Ihan kauheeta olla opettaja, ku sitten on pitkään lomalla, ja kun se pitkä loma loppuu, tuntuu ihan siltä kuin ei ois ikinä töissä ollukaan. Ja pitää jotenkin alusta alottaa.
En sit oo saanu gradua valmiiks. Okei, on siinä jo 53 sivua ja sen on nyt jopa ohjaaja lukenut läpi, mut paljon vielä puuttuu juttuja ja oon aika kauhuissani tulevan maanantain ohjauspalaverista, et montako sivua on ruksittu yli. Nyt oon pitäny monta päivää gradutaukoa ja tänään lueskelin sitä tekstiä ihan kauhuissani, että mitä paskaa. Nooooh.
Niin siis en mä ihan kokonaan oo kuitenkaan lomaillu näinä päivinä. Olin tiistaina ja torstaina Karttulassa koululla siivoilemassa papereita paikoilleen ja vähä suunnittelemassa tulevaa vuotta. Lukkarit on jo selvillä, kevääseen asti varmaan pysyn hengissä, mut jaksot 4 ja 5 on melko tappokamaa sitten. Ja tokassa jaksossa mulla on tiistaisin kaks tuntia ja keskiviikkoisin yks, daa?! Torstaina oltiin useamman kieltenopen voimin koululla ja pidettiin “kehityskeskustelua”, tai mietittiin, et miten kieltenopetusta vois parantaa. Suullisia kokeita yritetään alkaa toteuttaa, ja antaa enemmän mahdollisuuksia kielen tuottamiseen sen iänikuisen kieliopin tankkaamisen sijaan. Jos vaikka lapsoset uskaltaisi sitten ihan oikeasti käyttää sitä kieltä.
Samalla reissulla Mari keräsi tavaroitansa pois, ja mä jään nyt sit hyvin vähille materiaaleille siellä. Toisaalta iski kauhea innostus päästä hankkimaan materiaalia joka paikasta (eli matkoille matkoille :P), ja pääsen myös askartelee kaikkia uusia juttuja ihan ite. Videoiden ym. hankkiminen onkin sit jo oma hommansa…
Ai niin ja olenkos maininnut et saan ihan oman ryhmän. :) Musta tulee siis lukion ykkösten ryhmänohjaaja, ja nyt oon ihan fiiliksissä siitä ja ootan kauheesti et pääsen töihin niitä kaitsemaan. 14 omaa, kivaa opiskelijaa, jee!
No okei siis ei haittaa vaikka loma loppuu, mut vois samalla loppua tuo gradun murehtiminen. Ei oikeen enää jaksais se kiinnostaa, joten menee kyllä erittäin väkinäisellä kirjottamisella tää loppu. Katotaan, mitä Lea siitä sanoo (ja katotaan alkaako sen jälkeen itkettää)…
P.S. Aikaa on mennyt tässä gradun ohella myös “vähän” parisuhteiluun. Huihui. :)
Syön mansikoita ja juon kuplavettä, teen jotai älyttömän tylsää graduanalyysiä enkä meinais millään jaksaa (mut on pakko), tietokone meni rikki joten ostin uuden (vaikkei ois varaa) ja hain viimein Kuopion poliisilaitokselta uuden ajokortin Pietarissa varastetun tilalle. Elämä on laiffii.
Täällä on viinijuhlat ja ne on tosi kivat! Hirveesti keski-ikäsiä ja kaikki on ilosia. :) Ja kelit on vielä mitä parhaimmat!
Katja oli täällä ennen juhannusta ja Kaisa viime viikonloppuna. Molempien vieraiden kanssa oli yltiökivaa ja erittäin epägradumaista. Katjan kanssa ei ehditty kuin baariin tanssimaan (se oli täällä 14,5 tuntia), mut Kaisan kans koettiin sisävesiristeilyt ja muikkuravintolat ja beach volley -turnaukset ja sen semmoset. :) Kivaakivaa, kesääkesää! Eli joo, muistan lomailla!!
Huomenna työkavereiden kanssa nauttimaan ruokailusta Fransmannissa ja viinijuhlien ilmaislipusta. Ja joojoo, kirjotan kyllä ennen sitä.
Olen ollut päivittelemättä, koska kevätjuhlan jälkeen sunnuntaina lähdin Lehtimäelle, olin siellä seuraavaan sunnuntaihin ja luin siinä ohessa tenttikirjan, olin tiistaihin asti Kuopiossa pohtimassa gradujuttuja ja kirjottamassa, tiistaiaamuna ajoin Joensuuhun ja jatkoin graduvärkkäystä, keskiviikkoaamuna kävin tekemässä sen tentin johon Lehtimäellä luin ja iltapäivällä tein gradua, torstaiaamuna tapasin graduohjaajan ja sain viimein selvyyden suunnilleen kaikkeen ja oikein kunnon motivaatiopotkun, lopun päivää olin jälleen kirjastossa hommissa, perjantaiaamuna lähdin Lehtimäelle isän yrittäjyyttä juhlimaan ja tulin sieltä taas Kuopioon maanantai-iltana. Nyt on keskiviikkopäivä ja teen taas gradua.
Huh.
Eilen kirjotin kolme sivua lisää, eli kasassa on nyt jo 35 sivua. :) Tänään on tähän mennessä edistynyt oppikirjan tehtävien analysointi, eli varmaan illemmalla taas lisää sivuja.
Mutta miks aurinko paistaa! Nou! Toisaalta kivempi pyöräillä iltaisin salille. Onneks potentiaaliset kuopiolaiset terassikaverit on ulkomailla/Joensuussa/muissa menoissa. :)
Tänne ei ihan oikeasti ehdi/muista kirjottaa. Sori.
Olin kipeänä tuossa, kurkunpääntulehduksen iski, ja olin saikulla ma-ke. Harmi vaan, että torstai ja perjantai oli vapaita helatorstain takia, meni koko viikko siinä sitten. Vaikka kävin kyllä perjantaina kouluilemassa 4,5 tuntia että sain hommat ajan tasalle.
Huomenna lähdetään oppilaiden kanssa Pietariin! Yhtään en vielä tajua, että pitäis ehkä pakatakin ja stressata kaikista asioista. Liikaa liikkuvia tekijöitä, että pysyisin järjissäni jos oikeesti stressaisin. Ensinnäkin oppilaat. Miten ne muka saadaan kaikki ajoissa oikeaan paikkaan? Mitä jos ne unohtaa kaiken? Saadaan vasta huomenaamuna viisumit, ai nii paitsi mitä jos ei saadakaan? Jos MÄ unohdan passin? Jos joku sairastuu? Jos joku on typerä ja käyttäytyy ääliömäisesti ja lainvastaisesti ja joutuu reissusta kotiin? Jos ollaan liian väsyneitä ja nälkäsiä koko ajan ja kaikilla on ihan kauheeta? Jos jotain varastetaan? Jos sataa kaatamalla koko ajan.
No niin hei tosi terapeuttista ja hyvää tekevää tää tänne avautuminen. En ollu tosiaan tullu ees kunnolla ajatelleeks noita asioita ennen tätä. Tai siis kaikkee oon ajatellut kyllä, mutta alitajuisesti… Tai jotain.
Sairasloma on mahdollistanut sen, että oon saanut katsoo kaikki MM-lätkän ottelut! Jee! Oon niin kartalla. MUTTA tietenki missaan heti ainakin kaks Suomen peliä + monta muuta peliä tuon reissun takia, kyynel. Pitää käydä netissä lukemassa kaikki tarkasti aina iltamyöhällä.
Nyt kun oon tervehtynyt, on ollut ihan kamalan tylsää (no oli tylsää jo kipeänäkin), koska täällä on ollut kerrassaan täydellinen kesäkeli (niinku varmaan melkeen kaikkialla muuallakin Suomessa) enkä tiiä mitään mitä Kuopiossa vois tehdä ihanalla auringonpaisteella tai kenen kanssa! :( Olin kyllä piknikillä ja terassilla Pihlan ja Juhan ja niiden kavereiden kans perjantaina, se oli tosi kivaa. Mut Joensuussa kauniina kesäpäivänä saatto vaan vetäistä mekon päälle ja lähtee kävelee kaupungille jos ei muuta keksinyt. Nyt oon kyllä tänään ja eilen käyny keskustassa pyörällä, se on ollu aivan ihanaa, just sopiva matka. Mut mitäs siellä keskustassa sit osaa tehdä. No, mä oon joutunu shoppailee. Ostin Espritin kesämekon, kivan rannekorun ja järkyttävän halvalla (= 9 euroa /setti) alusvaatteita Sokokselta. Pelkään, että jatkoa seuraa Pietarissa…
Tilattiin Hebelle netin välityksellä ajat sitten Dodgen osia Amerikoista, ja ne on nyt Suomessa! Jee!
