Syön mansikoita ja juon kuplavettä, teen jotai älyttömän tylsää graduanalyysiä enkä meinais millään jaksaa (mut on pakko), tietokone meni rikki joten ostin uuden (vaikkei ois varaa) ja hain viimein Kuopion poliisilaitokselta uuden ajokortin Pietarissa varastetun tilalle. Elämä on laiffii.
Täällä on viinijuhlat ja ne on tosi kivat! Hirveesti keski-ikäsiä ja kaikki on ilosia. :) Ja kelit on vielä mitä parhaimmat!
Katja oli täällä ennen juhannusta ja Kaisa viime viikonloppuna. Molempien vieraiden kanssa oli yltiökivaa ja erittäin epägradumaista. Katjan kanssa ei ehditty kuin baariin tanssimaan (se oli täällä 14,5 tuntia), mut Kaisan kans koettiin sisävesiristeilyt ja muikkuravintolat ja beach volley -turnaukset ja sen semmoset. :) Kivaakivaa, kesääkesää! Eli joo, muistan lomailla!!
Huomenna työkavereiden kanssa nauttimaan ruokailusta Fransmannissa ja viinijuhlien ilmaislipusta. Ja joojoo, kirjotan kyllä ennen sitä.
Olen ollut päivittelemättä, koska kevätjuhlan jälkeen sunnuntaina lähdin Lehtimäelle, olin siellä seuraavaan sunnuntaihin ja luin siinä ohessa tenttikirjan, olin tiistaihin asti Kuopiossa pohtimassa gradujuttuja ja kirjottamassa, tiistaiaamuna ajoin Joensuuhun ja jatkoin graduvärkkäystä, keskiviikkoaamuna kävin tekemässä sen tentin johon Lehtimäellä luin ja iltapäivällä tein gradua, torstaiaamuna tapasin graduohjaajan ja sain viimein selvyyden suunnilleen kaikkeen ja oikein kunnon motivaatiopotkun, lopun päivää olin jälleen kirjastossa hommissa, perjantaiaamuna lähdin Lehtimäelle isän yrittäjyyttä juhlimaan ja tulin sieltä taas Kuopioon maanantai-iltana. Nyt on keskiviikkopäivä ja teen taas gradua.
Huh.
Eilen kirjotin kolme sivua lisää, eli kasassa on nyt jo 35 sivua. :) Tänään on tähän mennessä edistynyt oppikirjan tehtävien analysointi, eli varmaan illemmalla taas lisää sivuja.
Mutta miks aurinko paistaa! Nou! Toisaalta kivempi pyöräillä iltaisin salille. Onneks potentiaaliset kuopiolaiset terassikaverit on ulkomailla/Joensuussa/muissa menoissa. :)
Tänne ei ihan oikeasti ehdi/muista kirjottaa. Sori.
Olin kipeänä tuossa, kurkunpääntulehduksen iski, ja olin saikulla ma-ke. Harmi vaan, että torstai ja perjantai oli vapaita helatorstain takia, meni koko viikko siinä sitten. Vaikka kävin kyllä perjantaina kouluilemassa 4,5 tuntia että sain hommat ajan tasalle.
Huomenna lähdetään oppilaiden kanssa Pietariin! Yhtään en vielä tajua, että pitäis ehkä pakatakin ja stressata kaikista asioista. Liikaa liikkuvia tekijöitä, että pysyisin järjissäni jos oikeesti stressaisin. Ensinnäkin oppilaat. Miten ne muka saadaan kaikki ajoissa oikeaan paikkaan? Mitä jos ne unohtaa kaiken? Saadaan vasta huomenaamuna viisumit, ai nii paitsi mitä jos ei saadakaan? Jos MÄ unohdan passin? Jos joku sairastuu? Jos joku on typerä ja käyttäytyy ääliömäisesti ja lainvastaisesti ja joutuu reissusta kotiin? Jos ollaan liian väsyneitä ja nälkäsiä koko ajan ja kaikilla on ihan kauheeta? Jos jotain varastetaan? Jos sataa kaatamalla koko ajan.
No niin hei tosi terapeuttista ja hyvää tekevää tää tänne avautuminen. En ollu tosiaan tullu ees kunnolla ajatelleeks noita asioita ennen tätä. Tai siis kaikkee oon ajatellut kyllä, mutta alitajuisesti… Tai jotain.
Sairasloma on mahdollistanut sen, että oon saanut katsoo kaikki MM-lätkän ottelut! Jee! Oon niin kartalla. MUTTA tietenki missaan heti ainakin kaks Suomen peliä + monta muuta peliä tuon reissun takia, kyynel. Pitää käydä netissä lukemassa kaikki tarkasti aina iltamyöhällä.
Nyt kun oon tervehtynyt, on ollut ihan kamalan tylsää (no oli tylsää jo kipeänäkin), koska täällä on ollut kerrassaan täydellinen kesäkeli (niinku varmaan melkeen kaikkialla muuallakin Suomessa) enkä tiiä mitään mitä Kuopiossa vois tehdä ihanalla auringonpaisteella tai kenen kanssa! :( Olin kyllä piknikillä ja terassilla Pihlan ja Juhan ja niiden kavereiden kans perjantaina, se oli tosi kivaa. Mut Joensuussa kauniina kesäpäivänä saatto vaan vetäistä mekon päälle ja lähtee kävelee kaupungille jos ei muuta keksinyt. Nyt oon kyllä tänään ja eilen käyny keskustassa pyörällä, se on ollu aivan ihanaa, just sopiva matka. Mut mitäs siellä keskustassa sit osaa tehdä. No, mä oon joutunu shoppailee. Ostin Espritin kesämekon, kivan rannekorun ja järkyttävän halvalla (= 9 euroa /setti) alusvaatteita Sokokselta. Pelkään, että jatkoa seuraa Pietarissa…
Tilattiin Hebelle netin välityksellä ajat sitten Dodgen osia Amerikoista, ja ne on nyt Suomessa! Jee!
