sinne päinkään).

Mutta se vaatteiden teettäminen ei tosiaankaan taitais olla mahdotonta. Tässä oppaassa suositellaan useampiakin paikkoja, joissa voi teettää vaatteita, ja ois mukavaa teettää jotain kiinalaistyylistäkin juhlapukua, sitä oikein suositeltiin. :) Ja sitä silkkiä!

Huomenna etsimään tavarataloista lentosukkia ja rahavyötä. Ja tuulitakkikin kai pitäis ostaa. Ei se mitään, tänään tuli palkka odotettuine lomarahoineen. ;)

My Very Own Mandarin Chinese Phrasebook

Minähän taisin kaipailla sanakirjaa täällä. No, nyt kävi niin että sellainen tipahti mun postiluukusta tänään! :) Ihana, taskukokoinen, monipuolinen.

Mä pääsen tosi hyvin alkuun tällä kirjalla jo ennen matkaanlähtöä, tässä on alussa Tools-osio, jossa kerrotaan kieliopista, ääntämisestä, lukusanoista ja kaikenlaisista erikoisuuksista, kuten sormilla laskemisesta! Vau hei. Noita tooni-juttuja oonkin jo vähän harjoitellut, nyt on paljon enemmän sanontoja vielä mitä treenata, ei tarvi yksittäisiä sanoja opiskella.

Vähän pelottavia juttuja mandariinikiinaan liittyy… Tai siis ei tämä mikään helppo kieli taida olla. Esimerkiksi kun kerrotaan montako jotakin on, käytetään mittasanaa numeron ja substantiivin välissä. No eihän tämä oo vaikeaa, mutta kun niitä mittasanoja on aika paljon, tietyille asioille omansa, ja asiat on tietenkin lajiteltu kiinalaisen logiikan mukaan (ei läheskään niin yksinkertaisesti kuin venäjässä vaikka suvut: viimeinen kirjain paljastaa taivutuksen). Onneksi on yksi yleinen mittasana, jota voi virheitä pelkäämättä käyttää aina. :D Muuten pitäisi muistaa erikseen mittasanat ihmisille, isoille asioille, kahvallisille esineille (??????), juoma-astioille, littanoille tavaroille, pitkille tavaroille, eläimille, kulkuneuvoille… JA NIIN EDELLEEN. Vitsi miten kiehtovaa!! Mun on pakko ottaa kiinan kielestä projekti vielä joskus!

Kuvalliset sivut eri teemoista auttaa tosi hyvin hahmottamaan teemasanastoa.

Lopussa on onneksi vielä English – Mandarin ja Mandarin – English -sanakirjat, että tarvittaessa joku kiinalainen voi kertoa meille jotain, jos ei teemasanaston kanssa onnistu. Tuon Mandarin – English -sanakirjan alussa on aika hyvin selitetty kiinaksi, että tässä on tämmöinen ulkomaalainen ja tätä sanastoa käyttämällä voit saada asiasi perille. :) Siitä on siis käännös alla englanniksi, en ehkä muuten tajuaisi… Oonkin miettinyt, et miten kiinan merkit “aakkostetaan”, ja näköjään se tapahtuu vaakasuorien viivojen periaatteella. Eli eka ne missä on yks viiva, sitten kaks jne. Paitsi et minä en ainakaan hahmota noista merkeistä kummemmin mitään tiettyjä viivoja, mutta minähän en kiinaa osaakaan.

Sitten vaan vapaapäivää viettämään ja lueskelemaan!!! :)

Selvästi juovuksissa, ei koskaan enää?

Sain jo useampi päivä sitten luettua Juhani Seppäsen Selvästi juovuksissa, mutta enpä ole saanut aikaiseksi siitä kirjoitella ennen kuin nyt (vapaapäivänä!).