Oon tehny kauheesti kaikkia työjuttuja enkä jaksa niistä nyt selittää, koska ketä kiinnostaa montako koetta oon tehnyt ja tarkistanut ja montako tuntia suunnitellut sijaisille ja päläpälä. :D Mutta ONNEKSI ON KEVÄT, muuten ei tätä työmäärää jaksais! Auringosta saa niin paljon voimaa! Ja ihan kohta on kesäkuu, härreguuuuud. Niin. Tosiaan. Reissun jälkeen enää kaks viikkoa!!! Ja Iso G(radu) lähestyy uhkaavasti…
Kyllä kiinalaiset sängyt on kovia..! Nukuin silti hyvin, nyt ei ollut kelloa soimassa, ja vaikka heräilinkin jo aiemmin, vasta yheltätoista noustiin. AH.
perus aamiaismättö
Kävin eilen kyselemässä tuossa naapurissa olevasta kynsisalongista hintoja, ja ne oli paljon pienemmät kuin siellä Clothing Marketin kauneussalongissa (vaikkei ollut kallista sielläkään). Ainoo vaan, et tuossa naapurissa ei puhuta englantia…
Tässä on meidän hieno hostelliesittely! :D
* * *
Käytiin sit taas vähän Clothing Marketissa ja Villagessa. Mulle pakko-itku-myytiin hame (joka on ihan hieno!). Sitten ostin “ihan aidot” Adidas-tennarit ja jätin sinne ne vanhat ruskeat, joissa oli reikiä ja autiomaan hiekkaa. Sit ostettiin meikkiä tälle illalle yhteensä 11,50 eurolla: mä ostin huipun luomiväripaletin, Saana huulipunan ja eyelinerin. Saana osti myös melkoisen paljettipaidan (Dolce & Gabbana, tietenkin), tummansininen, jossa on iso valkoinen ankkuri ja silkkinauhalla rusetti. Siihen sit UNIQLO:sta valkoinen t-paita, joka ei kylläkään oikein istunut (no, maksoi 39 yuania). Käytiin syömässä Marketin yläkerrassa. Ja ei sit siellä muistettu tinkiä, älyttömän kalliiksi tuli.
The Village
* * *
Käytiin Wangfujing Streetillä kunhan oli otettu välikooma. Se ei ollutkaan pikkuinen snack street kojuineen, vaan iso kävelykatu, isoja tavarataloja, kalliita liikkeitä. Niin ja hirveästi ihmisiä, mm. ainakin 3 suomalaista joista yksi tuli juttelemaan. Ostin ulkomaalaisten kirjojen kaupasta sen Coelhon Alchemistin ja pelikortit jossa on kiinalaisia fraaseja joita voi opetella! Hah!
Wangfujing Street
Löydettiin se snack street -osuus vähän matkan päästä, siellä oli tarjolla KAIKKEA. Lampaan penistä ja kiveksiä, kanan sydäntä ja päätä, munuaisia, maksaa… Kalmaria ja kokonaisia käärmeitä ja rapuja tikuissa! Yksi äijä säikäytti mut ihan perseettömäksi semmoisella käärmeellä. Me ostettiin tikut joissa oli lammasta ja sit yksi tikku jossa oli silkkitoukkia! Maistettiin niitä, mut ne maistui ja tuntui paperilta, joten ei nautiskeltu koko tikullista. Sit ostettiin lättyyn käärittyä kanaa, ituja ja kevätsipulia, mutta se oli vähän kummallista sekin. Jälkkäriksi mä söin tikullisen jossa oli kuumasokeroitua kiiviä ja mansikkaa! Saanalla oli ananasta ja mansikkaa. Se oli tosi hyvää!!
yummy...
Snack Street
Silkkitoukat maistuu... not.
Nyt taas hostellilla, laittaudutaan ja lähdetään Sanlitun Bar Streetille joka on tuossa kävelymatkan päässä. TANSSIMAAN (jos jalat kestää)…!!!
Taas on kohta mennyt kuukausi ja sitten on jo huhtikuu ja johan koulutkin kohta loppuu ja Jenni saa taas vauvan ja pitää kohta tosissaan alkaa kirjoittaa gradua enkä ehdi vappuakaan viettää eikä lumetkaan sula ikinä!
Ysit palaa huomenna tetistä, joten tavallinen työrytmi pyörähtää taas käyntiin. Kunnes se taas katkeaa torstaina, kun pääsen vihdosta viimein pitkäksi pääsiäisviikonlopuksi Lehtimäelle. On ihan hirveästi hommaa: ysien valtakunnallisen englannin kokeen pitäminen ja tietty siihen harjoitteleminen, kasien projektityö joka kuvataan videolle, elämäni ekan kokonaisen lukiokurssin suunnittelu ja ysien venäjän ryhmän Pietarin matkaan valmistautuminen.
Hiukan hirvittää. Ja se lamauttaa. Ja sitten ei tapahdu mitään. Nyt päätin, että vielä tänään pitää tapahtua jotain työ-/opiskeluasioita edistävää. Siis muutakin kuin neulomista!!!
Huh, mikä päivä! Herättiin jo kasilta, pestiin toinen koneellinen pyykkiä, syötiin amerikkalaiset aamupalat ja lähdettiin. Mentiin Tiananmenille eli Taivaallisen rauhan portille. Siellä oli Mao ja Kielletty kaupunki. Saatiin sinne SUOMENKIELISET audio-oppaat, joissa oli hieno kartta SUOMEKSI! Siel oli makeita jalkavaimojuttuja ja kertomuksia Läskikeisarinnoista. Puutarha oli makee! Sit eksyttiin myös matkamuistomyymälään, josta löysin postikortteja, kirjanmerkin, viuhkan, syömäpuikot ja silmälasikotelon. Maksoi melkein 13 euroa. Saana osti hienon vieraskirjan ja postikortteja. Se mun puikkosetti on ihan paras!!
Taivaallisen rauhan portti ja Mao Zedong
Suomenkielinen audiokartta - WAU
Kielletyn kaupungin arkkitehtuuria
Kielletty kaupunki
keisarillista puutarhaa
Alkoi käydä kiertely jalkoihin, mut aateltiin vielä käydä tsekkaamassa Mao mausoleumissaan (kun kerran Lenin jäi väliin). Vaan sepä on auki vain 8-12, joten Lonely Planet erehtyi! Hyi niitä.
Taivaallisen rauhan aukiolle oli turvatarkastukset ja laukut läpivalaistiin. Itse aukio ei ollut ihmeellinen, vaikka suurihan se on. Pitää käydä uudestaan ihmettelemässä.
Taivaallisen rauhan aukio
Myös metroissa aina läpivalaistaan tavarat. Jäätiin tahallaan pois hostellipysäkillä väärästä uloskäynnistä et mennään vähän pitemmän kautta. Löydettiin ravintola, joka ei ollu ollenkaan niin hyvä kuin eilinen. Ei saatu edes vedelle laseja tai käsienpesuun kosteita liinoja! Ruoka oli kyl hyvää, mä otin taas sweet & sour -kastikkeella possua, Saana samalla kastikkeella jättikatkarapuja. Mulla oli lisäksi ananasta kastikkeessa ja parsakaalta lisukkeena, Saanalla kevätsipulia & cashewpähkinöitä ja lisukkeena riisi. Otettiin possu mukaan kun ei jaksettu kaikkea. Huono palvelu oli ja epäsiisti paikka, silti lasku 40 yuania isompi kuin edellisessä, siistissä paikassa! What? Johtunee Lama Temple -nähtävyyden läheisestä sijainnista. Sit alko tuntua ettei enää mitään hapanimelää eikä uppopaistettua.
