Videoita viime kesän reissusta

Irkutskin lähellä Baikal-järvellä todistettu tragedia!

Venäjän ja Mongolian rajalla oli tylsää (5 h odotus). Siispä esittelimme junaa yhteen ääneen kahdelle kameralle.

Mongoliassa kiivettiin kamelin selkään. Ei katkennut.

Junassa lähellä Mongolian rajaa – 250809

Päivä 11

 

Yöllä oli KYLMÄ. Miten niin Mongoliassa on pirun kuuma elokuussa?! Ollaan vielä Venäjän puolella (on aamu, klo 9) ja täällä ei paista aurinko. On vuoria ja kukkuloita ja puolikuivaa aroa. Nälkiintyneitä minilehmiä ja hökkelikyliä. Tosi erilaista jo, ei koivuja ollenkaan. Ikkunasta vetää kovasti, mutta ei viittis pitää rullaverhoa alhaallakaan.

suttuista ikkunakuvaa - Venäjän puolella vielä

Ostin eilen pienestä kenkäkaupasta tapotshkit! :) Pehmeät ja siniset ja kudotut ja kukkaiset. Ne maksoi 270 ruplaa, mutta koska nostin vaaleansinisen arvontalapun alennuskoneesta, sain 5 % alennuksen, eli maksoin vain 256 ruplaa (n. 5,70 €)!

tapotshkit <3

Näin ehkä kaksi kettua! Ne oli vähän kuin pieniä koiria isoilla pystykorvilla.

Juna joutuu välillä hiljentämään ja tööttäilemään, koska kiskoilla on lehmiä. Ne sitten kiltisti siirtyy. Nähdään myös lampaita ja kanoja, niin ja pikkulapsia. Ja nyt mies ratsasti hepalla pikkutietä! Tätä näkyä mä olen odottanut (koska se Lonely Planetissa luvattiin).

***

Istutaan kolmatta tuntia Naushkissa. Täällä menee aikaa. Saana nukkuu, mä voisin mennä käymään ulkona mut siellä on se sama tyyppi joka oli Irkutskissa hostellissa yhden yön, semmonen enkkumaasta kotoisin oleva ja yksistään matkustava mies. (Myöhemmin selvis että se olikin hollantilainen.) Se oli jotenkin niin nihkeä ettei huvita tavata sitä enää.

Naushkissa oli aikaa hengata.

Rajamuodollisuudet jännittää, mutta niihin taitaa olla vielä aikaa…

***

Naushkissa EDELLEEN. Viiden tunnin odotus päättyy kohta, rajamuodollisuudet on meneillään. Saatiin kämppikset, venäläinen vanhempi pariskunta. Rajatyypit ja vaunuemännät varsinkin on yllättävän kielitaitoisia. Nyt täällä on miljoona kärpästä ja kuuma.

Klo 19:04 ja ollaan Mongoliassa, päivää vaan. Täällä on niin kaunista luontoa. Nyt raja-asema, jännää!

***

Mongolialaiset lehmät on vähän lihavampia! Täytettiin Mongolian tulliselvitys ja Arrival card, tosi jännää! Kohta lisää leimoja!

On paperisotaa ja KUUMA. Täytettiin hengityssuojaisille virkailijoille terveydentilan selvitys, huhhuh! Nyt ollaan СУХБААТАРissa eli Sükhebaatorissa. Matkalla tänne nähtiin jo ekat jurtat. Semmoisessako päästäisiin nukkumaan tällä viikolla?

Mongoliaa: jurtta, elukoita ja luontoa

1. Rahanvaihto
2. Ger to Ger + muut tourit
3. Junaliput Mongolia – Peking!
4. Majoitus
5. Internet :)

Mongolia on jo nyt yllättänyt positiivisesti!! Mut miks me ei liikuta? Jes, tää lähti käyntiin! JA NYT LIIKUTAAN! Ei muuten, mutta on hirveä vessahätä. Pysähdysten aikana nimittäin vessat on lukossa, ja me on oltu pysähdyksissä suunnilleen edelliset 8½ h.

***

Olipa kivaa käydä vessassa. Kello on jo yli 23 ja aletaan käydä nukkuu. Myrkytin “vähän” hyttysiä. Oli tujua tavaraa… Nukutaan ovi auki.

Huomenna herätys 5:30, juna on perillä klo 6 jälkeen.

Piereskellään. Nyt voi, kun ei ole enää seuraa. Naushki – Sükhebaator -välillä oli se pariskunta. Silloin ei voinut piereskellä JA vessan ovi oli lukossa.

Kafe-Bar “Ekspress”, Irkutsk – 240809

Päivä 10

Vietiin rinkat säilöön ja hyvästeltiin hostelli. Sinne tuli kummallisia saksalaisia jotka odotti vaan et lähdetään. Ostettiin annospuuroja ja muuta ihanaa evästä. Kirjoitettiin vieraskirjaan venäjäksi, Saanakin kirjoitti oman nimensä. ;) Sit lähetettiin postikortteja, muttei saatu itse nuoleskella postimerkkejä, höh.

Ai niin ja ajeltiin 80:llä ympäri kyliä vähän vahingossa. Mutta meillähän on tuota aikaa.

Lakkasi satamasta. Hyvä, koska mulla on edelleen kengässä reikä. Laitettiin siihen jo ensiapupaikkaus eli neljä kerrosta ilmastointiteippiä.

Ja on kaupustelijoita. Täällä jotai kirjaa kauppaavat, lauantaina ku oltiin puistossa meille kaupattiin kristinuskoa ja kosmetiikkaa.

Lauloin juuri rautatieradio-potpurin. Nyt bliniä.

***

The London Pub, same day

NOOOOOOUUUU!!!! Espeniä ei löydy Facebookista… :( Tänne tuli hirveä ukkonen, mutta onneksi siirryttiin puistonpenkiltä London Pubiin. Täällä juodaan vodkaa ja syödään valkosipulileipäpaloja juustolla ja panna cottaa.

hyvät oli tarjoilut London Pubissa

Käytiin myös hyppimässä Leninin kans. Tuli hyviä kuvia!

Virallinen hyppykuva. Huomatkaa myös taustalla Lenin.

Denis oli kirjoittanut Facebookiin! JA SE ON KOLMENKYMMENEN! Kuinka se oikein jakso meitä katella, käyttäydyttiin kuin pikkulikat…

Oon muuten ottanut lähes tuhat kuvaa. Ja oon Saanalle enää n. 23 euroa velkaa.

Leikittiin London Pubissa ulkomaalaisia ja puhuttiin vain englantia. Hihihi. Vähän niin kuin hostelleissakin, “spas… thank you!”.

***

Nyt ollaan jo junassa! Hyvä me! Ei oo muita vaunussa, tai siis kupeessa. Pakolliset viestit kotiin lähti jo. Saana metsästää kärpäsiä ja laulaa metsästyslaulua (Dido: Hunter). Ja se teki myös hienon grande plién käyttäen kahta sänkyä apunaan. Sängyt on kovia.

Kärpästenmetsästäjä

Kirjoitinkos jo, että Slummien miljonääri oli tosi hyvä? Oli.

***

“Täällähän vois pitää vaikka bileet!”

Mun puhelin on Far East -verkossa, tää on uutta!

Nyt iltapalaa ja silleen.

Viimeistä päivää, eiku iltaa, Irkutskissa – 230809

Päivä 9

 

Oltiin tänään Baikalilla, Listvjankassa. Melkoinen turistirysä ja sääksi osui paska. Ei päästy Bolshie koty -kylään (tai ois päästy mut ei sieltä pois) joten mentiin vaan Baikal-risteilylle. Sit siellä alkoi sataa kun oltiin siinä laivassa. Ja oli muuten kylmä. Huomasin et kengässä on reikä ja sukat tietenkin kastui.