Kirja teki vaikutuksen. Päiväkirjaosuus on kirjoitettu tyyliin montako-päivää-jäljellä, miltä-nyt-tuntuu-vai-tuntuuko-miltään. Mitä pitemmälle kirja ja raittius eteni, sitä vähemmän ja harvemmin päiväkirjamerkintöjä oli. Päiväkirjamerkintöjen välillä Seppänen kertoo etanolista, sen käytöstä, myynnistä ja vaikutuksista erittäin mielenkiintoisia faktoja. Tämän lukukokemuksen jälkeen voi tosissaan sanoa, että taas on kirjan verran viisaampi. :) Koska en yksinkertaisesti osaa sanoa Seppäsen sanomaa uudelleen mitenkään kuvaavammin tai paremmin, lainaan paria kohtaa, ensin päiväkirjasta melko alusta, sitten kirjan lopusta päiväkirjan ulkopuolisesta pohdiskelusta viimeiset sanat.

300 Vetelehtiminen kaupungilla ilman juopumisen haeskelua, ilman lupausta juopumisesta tuntuu merkityksettömältä, tarkoituksettomalta. Hetkinen? Tarkoitukseton vetelehtiminen? Onko vetelehtimisellä tarkoituksensa? Olenko siis koskaan todella vetelehtinyt? Jos olenkin vain kuljeskellyt viipyillen kohti humaltumista?

Raittius on individualismin ilmaus. Siksi ympäristö käy raittiuden äärellä levottomaksi, vaikka sen suoranainen tuomitseminen onkin vaikeaa. Nuorena, silloin kun alkoholiin yleensä tutustutaan, muista erottautuminen on erityisen riskialtista ja tuskallista. Nuoruus sietää huonosti poikkeavuutta. … Aikuisessa elämässä moni pyrkii erottautumaan muista. Työelämä on oivaltanut tämän ilmaisen henkilöstöresurssin. Sitä voidaan kutsua vaikkapa menestykseksi. … Nuorena en halunnut mitään muuta niin paljon kun olla yksi samanlainen. Ei ihme, että se on maailman kaikkien kapakoiden suosituin drinkki tänäänkin. Neiti! Vielä yksi samanlainen! … Aikuisena ajatus yhdestä erilaisesta tuntuu houkuttelevalta. Tarjoilijatyttö menee aluksi hämilleen, kun tilaan sellaisen. Sitten hän tajuaa, että olen selvästi juovuksissa.

Kirja sai kyllä miettimään, vaikka minä en ole minkään mittapuun mukaan alkoholin suurkuluttaja.

Sanakirjaa kaivataan

 

Löysin Suomalaisesta kirjakaupasta tällaisen opuksen (Suomi-kiina-suomi -matkakieliopas), hitto että on kallis! 153 sivua lähtee siellä hinnalla 21,90 – en ostanut. Netistä yritin katella halvemmalla, mutta ei oikein tahdo löytyä. Postituskuluineen aina menee yli 20 euron. Tietenkin voisi katella jonkun englanti – kiina – englanti -kirjan, niitä vois löytyä halvallakin. Tuossa kirjassa on todella kattava ja hyvä varasto erilaisia fraaseja teemoittain, suomeksi, mandariinikiinaksi ja pinyiniksi, jolla siis kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla, että miten sitä kiinaa lausutaan. Mikä kirja! Voisi oikeasti vaikka onnistua tilaaminen ravintolassa ja keskustelu junassa ja näin! Käynpä vielä Amazonissa ynnä muualla katselemassa vastaavaa…

….AHA! Amazonista löytyi Lonely Planetin Mandarin fraasisanakirja! Vaikuttaa oikein hyvältä, hinta on rapsakat $8.99 (Amazon.com), paitsi toisella sivulla (Amazon.co.uk) £3.24 – onkohan se saman verran? :D Luultavasti, mutta joka tapauksessa ei paljon! Taidan tilata tuosta lähempää puntalandiasta kuitenkin. Eli tällainen! Ha! …..Tilattu! Euroissa loppuhinnaksi tuli 10,66.