Unohdinpa eilen mainita et äiti hätäilmoitti, että Visa Electronin tietoja on jollakin kellä ei pitäisi, joten voin enää käyttää vain Visaa. Mut onneks on toinen kortti..! Pisti silti miettii, ja nyt ehkä en enää niin helposti maksa kortilla, ennemmin nostan rahaa.
Sanlitun Yashow Clothing Market
No joo mut tänään päästiin hostellille vasta klo 17.30, joten piti oikeastaan samantien lähtee etenee, koska tarkoitus oli vielä löytää Lonely Planetin suosittelema viisikerroksinen vaatetavaratalo. Ihanaaaaaaa!! Pitkähkö kävely oli mut ei tarvinnu säätää bussilla. Siel oli kaikkea, ja myyjät sunnilleen nyki hihoista kun yritti saada asiakkaakseen. Piti tinkiä hirveästi koska lähtöhinnat oli hurjia, mut ehkä oltais onnistuttu saamaan viel halvemmalla… Saana osti mekon ja silkkihuiveja, mä ostin isomman (violetin) ja pienemmän (vihreän) laukun, viuhkoja tuliaisiksi ja sit tilasin vielä iltapuvun (kermanvärisen) ja boleron (tummanruskean)!! Nuo teetätykset maksaa kaikkineen 105 euroa, kun en tosiaan osaa oikein tinkiä. :D Toivottavasti tulee ihana!! Käyn sunnuntaina sovittaa. Nyt PUHKI. Unta palloon, huomenna hostellin vaihto.
Vihdoin täällä!!! Oli NIIN tunkkasta bussissa ja kauheen hikistä ja ahdasta, et oikein nälkä jäi sivummalle ja odotettiin vain suihkua. Meillä oli suorastaan taianomainen säkä aamulla, kun ensin hypättiin bussista pois ties missä ja sit fraasisanakirjan avulla yritettiin selviytyä perille hostellille. (Tosiaan, oltiin Pekingissä siis klo 08, joten linja-autossa meni 17 h!) Meidät neuvottiin johonkin bussiin ja seisottiin siel rinkat selässä ja haistiin pahalle. Siellä taas ystävällinen täti selitti missä pitää jädä pois (ja meille naurettiin) ja hups, löydettiin metroasema! :) Sieltä päästiin helposti oikealle asemalle ja heti ulko-ovelta näkyi opasteet hostellille. HYVÄ ME! Ekana juostiin suihkuun, ku ei heti päästy huoneeseen, ja pestiin linja-auton rapakerros pois, sit oli jo paljon parempi olo ja roudattiin kamat meidän ensuite-huoneeseen (jossa siis oli vessa ja suihku, sekä neljä kiinalaista kämppistä jotka ei puhunu meille mitään).
hostellilla oli mielenkiintoisia julisteita
Täällä on hirveästi kiinalaisia eikä juuri ollenkaan muita. Siks vaihdetaan paikkaa viikonloppuna, ei oo semmosella fiiliksellä varustettu paikka.
Hoidettiin checkaukset ja muut ja lähettiin kaupungille etsimään Suvin suosittelemaa tavarataloa josta löytäis silmälaseja. Oli järkyttävä nälkä, mut onneks löydettiin se paikka nopeasti (45 min. metroajelun päästä) ja siitä läheltä kiinalainen roast-ravintola. Mä söin sweet & sour -possua, Saana friteerattua kanaa majoneesilla + tietty riisiä. Tuntu että kaikki siellä ravintolassa tarjottavat ruoat oli friteerattua… Pikkusen tuli täysi olo.
Sit silmälasiostoksille. Se silmälasitavaratalo oli tosiaan ihan täynnä pelkkiä silmälaseja ja arskoja. Tarkoitus oli vain katsella, mutta sitten jo toisesta liikkeestä löytyi molemmille lasit! Saanalle punaiset, mulle mustat/myrkynvihreät. Ihanat! Ja kun tajuttiin et saatiin niihin voimakkuudet, hajataitot ja naarmuuntumattomat linssit ODOTTAESSA ja et tää kaikki maksoi vain 490 yuania eli 49 euroa, ei muistettu edes tinkiä! Otahan, Instru, oppia. Valitsin kehykset ja paremmat linssit, annoin omat lasit tutkittaviksi ja 20 minuutin päästä mulla oli uudet lasit päässä! Ehkä on kuitenkin onni et tää ei ole Suomessa yhtä helppoa, tulis muuten ostettua silmälaseja harva se kuukausi.
silmälasitavaratalo löytyi helposti :)
"viisaan" näköisenä uusissa laseissa
Sit lähdettiin hostellille (pomppien) pyykkäämään. Eksyttiin vähän kun tultiin asemalta värästä uloskäynnistä, mut ei se mitään, tiedettiin et ollaan lähellä mut vaan eri puolella korttelia ja nähtiinpä kauniita pikkukujia (hutongeja) ihmisineen.
hutongeissa
Hostellilla muhun iski huono olo. Katsotaan nyt, johtuuko väsymyksestä/nestehukasta, vai iskikö vatsapöpö. Toistaiseksi oon tuntenu oloni ihan hyväks, otin vajaa tunti sitten Imodiumia.
Nyt netissä. Saana tsekkailee posteja ja mä koitan sit päästä bloggaa. Facebook aukenee vain Ninja Cloak -peitesivuston kautta eikä silloinkaan kunnolla, joten en kestä jos WordPress on pääsemättömissä.
Ai niin. Porukat lupas hakea mut lentokentältä ens viikon torstaina! (APUA, ENÄÄ VIIKKO! EN HALUA OLLA VATSATAUDISSA!!!!) Eli ei tarvi stressata et joudun nukkuu VR:llä tms, heh.
* * *
On menny pari tuntia oireilusta, ehkä Imodium auttaa? Vaakatasossa ei tunnu hyvältä, istuessa & seistessä ok. Nytkin kyllä makaan eikä mitään. Väsyttää ihan pirusti.
Onnistuin bloggaa Ninja Cloakin avulla, jee! Vaikka ei kyl tullu hyvä postaus vaikka matskua ois ollu, koska pelkäsin et liiasta odottelusta johtuen se ei sit enää julkasekaan sitä. Mut julkaisi! En edes ehtinyt kirjoittaa kukonpäästä. :( Kyynel.
Voi perse, pitää vielä corsodylettää. Joo ei olokoon. Oon ihan hirveen paljon liian väsyny.
Ei oo syöty iltaruokaa, mutta jos vaikka aamupalan ostais täältä ellei sitä ilmaiseksi yöpyjät saa… Nyt on pakko nukkua. Paitsi ensin luen Tiikerin lasta, jossa käytetään liikaa liitepartikkeleita. (Tiedäthän, nämäpä voivatkin haitata lukemista! ARGH.)
Ai niin, Hannah unohti antaa kirjansa! Heini, hanki Paulo Coelhon The Alchemist!
… Lisäys. Varattiin loppuajaksi Golden Pineapple Hostellista huone, koska täällä on vain kiinalaisia kotimaanmatkaajia eikä yhtään backpacker-henkeä.
Heräsin sit keskellä yötä ja katselin kun aurinko nousee. Puoli seitsemältä alkoi rautatieradio pauhata ihan hirveän kovaa. Nyt ollaan Mongolian rajalla, sit kohta Kiina ja sit Erlianissa koko päivä ton papan kanssa! Ja väsymys tuntuu sisäelimissä…
Alkaa huolestuttaa et millon saan nukkua. En haluais ärsyyntyä tuohon pappaan koska se on niin mukava ja ystävällinen. Mut väsyneenä en ymmärrä sen erikoista venäjää. Kohta Kiinan rajalle!
* * *
Raja oli ja meni! Meidät käskettiin pihalle junasta kaikkiin tarkastuksiin. Virkailijat oli mukavia ja puhu enkkua. Papparainen on ollut ihan pihalla koko päivän ja seuraa meitä intohimoisesti. Onneksi löydettiin aika nopeasti muitakin backpackereitä joilla oli samanlaiset varausliput. Löydettiin myös linja-autoasema helposti ja sieltä vahingossa se bussifirman tyyppi! Mentiin toimistoon vaihtaa varauslipukkeet oikeiksi lipuiksi, ja ilmeisesti meidän papparainenkin sai ostettua oman lipun samaan bussiin. Nyt on vaan se ongelma, että bussi lähtee jo näin iltapäivällä (meidän piti tulla kahdeksi tänne toimistolle), joten ollaan keskellä yötä perillä Pekingissä! Ei pystytä enää varaa tälle illalle hostellia, joten katsellaan perillä sitten.
