Kuhinaa Petroskoissa!

Iskran reissuista on kehittynyt kerrassaan legendaarisia! Tälläkin kertaa meininki oli ihan uskomatonta, rahaa kulutettiin olennaiseen (eli ei juurikaan matkoihin eikä majoittumiseen), porukka oli vallan mainiota ja kulttuuriakin nähtiin! Siis voiko olla parempaa?? Ehkä, jos reissu nimittäin olisi kestänyt ainakin pari päivää pitempään… Oli niin surkeaa jättää Kaisa vaan sinne!

mie & kaisa

Ensimmäisenä iltana käytiin tietenkin Äänisellä ja kierreltiin kaupunkia muutenkin, kunnes eksyttiin ihan vahingossa baariin. Seuraavana aamuna oltiin kuitenkin yllättävän pirteinä! Aamupala nautittiin Chainaja lozhkassa, blinejä, borssia ja teetä.

Chainaja lozhka

Lauantaina ohjelmassa oli leffa “Taras Bulba”, joka perustuu Gogolin pienoisromaaniin. Oli hyvä! Ja sivistävä! Melkein voi sanoa lukeneensa sen teoksen. :D Sunnuntaina käytiin Kansallisessa teatterissa katsomassa Kaisa ja Otto ja naatiskeltiin Turosta (NAM..!!!) ja sen jälkeen kikatettiin ravintolassa näytelmän kaksimielisille vitseille.

baariin eksyttiin yllättäen myös sunnuntaina

Maanantaina käytiin vielä Elias Lönnrotin koululla ja tapasin mun vanhoja oppilaita jotka vielä muisti mut! Ihanaa!

Mutta yhteenvetona muuten… Lähti kyllä niin lapasesta. Ei paljon tullut nukuttua, Kaisan kans oli järjettömän hauskaa (käytiin sen Petroskoin kotona, sen kaverin tupareissa ja tietenkin kaikissa kantapaikoissa), porukka oli muutenkin kiva ja pääsin tanssimaankin..! Ja venäjää pulputin ku mikä.

Milloin taas? Ens viikonloppuna??

Lo-lo-lo-loma!

Pääsiäinen -> pääsiäisloma -> Petroskoi! :) Huomenaamulla lähtö klo 07. Taas mennään venäläisellä pikkubussilla eli marsulla ja taas on venäläinen kuski ja sanon taas, että en mene etupenkille tai voi käydä köpösti. Kivahan olis harjoitella venäjää kuskin kanssa keskustellessa, mutta se käppyräisen hiekkatien tuijottaminen satasen tuntivauhdissa ei kuulosta houkuttelevalta.

Sitten näen pitkästä aikaa Kaisan! Ja saadaan vaihtaa kuulumiset! Ja juoda venäläinen olut, ehkä useampi. Ja pääsen venäläiseen leffaan ja luultavasti Kansalliseen teatteriin katsomaan Ljubit po-finski (“Любит по-фински”). Ja yritän etsiä venäläisen Twisterin! Pitää tuoda vappuskumpat, ja Ainolle kauraryynejä pari pussia. :)

Ehkä tärkeintä on nyt kuitenkin muistaa se, että mä olen siellä rentoutumassa enkä mä en ole vastuussa kenestäkään. Onneksi porukka on sopivan kokoinen (yhdeksän lähtijää) ja fiksuakin vielä. Jännittää kyllä millaista siellä asuntolassa on. :) Mutta luulen et 300 ruplalla/yö lähes mikä tahansa yöpaikka on just jees!

Hauskaa pääsiäistä kaikille ja hyvää matkaa mulle! ;)

China calling

Kiina kutsuu jo ihan pian! Nyt on HUHTIKUU. Siis mitäh.

Tässä kuussa on uudet vaalit ja Vertti täyttää 8 kk ja käydään Petroskoissa viikon päästä ja tehdään töitä ja tutkimuspraktikumia ja opetetaan. Eli sitä samaa.

Mutta tässä kuussa pitää myös ruveta varailemaan lentoja välille Shanghai – Helsinki tai vaihtoehtoisesti Peking – Helsinki, ja sit pitää myös ruveta ottaa rokotuksia ja alkaa pikku hiljaa kattelee noita viisumiasioita. Vaikka ei niitä viisumeita oikeestaan voi vielä edes anoa. Mutta jos hommais vuosiviisumin Venäjälle, sitähän vois jo hommata.