“3 kympillä!” – ja Heiniä viedään

Pakko päästä vähän kirjoittamaan (höpönlöpöä siis, ei vahingossakaan esseetä) ennen nukkumaanmenoa, koska ärsyttää. Miksi aina juuri silloin kun mä oon iltavuorossa kaikkien pitää tulla pitämään mut kiireisenä niin etten VAHINGOSSAKAAN ehdi siivota yhtään mitään ja sitten joudun tekemään tunnin ylitöitä??? Ei siinä, koin ainakin olevani tosi palvelualtis ja ihku. Ja sää on kuin (helvetin ruma) morsian, ai että on kiva pyöräillä (ILMAN VAIHTEITA) kotiin vesisateessa ja vastatuulessa ylitöistä. No mutta se siitä. Kylläpä helpotti.

Sorruin taas kirjoihin tänään. Eilen tuli mainossähköpostia Suomalaisesta kirjakaupasta, jossa kerrottiin, että pokkareita myydään kympillä kolme, käy hakemassa omasi! Ennen jäykkäkouristusrokotuksen ottamista (auts.) hain seuraavat:

Hih! Kansi on mainio koska se on valkonen, vaihtaisin taustaväriä mutten osaa! Niin. Tuota kirjaa aloin siis heti lukea (montakohan kirjaa mulla on nyt kesken?? – onneks viime yönä oli pakottava tarve lukea edes Da Vinci -koodi loppuun), ja se on vaikea laskea käsistään. Se kertoo lääkäristä, joka päättää kokeilla, onnistuisiko kokonainen vuosi ilman alkoholia. Mitään ongelmaa Seppäsellä ei alkoholin kanssa ollut, mitä nyt sitä normaalia. Joka päivä olutta, viiniä. Huomaamatta suurkuluttajan annosmäärät täyttyvät ja kun alkoholista päättää sitten erkaantua, se ei olekaan niin helppoa. Jännittävää lukea eteenpäin ja nähdä miten käy! Kirja on kirjoitettu tosi hyvin.

Tämä Toiviaisen Ilmastonmuutos. Nyt. onkin sitten musta. :) Oliko yllättävä valinta meikäläiseltä, häh? Odottakaas vaan porukat, kun pääsen saarnaamaan taas ihan uusista jutuista..!

Kolmas pokkari olikin sitten näitä. Aina olen ollut kiinnostunut mutta ikinä en ole tullut lukeneeksi. Kohta voin kertoa muuta!

Ja koska olen tällainen ääliö, en yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta. Venäläinen klassikko kovissa kansissa 13 eurolla hei.

 

Ah, Tohtori Živago. :) Toiset sanoo, että paras kirja minkä ovat ikinä lukeneet, toiset sanovat tylsäksi. Otan tästäkin selvää ja kerron sitten. Kiireinen kesä taitaa tulla!

Oksasta, Kontulaa ja Brownia…

Sofi Oksanen, Puhdistus, ihan täysi heräteostos Anttilassa – kahville tarvitsin lukemista ja kirja sattui olemaan alennuksessa. Toiset kirjailijat teoksineen herättää heti mielenkiinnon, ja koko tuotanto pitää koluta läpi mahdollisimman nopeasti. Oksasta en ole aiemmin tullut kummemmin ajatelleeksikaan, vaikka Venäjä-yhteyksiäkin kirjoista varmasti löytyy ja Venäjään liittyvät kirjat kiinnostavat.

Pelkäsin, että kirja on vaikealukuinen, vaatii lukijaltaan paljon keskittymistä ja sisältää liikaa kaikkea “taiteellista”, heh (pieniä ennakkoluuloja Finlandia-palkinnon voittaneista teoksista, vaikka jo Hotakaisen Juoksuhaudantie ja Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi on todistaneet ne luulot vääriksi). Mutta tämäpä tempaisikin mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta, ei pimitä tietoja liian pitkälle (olen lukenut vasta 70 sivua) ja vaikuttaa muutenkin äärettömän lupaavalta. Kerron/kehun sitten luettuani enempi!