Baikal oli puhdas, nätti ja sininen. Hienoja taloja ja “hienoja” taloja. Ei saatu kävellä sinne Bolshie koty -kylään, koska meillä ei ollut vuoren pinnassa pysyviä kenkiä. Paljon lasinsiruja rannassa, kylmä ja v*tutus = ei uitu.

Baikalista näkyi läpi

Juotiin teetä ja syötiin jäätelöt ja plovia (eli risottoa). Rahaa ei ollut paljon. Ai niin ja marsussa… eiku tramissa matkalla linja-autoasemalle tavattiin eka suomalainen! Joku nimetön nuori mies joka oli kans menossa Listvjankaan. Se oli kiva. Oltiin vain matka samassa seurassa, sillä oli siellä pari kaveria Säkylästä jotka oli menny edeltä.

Takasin lähdettiin 18:40 bussilla. Jutut meni taas Norjaan. Me ollaan kauheita tai norjalaiset niin ihania.

Hostellissa on taas vaihtunut porukka. Tänne tuli ranskalaisia ja ehkä britti. Eli ei hirveästi omaa rauhaa. Huomenna lähdetään jo täältä ja Venäjältä! Pitää käydä postissa ja kaupassa ja netissä ja Leninin patsaalla ja ehkä vielä jossain. Vaikka tänään vannottiin ettei enää ikinä suunnitella mitään.

Ai niin ja Norjan lisäksi meitä piristi Unhappy Hippo, joka löytyi mun laukusta. Se oli vähän kärsinyt Happy Hippo, joita Saana niin kovasti himoitsee.

Unhappy Hippo

Syötiin myös melkein kaksi omul-kalaa. Se oli meidän extreme nro 3. Tien ylitys oli nro 2.

Savustetut omulit

Tuosta ylitettiin tie. Autot meni lujaa.

Nähtiin Ankka ja Vesinokkaeläin, mutta ei Baikalin norppia. (Joo meillä on oma kieli sillee et voidaan puhua kaikesta ja kaikista niin ettei ulkomaankieliset ymmärrä.) Ankka eli italjanka eli Romina junasta oli ILAHTUNUT nähdessään meidät ja huiskutteli ja huusi. Tämä toinen sitten hymyili hämillisesti ja kertoi taas jonkun huonon vitsin, tällä kertaa paikallisesta ravintolatarjonnasta. Ja me luultiin et ne skippaa Irkutskin.

Huomenna tosiaan nettin tsekkaamaan, pääsenkö mitenkään kotiin 10. syyskuuta.

Bussilippu pois maksoi 101 ruplaa 50 kopeekkaa.

Edelleen Irkutsk, hostellilla – 220809

Päivä 8

Heräsin aamulla vajaan viiden tunnin unien jälkeen kun ovikello soi. Meinas vähän ottaa pattiin. Menin avaa oven ja siellä oli mukavan oloinen saksalainen poika, joka ei ollut varannut etukäteen petiä. No eihän sitä enää unta saanut. Kun Masha tuli respailemaan, poika sai yöpaikan, me meidän passit tallelokerosta ja pyykit pesukoneeseen!! Sit lähettiin ostaa lippuja Ulan Batoriin ja saatiinkin ne aika helposti kunhan meidät eka neuvottiin toiseen kerrokseen. Alle 100 e/lippu. (Myöhemmin selvisi et ne oli 80 e.)

Ai niin. Aamulla tosiaan kaikki oli lähteny paitsi ne meksikaani ja romanialainen. Höh. Mut tänne tuli tänään viel espanjalainen tai joku pariskunta.

hostellin kiva keittiö

Päästiin viimein nettiin! Puoli tuntia 50 rub, oltiin tunti. Luin posteja (joita oli tullu 56), feisbuukkasin ja kastelin kukkia ja BLOGGASIN, ah.

Nyt väsyttää pirusti, mentiin puol viideltä nukkuu. Kihitettiin norjalaisjuttuja Kirovin aukiolla istuskellessa, ostettiin Hippoja ja käytiin kattoo ikuinen tuli ja kirkkoja. Siellä oli ainakin 5 hääparia seurueineen. Ja sillalla paljon lukkoja. NIIN KAUNISTA.

hääseurue valmistautuu avioliiton lukitukseen

Aleksandr & Aleksandra - yhdessä ikuisesti

Ai niin ja löydettiin Saanalle ihana bikini ja mulle mp3-levy: Zemfira, Bratja Grimm, Mumij-Troll ja Umaturman!

• Central bus station
• Listvjanka
• Tram 1 & 2
• 70 / 100 rub
• till 21

-> huomista varten nämä siis.

Nyt alkoi sataa! Nouuu. No ei me oikein meinattukaan mennä enää mihinkään, paitsi ehkä keittiöön syömään keittämiämme pelmenejä.

***

Jaaha ja kotoa soitellaan. Aattelin että jos bloggaan niin eikö se jo osoita et oon ok?

Tänne tuli taas uusia, jälleen mielenkiintoinen pariskunta: mies Skotlannista ja nainen Etelä-Koreasta. (Niin siis täällä olleet jenkkimies ja Peru-nainen oli myös pari.) Naisen puhetta on vaikea ymmärtää ku /l/ ja /r/ menee sekaisin, mut on saatu paljon hyödyllistä tietoa Mongoliasta koska ne on tulossa sieltä päin. Esim. et on hyvä olla karkkeja mukana lahjontaa ym. varten ettei tarvi rahaa antaa. Ja et rajalla paikalliset saattaa käydä oudoiks kun yrittää kuljettaa tavaraa tullaamatta, ne saattaa yrittää tunkea omiaan meidän tavaroiden kans samoihin paikkoihin.

Mut muuten, syötiin pelmenejä ketsupilla kun keitettiin ne eka ITSE ja nukuttiin 2 h päikkärit. Nii ja ne espanjaa puhuvat on Chilestä.

Junassa lähellä Irkutskia – 210809

Päivä 7

Me ollaan yhdeksän tunnin päästä perillä, outoa! Olhonin saarelle kuulemma kestää 7 h Irkutskista… Voi ku meillä ois vaan AIKAA.

Viime yönä ei taas saatu unta ku nukuttiin päivällä, ni käytiin sit käppäilemässä Krasnojarskissa. Sit meillä oli vielä Yöllinen Keskustelu sieltä lähdettyä. Kyllä nukkumaankin mentiin, mut heräsin yöllä ku oli niin kylmä et piti ihan kaivaa huopa päälle. Ja näin unta et ulkona maisema oli muuttunu lumihuippuisiksi vuoriksi.

***

Nyt on maisemaan tullut vuoretkin, mut vasta horisonttiin eikä lunta näy missään. Irkutskin aikaa kello on 14 ja otin torkut. Eikö ois fiksua ladata nyt kännykkä?

Vaikka on surullista hylätä oma pesä yläsängyssä, sitä jo kaipaa oikeaa patjaa.

Tuo Margarita-mummo menee Habarovskiin (n. 800 km ennen Vladivostokia). Se sanoi, et meidän puhe on hiljaista ja nättiä. Sano, että kuulostetaan linnuilta. Sit hetken päästä se lisäs, et joo linnuilta, aivan kanoilta. :) Voi apua.