Oon tehny kauheesti kaikkia työjuttuja enkä jaksa niistä nyt selittää, koska ketä kiinnostaa montako koetta oon tehnyt ja tarkistanut ja montako tuntia suunnitellut sijaisille ja päläpälä. :D Mutta ONNEKSI ON KEVÄT, muuten ei tätä työmäärää jaksais! Auringosta saa niin paljon voimaa! Ja ihan kohta on kesäkuu, härreguuuuud. Niin. Tosiaan. Reissun jälkeen enää kaks viikkoa!!! Ja Iso G(radu) lähestyy uhkaavasti…
Eihän tänne ehdi enää kirjottaa. Eikä meinaa ehtiä käydä salillakaan. Nyt sain neljän eri luokan sanakoeniput tarkistettua, joten siitä palkinnoks itselleni muutama rivi tänne.
Jenni ja Vesa sai toisen pojan!! Hihiiiiiii!
ONNEA!
Koulutyö ja kevät etenee ja opiskelijoiden motivaatio ymmärrettävästi vähenee; ysiluokan venäjän ryhmän Pietarin reissun järjestelyt on siinä vaiheessa, että viisumihakemukset lähti tänään ja huomenna on palaveri lähtijöiden ja heidän huoltajiensa kanssa; ostin tänään aurinkolasit alennuksesta; kävin viime viikonloppuna lappeen Rannassa kieltenopiskelijoiden ekskursiolla haalaroimassa teekkareiden kanssa; tapasin siellä Tultsin ja Hanneksen ja Teemun ja Anun mutta missasin paljon, koska olin koko ajan väärässä paikassa väärään aikaan – silti oli kivaa; sain tänään kuulla oppilaalta kehun (?): “onneksi et oo semmonen itkevä opettaja”; ensi viikonloppuna Joensuuhun vappua viettämään; ai niin, ja sain tietää että oon täällä töissä ainakin helmikuulle asti. :)
Voisi mennä paskemminkin vaikka lujasti kiirettä pitääkin! Onneks “rankka työ vaatii rankat huvit” ainakin toteutuu kokonaisuudessaan.
Nyt vähän leviää pää. Tuntimäärä lisääntyi kuudella viimellä jaksoon verrattuna, ja 5/6 tästä on uskomattomasti työllistävää lukiota ja 1/6 valinnaisenkkua, johon ei siis oo MITÄÄN valmiina vaan saan keksiä kaiken itse. Tässä jaksossa ei siis paljon haaveilla vaan tehään hommia.
Surku Panovin esseitä, ne ois pakko saada tehtyä ennen vappua tai joskus siinä!
Surku viikonloppuja, nehän menee esseisiin eikä Lappeenrannassa ja Lehtimäellä käynteihin!
Surku minua, joka joudun Pietarin (koulu-)matkan ajalle keksimään sijaisille neljän päivän verran tekemistä mun tunneille! Surku niitä sijaisia!
Mut hei vaikka ahistaa, ni ny tuntee tekevänsä. Mä pistän aivot ihan rullalle ku alan niin kekseliääksi ja innostavaksi.
Arjesta selviää parhaiten, kun on unelmia. Tällä hetkellä se unelma on – yllätys yllätys – MATKA, joka vois kohdistua esimerkiksi toiselle puolelle maapalloa tai no iha minne vaan. Mut tästä on nyt Saanan kanssa jo puhuttu: Australia + lähialueet.
Ajankohtahan voisi olla sopivasti tammikuu 2010 ->, ehtisi säästää rahaa ja olla töissä ja tehdä gradun (siis ihan oikeesti!), ja sitten voisi ottaa välipuolivuoden. :) Ai mitä ne lähialueet sit on? No esim. (klikkaa)
Saana onkin linkittänyt erään tutun sivuston. :) Haluan tänne lisää matkakirjotuksia! Siis uusia! Kohta on jo matkapäiväkirjakin vihkosta kopioitu.
Näin palkkapäivän kynnyksellä aina iskee tämä tällä-rahallahan-pääsisi-vaikka-minne -olo. Siis jos siitä ei tarvis maksaa vuokraa ja laskuja ja bensoja ja ruokia ja ja. Ois mukavaa päästä kolmen kuukauden aikatyhjiöön ja lähteä vaan jonnekin. Itse asiassa suunnitelmissa vähän on, että saisin sen gradun viskattua lopullisesti mielestäni tän vuoden puolella kirjoittamalla sen (- utopiaa??), sitten teen tämän opepestin loppuun syömällä ainoastaan tonnikalaa (vastuullisesti tuotettua) ja säästämällä “järkyttävät” määrät rahaa oikein kunnon reissua varten. Niin siis sillä tavalla järkyttävät määrät et jokaista rahaa ei ois pakko käyttää… Hmm. No joo, vaatinee vielä suunnittelua. :D
Näin työelämää ajatellen ois pakko päästä englanninkielisiin maihin – tutustumaan kulttuuriin, kuulemaan eri aksentteja, näkemään paikkoja; kerryttämään siis sitä sisäistä materiaalia eli oman käden tietoa niistä asioista, joista opettaa.