Ja se Iskran Petroskoin reissu, taas ihan sama juttu ku viime kerralla etten oo vielä ees tajunnut että jonnekin oon lähdössä. Kaisa sieltä Facebookiin kirjottelee ja muistuttelee kyllä, onneks. :) Rahaa pitäis keksiä jostain (mutten jaksa sitä murehtia koska en aatellu tuhlata ja matkat ja viisumin oon jo maksanu), ja muutenkin ohjelmaa ja mitä sitä ottais mukaan… Varmaan yhtä ihana loskakeli siellä kuin täälläkin.

Aikuiskurssi päättyy huomenna! Sitten on puolet harjoittelutunneista pidetty! Jipii!

Mittasin mun hiilijalanjäljen ja se meni alle suositusrajojen. :) Hyvä mä. Kokeilkaa tekin.

Hah!

Mä lähetin itelleni kortin Petroskoista, ja sain sen eilen! Voihan Venäjä.

Harjoittelusta toiseen

Vaikka mulla onkin tässä nyt vielä kolmisen viikkoa lomaa ennen syventävän harjoittelun alkua, kyllä huomaa, että alkaa ajatukset jo suuntautua sinne päin. Lähinnä on mielenkiintoista päästä taas takaisin vanhaan tuttuun systeemiin Petroskoin kokemuksen jälkeen. Mä  olen yrittänyt kovasti analysoida niiden toimintaa siellä ja myös mun omaa toimintaa, ja että tuliko sitä nyt loppujen lopuksi oltua niin konstruktivistinen ja ainoastaan ohjaajan roolissa, kun oppilaiden ois pitänyt keskittyä heistä lähtöisin olevaan oppimiseen… (Miten selkeä virke. :D)

Meitä oli opastettu ennen harjoittelun alkua suunnilleen näin, että käykää kitkemässä se behaviorismin peikko edes muutamalta tunnilta ja levittäkää konstruktivismin ilosanomaa. :D [Väliselitys: behavioristinen oppiminen - opettaja "kaataa" tietoa oppilaiden päähän, tieto opetellaan ulkoa ja kaikkea kontrolloi opettaja. Konstruktivistinen oppiminen - oppiminen on itse kokemista, uusi tieto yhdistetään vanhaan tietoon, opettaja on vain ohjaajan roolissa. Kuten voi päätellä, Suomessa behavioristinen oppimiskäsitys on hylätty, ja meidän opeopiskelijoiden päähän paukutetaan konstruktivismia :)] Mun etukäteen suunnittelemat aukkotehtävät ei kuitenkaan ehkä parhaiten ajaneet tätä ilosanomaa, ja muutenkin tuli oltua aika paljon äänessä, koska oppilaat ei ollu yhtään tottuneita itsenäiseen työskentelyyn. Mutta mä en muutenkaan tajua tätä “behaviorismin peikko -asennetta”. Miten kukaan voi sanoa, että behavioristisissa tehtävissä ei oo mitään hyvää? Onhan niillä aina ennenkin jotain opittu.

No kylläpä meinaa mennä korkeelentoseks. :D Mut yhdestä asiasta oon ainakin varma: kyllä ne varmaan sai hiukan paremman mallin ääntämiseen ja kielen rakenteisiin kuin oman opettajansa kanssa. Hyi mua! :D Mun ohjaaja oli aika erikoinen. Meillä ei ollut juuri minkäänlaista vuorovaikutusta, mä en saanut palautetta ja mun tunneilla se vain haukotteli. Kaiken teki vielä hankalammaks se, että oppilaat kysy siltä neuvoo, ja neuvot ei aina olleet ihan oikeita. Se oli yhden HOJKS:n tarpeessa olevan oppilaan vihkoon korjannut sanan fish taivutuksen monikkoon: fishes. Mä olin just opettanut, että monikossa tuo sana ei muutu. No, tutkin vähän asiaa ja ilmeisesti monikkomuotoa fishes voi käyttää, mutta fish on nykyään yleisempi. Kerroin tän luokalle myöhemmällä tunnilla. ;) Kävin myös hiljaa erikseen sanomassa yhdelle pojalle, että vaihtaisi open neuvoman *do a mistake muotoon make a mistake. Vähän kiusallista, eikö?