Täällä on kyliä, joissa on aidattuina hökkeleitä ja jokaisella hökkelillä puutarha. Jotkut asutukset on niin isoja (pieniä kerrostaloja ja kaikkea) että niissä asuu varmaan tuhansia ihmisiä. Luonto on täällä niin koskematonta ja kaunista ettei sitä osaa kuvailla, ja ikkunan läpi saa vain suttuisia kuvia. Järviä, jokia, soita, aroa, metsää, peltoa… Ja yhtäkkiä kylä keskellä ei mitään.

Siperia ja Siperian junan nenä

Viisi tuntia ja kuusi pysäkkiä välissä. Sit suihkuun..! (Kunhan ensin raahataan rinkkoja 1,5 km rautatieasemalta hostellille.)

Eilen eka kerran kävi mielessä internet. Tänään se ajatus suorastaan piinaa. Pursuileva (ellei jopa ihan täysi) inbox ja kaikki ne ilmoitukset Facebookista… Guaaahh. Mut samalla ois pakko päästä purkaa ne. Ja Facebook-statuksella lesottaa sijainnista. Blogia on ikävä ja kasvimaata ja kanaa, joista jälkimmäiset unohdin Moskovassa kokonaan. Ou nou! Multa on varmaan varastettu kaikki herneet!

Seuraava pitempi pysähdys on paikassa nimeltä Zima eli Talvi. :)

***

Admiral Hostel, Irkutsk

Irkutskin rautatieasema, kolmas sisäänkäynti

No niin, täällä!!! Mä niin toivoin et pääsen nettiin tänä iltana, vaan eipä onnistunut. Joten kirjoitan tänne. Täällä on tosi kansainvälistä porukkaa, jee.

Kielistä puhutaan, istun keittiössä monen muun kanssa. Ja ihkua, pääsin suihkuun. :) Pitkästä aikaa sai peseytyä kunnolla, ihanaa.

Käytiin kaupassa keskustassa ja siel on tosiaan nettikahvilakin, jossa ei kuitenkaan vielä käyty. Oli aika paljon kaikkia Jänniä juttuja matkan varrella, tavallaan kuitenkin tosi siistiä ja rakennukset kauniita. Hostelli on kodikas, ei tosiaan samanlainen (= hotellimainen) kuin Moskovassa, mutta mitäs siinä! Sängyt on ok ja kylppäri mahtava, pyykkikone ja kaikki.

Kyllä ois kiva mennä nukkuu, vaan toisaalta ois huippua jutella ihmisten kanssa ja tutustua. Olenpa sosiaalinen nytkin kun vaan kirjotan.

***

…Edelleen täällä keittiössä. Marsu nro 27, about 100 ruubelia. Eli tämä siis on kyyti Listvjankaan. Täällä on Norja-jenkki, perulainen, jenkki, britti, romanialainen, meksikonruotsalainen, saksalainen ja me kaksi suomalaista. Tosi mukava ilmapiiri!

Ja toi skandinaavipoju on suorastaan ihana, kello on 2:40 ja istutaan vielä keittiössä.

Onko tämä fiksua?

“Anyway, could understand it…”

“And then you started to say EI…”

Miksi en nuku. Voi apua, juttu menee vähän oudoksi.

Edelleen junassa… – 200809

Päivä 6

Ohitettu Novosibirsk. NÄTTIÄ!

Täällä kuuluu ärsyttävä potpuri: Rasputin (enkuksi) – Cuba – joku ihme Señorina ciao ciao – lisää lattaria Vamos a la Playa – It’s My Life – Yes Sir I Can Boogie – Blue (dabade) – joku Hop Joanna?? – Living Next Door to Alice – Obladi-Oblada (Life Goes On) – MAMMAMMAA, MAMMAMMARIAA… – House of the Rising Sun – I’m Your Venus – vähä raskaampaa – Bamboleyo… – (eikö se lopu ollenkaan…) Huh. Loppu. Ja tuo pari-kolme kertaa tunnissa. Tarjoaa Venäjän Rautatieradio.

Meillä vaihtu Novosibirskissä kämppikset. Annettiin Saanan herätyskello lainaan et aussi & italjanka heräis ajoissa. Ne oli valmiita yli puol tuntia ennen saapumista ja vaan istu hiljaa, mä esitin nukkuvaa. Sit ku juna pysähty, nousin sen verran et ees hyvästeltäis. Romina toivotti kyllä hyvää matkaa ja sano bye-bye, aussi sano vaan et “Later.”, ja sit vähän ajan päästä ikään kuin ilmoitti meille et kello on jo kymmenen. Heippa vaan sulle, hyvä kun menivät kun alkoi ilmeisesti huumorintaju loppua.

Novosibirskin asemalla oli raiteita.

Itse kaupungistakin nähtiin vilaus.

Tilalle saatiin eka nainen, jonka mies ja poika roudas hirveen määrän tavaraa meidän hyttiin ennen ku menivät omaansa. Tommonen ihme kärrysysteemi jo kerran putosi alas ylähyllyltä, ihme ettei osunu kehenkään. Nyt se on köytetty johonkin koukkuun. Tämä nainen siis yläpedillä. Alapedille saapui babushka joka ei pidä auringosta ja tekee ristisanatehtäviä.

Me tyhjennettiin mun vanhaksi mennyt käsidesin loppu ja laitettiin siihen saippuaa, hiukka paljon kätevämpi kuin se ylisuuri ja epätiivis pumppupullo.

Niin siitä Novosibirskistä. Siellä on kuulemma (siis kirjan mukaan) 1,5 miljoonaa asukasta ja se on olemassa ihan Trans-Siperian rautatien ansiosta. Asema on Siperian suurin ja me siellä käppäiltiinkin ja ostettiin aamupalaa (nakit ja muusi taikinassa), oli kerrassaan hienoa ja siistiä. Talot uusia/remontoituja ja kaupunki muutenkin miellyttävän näköinen. Kohta tulee taas potpuri. “Jee”.

Pikku lisäys ihan tästä päivästä: Novosibirsk tarkoittaa muuten uutta siperialaista. Tässä tapauksessa varmaan kaupunkia.

***

Tulee nukuttua vähän liikaa..! Mut junan liikkuessa on jo niin kotoisa olo, se keinuminen ja rauhottava ääni, et pysähdyksissä toivoo vaan et jo lähdettäis.

Poikien riehumiseen heräsin. Ne pelas jollai pienellä pallolla käytävällä, ja hykkas sen sit meidän hyttiin. Etin ihan taskulampun kans, vaan en löytänyt. Nyt ne pyörii tuossa koko ajan.

Ollaan pian Mariinskissa, yli 3700 km Moskovasta. Mukavaa saada valokuvat ainakin niistä paikoisat jotka mainitaan oppaassa ja ohitetaan päiväsaikaan. Eilen tehtiin iltapysähdys Ishimissä mutta oli liian pimeää kuvaamiselle. Tänä iltana paikallista aikaa kahdeltatoista ois Krasnojarsk, toivottavasti ei vielä hirveesti nukuta silloin et pääsis vähän käppäilee ainakin.

Yö ja Krasnojarsk

***

Krasnojarskissa onkin jo +4! Asemilla on tosi siistiä ja nättiä. Kerroinkos jo, että syötiin lounaaksi ihania pelmenejä ravintolavaunussa? Mä otin lisäksi tattaripuuroa ja Sibirskaja Korona -oluen! Namnam. Juustoa on ikävä ja semmosta hanaa johon ei tarvi koskea käsienpesun aikana.

Saana, pelmenit ja mun tattaripuuro.