Tätä kirjaa en ole vielä avannutkaan! Ostin sen Cittarista, kun menin etsimään työkenkiä (joita en löytänyt). Ja taas siksi koska lähti halvalla, hahhah. Jos jatkaa yhtään samaa linjaa kuin Kontulan Rexi on homo ja opettajat hullui! ja Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja!, mahtaa olla oikein mukavaa luettavaa. Kiva muutenkin päästä vähän tutustumaan rehtorienkin sielunelämään, voi miettiä, että olisikohan siitä joskus ammatiksi…

Uusintakierroksella on Dan Brownin Da Vinci -koodi. Välillä unohtaa, miten mukavaa ja mielenkiintoista on lukea kirjoja uudestaan! Niistä löytää aivan uusia ulottuvuuksia, kun ensimmäisellä lukukerralla kaikki selviäisi vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Ja minulla kun on isäni muisti, on kaikki kirjat joka kerta kuin uusia… Da Vinci -koodi on aika ylihypetetty, mutta onhan se silti loistava. Minä tykkään viittauksista historiallisiin- ja kulttuuri-ilmiöihin, joita voi sitten tarvittaessa googlettaa ja oppia taas jotain aivan uutta. Eikä voi kuin ihailla kirjailijaa, joka jaksaa nähdä valtavan vaivan ja ottaa yksityiskohtaisesti selvää tosiasioista tuottaakseen uskottavaa fiktiota. Kertoja on kirjassa niin mielenkiintoinen ja jotenkin postmodernisti rakennettu (en nyt käy mitään väittämään, koska tiedän näistä asioista niin vähän :) ), että se vie tarinan aivan uusiin ulottuvuuksiin. Kohta on uusintakierros suoritettu ja aloitan varmaan uusintakierroksen Harry Pottereiden parissa! Nam!

Ihana lukukesä siis tulossa taas!! :) Nyt pitää vaan päättää, että mitä sitä kantaa Kiinaan lukemisiksi! Siinäpä paha… Pitäisi olla varma tapaus, jota ei kuitenkaan ihan parissa illassa lue. Hyvä, että on aikaa vielä miettiä.

Kirjasadetta

Kevät tulee, kelloja siirrettiin, valoisuus lisääntyy, lukuaika pitenee. ;)

Nick Hornbyn A Long Way Down ei tuottanut  pettymystä. Vaikka kyllä loppu oli ehkä hiukan liiankin onnellinen mun makuun, ei tosin sillä etteikö onnelliset loput olisi mukavia..! Ehdin tuossa välissä lukaista myös Raija Orasen Ruletin ja Aino Kontulan Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! Kontulan romaanin hotkaisin parissa päivässä, se oli ihan yhtä mainio kuin tuo edellinen, Rexi on homo ja opettajat hullui!

 

Nyt päätin sitten aloittaa jotain ihan uutta ja nappasin pitkään hyllyssä lojuneen Vladimir Krjukovin Pirunsormen. Ihanaa, että on pari tällaista “vapaata” päivää niin ehtii ihan vaan lueskella. :)

Heini <3 Nick Hornby

No NYT tuli se viimeisin kirja minkä nettikaupasta tilasin ja mitä niin paljon odotin! Nick Hornbyn A Long Way Down sulautuisi mun hyllyyn melko ihanasti, koska sieltä on löytänyt kotinsa jo kolme Nick Hornbyn teosta, kaikki ne ostin viime kesänä Lontoosta (paitsi yhden Windsorista!). Mut enpä laita sitä noiden seuraks ennen kuin vasta luettuna! Pakko laittaa kuva kun ne on niiiiiin söpöjä. ^^

Niiiin mutta siis aloitin nyt tuota A Long Way Down -tapausta eilen illalla ja se vaikuttaa aivan mainiolta! Pitää sen mainio ollakin, Tervon Myyrä jätti niin suuren aukon mun iltoihin kun sen viimein sain luettua… (Nyt vaan odotan seuraavaa kertaa ku luen sen, ehkä silloin tajuan kaiken mikä nyt jäi tajuamatta. :D) Kesken on myös Orasen Ruletti, eli mulla on yöpöydällä kirjoja joka tilanteeseen: kun ei jaksa keskittyä englanninkieliseen tekstiin tai kun on Venäjä-innostus päällä – valinta on Ruletti; kun taas haluaa nauraa tai lukea jotain ihan uutta ja yllättyä – valitsen Hornbyn. Ah, miten ihanaa!