* * *
Meillä oli tosiaan pari tuntia aikaa ja päätettiin käydä syömässä oikeassa kiinalaisessa paikassa. Fraasisanakirjan avulla saatiin ruokaa ja rispektiä. Ja tarjoilimies opetteli sanomaan “riisi” englanniksi. Tilattiin jotain kanaa iso annos ja saatiin soppaa, jossa oli paloiteltuna kokonainen kukonpoika neljällä jalalla. Pää ja heltat ja kaikki! Sit lähettiin metsästää nettikahvilaa, joka löyty muutaman sanakirjakyselyn jälkeen. Aikaa ei ollut paljon kun oltiin ensin harhailtu pitkään. Siellä oli valtavasti koneita kahdessa kerroksessa ja isoilla näytöillä, mut netti oli hirmu hidas EIKÄ FACEBOOKIIN PÄÄSSYT OLLENKAAN!! Damn you, kommunismi.
Rajalla muuten soi jotain ihme kansallismusiikkia, mahtipontista, tyyliin Suuri ja mahtava Neuvostoliitto. :) Hihihi.
Ostin 0,6 Cokiksen joka oli menny vanhaks heinäkuussa ja Toffifeeta. Nam. Kelpaa kölliä sleeping busissa kohta.
* * *
Ah, sain nukuttua! Ollaan sleeping busissa eikä sitä papparaista oo täällä. Sen sijaan on paikallisia, mongoleja, pari belgialaista ja kolme ranskaa puhuvaa. Luettiin Kiinan internetasioista, eikä englanninkieliseen Wikipediaankaan pääse ollenkaan! Järkkyä. Voi olla siis ettei käy päinsä Facebookin käyttö vaikka yritettäis miten päin. Vkontakte toimii kyllä! Joten saan hoitaa puutarhaa silti. :) Blogista en tiiä… Kääk. Toivottavasti se ees toimii tai muuten en ala.
makuupaikka bussissa
Täällä bensa on 97, 93 ja 90.
Pysähdyttiin jossain ruokalassa. Ulkona on jo pimeää vaikka kello on vajaa 20. “Vähän” jännittää miten käy suomalaisten klo 02 Pekingissä ilman hostellivarausta. Minne ja miten ja millä? Pitää nukkua lisää että yöllä on ajatus kirkas ja hermot notkeat. Mä ainaki oon ihan hermona mut en oikein tiiä miten purkaisin sen. Univaurioinen hermoraunioisuus tarttuu. VALOT SAMMU!
Tänä aamuna käytiin luostarissa missä oli buddhalaisia munkkeja jotka otti kuvia ja puhu puhelimeen. Rentoa meininkiä. Miten ne tarkenee semmosessa tuulessa?
Luostarin muuri
Menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden Buddhat
"Kiitos avustuksesta." (annoin 10 tugrugia eli en suunnilleen mitään)
Siellä oli muitakin turisteja ja paikallisia, koska siellä oli vierailulla joku kuuluisa munkki Intiasta joka piti lukuhetken siellä. Eka kierreltiin temppeleitä ja kaikkia ihme huoneita kun munkit järjesteli asioita ja kaato maitoa. Oli hienoja, mut opas ei tienny mitään joten ei saanu paljoa irti. Oli niin kylmä ettei jaksanu. Oli suveniireja (rumia ja kalliita) ja koiranpentuja (ihania ja söpöjä). Sit ajettiin tosi pitkään ja pysähdyttiin johonkin kahvilaan syömään ihanaa guljashia. Ja saatiin pestä kädet!
Intialainen julkkismunkki
Nyt UB:ssa! Ei saada pestä pyykkiä mut käytiin jo suihkussa, ah. :) <3
* * *
Nettiinkään ei valitettavasti vielä päässyt, mut huomenna on koko päivä aikaa kun juna rajalle lähtee vasta klo 20. Saatiin Bobilta liput junaan ja bussiin, se onkin sit jännä nähdä miten paljon aikaa on vaihtaa ja löydetäänkö bussi helposti. Mut liput on taas hienot ja monisivuiset, ja leimojakin löytyy!
Huomenna pitää muistaa safetysta rahat ja kortit ja passi. Sitä viimestäkin viisumia tarvitaan jo tiistaina! Toivottavasti raja on ok, onneksi ylitetään se junalla eikä bussilla.
Sain ladata kameran akun ja vaihdoin äsken muistikortinkin, nyt on parituhatta kuvaa ja videoo erillisellä pikkuisella kortilla joka pitäis säilyä Suomeen. Huhhuh.
Ai niin ja nää oli muute hukannu meidän rinkat!! Etittiin storage roomit guest housesta ja sen ulkopuolelta, ja just ku rupes oikeesti menee hermo, Bob löysi ne jostain yläkerran toimistosta. Kaikista mielenkiintosinta on ehkä se, et mun käsilaukku joka oli köytetty hyvin rinkkaan löyty ihan eri paikasta, siitä vierashuoneesta mihin oltiin rinkat jätetty. *ittu mitä touhua. Taidettiin näyttää melko vihasilta, mut oltiin toki just kuultu ettei voidakaan pyykätä, oltiin likasia ja väsyneitä ja nälkäsiä ja vessahätäsiä. Ja joka paikka viel kuhisee ihmisiä taas! Mietittiin et Pekingissä vois jossai vaihees ottaa twin roomin, sais vähän rauhaa ja tilaa omille ajatuksillekin.
löytyhän ne tavarat
Ei oikein kunnolla hyvästelty Paskaa. Mut meidän kai pitää polttaa sille jotain kuvia tourilta.
Olin minäkin sitten naapurijurtassa pelaamassa korttia, kun joku Jay Kayn näkönen tyyppi halus jakaa kasan korttejaan valepaskassa. Oli ihan kivoja poikia, oli juoneet vodkapullon, tai ainaki se Jay Kay… Ja säännöt oli erit ku Suomen versiossa…
On siis jurttia, joissa ei tarvitse kamiinaa, ja jurttia, joissa tarvitsee. Minä pidän enemmän niistä joissa ei tarvitse. Tuo tuli sammui yhdeltä, vaikka siellä oli semmonen pölkky joka rupes sit savuttaa ihan hirveesti. Saana alko lämmittää ja tunki pesän täyteen puita ettei tarvis lisäillä enää myöhemmin. Oltiin sit saunassa tunti-pari. Ja oon ollu oikeasti kylmemmissä saunoissakin. Neljältä Hannah lisäsi puita (muttei liikaa!) ja seiskalta se oli taas sammunut kun perheen emäntä tuli tekee tulen. Eilinen jurtta oli PALJON kivempi!
* * *
…Ja Suomen hevoset on paljon kivempia!!! Oli varmaan elämäni hirvein kohtaaminen elukan kanssa. Ratsastettiin mongolialaisilla ties miten koulutetuilla hevosilla joilla oli ripuli ja keuhkotauti ja pölyä nenässä. Hannahin hevonen löntysti perässä, Saanan hevosta piti hinata koko matkan (paitsi ravasi se lopussa), ja Saanaa ärsytti koska ei se mitään köyttä ois kaivannut. Perseeseen koski, hevoset korskui ja oli vauhkoja ja melkee pukitti ja potki. Pelotti hirveästi, mut yritin olla itsevarma ettei hevonen huomaa. Kamelit on siitä parempia kun ne on tyhmiä. Mun hevonen keksi pysähtyä välillä, mut joskus sain sen jopa itse liikkeelle sillä samalla TS-HUU-jutulla, ja ohjeilla. Välillä se opas tuli piiskaamaan mun hevosta, ja kuinka kivalta musta sit tuntu sen selässä kun se lähti yhtäkkiä poukkoilee ja juoksee kun ärsyyntyi. Halusin pois sen selästä ja tulinkin kun se tuli aivan hulluksi. Se opas ei hallinnu omaakaan hevostaan ja vaan piiskas niitä kaikkia, joten ei herättäny paljon luottamusta. Ja sen hevonen piereskeli ja pasko löysää koko ajan, ihmekään vaikka käyttäytyy noin ku on huono olo. Melkein osui mun kengälle.