Seurassamme on enää mummo nimeltä Margarita, toinen nainen on perheensä luona. Meiltä on kyselty kaikkea reissusta ikään, opintotuesta töihin ja silleen. Meidän junamatka aiheuttaa kulmakarvojen kohottelua ja taivastelua. Ja sitten taitaa olla kiinnostavaa sekin, et onko venäjä vaikeaa verrattuna muihin kieliin. No meitsihän selittää et venäjässä on kuitenkin vain 6 sijamuotoa kun suomessa niitä on 15! “Ooohh!” >:P

Tänään ohitettiin myös paikka nimeltä Taiga. Ja siellä oli muute puita, ja siten myös sahateollisuutta. Nyt näkyy kumpuilevaa aroa, ja lämpötila on laskenu varmaan ainakin viisi astetta. Ei ole enää hikistä.

Slummien miljonääri oli loisto-ostos. Loistokirja. Siispä luen sitä. Sudokut jökkäs kun tuli vastaan sumdokuja missä pitäis osata laskee…

hyvä kirja ja pirtsakat varpaankynnet

***

Skippasin sumdokut. Nyt on sandokuja?!

En meinaa tajuta et huomenna ollaan perillä. Laitettiin kello soimaan puoli kuudelta Moskovan aikaa – eli puoli kymmeneltä Siperiaa – et herättäis ees jotenkin ihmisten aikoihin.

Tajuttiin et voidaan olla Irkutskissa pitempäänkin, jos halutaan. Se vaan tarkottaa kahta yötä junassa yhen sijaan, eli hukataan aikaa jonkin verran siinä. Pitää ny kattoo miten se Baikalin & Olhon-saaren reissu onnistuu. Se vaan et jos venytetään tota, ni sit kuitenkin ihastutaan Mongoliaan ja venytetään sitäkin (tai ei ainakaan lyhennetä), ja siinä sit lyhenee aika Pekingissä! Ja se ois mulle ainaki The Mesta. Toisaalta joo, tää on ehkä ainoo kerta ikinä ku käyn Mongoliassa, mut silti..! Äh, valinnan vaikeus. Ja sit unta palloon.

Junassa AASIASSA, Siperia – 190809

Päivä 5

Ohitettiin tuossa muutama tunti sitten Euroopan ja Aasian raja! Nyt ollaan oikeasti Siperiassa. Ja täällä näyttää edelleen Suomelta. On varmaan jo ohitettu myös Ekaterinburg. Tuo Romina sanoi, että paikallinen aika ois jo +5, eli kaksi tuntia edellä Moskovan aikaa! Irkutskissa on +8 eli viisi tuntia enemmän, joten matkaa on jäljellä… Kämppikset jää pois Novosibirskissä huomenaamulla.

Ekaterinburg - Euroopan ja Aasian raja

Mentiin ravintolavaunuun tänään. Tuo Romina on aika nirso, se on vegaani ja ne ruoat mitä se vois syödä ei kelpaakaan. Vedin aamiaiseksi ihanan munakkaan ja Saanalle tilattiin “jotain makeaa” ja se sai kokonaisen kääretortun! :) Hyvää oli. Ja tee. Kämppikset söi munakkaan, ranskiksia ja maissia (30 g). Täällä oikeasti laihtuu, vaikka nälässä en oo joutunut olemaan yhtään.

Nukuin taas tosi hyvin ja oon siitä iloinen, koska unettomuutta pelkäsin etukäteen. Muutenkin on mennyt hyvin, enkku ja venäjä alkaa oikeasti sujua yhdessä (!) ja erikseen. Pystyn siis kääntää jo sujuvasti venäjä – enkku – venäjä. Saana totesi siellä Siperian rajalla, että ei täällä oikeasti pystyis tekee juuri mitään ilman venäjän taitoa, ja tottahan se puhu. Mua välillä harmittaa ku ei kuule/ymmärrä jotai kuulutuksia, mut sit Saana muistuttaa et tavallisestihan turistit ei ymmärrä sitäkään vähää, et seurataan vain muita. Jee. :)

Piti ihan selata mitä kirjotin rautatieasemalla, ja näköjään en ehtiny kertoa meidän reissun extremeintä osuutta, josta en uskaltanu edes mainita porukoille tekstiviestissä! Ostin nimittäin katugrillistä kokonaisen kanan jonka ne kääri vaan folioon, pisti kastiketta ja vähän salaattia ja tunki kouraan. Saana otti rullakebabin, joka oli kuulemma oikein hyvää. Niin siis me mentiin näiden ruokien kans sisälle rautatieasemalle, istuttiin siihen pylvään juurelle ja alettiin mättää. Minä siis söin kokonaista kanaa sormin Moskovan rautatieasemalla. Saanalla oli niin kova nälkä et se liitty kebabin jälkeen joukkoon tonkimaan. Melkein koko kana jaksettiin syödä ja odotettiin mielenkiinnolla vatsan vastalausetta, jota ei sitten kuitenkaan tullut! Eli on meillä extremereissu.

Muutenkin on maha toiminu yllättävän hyvin. Pelkäsin ripulia ja lukkiutumista, mut ei oo tapahtunu kumpaakaan vielä. :D Noi junan vessat ei ole kyllä kaikista ihanimpia, mut minkäs teet. Ei ne paljon hirveempiä oo kuin VR:n taajamajunien versiot!

Oon opettanu tolle aussille miten tehään kakuroa ja erikoisia sudokuja, molemmat värkätään näitä koko ajan. :) Ostan Irkutskista lisää, enkä ees tarvi kirjoja! Jää lääkäriromaani lukematta.

Onkohan Ural-vuoret menny jo? Tsiikailen tota kirjaa.

***

Vuorien alku ja Perm meni viime yönä. Tää aikahomma on tosi hassu. Me on herätty puol ysiltä Moskovan aikaa, mistä oon aatellut et jee, ollaanpa aikaisia, mut tänäkin aamunahan kello oli siis puoli ykstoista!! Löysin käytävän seinältä aikataulun, josta näkee pysäkit, pysähtymisajan, pysähdyksen keston ja lähtöajan. Katoin et Omskissa on puolen tunnin pysähdys yhdeltätoista illalla, mut tosiaan, se onkin jo yks yöllä… Ei varmaan näe paljon vaikka lähtiskin jalottelee. Huomenaamulla aikaero onkin jo +3 Moskovaan.

aikataulu

Juotiin Saanan kans iltapäivä-Redd’sit! :) Oikein zakuskan kera: makkaraa ja suolakurkkua. TÄYDELLISTÄ. Just Venäjää.

otettiin oluset

Suunniteltiin jo vähän Irkutskia. Ois ihanaa päästä konserttiin tai balettiin. Baikalille päiväreissu, muuten jää huonosti aikaa. Mitään ei oo kuitenkaan vielä päätetty.

Huomenaamulla vois koittaa herätä Novosibirskin pysähdykseen (52 min.), se on klo 10 paikallista aikaa. Sit heipat uusille tuttavuuksille, rundi aseman lähistöllä ja ehkä takas nukkuu jos nukuttaa. Enää yks tämmönen päivä ja sit perjantain “kohta perillä” -hösötys! :P

***

Aussilla on varmaan menny hermo meidän suomalaisuuteen. Ku mehän ei siis hirveesti loisteta tuossa small talkissa. Se on kauheesti koittanu jutella ja on ollukin tosi kivaa, mut ei me koko ajan pystytä. Ei meitä haittaa olla hiljaa välillä. Niin ja sit tietty on epäkohteliasta puhua suomea keskenämme, mut kui outoo se ois jos puhuttas englantia… Joten DEAL WITH IT, MAN!