Ja tässä mä vaan kirjotan miten ihanaa lukeminen on, kun voisin olla lukemassa!!!! Hullua.

Teatteria, kuinka ihanaa!

Näin siis Tshehovin Lokin lauantaina Joensuun Kaupunginteatterissa. Päätin laittautua, kerrankos sitä pääsee oikein jonnekin (muualle kuin baariin)!

Mä tarjosin (vapaa-)liput, Sakke osti lasilliset vettä ja makso narikan. :D Juoruiltiin väliajalla ja kikatettiin näytökselle, oli kivaa. Harmitti vain, että yksi näyttelijöistä ei oikein yltänyt muiden tasolle, puhui liian hiljaa ja monotonisesti eikä oikein osunut nappiin tunteiden kuvaamisessa. Tai no, jospa luen sen näytelmän, niin tiedän millainen tuon hahmon olisi oikeasti pitänyt olla. Mutta yleisesti ottaen täytyy myöntää, että mun käsitys Tshehovista muuttu kovasti positiivisempaan suuntaan. Mä en oo aiemmin oikeen voinut sietää sitä. :D Mut se johtuukin varmaan siitä, etten oo aiemmin nähnyt esitettävän noita näytelmiä, luettunahan niistä ei saa ollenkaan niin paljon irti.

Ostin kahdella eurolla iltasanomamaisen käsiohjelman. Tosi käsiohjelma, sitä piti lukee kuin Ilkkaa.

Mutta kannatti mennä, ja nyt mun pitää suorittaa tehtäväni ja mainostaa tätä muillekin iskralaisille. Puhuttiin jo, että jos ihan Iskran porukalla varattais liput johonkin näytökseen. Jos vaikka tulis kutsuja toistekin. ;) Muahahaa.

Jo pari kuukautta Myyräilyä

Mä oon aina tykännyt Jari Tervon kirjoista, koska niissä on oikeesti lukemista: pitää miettiä, miten kaikki liittyy kaikkeen, mihin vitsit ja ironia viittaa, kuka toi ja toi on, mites se historiassa oikeesti menikään jne. Mahtavaa, kun joissakin kirjoissa kaikkea ei pureskella lukijalle valmiiks ja väännetä rautalangasta. Myyrä on kyllä teoksena näistäkin haastavimmasta päästä, koska juoni pomppii asiasta ja paikasta toiseen, kertoja vaihtuu yhtäkkiä ja nyt loppuvaiheessa kun kaikki alkaa kietoutua yhteen, on jo unohtanut osan tärkeistä käänteistä. Eli pidetään pari kuukautta taukoa ja luetaan uudelleen, kunhan nyt ensimmäisen kerran pääsen loppuun asti.

Mä en oo tottunut siihen et kirja on projekti. Yleensä kirjan saa luettua ilta- ja viikonloppulukemisina parissa viikossa, mutta tämän kirjan kanssa mä oon vetkutellut jo yli pari kuukautta. Johtuu varmaan siitä, että se on ollut tosiaan niin vaikeeta tajuttavaa aluksi. Innostuin kuitenkin tosissani jossain puolivälissä, ja nyt kikattelen jo ääneen kirjaa lukiessa. Kaikki viittaukset Uusitalon Einoon on niin loistavia! :D Myyrä siis kertoo Kekkosen ajoista, jolloin Eino oli sisäministerinä, ja oottelinkin, että onkohan isosetäpuoli päässy mukaan.