Ei hyvänen aika. Haluaisin tehdä lisäyksen edelliseen. Mulla oli tänään varattu uusi aika kunto-ohjaajalle ohjelman tekoa varten, ja sehän olikin yllättävän lystiä. ;D Oli oikein oikein OIKEIN pätevä ohjaaja, sain hienon kunto-ohjelman ja valitettavasti myös tiedot siitä, mistä mun keho tällä hetkellä koostuu… Pitänee varata uus mittaus parin kuukauden päähän, että nähdään, josko jotain olis tapahtunut. En kyllä tajua, mistä se kaikki lihas oikeen tulee! Sitä mulla on tälläkin hetkellä vaikka muille jakaa. :D Valitettavasti voin sanoo samaa rasvasta…
Kävin treenin jälkeen salilla saunassakin, oli aivan ihanaa! Kyllä lomailu on mahtavaa, ei tarvi tuijottaa kelloa. Tänäkin aamuna heräsin jo seittemältä, kävin YTHS:llä aamulla, hoidin asioita ja kävin kaupassa ja ehdin jopa ottaa päikkärit ennen kahtatoista. :D Yritin etsiä kaupungilta lankoja seuraavaan neulomisprojektiin, vaan eipä löytynyt. En luovuta. Joen lanka tuskin tuottaa pettymystä, vaikka vähän harvinaisempaa lankaa kattelenkin.
Eli siis Joensuuhun viikonloppuna, luultavasti torstaina. Toivottavasti ehin Panovin tunnille, iskrailemaan, näkemään Sipeä ja Eseä nii ja ihan kaikkia, kattomaan Prihojen pelin ja käymään tietty lankakaupoilla ja miksei muillaki kaupoilla. Mutta ennen lähtöä… BLÄÄÄÄÄÄÄÄÄHH.
Tänään soitin ja tilasin yhden hyvännäköisen miehen ihan kotiovelle. Lähdin nimittäin taas pumppiin (ja samalla katsomaan niitä salilla olevia hyvännäköisiä miehiä) sen verran kovalla kiireellä, että jätin kotiavaimen oven väärälle puolelle. Tajusinkin asian vasta perillä. Koska vara-avain ei oo vielä kulkeutunut Annalle ja Jannelle, piti soittaa huoltoyhtiöön, jonottaa (= odottaa että päivystäjä tulee kahvitauolta / vessasta) puhelimessa 20 minuuttia ja odottaa vielä puoli tuntia tätä huoltomies-prinssiä valkealla ratsullaan.
Voin kertoo että ärsytti koko tilanne, ois ollu kauheesti töitä mitä tehä ja porukkaa kulki rapussa saunatakit päällä, sukset ja viinapullot kainalossa. (Eri seurueita kylläkin nuo edellä mainitut.) Mä olin siis varautunut olemaan vähän puolustuskannalla, jos oven avaava hemmo rupeaa jotain sanomaan. Noh, sieltähän saapuikin oikein miellyttävä nuori mies, joka sano että näitä kyllä sattuu ihan jatkuvasti, ja huomautti lähtiessään ihan ohimennen ja vähän anteeksipyydellen, että lähetetään se lasku sitten. Sen piti ihan nähdä mun paperit, huihui.
Tänään OLIS PITÄNYT käydä myös yliopiston kirjastolla tsekkaamassa siellä olevat hyvännäköiset miehet, mutta valitettavasti unohdin, ja siitä hyvästä saan varmaan pienen sakon lainakirjan palautuksen myöhästymisestä…
P.S. Vähän hirvittää, mitä tulee huomisesta kunto-ohjaajan tapaamisesta: jo lauantaisen pumpin jäljiltä erityisesti käsilihakset on tuusannuuskana, ja nyt kun työkaveri houkutteli toiseen, en pysty roikuttaa oikeeta kättä alaspäin rentona kun ojentajaan koskee niin kovin! Vasen käsivarsi on sietänyt vähän paremmin. Reidet ja hartialihakset ehti melkein palautua, tosin halvauttava vastalause voi olla taas tulossa huomenna. Ah, ihanaa tämä lihasten löytäminen.
Vaihdettiin sit hostellia, ja kyllä kannatti! Tää on ihan hotellimainen, siisti ja tilava. Kylppäri on ihana ja avaimen sijaan meillä on avainkortti, jolla saa myös virrat huoneeseen! Valoa ei edelleenkään ole liikaa, mut ei siinä. Kämppiksenä nyt neljän kiinalaisen tytön sijaan yksi… eikun kaksi, just tuli toinen ovesta. Siitä en tiedä mitää, mut tuo toinen on juuri valmistunut ja etsii töitä täältä jostain patenttitoimistosta. Just missattiin tanskalainen poika, joka lähti tänä aamuna.
Uusi asunto. Oli myös kirjoituspöytä ja vaatekaappi + iso kylppäri!
Tänäänkin oli tehoturismia. Yritettiin päästä Kiinan kansallismuseoon, mutta se onkin kiinni 2007-2010 kunnostustöiden takia. Sit keksittiin maailman paras idea: KÄVELLÄÄN Temple of Heaven Parkiin! Lonely Planetin kartta ei pitänyt paikkaansa ja me vähän eksyttiin. Syötiin KFC:ssä ja lepuutettiin jalkoja, sit kysyttiin tietä ja otettiin sähköskootterikyyti sinne! Se olikin menoa. Se ei meinannut lähteä käyntiin.