Suunniteltiin jo Pekingiä! Ja Ulan Batoria! Mongoliassa taidetaan yrittää päästä jurttakierrokselle joko autiomaalle tai arolle! Siellä asuttais ihmisten luona ja kierreltäis tutustumassa paikallisiin, niiden perinteisiin ja kieleen. Se ois vähän muutakin kuin pintaraapaisu. :)

Nii ja valitettavasti saatiin kuulla Rominalta että Guiliniin kestää kaksi päivää junalla Pekingistä. Joten taitaa jäädä väliin se reissu. :( Sen sijaan käydään jossain Pekingin lähellä, esim. Chengdessä. Joujou!

Ai niin ja korjaus aiempaan: Omskissa on jo Moskovan aika +3. Eli ollaan siel kahdelta yöllä. Opinpas minä paljon lyhyessä ajassa.

Ja maisemakin muuttuu. Peltoa silmänkantamattomiin. Paljon vähemmän ihmisiä. Kaukaisilla maanteillä rekkoja. Ja edelleen hirveästi puita. Lämmintä piisaa, toivottavasti Irkutskissa ei sada.

auringonlasku Siperian radalla

On jo yö, vaikka kello ei oo Moskovassa kymmentä. Täällä se alkaa olla yli puolenyön. Jotkut pikkupojat pelaa vieläkin käytävällä pikku pelikoneella mistä kuuluu ärsyttävä ääni.

Mä en saa unta. Vasta vähän yli 12 h sitte heräsin! Pitäs kääntää rytmiä, herätä aikasin ja näin, ja huomenna se tehdäänkin. Mut herätykseen on viel yli 8 tuntia, kui noilla piisaa unta ku ne on nukkunu päivällä ja alko nukkuu yli puol tuntia sitte?!

Tekis myös mieli syödä. Huomenna vois vetää pelmenit ravintolavaunussa. Ne oli muuten onnessaan ku mentiin sinne ja kai vähä pettyneitä ku ei tilattu paljoa. Siellä oli vaikka mitä ihanaa, kunnon ruoka kyllä maistuis. Vaikka en valita! Söin tänään ihanaa perunamuusia purkista.

Junassa jossakin Venäjällä – 180809

Päivä 4

Tämä onkin yllättävän mukavaa! Pelkäsin etten saa nukuttua mut nukuin melkein paremmin kun hostellilla. En pudonnut sängystäkään koska mulla on hieno turvaviritelmä. Maisema on metsäistä ja ihan kuin Suomessa. Pysähdytään aika usein, kerran käytiin pihallakin kun oli pitempi pysähdys. Otettiin hyppykuvakin!

Mun yläsängyn turvaviritelmä.

Kämppikset on hauskoja, ne on matkustanu vaikka missä! Ympäri maailman ja joka mantereella. Ne asui New Yorkissa ja oli siellä töissä mut nyt ne on menossa Vladivostokin, Pekingin ja Vietnamin kautta Sydneyyn. VAU HEI.

Eväitä on kiva syödä ja nukahtaa välillä ja tehdä sudokua ja lukee kirjaa ja arvailla missä ollaan menossa. Tuo pariskunnan nainen on Italiasta ja mies Australiasta (Walk-About Creekistä, sieltä mistä myös Crocodile Dundee! Tai ainakin niin se sano mutta se saattoi olla vaan vitsi) joten me puhutaan täällä mielenkiintoista englannin sekamelskaa ja minä oon yhteinen venäjän tulkki. Tilasin jo meille teet tuolta aamupalan kans ysiltä. Mukavaa, ainakin vielä!

***

Kello on jo iltakahdeksan Moskovan aikaa. Päivä on mennyt mukavasti jutelleen ja torkkuen. Aika vähän saan luettua kun aina alkaa väsyttää. On nähty kaiken maailman asemia ja pikkukyliä. Tällä hetkellä aletaan olla Udmurtiassa! Oli Saanan kanssa puhetta et jos jäätäis sukulaiskansan luo hengaa hetkeks. Kohta varmaan pysähdtään Yarissa.

Lonely Planetin Trans-Siberian Railway -kirja on osoittautunu hyödylliseksi. Siitä pystyy seuraa missä mennään ja välimatkoja tunneissa ja kilometreissä. Pari tuntia sitten “koettiin” Kirov (tai Vjatka): ostettiin sieltä laiturilta 2 kaalipiirakkaa ja pullo kokista ja otettiin hyppykuva “Älä hyppää laiturilta!” -kyltin vieressä.

Nyt söin liikaa suklaata ja tuntuu vähä ikävältä.

Ja joku vauva huutaa naapurihytissä kun taitavat yrittää sitä nukkumaan.

Puhuttiin politiikkaa (siis VENÄJÄN) noitten kämppisten kans, ne on vähän vanhempia ja tuo mies tuntuu olevan aika yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut… Ja minä siis asiantuntija?! Ei siltä tunnu! En osannu vastata kaikkeen enkä tiedä mitään. Vai mistä mä saisin tietää mitä eri sukupolvet aattelee Gorbatshovista? Kysyä en kehtaa. :)

Täällä ei oo suihkua ja haisen jo nyt pahalle. Vois tietenkin esim. vaihtaa vaatteita. Oon ollu koko päivän pyjamassa, hihii ja jee! Täällä on venäläisillä naisilla pikkiriikkiset oloasut.

Ai niin unohtu Moskovasta kirjottaa et siel tuulee ihan pirusti!!

Viimeiset hetket Venäjällä

(Sainpa viimein aikaiseksi asentaa suomen tähän. Mukavampi kirjoittaa, ja varmaan myös lukea.)

Eilen oltiin Baikalilla, ja eilen myös satoi. Mentiin sinne Listvjankaan eikä oikein pidetty siitä. Todellinen turistipesäke, vaikka Baikalilla olisi ollut potentiaalia niin paljon muuhunkin. Menomatkalla linja-autoasemalle tramissa eli raitsikassa eli ratikassa tavattiin reissun eka suomalainen, joku nimettömäksi jäänyt poika. Se oli mukavaa matkaseuraa, koska suomalaisten kanssa ei ole pakko jutella koko aikaa jos ei jaksa.

Baikal oli ihan järven näköinen, mutta paljon isompi. Kirkas ja kaunis ja meren lailla aaltoileva. Rannassa oli “ei saa uida” -merkkejä, mutta jotkut ui silti ja paleltui. Me yritettiin päästä Bolshie koty -kylään, mutta sinne ei mene autotietä joten ainoat vaihtoehdot oli mennä kävellen (mitä ei meille suositeltu koska sille polulle olis tarvinnut kunnon varusteet, oli kuulemma vaarallinen) tai sitten laivalla (joita kyllä meni vielä yksi mutta kaikki paluuliput oli jo myyty). Ei sit menty kun vaihtoehtoina oli vääntynyt nilkka tai yöpyminen jossain oudossa kylässä.

Sen sijaan mentiin huikealle ja hienolle ja ainakin hyvin mainostetulle järviristeilylle. Eli mentiin laivalla kilometri yhteen suuntaan ja käännyttiin sitten takaisin. Yritettiin nähdä pohjaan asti, mutta jos Baikal on paikoittain jopa yli puolitoista kilometriä syvä, ei ole ihme vaikkei siellä hirveästi pohjaa näkynyt. Eikä kaloja.

Mutta me kyllä syötiin kaloja! Omulia, paikallista herkkua, myytiin siellä torilla, ja ostettiin pari kappaletta lämpimiä savustettuja kaloja. Mässättiin ne aidalla istuen, oli hyviä kyllä, mutta ne ei ollu tainneet ehtiä käydä kakalla ennen kuin kalastaja oli iskenyt.

Kengät kastui sateessa ja järvellä tuli tosi kylmä (vaikka meillä oli jopa mukana takit ja kaikki eikä edes lähtiessä tiedetty, että alkaa sataa). Jäi valitettavasti käymättä uimassa, mutta eiköhän sieltä olisi viiden elinvuoden sijaan saatu vain flunssa.