Yritin (siinä ku laskeuduin selästä) selittää oppaalle etten halua enää selkään vaan voin taluttaa sitä, mut se vaan meinas et selkään uudestaan ja hän taluttaa oman hevosensa selästä. En oo hetkeen pelännyt niin paljon, se oli aivan hallitsemattomissa ja mä taas olin shokissa ja vaan itkin sen selässä. Eikä meinattu millään päästä perille…. Huhhhhuhhhuhhhhh, miten hirveää.
Perillä ei sit ollu oikein mitään mihin purkaa aggressiot, joten vieläkin on aika kauhea olo ja tärisyttää. No kohta jatketaan matkaa. Syötiin kasviskeittoa lihalla ja hedelmäsalattia, vaikkei ollut nälkä niin oli hyvää. Nyt meen huutaa ja juoksee koska pian lähdetään (meinasin jo sanoa rumasti lapsille jotka tuli kinuu lisää karkkia ku olin eka antanu niille suklaarusinat).
* * *
On nyt ajettu taas pitkästi ja ollaan jossain kolmen suurvallan muistomerkki-systeemillä. Kohta ollaan luostarilla, pitäisköhän vaihtaa jotain siveellisempää päälle?
Kolmen suurvallan muistomerkki
Mongolia Tshingis Khanin suurvallan aikana (keltaisella; nykyinen Mongolia sinisellä)
* * *
Nyt ollaan luostarin tursmimajoituksessa. Huomenna vasta luostari. Viimeinen ilta tänään, huomenna SUIHKU ja PYYKINPESU ja CORSODYL ja SÄNKY ILMAN MAKUUPUSSIA! Tää jurtta on epäilyttävä, on kamiina muittei piippua, omituiset seinät ja näin. Mut on tyynyt ja valo!!
pieni hätä & iso hätä
…Eli ei olekaan valoa aikaisemman ukkosen takia. Mutta on mongolialainen kurkkulaulaja tyttärineen!
Saatiin ihanaa iltaruokaa: oikeaa spagettia ja huippua kastiketta (tietenkin lampaalla) ILMAN perunaa, ja sen sijaan siinä oli herkkusieniä ja ja herneitä ja tomaattia! Nam! En taaskaan jaksanut syödä kaikkea. NYT KONSERTTIIN! (5000 tugrugia)
Partisaanivalssi, Uralin pihlaja, Jo joutui armas aika… Joko kohta ois kurkkulaulua? Se mies on myöhässä.
* * *
Oli kurkkulaulua! Tosi hieno minikonsertti. Se soitti hevosenpääsoitinta ja harppua ja jotain muuta viulujuttua ja huilua. Sit sillä oli mukana 11-vuotias tyttärensä (tai siis jonkun kaverin tytär se tais olla) tekemässä akrobatiaa! Laulut oli hienoja ja laulua (siis sitä kurkkuversiota) tuli palleasta, kurkusta, kieleltä ja nenästä, huisia! Laulut kertoi Gobista ja kameleista, Tshingis-kaanista ja rukouksista sille ja vuorille. Hannah on taivaissa ja osti sen levyn! :) Lainasin 10 000 siihen…
mongolialainen kurkkulaulaja ja hevosenpääsoitin
Sit yks mongolialainen tyttö kysyi multa et olenko mä mongolialainen, kun kuulemma näytän sivusta siltä! :O Siel oli muute 10 ihmistä. Hyvä, me turistit.
Nukuttiin lämpisesti jurtassa eikä tarvittu edes kamiinaa! Erikoista. Makuupussi saatiin toimimaan. Ennen nukahtamista ulkoa kuului joka suunnalta BÄÄÄ, ja myöhemmin jotkut kaksi paimenkoiraa otti mittaa toisistaan murisemalla. Miten öisin pihalla voi olla niin kylmä ja jurtassa niin lämmin?
Syötiin mahtiaamupala ja lähdettiin ajamaan. Lisää BSB:tä, As Long As You Love Me:n sanojen kirjoitusta Paskalle ja koomausta. Pysähdyttiin kauppaan kylässä ja ostettiin vessapaperia + karkkia. Välillä satoi hirveästi mutta ei onneksi enää. Lounasaika. :)
lounasta
***
Saatiin mongolialaisia paistettuja nuudeleita, lammasta ja vihanneksia. Perunaa on kaikessa, se on kuin porkkanaa näille.
Ajettiin ja ajettiin ja *ittu ajettiin. Tultiin johonkin kansallispuistoon ja pysähdyttiin “Forever Elbow’n” kohdalle ottamaan kuvia: joki kiemurteli kyynärpään muodossa.
Paska ja kyynärpää
Eteneminen oli hidasta, koska joka paikassa oli laavakiviä ja eri polkuja, välillä eksyttiin ja palattiin takaisin. Ja välillä Hannah huusi “STOP!” kun se näki maassa linnunsulan tai jotain muuta ja kävi juoksemassa ne autoon. Kerran se huusi “Head! I saw a head! Please stop the car!” ja me oltiin et mitähän ihmettä se nyt on tänne raahaamassa, sit se tulikin jonkun hatun kanssa. Öö? Käännöserhe, kenties. Hassu tyttö!
Sit päästiin viimein vesiputoukselle joka oli meiän 7 tunnin ajomatkan kohde. 28 metriä, Mongolian suurin. Saatiin mm. hienoja hyppykuvia. Vesiputouksen lähellä asuu paimentolaisperhe jonka luona nyt ollaan. Käytiin niiden jurtassa, siellä oli jo 4 brittipoikaa, tyttö USAsta ja poika Kanadasta juomassa teetä. Istuttiin toiselle sohvalle ja katsottiin kun tytöt sekoitti tamman maitoa, jota me sit maistettiinkin. Oli hapanta. Sit syötiin “kermaa” joka tulee siitä maidosta kun sitä lämmitetään yön yli. Vähän kuin pannukakkua ilman sokeria ja muutakaan. Nyt omassa jurtassa, ja täällä on kamiina! Jee! TOSI nättiä, taas. Mut ei oo kamelin voittanutta.
vesi putosi
näkymää yöpaikalta nro 2
Syötiin jotain ihmeellistä päivällistä. Saana meinaa tulla kipeeks. Nuudelit oli värittömiä ja niitä oli liikaa. Lisukkeena sitä samaa, pottua, lammasta ja vihanneksia. Lampaat tuli kuseskelemaan meidän jurtan juurelle. Ne määkyy ja kuulostaa pikkulapsilta. Ekaa kertaa ei ollut tarpeeks kenttää tms. tekstarin lähettämiseen. Meillä on tuplavessa! Kirjoitin Paskalle BSB:n laulunsanoja. Mut taisin jo kertoa siitä.
spagetti oli väritöntä ja kasvot ilmeettömiä
Nähtiin tänään heinäsirkkojen parittelua! Täällä on älyttömästi ihan valtavia heinäsirkkoja ja miehet on pienempiä ja vihreitä. Ne hyppii paljon ja lentää.
Meidän aineenvaihdunta tuntuu toimivan koko ajan paremmin. Luonto on vessamme, mongolialaiset kuseksii tosi vapaasti ihan joka paikkaan.
Hups, lämmitin vähän saunaa.
Hannah pelaa lentopalloa tai harrastaa soidinmenoja brittipoikien kanssa. “Joo, meen heti ruoan jälkeen nukkuu!” Nii vissiin, se huomas kyllä heti miten hyvännäköset naapurit meillä on.
Tuo perheenäiti on raskaana ja Saana miettii kaikenlaista tuohon raskauteen liittyvää.
Kohta vois mennä nukkuu. Hannah on naapurijurtassa.
Meillä on turistiopas jonka nimi on Paska!!!!! Ohitellaan minibussilla Mongolian upeita maisemia ja kuunnellaan Backstreet Boysia!! Siis tää on Mongoliaa. Lehmät ja Bäkkärit.