Saasteita vai kosteutta? Vai molempia?
Eksyneenä ylikulkusillalla
Pyörittiin puistossa, muttei jaksettu olla pitkään koska nähtävyysalueet oli just menossa kiinni, eikä siis oikein nähty mitään.
kiinalaiset tykkää hengata puistoissa
Temple of Heaven Park
Sit tultiin ho(s)tellille. Koomattiin pari tuntia (19-21; meni ihan hiton kauan siel harhaillessa), mä kävin netissä, ja sit vaihdoin kengät ja lähettiin The Villageen, missä on kauppoja ja ravintoloita ja baareja. Kaupatkin oli auki melkeen kaikki, ne menee kiinni 21-23. The Village on ihan kävelymatkan päässä hostellilta, sen Clothing Marketin takana. Wau. Porukka oli iltahepeneissä ja meitä hävetti. Mä ostin UNIQLO:sta topin, joka maksoi 39 yuania. Löysin iltatoppeja, mut en sit semmoista mikä sopis täydellisesti. Saana löysi “ehkä”-kengät jotka haluaisi.
keskustan vessoissa neuvotaan miten homma toimii!
Siellä matkan varrella Worker’s Stadiumilla oli kai joku jalkapallomatsi, koska mäkkäri oli täynnä futisfaneja, joka paikassa oli poliiseja ja ihmisiä yhteensä enemmän kuin päiväsaikaan. Huisia!
Nyt pakko käydä nukkuu, liian väsy… Tuo toinen tyttö, joka on muuten sittenkin ranskalainen, meinaa höpöttää koko ajan. Eli valo pois!
Mun eka työviikko on kohta ihan kokonaan ohi ja vajaan 12 tunnin päästä alkaa toinen! Viikon aikana mä olen a) ollut ihan pihalla, b) muistanut noin 40 % oppilaiden nimistä, c) skitsonnut ennen tunteja ja tuntien jälkeen, d) herännyt melkein joka aamu ihan liian aikaisin, e) nähnyt nälkää koska ei ole ehtinyt syödä, f) kärsinyt koska ei ole ehtinyt käydä vessassa, g) käynyt läpi suunnilleen joka ainoan mapin koululla kuitenkaan löytämättä juuri sitä paperia jota etsin (jonka sitten löytää toinen enkun opettaja välittömästi kun asiasta huomautan), h) ollut väsyneempi kuin hetkeen.
Kunpa opetusharjoittelusta saatais joskus sellainen, että se vastais edes jollain tasolla Suomen koulumaailman todellisuutta. Kyllä sitä voikin tuntea itsensä epäpäteväks.
Mutta kuitenkin, oppilaat ja kollegat on todella mukavia ja alan mä oikeasti pikku hiljaa päästä sisälle tähän hommaan. :) Huomenaamulla meen valvomaan englannin ylioppilaskuuntelua, vähän jännittää!
Viikonlopun olin Joensuussa, perjantaina en millään ois meinannu jaksaa ajaa, mut sit heti perillä oli semmonen olo et onneks lähdin! Oli ihanaa nähdä kavereita, käydä kirkonmäessä laskemassa pulkalla ja liukurilla ja syödä laskiaispullia ja istua iltaa porukalla ja juoda keskellä yötä vihreää teetä ja nukkua pitkään ja istua aamupalalla kaksi tuntia ja kuulla mitä kaikille kuuluu!
Vihdoin täällä!!! Oli NIIN tunkkasta bussissa ja kauheen hikistä ja ahdasta, et oikein nälkä jäi sivummalle ja odotettiin vain suihkua. Meillä oli suorastaan taianomainen säkä aamulla, kun ensin hypättiin bussista pois ties missä ja sit fraasisanakirjan avulla yritettiin selviytyä perille hostellille. (Tosiaan, oltiin Pekingissä siis klo 08, joten linja-autossa meni 17 h!) Meidät neuvottiin johonkin bussiin ja seisottiin siel rinkat selässä ja haistiin pahalle. Siellä taas ystävällinen täti selitti missä pitää jädä pois (ja meille naurettiin) ja hups, löydettiin metroasema! :) Sieltä päästiin helposti oikealle asemalle ja heti ulko-ovelta näkyi opasteet hostellille. HYVÄ ME! Ekana juostiin suihkuun, ku ei heti päästy huoneeseen, ja pestiin linja-auton rapakerros pois, sit oli jo paljon parempi olo ja roudattiin kamat meidän ensuite-huoneeseen (jossa siis oli vessa ja suihku, sekä neljä kiinalaista kämppistä jotka ei puhunu meille mitään).
hostellilla oli mielenkiintoisia julisteita
Täällä on hirveästi kiinalaisia eikä juuri ollenkaan muita. Siks vaihdetaan paikkaa viikonloppuna, ei oo semmosella fiiliksellä varustettu paikka.
Hoidettiin checkaukset ja muut ja lähettiin kaupungille etsimään Suvin suosittelemaa tavarataloa josta löytäis silmälaseja. Oli järkyttävä nälkä, mut onneks löydettiin se paikka nopeasti (45 min. metroajelun päästä) ja siitä läheltä kiinalainen roast-ravintola. Mä söin sweet & sour -possua, Saana friteerattua kanaa majoneesilla + tietty riisiä. Tuntu että kaikki siellä ravintolassa tarjottavat ruoat oli friteerattua… Pikkusen tuli täysi olo.