Apua, aika alkaa loppua ja täällä on jonoa! No mut alle viisi tuntia lähtöön ja sitten on varmaan vähän nettipausea taas. Toivottavasti saadaan Mongoliassa järkättyä joku hieno tour ympäri maaseutua, nähdään jurttia ja nukutaan niissä ja Gobin autiomaa ja kaikkea!

Ja sitten Kiinaan. Sieltä hankin rakennekynnet, muulla ei niin väliä. ;D Yritettiin löytää Espen Facebookista että voitaisiin tehdä treffit Pekingiin, mutta ei löytynyt kuin kaimoja. Ikävää. Nyt pitää mennä! Palaan astialle! :)

Irkutsk on niin ihana että tänne pitää tulla toistekin!

Иркутск!

No niin! Nyt ollaan sitten viimein taalla. :) Junan hytista tuli ihan oma pesa, nelja paivaa ja nelja yota nukkumista, syomista, matkustusvouhotusta ja eri asemilla kavelya. Yritin ottaa kuvat kaikista asemista joilla kaytiin, etta voi sitten sanoa oikein jossain kayneensa.

Ensimmaiset kolme yota meilla oli kamppiksina kolmekymppinen pariskunta, italialainen nainen ja australialainen mies. Ne oli oikein mukavia kunnes sitten alko hytin seinat kaatua paalle ja aussin small talk loppua. :D Musta tuntu et se oikein keksi puheenaiheita aina kun ei puhuttu. Mua ja Saanaahan ei haitannut olla hiljaa valilla, hulluks sita ois muuten tullu ellei saa vahan omaa rauhaa. Saana luki ja kuunteli musiikkia, makin luin ja tein vaikeita sudokuja joita ostin Moskovasta kirjakaupasta.

Reissuista puhuminen oli kivaa. Ne on matkustaneet vaikka missa ja ihan oikeasti maailman ympari, asuneet New Yorkissa ja olivat nyt muuttamassa Sydneyyn mutta ajattelivat menna Siperian ja Kiinan ja Vietnamin kautta. :D Mutta sitten kun piti alkaa keskustella politiikasta ja kaikenlaisista ilmioista ja ne kysy meilta jopa Suomen koulusurmista (!!!!), alkoi vahan maistua puulta. Loppujen lopuksi silla aussilla tais menna hermo meidan puhumattomuuteen. Kun ei sen puhetta vaan tajunnut! Ja sen typeria vitseja varsinkaan.

Ja jotta viela saisin valittaa, mainittakoon etta se italialainen oli anorektisen nakoinen kasvissyoja, tai oikeastaan vegaani, joka ei koko matkan aikana suostunut syomaan mitaan muuta kuin jotain italialaisia naksuja. Ja ma tarjosin sille banaania ja rusinoita ja tarkistin valmisruoista etteivat sisalla mitaan epailyttavaa (SYO HYVA IHIMINE ENNEN KU KUIHDUT!), vaan eipa kelvannut. Ravintolavaunussa (jossa sain harjoitella tehokkaasti englanti – venaja – englanti -kaantamista) se soi 30 g maissia ja ranskalaisia, siis sen jalkeen kun oli vastannut tyrkytyksiini etta “I don’t eat junk.” HAH.

Neljannen yon kamppiksiin lukeutui symppis mummo nimelta Margarita, joka totesi mm. etta kun me puhutaan suomea, me kuulostetaan ihan linnuilta. Pian jatkoi lausetta ja sanoi etta “kanoilta”. Olisin ehka keksinyt jotain mairittelevampiakin lintulajeja.

Kaiken kaikkiaan junassa ei mennyt kertaakaan varsinaisesti hermot! Oli vaan ihanan rentouttavaa, suosittelen kaikille jotka haluu viettaa laatuaikaa itsensa kanssa tekematta kummemmin mitaan. Siis jos ei haittaa se, etta suihkussa ei oikein paase kaymaan.

Eilen illalla tosiaan saavuttiin tanne kaupunkiin mut koska hostellilla ei ole nettia (se on oikeastaan vain tavallinen kolmio mahtavalla kylpparilla, joten omistaja on iskenyt rahoiksi), meidan piti tulla tanne hotelli Angaraan ja maksaa itsemme kipeiksi (1 h – 2,5 euroa).

Hostellilla on tosi kansainvalista porukkaa. Siella oli perulainen, usalainen, norja-usalainen, britti, meksiko-ruotsalainen, romanialainen, saksalainen, ja tanaan tuli viela toinen saksalainen ja joku espanjalainen (?) pariskunta. Melkein kaikki kylla haipyi tana aamuna, paitsi meksikoruotsiromania-yhdistelma. Me istuttiin koko viime yo sen norjalaisen pojan kanssa keittiossa ja puhuttiin “melko” typeria. Se on vasta 21 ja viettaa nyt 9 kk kiertaen maailmaa kaverinsa kanssa, ja sen kaveri muuten opiskelee psykologiaa siina ohessa!! Siis lukee matkalla ihan oikeita opiskelujuttuja. Hullu. Se poika oli niin kiva ettei maltettu menna nukkumaan, ja aateltiin et no joo, ehka sitten kuitenkin olisi ihan mukava vaikka tutustuakin matkalla johonkin. :) Se osasi suomeekin, “Ei saa peittaa.” :D Tiedathan, pattereista, “Ma ikke tilldekkes”. Mutta englantia tulee puhuttua ja paljon.

Ei olla oikeastaan viela nahty kuin rautatieasema, hostelli ja keskusaukio. Rautatieasemalla kaytiin tanaan uudestaan hakemassa liput Ulan Batoriin Mongoliaan! Koyhdyttiin n. 100 eurolla mut se euforia kesti varmaan pari tuntia. :) Ei mitaan ongelmia edes niiden lippujen hankkimisessa! Oon jossain vaiheessa tainnu oppia hiukan venajaa. :) Ostettiin myos loistava turistikartta ja reissun ensimmaiset postikortit.

Ulan Batoriin lahdetaan siis etenemaan maanantaina klo 16.50 Moskovan aikaa eli 21.50 paikallista aikaa (ja 15.50 Suomen). Perilla ollaan sitten keskiviikkona Mongolian aikaa 6.15. En nyt vain juuri muista, etta onko Mongolian aika sama kuin Irkutskin aika..? (Hei vahemmastakin menee sekaisin.) Tarkoitus oli alunperin lahtea aikaisella nopealla junalla joka on yli 7 tuntia aiemmin perilla, vaan sepa oli jo taynna.

Mutta tasta pitaisi varmaan lahtea tutkimaan kaupunkia. Huomenna lahdetaan Baikal-jarvelle ja Listvjankan kylaan siihen rannalle (Espen sanoi etta vesi on KYLMAAA mutta kai siella pitais kuitenkin uida, elaa sitten 5 vuotta pidempaan). Maanantaipaiva kaytiin taas johonkin tsompailuun. Ja jotkut Venaja-ihmiset saa kortteja taalta. :) Lopuille sitten muualta.

Kaikki on niin hyvin ettttta!! Ja matkapaivakirjaa kirjoitin junamatkan aikana 21 sivua, joten Suomessa sitten naputtelen tanne yksityiskohtaisempia juttuja viela. :) Ihanaa, pian Mongoliaan jurttakierrokselle kameleilla! Terkkuja kaikille, pysykaa terveina!

Enää vajaa kuukausi lähtöön!