Saana & Paska, taustalla soi BSB
perus-Mongoliaa
Tie on hyvä, mut asfaltti loppuu kohta. Pidettiin jo eka vessatauko, eli mentiin hiekkakasan taakse kyykkypissalle. Nyt alko jytyytys (ja sen huomaa käsialastakin). Paljon pikkuteitä vierekkäin, en tiiä millä logiikalla kuski valitsee reitin. Lehmät märehtii keskellä tietä. Musiikki vaihtu mong. kansanmusiikkiin.
***
Väsymyskin viimein iski. Kello on yksi ja meillä pitäisi kohta olla ruokatauko. Alkaakin jo olla aika nälkä, ja vessahätä myöskin. Ollaan torkuttu kaikki täällä, niin paitsi kuski.
***
Syötiin! Ajettiin tieltä pois, miehet laittoi meille viltin ja istuskeltiin ja juotiin teetä kun ne kuori perunoita ja porkkanoita. Saatiin isot kulholliset riisiperunakeittoa, lähti nälkä..! Luulin et saadaan vaan jotain pikkuevästä mut meidät taidetaan ruokkia ihan kunnolla.
Hannah juo jotain ihmeellistä jogurttijuomaa joka on oikeasti maitoa, vettä ja sokeria.
***
16:00 – GOBI! On hiekkaa. Pissasin autiomaahan (miksköhän mulla on täällä näin paljon juttua tästä aiheesta…??). Ihan mieletöntä!
tuolla kaukana on minikeidas
***
Rakas päiväkirja, tänään ratsastin kamelilla. Tultiin tänne puoliaavikolle paimentolaisperheen hoiviin, täällä on heppoja ja vasikoita. Lapset juoksentelee pihalla, poseeraa kameralle ja ottaa kädestä kiinni johdattaakseen eri paikkoihin.Vähän aikaa saatiin levätä turistijurtassa (ei varmaan kauheen realistinen), ja sitten Paska tuli ilmoittamaan että kamelit on valmiina! Ja siellä niitä seisoi useampi toisella puolella pihaa!
jurtta ulkoa
jurtta sisältä
pikkutytöt
KAMELEITA!
Ne on isoja ja karvasia ja haisee, mut siihen tottuu nopeasti. Ne on vähän kuin poroja jos kattoo läheltä jotain kohtaa (paitsi kyttyrää). Niillä on valtavat silmät ja pitkät ripset. Köysi oli sidottu tikkuun, joka oli tungettu niiden nenästä läpi! Selvästi sattui kun niitä veti siitä köydestä, onneks en ite joutunut. Selkään kiipeäminen oli vaikeaa mut ratsastaminen yllättävän helppoa. Lähettiin niiden kamelien omistajan kans neljästään silleen jonossa (ja välillä vierekkäin) et aina jollakin oli toisen kamelin köysi. Mun kameli söi jotain puskia ja piereskeli lujaa kävellessään. Mutta se oli hyvä poika kun ei heittänyt selästä. Vaikka siitä kyttyröiden välistä oiskin aika hankala pudota.
Kyytiin vaan!
Ratsastettiin ekalle kunnon dyynille asti, se oli mahtavaa, oikeasti tuntu jo siltä että on Gobissa. Aurinko paisto, joten oli tosi kuuma mut tuuli oli kamalan kylmä. Kohta aurinko laskee, joten tulee varmaan pirun kylmä yö. Hypittiin dyynillä ja otettiin paljon kuvia, se meidän kamelinkesyttäjä nauro meille. Hannah oli aivan onnessaan! Kengät oli täynnä hiekkaa, ja kun juostiin dyyniä alas, täytty lahkeetkin hiekasta.
kamelikulkue matkaa dyynille
otettiin kuvia
Sit taas kamelin selkään ja tällä kertaa itse ohjastettiin! Ukko huusi että TSHUU, TSHUU ja kamelit lähti juoksemaan! Se otti voimille mut oli iha mielettömän hauskaa! Välillä ne hidasteli ja sillon huudettiin tshuuta itekin, vaan piiskaaminen jäi vähemmälle. Oli tosi ihanaa!! Symppiksiä elikoita, kärsivällisiä ja rauhallisia ja ne pissi ja kakki paljon vaikkei juonu yhtään! :) AH mikä kokemus.
Meillä on kohta ruoka tuolla toisessa jurtassa, jännä nähdä mitä saadaan. Paikalliset on niin mukavia!
***
Ruokana oli pastaa, lammasta ja tuoreita vihanneksia. Nami. Poistin videoita kamerasta, taas mahtuu kuvia. Pekingiin pitää vaihtaa uusi kortti.
alkaa olla yö
illalla oli kylmä
Saanan makuupussi olikin rikki. :( Jospa Paska saisi sen korjattua. Kello on 21 ja nukuttaa ihan hirveästi jo. Huomenna uus pitkä mutta kokemusrikas ajomatka.
Saavuttiin tänään tänne Mongolian pääkaupunkiin! Kello on sittenkin tunnin vähemmän kuin Irkutskissa! Tämä järkyttävä totuus selvisi kun saavuttiin guest houseen (eli majataloon), Golden Gobiin, jonne meidät “kaapattin” rautatieasemalta. Täällä puhutaan hyvin englantia. Vieraita on aika paljon, mut täällä on tosi viihtyisää ja suihkut ja vessat on IHANAT.
Golden Gobi sulautuu maisemaan
Puita ei ole. Kaupunki on kiva. Väsyttää. Vielä ei pääse mihinkään kun kello on vaille kahdeksan, mut sit rahoja vaihtaa jne.
Täällä on suomalainen pariskunta, jotka kertoi että junat Pekingiin on buukattu syyskuun puoleenväliin asti, ja et Trans-Mongolian junien tyhjät paikat tulee tietoon päivää ennen. Ne menee paikallisjunalla rajalle ja siitä bussilla Pekingiin. Jännitystä elämään!
Katottiin jo trekkejä, jos sattuis huomenna lähtee yks ihana neljän päivän kierros joka sisältää autiomaata, kamelilla ratsastusta, vesiputouksen ym. kaikenlaista.
Nyt koomaamme.
***
Koomasimme pari tuntia, nyt helpottaa. Kirjotettiin postikortit jo ja saatiin guest housen kautta hoidettua liput Ulan Bator – Erlian – Peking, alkuosa junalla ja rajan jälkeen bussilla, jossa voi nukkua. Lähdetään ensi maanantaina, ollaan perillä keskiviikkoaamuna. Maksettiin jo lipuista 114 740 tugrugia molemmat, joten sinne meni touria varten otetut rahat. Automaatille, taas…
Nyt yritetään järjestää touria neljäksi päiväksi läntiseen Mongoliaan. Porukkaa vaan on niin paljon et kestää… Hintaneuvottelut käynnissä..! :P
***
$186 jos lähtee kolme; $156 jos viisi. 136,21 € – kolme hlöä; 269 000 tugrugia.
***
Syötiin kiinalaisessa ravintolassa, AH. Vedettiin molemmat omat neljän hengen annokset kanaa ja riisiä. Järkyttävän maukasta.
ruokaa riitti seuraavallekin päivälle
***
No niin, raskas päivä takana! Saatiin sovittua reissu, mukaan lähtee saksalainen Hannah UB Guest Housesta. Oli aika reteetä mennä nostaa 290 000 tugrugia automaatista!
UB:n State Department Store. Täältä saa kaiken, mitä tarvitsee, ja paljon muutakin.
Sit käytiin shoppailemassa. Ostin kameleita! Kaks avaimenperässä ja yhden pehmoversiona Vertille. Lisäks molemmat ostettiin villasukat, mä jakinvillasta ja Saana kamelinkarvasta, joissa sitten tarkenee nukkua seuraavat kolme yötä jurtassa ja paikallisten kotona. On meinaan kylmät yöt..!
Yöllä oli KYLMÄ. Miten niin Mongoliassa on pirun kuuma elokuussa?! Ollaan vielä Venäjän puolella (on aamu, klo 9) ja täällä ei paista aurinko. On vuoria ja kukkuloita ja puolikuivaa aroa. Nälkiintyneitä minilehmiä ja hökkelikyliä. Tosi erilaista jo, ei koivuja ollenkaan. Ikkunasta vetää kovasti, mutta ei viittis pitää rullaverhoa alhaallakaan.
suttuista ikkunakuvaa - Venäjän puolella vielä
Ostin eilen pienestä kenkäkaupasta tapotshkit! :) Pehmeät ja siniset ja kudotut ja kukkaiset. Ne maksoi 270 ruplaa, mutta koska nostin vaaleansinisen arvontalapun alennuskoneesta, sain 5 % alennuksen, eli maksoin vain 256 ruplaa (n. 5,70 €)!
tapotshkit <3
Näin ehkä kaksi kettua! Ne oli vähän kuin pieniä koiria isoilla pystykorvilla.