Sit silmälasiostoksille. Se silmälasitavaratalo oli tosiaan ihan täynnä pelkkiä silmälaseja ja arskoja. Tarkoitus oli vain katsella, mutta sitten jo toisesta liikkeestä löytyi molemmille lasit! Saanalle punaiset, mulle mustat/myrkynvihreät. Ihanat! Ja kun tajuttiin et saatiin niihin voimakkuudet, hajataitot ja naarmuuntumattomat linssit ODOTTAESSA ja et tää kaikki maksoi vain 490 yuania eli 49 euroa, ei muistettu edes tinkiä! Otahan, Instru, oppia. Valitsin kehykset ja paremmat linssit, annoin omat lasit tutkittaviksi ja 20 minuutin päästä mulla oli uudet lasit päässä! Ehkä on kuitenkin onni et tää ei ole Suomessa yhtä helppoa, tulis muuten ostettua silmälaseja harva se kuukausi.
silmälasitavaratalo löytyi helposti :)
"viisaan" näköisenä uusissa laseissa
Sit lähdettiin hostellille (pomppien) pyykkäämään. Eksyttiin vähän kun tultiin asemalta värästä uloskäynnistä, mut ei se mitään, tiedettiin et ollaan lähellä mut vaan eri puolella korttelia ja nähtiinpä kauniita pikkukujia (hutongeja) ihmisineen.
hutongeissa
Hostellilla muhun iski huono olo. Katsotaan nyt, johtuuko väsymyksestä/nestehukasta, vai iskikö vatsapöpö. Toistaiseksi oon tuntenu oloni ihan hyväks, otin vajaa tunti sitten Imodiumia.
Nyt netissä. Saana tsekkailee posteja ja mä koitan sit päästä bloggaa. Facebook aukenee vain Ninja Cloak -peitesivuston kautta eikä silloinkaan kunnolla, joten en kestä jos WordPress on pääsemättömissä.
Ai niin. Porukat lupas hakea mut lentokentältä ens viikon torstaina! (APUA, ENÄÄ VIIKKO! EN HALUA OLLA VATSATAUDISSA!!!!) Eli ei tarvi stressata et joudun nukkuu VR:llä tms, heh.
* * *
On menny pari tuntia oireilusta, ehkä Imodium auttaa? Vaakatasossa ei tunnu hyvältä, istuessa & seistessä ok. Nytkin kyllä makaan eikä mitään. Väsyttää ihan pirusti.
Onnistuin bloggaa Ninja Cloakin avulla, jee! Vaikka ei kyl tullu hyvä postaus vaikka matskua ois ollu, koska pelkäsin et liiasta odottelusta johtuen se ei sit enää julkasekaan sitä. Mut julkaisi! En edes ehtinyt kirjoittaa kukonpäästä. :( Kyynel.
Voi perse, pitää vielä corsodylettää. Joo ei olokoon. Oon ihan hirveen paljon liian väsyny.
Ei oo syöty iltaruokaa, mutta jos vaikka aamupalan ostais täältä ellei sitä ilmaiseksi yöpyjät saa… Nyt on pakko nukkua. Paitsi ensin luen Tiikerin lasta, jossa käytetään liikaa liitepartikkeleita. (Tiedäthän, nämäpä voivatkin haitata lukemista! ARGH.)
Ai niin, Hannah unohti antaa kirjansa! Heini, hanki Paulo Coelhon The Alchemist!
… Lisäys. Varattiin loppuajaksi Golden Pineapple Hostellista huone, koska täällä on vain kiinalaisia kotimaanmatkaajia eikä yhtään backpacker-henkeä.
Heräsin sit keskellä yötä ja katselin kun aurinko nousee. Puoli seitsemältä alkoi rautatieradio pauhata ihan hirveän kovaa. Nyt ollaan Mongolian rajalla, sit kohta Kiina ja sit Erlianissa koko päivä ton papan kanssa! Ja väsymys tuntuu sisäelimissä…
Alkaa huolestuttaa et millon saan nukkua. En haluais ärsyyntyä tuohon pappaan koska se on niin mukava ja ystävällinen. Mut väsyneenä en ymmärrä sen erikoista venäjää. Kohta Kiinan rajalle!
* * *
Raja oli ja meni! Meidät käskettiin pihalle junasta kaikkiin tarkastuksiin. Virkailijat oli mukavia ja puhu enkkua. Papparainen on ollut ihan pihalla koko päivän ja seuraa meitä intohimoisesti. Onneksi löydettiin aika nopeasti muitakin backpackereitä joilla oli samanlaiset varausliput. Löydettiin myös linja-autoasema helposti ja sieltä vahingossa se bussifirman tyyppi! Mentiin toimistoon vaihtaa varauslipukkeet oikeiksi lipuiksi, ja ilmeisesti meidän papparainenkin sai ostettua oman lipun samaan bussiin. Nyt on vaan se ongelma, että bussi lähtee jo näin iltapäivällä (meidän piti tulla kahdeksi tänne toimistolle), joten ollaan keskellä yötä perillä Pekingissä! Ei pystytä enää varaa tälle illalle hostellia, joten katsellaan perillä sitten.