Reissu lähestyy älyttömän nopeesti! Kävin eilen ostaa rinkan reissuun, koska se Annalla ja Jannella säilytyksessä oleva osottautui aika risaksi. 199 € alennuksessa oli tuommoinen Haglöfsin 65 litran OXO-rinkka, on taskuja ja on tilaa ja on kestävää materiaalia, ja sadesuojakin löytyy. Ei oo rinkat halpoja, mutta jospa tuosta nyt sais loistavan tekosyyn lähteä reissuun toistekin. ;)

Oon tehnyt listaa asioista, mitä pitää ostaa apteekista, että on sitten vatsa kunnossa, ja hyttysmyrkyt ja käärmepakkaukset ja laastarit ja aurinkorasvat suojaamassa ulkoisilta uhkilta. Hatun hankin jo, mutta mitäs jos sataa? Sontikka tietenkin pitää olla, mutta vaatteet… Nouu.

Pyysin jo äitiä tilaamaan pankkiin valuuttoja, mut en tiiä saako Mongolian tugrugeja ollenkaan vaihdettua Suomessa… Yuaneja ja ruplia ainakin löytyy, ja USA:n dollareita. Lähen siis suunnilleen neljän eri valuutan kanssa reissuun, mut ihan pieniä määriä mukaan vaan (eli ei kannata tulla rinkan taskuja penkomaan), koska Visa sitten vinkuu ja automaatit sylkee tarvittaessa rahaa.

Tänään tuli postissa mun Mongolian viisumin sisältävä passi! Tuo viisumi on kerrassaan kaunis, mulla ei oo ikinä ollu kuin Venäjän viisumeja, niin tosi siistiä saada jotain erinäköistä passin sivuja koristamaan. :) Jännä nähdä miltä se Kiinan viisumi näyttää!

Viisumeja

Tänään, eli tasan kahdeksan viikkoa tilauksesta, saapui sitten viimein vuosiviisumi Venäjälle. Oli jo aikakin..! Pistin passin kaikenmaailman viisumihakemuspapereineen saman tien kirjattuna kirjeenä postiin kohti Kirkkonummea, missä sijaitsee Mongolian kunniakonsulaatti. Mongolian viisumikin on jo maksettu (5 vrk:n käsittelyajalla hinnaksi tuli 55 €), joten sitten kun tämän toisenkin viisumin sisältävä passini ilmestyy postiluukusta, on jäljellä enää se viimeisin ja hankalin. Kiinan viisumi nimittäin pitää käydä itse henkilökohtaisesti lunastamassa suurlähetystöstä Helsingissä. Jännä nähdä, missä välissä siellä ehdin piipahtamaan. Ihan naurettavaa.

Ja täällä SATAA. Koko ajan. Tänään loppuu kolmen päivän vapaaputki, työt kutsuu taas tunnin päästä. Tuntuu, että oon saanu paljon aikaseks, ja ehdinpä äitiäkin nähdä kun vietettiin tyttöjen viikonloppu Jyväskylän kesässä. :) Nyt meen sekottamaan broilerisuikaleita.

Moskova 18.8. klo 00:35 – Irkutsk 21.8. klo 15:12

Viitaten tuonne matkasuunnitelmaan, ostin äsken junaliput välille Moskova – Irkutsk!! :) Visa vaan vinkui kun 15 409,60 ruplaa kolahti Venäjän rautateille. Matka taitetaan Venäjän itärajalle Vladivostokiin menevässä junassa, joten päästään kokemaan ihan oikea Siperian juna! Sen verran ajateltiin panostaa, että paikat on hyttiin eikä käytäväsängyille, mutta “luksusvaunuun” ei kuitenkaan nähty tarvetta (se ois sisältänyt ylimääräisiä palveluja, kuten ateriat joka päivä).

Juna valittiin saapumisajan perusteella, mutta koska lähtö on keskellä yötä, meillä ei ookaan tarvetta majapaikalle toiseks yöks, joten tehdään pieni korjaus hostellivaraukseen: vain yksi yö ja 11 euroa. :)

Mun pitänee tehdä joku kustannusyhteenveto tai jotain, ja tarvittaessa rahasuunnitelma mallia B.

Mutta siinä ne paikat nyt on varattuna yli kolmeksi vuorokaudeksi. Juna 240ЭБ Moskva Jaroslavskaja – Irkutsk Passazhirskij! <3 Yksi stressin aihe vähemmän…

Matkasuunnitelma Vol 1: Siperia

Meidän matkasuunnitelmissa on tapahtunut dramaattista edistymistä! Tai no dramaattinen ei ole nyt oikea sana. Huimaavaa! Huumaavaa!

Lähtöpäivä on päätetty viimein ja se on 15.8., lauantai. Vertin syntymäpäivä on 12.8., joten ehdin juhlia sitäkin vaikka useamman päivän ennen lähtöä. :D Mä lähden Lehtimäeltä, Saana Turusta. Junat on katsottu, kiitos VR. Suomen puolen junaliput ostetaan huomenna keskiviikkona, kiitos Saana. ;)

Eli ensimmäinen pysäkki on MOSKOVA, jonne saavutaan sunnuntaiaamuna 16.8. Pari yötä on jo varattu MOSCOW HOME-HOSTELISTA, samasta paikasta jossa majoituttiin Iskran reissulla vuosi sitten. Sinne on tullut nyt uusi 14 sängyn huone, josta sänky kahdeksi yöksi maksoi vain 22 euroa! Tiedän kokemuksesta, että paikka on venäläisellä mittakaavalla oikein siisti ja henkilökunta palvelualtista ja kielitaitoista (ei sillä ettenkö mielelläni venäjää puhu! …mutta jos Saanakin haluaa jotain sanoa :P). Sitä paitsi mä osaan sinne, ja se on aika iso plussa myös.

Moskovassa pitää katsella tietenkin perussetti Punaisesta torista ties minne, en mäkään ole oikeesti nähnyt siellä juuri mitään vaikka kerran kävin 6 päivää olemassa. Leninkin jäi silloin remontin takia näkemättä. Kun vaan osaisin olla käyttämättä kaikkia rahojani jo siellä…

Moskovasta lähdetään etenemään tiistaina 18.8. IRKUTSKIIN. Tämä kyseinen Moskova-Irkutsk-junamatka varataan Internetistä Venäjän valtionrautateiden eli RZD:n nettisivuilta, eli siellä tehdään varaus ja maksetaan ja liput lunastetaan sitten paikan päällä. Varauksen voi tehdä 45 päivää ennen matkustuspäivää, ja tämä tarkoittaa, että me voidaan varata liput aikaisintaan ensi lauantaina. Ja silloinhan me yritetään ne varata, toivotaan vaan kovasti, että jommankumman luottokortti kelpaa maksuvälineeksi. Irkutskiin lähtee tiistaina neljä junaa, yksi puolenyön jälkeen, yksi iltapäivällä ja kaksi illalla puoli kymmenen aikoihin. Vielä ei olla päätetty, millä niistä mennään. Matkassa kestää kuitenkin yli kolme vuorokautta, riippuen vähän junasta että kuinka paljon yli (4-14 tuntia). Jos siis lähdetään tiistaina, perillä ollaan perjantaina 21.8.

Irkutsk on pieni venäläinen kaupunki Siperian sydämessä maailman syvimmän järven Baikalin rannalla. Siellä käydään sitten varmasti uimassa, or else. Varmasti on paljon muutakin nähtävää ja otan noin miljoona valokuvaa. Sielläkin majoitutaan hotellissa, mutta koska saapumisajasta ei ole vielä varmuutta, ei ole mitään kummemmin varailtu tai edes katseltu. Hostelworld.com tai hostels.com auttanee meitä tässäkin sitten kun asia on ajankohtainen.