Voi kun se ois jo kohta luettu, mä haluun tietää kuka se myyrä on!!!

————————————————————-

Satuin taas tilaamaan alennuskirjoja netistä, joten mulla on nyt todellakin mitä odottaa..! Niin ja on noita muitakin, tehdäänpä tavoitelista:

1. Raija Orasen Ruletti
2. Mary Shelleyn Frankenstein
3. Aino Kontulan Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja!
4. Boris Akuninin Akilleen kantapää

Plus näytelmäviikonlopun jälkeen pitää lukee Tshehovin Lokki, ja koko ajan on kesken toinen projekti eli Tolstoin Sota ja rauha. Sit kun mun tilaama Nick Hornbyn A Long Way Down tulee, mä luen sen HETI, ja vielä näidenkin jälkeen hyllyssä on lukematta mm. Emily Brontën Humiseva harju (jota en oota hirveen innolla, alotan sen sit ku haluan sivistää itteäni eli varmaan ku oon saanu Sodan ja rauhan luettua eli en siis varmaan koskaan).

Ja mä vielä ihmettelen miks mulla on stressiä. :D

Kiina-kirjoja

Tein sitten niin kuin lupasin ja kävin tänään kahdessa kirjastossa hakemassa Kiina-kirjallisuutta. :)

 Näe ja koe: Kiina (Tammi)

Näe ja koe -sarja tuli tutuksi viime kesänä, kun kiersin Lontoota pari kuukautta matkaoppaan kanssa. Tästä löytyy vaikka mitä, historiaa ja vinkkejä matkan suunnitteluun, halpojen ostosten tekoon, majoitukseen ja nähtävyyksiin. Ja siinä on siis asiaa koko Kiinasta, ei pelkästään parista kaupungista!

 Kaupunkikirjat: Peking ja Shanghai (WSOY)

Koska Peking ja Shanghai kiinnostaa ainakin mua eniten, nyt on hyvä jo etukäteen oppia kaikki olennainen näistä kahdesta kaupungista. Nähtävyyksistä kerrotaan hyvin, mutta joka paikkaan pitäisi mennä taksilla hotellilta ja hotellin väkeä pitäisi pyytää kertomaan taksikuskille kohde, mutta en usko että me edes mennään mihinkään hotelliin, missä olisi avuliasta henkilökuntaa… No, saapi nähdä.

 Hyvää matkaa! – kiinaksi (Gummerus)

Tämä kirja vaikuttaa IHANALTA! Siinä on mukana cd, josta voi kuunnella kaikki kirjassa esitellyt fraasit. Alussa on kattavat ääntämisohjeet ja mä jo opettelin lausumaan joitakin tavuja. Ja voi että, lopussa on vielä kielioppi-osiokin! <3 Menee kuitenkin varmaan vielä hetki, ennen ku pystyn tekemään kirjan fraasitestejä ja soveltavia tehtäviä, tyyliin “Haluat ostaa junalipun Kiinan muurille. Esitä oma osuutesi ohjeiden mukaan.” Mutta onhan tässä aikaa harjoitella!

 Tuhattaiturin äänisanakirja: Suomi – kiina (Positiivarit)

Tämän cd:n avulla voin opetella yleistä sanastoa monipuolisesti, jos vaikka toisella Kiinan reissulla osaisi jotain jo keskustellakin! ;D Haha, voi olla ehkä vähän kaukainen haave.

Mutta nyt pitää lähteä töihin! Alan heti harjoittelemaan, kun tuun yöllä kotiin. Jos nuo cd:t on hyviä ja innostun ihan hirvittävän paljon, joutuu ehkä ostamaan tuommoiset omaksi, ettei tarvitse koko ajan lainaa uusia / maksella kirjastolle sakkoja, ja voi jatkaa opiskeluja reissun jälkeenkin. Oiskohan vapaaopistolla jotain kiinan kursseja?