* * *
Meillä oli tosiaan pari tuntia aikaa ja päätettiin käydä syömässä oikeassa kiinalaisessa paikassa. Fraasisanakirjan avulla saatiin ruokaa ja rispektiä. Ja tarjoilimies opetteli sanomaan “riisi” englanniksi. Tilattiin jotain kanaa iso annos ja saatiin soppaa, jossa oli paloiteltuna kokonainen kukonpoika neljällä jalalla. Pää ja heltat ja kaikki! Sit lähettiin metsästää nettikahvilaa, joka löyty muutaman sanakirjakyselyn jälkeen. Aikaa ei ollut paljon kun oltiin ensin harhailtu pitkään. Siellä oli valtavasti koneita kahdessa kerroksessa ja isoilla näytöillä, mut netti oli hirmu hidas EIKÄ FACEBOOKIIN PÄÄSSYT OLLENKAAN!! Damn you, kommunismi.
Rajalla muuten soi jotain ihme kansallismusiikkia, mahtipontista, tyyliin Suuri ja mahtava Neuvostoliitto. :) Hihihi.
Ostin 0,6 Cokiksen joka oli menny vanhaks heinäkuussa ja Toffifeeta. Nam. Kelpaa kölliä sleeping busissa kohta.
* * *
Ah, sain nukuttua! Ollaan sleeping busissa eikä sitä papparaista oo täällä. Sen sijaan on paikallisia, mongoleja, pari belgialaista ja kolme ranskaa puhuvaa. Luettiin Kiinan internetasioista, eikä englanninkieliseen Wikipediaankaan pääse ollenkaan! Järkkyä. Voi olla siis ettei käy päinsä Facebookin käyttö vaikka yritettäis miten päin. Vkontakte toimii kyllä! Joten saan hoitaa puutarhaa silti. :) Blogista en tiiä… Kääk. Toivottavasti se ees toimii tai muuten en ala.
makuupaikka bussissa
Täällä bensa on 97, 93 ja 90.
Pysähdyttiin jossain ruokalassa. Ulkona on jo pimeää vaikka kello on vajaa 20. “Vähän” jännittää miten käy suomalaisten klo 02 Pekingissä ilman hostellivarausta. Minne ja miten ja millä? Pitää nukkua lisää että yöllä on ajatus kirkas ja hermot notkeat. Mä ainaki oon ihan hermona mut en oikein tiiä miten purkaisin sen. Univaurioinen hermoraunioisuus tarttuu. VALOT SAMMU!
Viime lauantaina Jenni ja Vesa saivat toisensa. Hääpari näytti upealta! Jenni tyrmäävän kauniina, Vesa huolitellun komeana, ja kaiken kruunasi varmaan elämänsä hyväkäytöksisimmän päivän viettänyt Vertti, joka oli luultavasti paras lahja hääparille. :) Vihkiminen oli rento ja mukava ja henkilökohtainen. Meidän Henkka oli bestman ja suoriutui mainiosti, vaikka lopulta joutukin sanomaan vähän jotain hääjuhlassa. :)
Mä taas onnistuin hienosti pilaamaan ensimmäisen solistin lauluesityksen säestämällä melkoisen huonosti. Noh, shit happens. :D Ei se mua häirinnyt, mutta harmi jos jotakin häiritsi.
10-vuotiaan Maria-serkun kanssa esiintyessä liika jännitys taas oli jo mennyt, joten soittamiset meni hyvin ja Marian laulaminen vallan mainiosti. Kaunista kaunista!
JA RUOKAA MUUTEN OLI. Nam.
Unohdin lähtötohinassa kameran kotiin, mutta iskä otti ilmeisesti jotain 1500 valokuvaa, joita voisi vaikka mullekin lähetellä…
Parhaiten jäi mieleen se, kun Vertti juoksenteli muiden lasten kanssa pitkin kahvilaa, kaatu, nous vähän hankalasti pystyyn, suoristi puvuntakkinsa ja jatko juoksemista. :D
Nyt alkaa pikku hiljaa olla semmonen sopiva olotila bloggaamiseen. Oon siis ollut melkein kokonaisen vuorokauden ihan yksin täällä Kuopiossa uudessa asunnossani ja ihmetellyt elämää. Muutto oli tehokas ja miellyttävä siinä mielessä, että oltiin koko perheen voimin nelistään raahaamassa ja siivoomassa ja saatiin kivasti aikaseks ja Joensuun kämppä jäi puhtaammaks ku mitä se oli sillon ku sinne muutin. Toisaalta muuttaminen oli ihan kauheeta, koska en päässy sanomaan ihan viimesiä hyvästejä kellekään (paitsi Sepänniskan sedälle kun palautin pesusienen joka siltä lainattiin ja ostin vuokraemännälle ja -isännälle kahvipaketin kiitokseks). Syötiin Ylämyllyn Shellillä ja olo oli niin väsynyt (hinkkasin pesuhuonetta pari tuntia…) ja erityisesti murheellinen niin, ettei oikeen ees ruoka maistunu. Eilen illalla ei ollu kivaa.
Tänä aamuna oli. Heräsin aikasin ja innostuin ku tajusin mikä seikkailu on eessä: mä en ees tiiä missä täällä on roskikset. :D Kävin jo tuossa kaupassa ostaa jääkaappiin täytettä sekä säätämässä hyperhienoa ajastinta, joka tuolta autotolpan sisältä paljastui. Se on ku tietokone joka tietää kaiken (kuten lämpötilan) ja osaa laskee vaikka mitä (kuten sen, et miten kauan autoa pitää lämmittää). ;D Kävin ilmottamassa sille, et lähen huomenna ajamaan klo 7.50.