Juna joutuu välillä hiljentämään ja tööttäilemään, koska kiskoilla on lehmiä. Ne sitten kiltisti siirtyy. Nähdään myös lampaita ja kanoja, niin ja pikkulapsia. Ja nyt mies ratsasti hepalla pikkutietä! Tätä näkyä mä olen odottanut (koska se Lonely Planetissa luvattiin).
***
Istutaan kolmatta tuntia Naushkissa. Täällä menee aikaa. Saana nukkuu, mä voisin mennä käymään ulkona mut siellä on se sama tyyppi joka oli Irkutskissa hostellissa yhden yön, semmonen enkkumaasta kotoisin oleva ja yksistään matkustava mies. (Myöhemmin selvis että se olikin hollantilainen.) Se oli jotenkin niin nihkeä ettei huvita tavata sitä enää.
Naushkissa oli aikaa hengata.
Rajamuodollisuudet jännittää, mutta niihin taitaa olla vielä aikaa…
***
Naushkissa EDELLEEN. Viiden tunnin odotus päättyy kohta, rajamuodollisuudet on meneillään. Saatiin kämppikset, venäläinen vanhempi pariskunta. Rajatyypit ja vaunuemännät varsinkin on yllättävän kielitaitoisia. Nyt täällä on miljoona kärpästä ja kuuma.
Klo 19:04 ja ollaan Mongoliassa, päivää vaan. Täällä on niin kaunista luontoa. Nyt raja-asema, jännää!
***
Mongolialaiset lehmät on vähän lihavampia! Täytettiin Mongolian tulliselvitys ja Arrival card, tosi jännää! Kohta lisää leimoja!
On paperisotaa ja KUUMA. Täytettiin hengityssuojaisille virkailijoille terveydentilan selvitys, huhhuh! Nyt ollaan СУХБААТАРissa eli Sükhebaatorissa. Matkalla tänne nähtiin jo ekat jurtat. Semmoisessako päästäisiin nukkumaan tällä viikolla?
Mongoliaa: jurtta, elukoita ja luontoa
Rahanvaihto
Ger to Ger + muut tourit
Junaliput Mongolia – Peking!
Majoitus
Internet :)
Mongolia on jo nyt yllättänyt positiivisesti!! Mut miks me ei liikuta? Jes, tää lähti käyntiin! JA NYT LIIKUTAAN! Ei muuten, mutta on hirveä vessahätä. Pysähdysten aikana nimittäin vessat on lukossa, ja me on oltu pysähdyksissä suunnilleen edelliset 8½ h.
***
Olipa kivaa käydä vessassa. Kello on jo yli 23 ja aletaan käydä nukkuu. Myrkytin “vähän” hyttysiä. Oli tujua tavaraa… Nukutaan ovi auki.
Huomenna herätys 5:30, juna on perillä klo 6 jälkeen.
Piereskellään. Nyt voi, kun ei ole enää seuraa. Naushki – Sükhebaator -välillä oli se pariskunta. Silloin ei voinut piereskellä JA vessan ovi oli lukossa.
Vietiin rinkat säilöön ja hyvästeltiin hostelli. Sinne tuli kummallisia saksalaisia jotka odotti vaan et lähdetään. Ostettiin annospuuroja ja muuta ihanaa evästä. Kirjoitettiin vieraskirjaan venäjäksi, Saanakin kirjoitti oman nimensä. ;) Sit lähetettiin postikortteja, muttei saatu itse nuoleskella postimerkkejä, höh.
Ai niin ja ajeltiin 80:llä ympäri kyliä vähän vahingossa. Mutta meillähän on tuota aikaa.
Lakkasi satamasta. Hyvä, koska mulla on edelleen kengässä reikä. Laitettiin siihen jo ensiapupaikkaus eli neljä kerrosta ilmastointiteippiä.
Ja on kaupustelijoita. Täällä jotai kirjaa kauppaavat, lauantaina ku oltiin puistossa meille kaupattiin kristinuskoa ja kosmetiikkaa.
Lauloin juuri rautatieradio-potpurin. Nyt bliniä.
***
The London Pub, same day
NOOOOOOUUUU!!!! Espeniä ei löydy Facebookista… :( Tänne tuli hirveä ukkonen, mutta onneksi siirryttiin puistonpenkiltä London Pubiin. Täällä juodaan vodkaa ja syödään valkosipulileipäpaloja juustolla ja panna cottaa.
hyvät oli tarjoilut London Pubissa
Käytiin myös hyppimässä Leninin kans. Tuli hyviä kuvia!
Virallinen hyppykuva. Huomatkaa myös taustalla Lenin.
Denis oli kirjoittanut Facebookiin! JA SE ON KOLMENKYMMENEN! Kuinka se oikein jakso meitä katella, käyttäydyttiin kuin pikkulikat…
Oon muuten ottanut lähes tuhat kuvaa. Ja oon Saanalle enää n. 23 euroa velkaa.
Leikittiin London Pubissa ulkomaalaisia ja puhuttiin vain englantia. Hihihi. Vähän niin kuin hostelleissakin, “spas… thank you!”.
***
Nyt ollaan jo junassa! Hyvä me! Ei oo muita vaunussa, tai siis kupeessa. Pakolliset viestit kotiin lähti jo. Saana metsästää kärpäsiä ja laulaa metsästyslaulua (Dido: Hunter). Ja se teki myös hienon grande plién käyttäen kahta sänkyä apunaan. Sängyt on kovia.
Kärpästenmetsästäjä
Kirjoitinkos jo, että Slummien miljonääri oli tosi hyvä? Oli.
Oltiin tänään Baikalilla, Listvjankassa. Melkoinen turistirysä ja sääksi osui paska. Ei päästy Bolshie koty -kylään (tai ois päästy mut ei sieltä pois) joten mentiin vaan Baikal-risteilylle. Sit siellä alkoi sataa kun oltiin siinä laivassa. Ja oli muuten kylmä. Huomasin et kengässä on reikä ja sukat tietenkin kastui.
Baikal oli puhdas, nätti ja sininen. Hienoja taloja ja “hienoja” taloja. Ei saatu kävellä sinne Bolshie koty -kylään, koska meillä ei ollut vuoren pinnassa pysyviä kenkiä. Paljon lasinsiruja rannassa, kylmä ja v*tutus = ei uitu.
Baikalista näkyi läpi
Juotiin teetä ja syötiin jäätelöt ja plovia (eli risottoa). Rahaa ei ollut paljon. Ai niin ja marsussa… eiku tramissa matkalla linja-autoasemalle tavattiin eka suomalainen! Joku nimetön nuori mies joka oli kans menossa Listvjankaan. Se oli kiva. Oltiin vain matka samassa seurassa, sillä oli siellä pari kaveria Säkylästä jotka oli menny edeltä.
Takasin lähdettiin 18:40 bussilla. Jutut meni taas Norjaan. Me ollaan kauheita tai norjalaiset niin ihania.
Hostellissa on taas vaihtunut porukka. Tänne tuli ranskalaisia ja ehkä britti. Eli ei hirveästi omaa rauhaa. Huomenna lähdetään jo täältä ja Venäjältä! Pitää käydä postissa ja kaupassa ja netissä ja Leninin patsaalla ja ehkä vielä jossain. Vaikka tänään vannottiin ettei enää ikinä suunnitella mitään.
Ai niin ja Norjan lisäksi meitä piristi Unhappy Hippo, joka löytyi mun laukusta. Se oli vähän kärsinyt Happy Hippo, joita Saana niin kovasti himoitsee.
Unhappy Hippo
Syötiin myös melkein kaksi omul-kalaa. Se oli meidän extreme nro 3. Tien ylitys oli nro 2.
Savustetut omulit
Tuosta ylitettiin tie. Autot meni lujaa.