Sitten tulee vastaan ongelma. Netistä ei voi varata lippuja ulkomaanjuniin, joten katsellaan Irkutskissa, miten sieltä menee junia Mongolian pääkaupunkiin ULAANBAATARIIN, joka on meidän seuraava kohde. Kyllähän sinne junia jatkuvasti menee kuitenkin, ja jos ei, niin sitten ollaan vähän pitempään Irkutskissa tai jatketaan vaikka vähän eteenpäin venäläiseen Ulan Udeen, joka on ihan siinä rajalla! :D Jos kuitenkin kaikki menee aivan optimaalisen nappiin, niin Ulaanbaatarissa voitaisiin olla jo keskiviikkona 26.8.

Ulaanbaatar tarjoaa meille tietenkin ennennäkemätöntä Mongoliaa (eli kuulemma ei oikein mitään), sekä lyhyen matkan Gobin autiomaahan! Ja sinnehän toki mennään. Pitää ottaa vielä selvää, että mitä kaikkea Mongolian pääkaupungista voisi vielä saada irti, oon keskittynyt aika paljon ottamaan selvää Kiinasta tähän mennessä. Pitänee tulostella matkalukemista Mongoliasta!

Niin ja viimeiseen vaan ei vähäisimpään kohteeseemme KIINAAN ja siellä PEKINGIIN saavutaan sitten kun saavutaan. Katsellaan valmiiksi hostellien osoitteita ja kaikkea mahdollista, että sijoittuminen tapahtuu mahdollisimman sutjakkaasti. Vähän oli puhetta, että ei ensimmäisenä juututtaisi Pekingiin, vaan käytäisiin katsomassa muut kohteet “alta pois”. Matka johtaa ainakin GUILINIIN Etelä-Kiinaan, missä on aivan ihanan näköistä ainakin tänään ostamani Kiina-oppaan perusteella. Niin, ostin siis tänään sen samaisen kirjan joka oli mulla lainassa kirjastosta joku aika sitten. :) Niin ihana, että sen kanssa pitää suunnilleen käydä suihkussakin kun ei voi käsistään laskea.

Noh, Kiinan suunnitelmat on vielä aika auki. Onneksi on tuo kirja, josta voi vaikka vielä junassa keksiä jotain hassunhauskaa nähtävää. Ja ainakin ajattelin oppia kaikenlaista, koska Kiinan kohdalla mun tietoudessa on aika hävettävän suuri aukko. Vaan tarvitseekohan siitäkään itseään syyttää? Ei täällä ihan joka tuutista Kiinaa tungeta.

Matkakuumeeseen sairastuminen on ilmennyt aika monin tavoin jo: oireina on muun muassa jatkuva matkustamiseen liittyvien nettisivujen selailu, ja jos ei nettisivujen, niin fraasisanakirjan/Kiina-oppaan sivujen. Viimeisin oire liittyy venäjään, eli siis kieleen! Koska Wikitravel-sivustoilta löytyi KIINAN MATKASANAKIRJA, nerokkaasti päättelin, että täytyyhän sieltä löytyä samanlainen venäjästäkin. Ja LÖYTYYHÄN SIELTÄ. Hirveä löytyikin, alku oli ihan hyvin ja oikein tehty, mutta mitä virheitä!! Joku oli varmaan käyttänyt sellaista netistä löytyvää käännöskonetta noita kirjoitellessaan. Ravintola-osassa käytettiin pöytä-sanan sijaan sanaa taulukko! “Taulukko yhdelle, kiitos.” TÄH. No kyllähän tablitsa kuulostaa vähän samalta kuin table, mikä on ainakin englanniks pöytä (miksei siis vastaavasti venäjässäkin, daaaaa!!!!!). Korjailin joitakin virheitä ja lisäilin vähän kaikkien ainakin mun mielestä mielenkiintoisia kulttuuriin liittyviä yksityiskohtia. Jotkut fraasit kuulosti ihan kököltä, mut en puuttunu kuin silmät räjäyttäviin kielellisiin vääryyksiin. Eli älkää venäjän osaajat luulko et oon noi keksiny ja tulko mulle avautumaan. :D Ajattelin kyllä rakentaa tosta sivusta mahdollisimman itseäni miellyttävän eli monipuolisen ja tietenkin kaikinpuolin täydellisen. ;)

Nyt siirryn takaisin länsimaihin lukemalla Harry Potteria. Ei makeaa mahan täydeltä.

Rokotuksista

Sain pari vuotta myöhässä olleen jäykkäkouristusrokotuksen eilen, ja sairaanhoitajan kanssa kun keskustelin niin selvisi, etten Kiinan-reissua varten välttämättä muita rokotteita tarvitakaan! Ei keltakuumetta, ei Japanin aivotulehdusta! Mä tietenkin hämmentyneenä kyselin et eikö mitään, ja se sano et jos näyttää siltä, että mennäänkin eteläisempään Kiinaan, kannattaa hankkia malarianestolääkitys jostain paikallisesta apteekista. Maanantaina haen kuitenkin reseptin rokotukselle puutiaisaivokuumetta vastaan, jos vaikka Baikal-järvellä sattuu olemaan punkkeja. :) Ja onhan se hyödyllinen Suomessakin. Jotenkin turvallisempaa lähteä, jos on kunnolla rokotettu.

Vaikka en kyllä vieläkään tajua koko lähtöä! Varmaan vasta pakatessa ymmärtää. No joo, toivottavasti vähän ennen. Nyt ajatus reissusta tuntuu vielä niin utopistiselta, että ihmettelen mitä tekisin säästämilläni rahoilla. :D Eipä tarvii kauaa ihmetellä jos vielä vähän innostun ostamaan lisää kirjoja…

“Seat24 kiittää tilauksestasi!”

Mulla ja Saanalla on sitten lentoliput!!! Torstaina 10. syyskuuta meno Peking – Helsinki. Hintaa tuli, mutta vähemmän kuin aiemmin luulin. Lento kestää 14 h 45 min ja välillä vaihdetaan konetta Pietarissa. Pekingiin päästään siis junalla, mutta ennen varsinaista kohdetta tsekataan vielä Irkutsk ja Baikaljärvi sekä Ulan Bator Mongoliassa. Lähtö on elokuun puolivälissä.

Saan Annalta ja Jannelta rinkan ja pitäisi hakea rokotukset ja lähettää passi Saanalle, että se voi viedä ne Kiinan suurlähetystöön viisumeja varten ja sitten pitäisi hankkia vielä ne Mongolian viisumit ja vielä pitäisi jäädä aikaa Venäjän vuosiviisumin hankkimiseen, no eiköhän se onnistu!

Rahaa menee tähän kaikkeen ja paljon muuhunkin, mutta hain kesälle opintotuet, joten en ihan heti miinukselle joudu, kun kuitenkin töissäkin käyn! Rokotukset maksaa… Ja ne kaikki vaatteet mitkä siellä teetän ja silmälasit jotka ostan ja nämä tällaiset, tokihan niihinkin menee jonkin verran. Haa, saan syksyn vuosijuhliin semmosen iltapuvun ettei varmasti kellään!!

Wǒ bú huì shuō hànyǔ, mutta vielähän on aikaa opetella. ;) Jos opettelis edes sanomaan tuon “en puhu kiinaa”.

Jännittää ja matkakuume kohoaa!!!! Silti pitäisi pystyä keskittymään kandiksi valmistumiseen ja nyt ihan oikeasti tehdä ne pari esseetä ennen kuin menen keskiviikkona kotiin, että saan sitten kandikakkua. Voi että voi että voi että!!