Astioita pitää tiskata vielä miljoona, alotin tietenkin niistä mitä käytän vähiten, eli oluttuopeista ja kuohuviinilaseista…
Sit ku uskaltaudun kaupunkiin ja keksin miten maksan kaiken, “joudun” ostamaan varmaan jonkun lipaston eteiseen + isohkon peilin, koreja & henkareita vaatehuoneeseen, digiboxin (telkkarista ei tosiaan näy mitään ja koska isännöitsijäkin oli ymmällään, vika lienee Humaxissa -> loistava tilaisuus ostaa vihdoin tallentava digiboxi) ja keksin varmaan ihan hirveästi vielä vaikka mitä. Koskisilta ostan ison kirjahyllyn, hyvinkin paljon sellaisen, millasesta oon haaveillu. :)
Voi toivottavasti ei tarvi muuttaa täältä pois vielä hyvään hetkeen.
Joo, olipa ihanaa päästä oikeaan sänkyyn ennen kahden yön matkaa Pekingiin. Nukuttiin mainiosti, tai ois nukuttu jos keittiössä ei olis pidetty ryyppybileitä ja jos yks känniääliöistä ei ois siirtyny meiän huoneeseen kuuntelemaan iPodilla Lady Gagaa HIUKKASEN kovaa. Ja sit se viel nukahti siihen. Mulla meni kolmen aikoihin eka puol tuntia selvittää et mitä ja missä ja kenen soittimesta, ja kun levy alko olla loppuun kuunneltu, olinpaikka selvisi. Menin tönkii ja Saanakin heräsi ja oltiin vihasia, muut vaan nukku. Eikä se jenkkipoika meinannu herätä ollenkaan! Mä heilutin sitä ja puristin kättä ja valotin taskulampulla ja otin kuulottimet korvista… Sit yritin sammuttaa soittimen, mut se olikin joku hyperhieno kosketusnäytöllinen missä oli salasana. Eli vedin piuhan perästä pois ja AH, tuli siunattu hiljaisuus. Vaan koitapa saada unta sen adrenaliinikuohun jälkeen. Ja joo, kokeilin korvatulppiakin mut ne ei ollu hyvät nukkua.
Yöllä satoi, jospa päivä olisi aurinkoinen ja jättäisi vähän kivemman lähtövaikutelman UB:sta. Tourista yritin antaa palautetta mut sitä otetaan vähän huonosti vastaan ellei se ole 100 % positiivista. Joudutaan jättää rinkat taas tänne päivän ajaksi, toivottavasti eivät mene hukkaan.
* * *
Saatiin lähdettyä ennen yhtätoista. Meiltä ei pyydetty rahaa viimeiseltä yöltä, joten ei maksettu! :D HAHAA! Käytiin postissa viemässä kortit International Mailiin ja meinattiin mennä siellä myös nettiin, mutta se oli niin hidas että kurkattiin vaan postit. 200 tugrugia. Käytiin Café Amsterdamissa syömässä panini/sandwich salamilla ja juomassa jäätee/mochakahvi. 14500 tugrugia. Siellä ollessa alkoi pihalla sataa. Juostiin sateessa Za Internetiin jossa oltiin viimeksikin. Oltiin vähän yli tunti netissä ja Saana tulosti kolme sivua ohjeita Pekingin hostelliin. 2200 tugrugia, koska poika unohti laskuttaa tulosteista. Sitten mentiin State Department Storeen ettii vessaa, hiplattiin kenkiä ja alennusvaatteita ja hattuja ja laukkuja ja kirjoja.
Café Amsterdam
mongolialaisilla mallinukeilla on asennetta
Kello ei ollu vielä paljon mitään ni päätetiin lähteä vielä Museum of Natural Historyyn, koska se oli kuulemma ihan läppä. Maksettiin opiskelijahinta 1000 tugrugia/tyyppi. Oli dinosauruksia ja kaloja ja nisäkkäitä, kaikkea luurankona/täytettynä/maalattuna/muovisena. Ja pari elävää kalaa. Käytiin matkamuistomyymälässä, josta Saana löysi puudelilleen ihanan mogolihatun, jota ei rahattomana ostanut. Mullakin oli enää 2670 tugrugia, mutta sain tingittyä 3000 tugrugia maksavan kangasmerkin (Mongolian lippu) 2500 tugrugiin.
kaupungilla
Tuli kova nälkä ja päätettiin mennä samaan kiinalaiseen ravintolaan mut ottaa tällä kertaa vain yksi niistä ihanista annoksista. Koska siellä ei kuitenkaan käynyt Visa, jouduttiin nostaa rahaa 30000 tugrugia. Mentiin rahoinemme takaisin ravintolaan koska oikeesti haluttiin sitä ruokaa. Oli NÄIN hyvää taas. Sit mentiin taas kauppaan ja ostettiin mehua ja pikkuhousunsuojia ja nenäliinoja ja Golden Gobi -suklaatia. Saana haki vitoskerroksesta koiralle vihreän hatun ja pelikortit ja avaimenperän. Sit “hostellille” hakee kamat ja hyvästelee Hannah. Osattiin hienosti rautatieasemalle ja otettiin jänniä kuvia.
sitä vettä muuten tuli...
Ulan Batorin rautatieasema
Nyt junassa ja täällä on mongolipappa joka puhuu venäjä ja kiinalainen nuori mies joka ei puhu mitään vaan katsoo leffaa. Saatiin ilmaista teetä, kivaa. Oikein hyvä fiilis kun taas kohti uutta! Mongolia on jo aika nähty.