Nähtiin Ankka ja Vesinokkaeläin, mutta ei Baikalin norppia. (Joo meillä on oma kieli sillee et voidaan puhua kaikesta ja kaikista niin ettei ulkomaankieliset ymmärrä.) Ankka eli italjanka eli Romina junasta oli ILAHTUNUT nähdessään meidät ja huiskutteli ja huusi. Tämä toinen sitten hymyili hämillisesti ja kertoi taas jonkun huonon vitsin, tällä kertaa paikallisesta ravintolatarjonnasta. Ja me luultiin et ne skippaa Irkutskin.
Huomenna tosiaan nettin tsekkaamaan, pääsenkö mitenkään kotiin 10. syyskuuta.
Heräsin aamulla vajaan viiden tunnin unien jälkeen kun ovikello soi. Meinas vähän ottaa pattiin. Menin avaa oven ja siellä oli mukavan oloinen saksalainen poika, joka ei ollut varannut etukäteen petiä. No eihän sitä enää unta saanut. Kun Masha tuli respailemaan, poika sai yöpaikan, me meidän passit tallelokerosta ja pyykit pesukoneeseen!! Sit lähettiin ostaa lippuja Ulan Batoriin ja saatiinkin ne aika helposti kunhan meidät eka neuvottiin toiseen kerrokseen. Alle 100 e/lippu. (Myöhemmin selvisi et ne oli 80 e.)
Ai niin. Aamulla tosiaan kaikki oli lähteny paitsi ne meksikaani ja romanialainen. Höh. Mut tänne tuli tänään viel espanjalainen tai joku pariskunta.
hostellin kiva keittiö
Päästiin viimein nettiin! Puoli tuntia 50 rub, oltiin tunti. Luin posteja (joita oli tullu 56), feisbuukkasin ja kastelin kukkia ja BLOGGASIN, ah.
Nyt väsyttää pirusti, mentiin puol viideltä nukkuu. Kihitettiin norjalaisjuttuja Kirovin aukiolla istuskellessa, ostettiin Hippoja ja käytiin kattoo ikuinen tuli ja kirkkoja. Siellä oli ainakin 5 hääparia seurueineen. Ja sillalla paljon lukkoja. NIIN KAUNISTA.
hääseurue valmistautuu avioliiton lukitukseen
Aleksandr & Aleksandra - yhdessä ikuisesti
Ai niin ja löydettiin Saanalle ihana bikini ja mulle mp3-levy: Zemfira, Bratja Grimm, Mumij-Troll ja Umaturman!
Central bus station
Listvjanka
Tram 1 & 2
70 / 100 rub
till 21
-> huomista varten nämä siis.
Nyt alkoi sataa! Nouuu. No ei me oikein meinattukaan mennä enää mihinkään, paitsi ehkä keittiöön syömään keittämiämme pelmenejä.
***
Jaaha ja kotoa soitellaan. Aattelin että jos bloggaan niin eikö se jo osoita et oon ok?
Tänne tuli taas uusia, jälleen mielenkiintoinen pariskunta: mies Skotlannista ja nainen Etelä-Koreasta. (Niin siis täällä olleet jenkkimies ja Peru-nainen oli myös pari.) Naisen puhetta on vaikea ymmärtää ku /l/ ja /r/ menee sekaisin, mut on saatu paljon hyödyllistä tietoa Mongoliasta koska ne on tulossa sieltä päin. Esim. et on hyvä olla karkkeja mukana lahjontaa ym. varten ettei tarvi rahaa antaa. Ja et rajalla paikalliset saattaa käydä oudoiks kun yrittää kuljettaa tavaraa tullaamatta, ne saattaa yrittää tunkea omiaan meidän tavaroiden kans samoihin paikkoihin.
Mut muuten, syötiin pelmenejä ketsupilla kun keitettiin ne eka ITSE ja nukuttiin 2 h päikkärit. Nii ja ne espanjaa puhuvat on Chilestä.
Me ollaan yhdeksän tunnin päästä perillä, outoa! Olhonin saarelle kuulemma kestää 7 h Irkutskista… Voi ku meillä ois vaan AIKAA.
Viime yönä ei taas saatu unta ku nukuttiin päivällä, ni käytiin sit käppäilemässä Krasnojarskissa. Sit meillä oli vielä Yöllinen Keskustelu sieltä lähdettyä. Kyllä nukkumaankin mentiin, mut heräsin yöllä ku oli niin kylmä et piti ihan kaivaa huopa päälle. Ja näin unta et ulkona maisema oli muuttunu lumihuippuisiksi vuoriksi.
***
Nyt on maisemaan tullut vuoretkin, mut vasta horisonttiin eikä lunta näy missään. Irkutskin aikaa kello on 14 ja otin torkut. Eikö ois fiksua ladata nyt kännykkä?
Vaikka on surullista hylätä oma pesä yläsängyssä, sitä jo kaipaa oikeaa patjaa.
Tuo Margarita-mummo menee Habarovskiin (n. 800 km ennen Vladivostokia). Se sanoi, et meidän puhe on hiljaista ja nättiä. Sano, että kuulostetaan linnuilta. Sit hetken päästä se lisäs, et joo linnuilta, aivan kanoilta. :) Voi apua.
Täällä on kyliä, joissa on aidattuina hökkeleitä ja jokaisella hökkelillä puutarha. Jotkut asutukset on niin isoja (pieniä kerrostaloja ja kaikkea) että niissä asuu varmaan tuhansia ihmisiä. Luonto on täällä niin koskematonta ja kaunista ettei sitä osaa kuvailla, ja ikkunan läpi saa vain suttuisia kuvia. Järviä, jokia, soita, aroa, metsää, peltoa… Ja yhtäkkiä kylä keskellä ei mitään.
Siperia ja Siperian junan nenä
Viisi tuntia ja kuusi pysäkkiä välissä. Sit suihkuun..! (Kunhan ensin raahataan rinkkoja 1,5 km rautatieasemalta hostellille.)
Eilen eka kerran kävi mielessä internet. Tänään se ajatus suorastaan piinaa. Pursuileva (ellei jopa ihan täysi) inbox ja kaikki ne ilmoitukset Facebookista… Guaaahh. Mut samalla ois pakko päästä purkaa ne. Ja Facebook-statuksella lesottaa sijainnista. Blogia on ikävä ja kasvimaata ja kanaa, joista jälkimmäiset unohdin Moskovassa kokonaan. Ou nou! Multa on varmaan varastettu kaikki herneet!
Seuraava pitempi pysähdys on paikassa nimeltä Zima eli Talvi. :)
***
Admiral Hostel, Irkutsk
Irkutskin rautatieasema, kolmas sisäänkäynti
No niin, täällä!!! Mä niin toivoin et pääsen nettiin tänä iltana, vaan eipä onnistunut. Joten kirjoitan tänne. Täällä on tosi kansainvälistä porukkaa, jee.
Kielistä puhutaan, istun keittiössä monen muun kanssa. Ja ihkua, pääsin suihkuun. :) Pitkästä aikaa sai peseytyä kunnolla, ihanaa.
Käytiin kaupassa keskustassa ja siel on tosiaan nettikahvilakin, jossa ei kuitenkaan vielä käyty. Oli aika paljon kaikkia Jänniä juttuja matkan varrella, tavallaan kuitenkin tosi siistiä ja rakennukset kauniita. Hostelli on kodikas, ei tosiaan samanlainen (= hotellimainen) kuin Moskovassa, mutta mitäs siinä! Sängyt on ok ja kylppäri mahtava, pyykkikone ja kaikki.
Kyllä ois kiva mennä nukkuu, vaan toisaalta ois huippua jutella ihmisten kanssa ja tutustua. Olenpa sosiaalinen nytkin kun vaan kirjotan.
***
…Edelleen täällä keittiössä. Marsu nro 27, about 100 ruubelia. Eli tämä siis on kyyti Listvjankaan. Täällä on Norja-jenkki, perulainen, jenkki, britti, romanialainen, meksikonruotsalainen, saksalainen ja me kaksi suomalaista. Tosi mukava ilmapiiri!
Ja toi skandinaavipoju on suorastaan ihana, kello on 2:40 ja istutaan vielä keittiössä.
Onko tämä fiksua?
“Anyway, could understand it…”
“And then you started to say EI…”
Miksi en nuku. Voi apua, juttu menee vähän oudoksi.