Tuo pappa on kans menossa sinne, ja sovittiin et “autetaan toveria” siirtymisissä. Erlianissa ollaan ilmeisesti jo puoliltapäivin! Jännää. Eikä yläsängyssä ole kaidetta.
Tänä aamuna käytiin luostarissa missä oli buddhalaisia munkkeja jotka otti kuvia ja puhu puhelimeen. Rentoa meininkiä. Miten ne tarkenee semmosessa tuulessa?
Luostarin muuri
Menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden Buddhat
"Kiitos avustuksesta." (annoin 10 tugrugia eli en suunnilleen mitään)
Siellä oli muitakin turisteja ja paikallisia, koska siellä oli vierailulla joku kuuluisa munkki Intiasta joka piti lukuhetken siellä. Eka kierreltiin temppeleitä ja kaikkia ihme huoneita kun munkit järjesteli asioita ja kaato maitoa. Oli hienoja, mut opas ei tienny mitään joten ei saanu paljoa irti. Oli niin kylmä ettei jaksanu. Oli suveniireja (rumia ja kalliita) ja koiranpentuja (ihania ja söpöjä). Sit ajettiin tosi pitkään ja pysähdyttiin johonkin kahvilaan syömään ihanaa guljashia. Ja saatiin pestä kädet!
Intialainen julkkismunkki
Nyt UB:ssa! Ei saada pestä pyykkiä mut käytiin jo suihkussa, ah. :) <3
* * *
Nettiinkään ei valitettavasti vielä päässyt, mut huomenna on koko päivä aikaa kun juna rajalle lähtee vasta klo 20. Saatiin Bobilta liput junaan ja bussiin, se onkin sit jännä nähdä miten paljon aikaa on vaihtaa ja löydetäänkö bussi helposti. Mut liput on taas hienot ja monisivuiset, ja leimojakin löytyy!
Huomenna pitää muistaa safetysta rahat ja kortit ja passi. Sitä viimestäkin viisumia tarvitaan jo tiistaina! Toivottavasti raja on ok, onneksi ylitetään se junalla eikä bussilla.
Sain ladata kameran akun ja vaihdoin äsken muistikortinkin, nyt on parituhatta kuvaa ja videoo erillisellä pikkuisella kortilla joka pitäis säilyä Suomeen. Huhhuh.
Ai niin ja nää oli muute hukannu meidän rinkat!! Etittiin storage roomit guest housesta ja sen ulkopuolelta, ja just ku rupes oikeesti menee hermo, Bob löysi ne jostain yläkerran toimistosta. Kaikista mielenkiintosinta on ehkä se, et mun käsilaukku joka oli köytetty hyvin rinkkaan löyty ihan eri paikasta, siitä vierashuoneesta mihin oltiin rinkat jätetty. *ittu mitä touhua. Taidettiin näyttää melko vihasilta, mut oltiin toki just kuultu ettei voidakaan pyykätä, oltiin likasia ja väsyneitä ja nälkäsiä ja vessahätäsiä. Ja joka paikka viel kuhisee ihmisiä taas! Mietittiin et Pekingissä vois jossai vaihees ottaa twin roomin, sais vähän rauhaa ja tilaa omille ajatuksillekin.
löytyhän ne tavarat
Ei oikein kunnolla hyvästelty Paskaa. Mut meidän kai pitää polttaa sille jotain kuvia tourilta.
Kiitos viime viikon, mun unirytmi on aivan järkyttävän sekaisin. Maanantaina sai nukkua, mutta tiistaiaamuna lähdettiin Tarun kanssa aikaisin ajamaan kohti Sotkamoa, missä neljän tunnin ajan yhden oppitunnin seteissä esiteltiin venäjän kieltä valinnaisaineena ja venäjää ja Venäjää muutenkin. Siinä samalla tavattiin n. 100 seiskaluokkalaista. HUH. Sieltä sitten muutaman mutkan ja eksymisen kautta Suomussalmelle, palaveria opettajan ja perusopetuksen päällikön kanssa (samalla kun syötiin hampurilaisaterioita – tosi tyylikästä) ja matkustajakotiin yöks. Seuraavana aamuna lisää kiirehtimistä ja seiskaluokkia ja esittelyä. Ja taas kotiin.
No kokemusta jos ei muuta? Ei ainakaan rikastumaan päästy.
Pienet päikkärit ehdin ottaa, ennen kuin lähdin Iskran bileisiin töihin. Alkuvalmistelut + viimeinen lipunmyyntivuoro = piiiitkä ilta.
Ai niin ja se Kuopion kaksio tosiaan vietiin mun nenän alta, kiitos vaan. Elämä on kuitenki jo voittanut (hiljaiselo täällä on merkinnyt sitä, että mitään julkaisukelpoista en tästä aiheesta ois pystynyt kirjoittamaan) ja oon saanut mukavan tilavan yksiön ihan Annan ja Jannen kämpän läheltä. :) Ja autopaikankin vielä! Vuokra on erittäin kohtuullinen, joten kaikin puolin oon tyytyväinen, ai niin paitsi en oo nähnyt koko kämppää. Siellä tutustumassa käyneen Annan suosittelujen perusteella tein päätöksen. Mutta eiköhän siellä elele. :)
Tänään mulla on luento!! Ensimmäinen vuonna 2010. Pitää yrittää nyt kehitellä lehtorille jotain hienoja argumentteja, miks pystyn suorittamaan myös etänä Kuopiossa tän kirjotuskurssin, jossa on läsnäolopakko.
En oo vieläkään tajunnut et kohta en oo enää joensuulainen.