Mun harjottelutavoitteisiin kuulu mm. taulutyöskentelyn kehittäminen, ihan siks, koska en voinut yhtään aavistaa et millaista laitteistoa koululla on käytettävissä. Niin ja siis on mun taulutyöskentely muutenkin ollut aika kauheeta. :P Nyt siihen tuli muutos! Kirjotan jo paljon paremmalla käsialalla taululle. Taulut oli pieniä mutta semmoinen kuitenkin joka luokassa oli, piirtoheittimiä (tai dokukameroita) en nähnyt missään, mutta muutamassa luokassa oli jopa tykit ja screenit. Kirjan kuuntelutehtävät kuunneltiin kasettimankalla, joka piti aina roudata jostain muusta luokasta (mun säkällä). Niitä harjoituksia ei mun tunneilla kyllä paljoa tehtykään, eikä oikeen paljon muutakaan kirjasta. Erityisesti vitosten kirja oli ihan kamala! Siinä oli kappaleet jaettu “askeleiksi”, eli oli Step 1 ja Step 2 jne. Se vaan, että näissä stepeissä ei ollut minkäänlaista teemaa, vaan erilaisia tehtäviä eri aiheista oli ripoteltu niihin kaikkiin. Opettaja kuitenkin noudatti kirjaa, mikä tuntu ihmeelliseltä.

“I like shopping and you?” – ARRRGH! :D Täyttä venäjää. А ты?

Oli kans mielenkiintosta huomata, miten eri lähtökohdista venäläiset lapset opiskelee englantia kuin suomalaiset. Ne keskittyy tosi paljon enemmän äänteisiin ja pieniin yksityiskohtiin, ja mun ryhmän lasten piti osata kirjoittaa kaikenmaailman äänteitä kuulemansa mukaan samanlaisilla fonologisilla merkeillä, mitä me on harjoteltu yliopiston fonetiikan ja fonologian kursseilla!! Sen sijaan esim. lauseiden muodostamista ja omaa tuottamista ei harjoiteltu juuri ollenkaan, varsinkaan suullisesti. Kaks viikkoa venäläisessä koulussa ei tosiaankaan oo tarpeeks, et oppilaat tottuis uusiin metodeihin. Tämän takia tuntuu vähän jopa mukavalta palata Norssille, oppilaat osaa puhua ja ne on tottuneet oppilaskeskeisyyteen, joten mun ei tarvi niin ponnistella et saisin ne tajuamaan et heidän pitää ite jotain tehdä ja tajuta. :D

Me saatiin muutama päivä sitten jo tietoa meidän syventävän harjoittelun aikatauluista, ryhmänohjauksista ja sen semmoisista. Melkoista edistystä! Perusharjoittelusta me ei tiedetty mitään ennen sitä päivää, kun koko pyöritys alkoi. Nyt pystyy jo henkisesti valmistautumaan, ja varmasti tulee vähemmän päällekkäisyyksiäkin. Lisäksi mä sain tietää Norssilla järjestettävän aikuisten venäjän kurssin aikataulun. Menin nimittäin lupautumaan semmoistakin järjestämään… Nyt pitäis vielä keksiä syventävään kuuluva opetuskokeilu, mutta päässä lyö tyhjää! Ehkä pitää tehdä tylsästi jotain tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvää, sitä kaikki niin suosittelee. Ellen keksi jotain mullistavaa opetusmenetelmää tässä ennen. ;)

Hei Karjalasta kielen minä löysin..!

Petroskoin suomalais-ugrilaisessa koulussa opetetaan suomen lisäks vepsää, aunuksenkarjalaa ja vienankarjalaa. Opettajilla oli puhetta siitä, että kuuluisa petroskoilainen professori Pekka Zaikov on mennyt Suomeen ja opettaa sielläkin nykyään karjalan kieliä. Tää meni mulla jotenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska muistin tämän vasta nyt, kun meille humiksen opiskelijoille tuli viestiä, et Pekka Zaikov alkaa vetää kaikille avoimia karjalan kursseja Joensuun yliopistossa! No mähän menin heti ilmottautumaan. :D Karjalan kielen peruskurssi kestää pari kuukautta kolme tuntia viikossa, ja siihen aion osallistua syventävästä opetusharjoittelusta huolimatta, mutta toinen kurssi, Johdatus Karjalan kulttuuriin, on aikataulultaan semmonen, etten joka kerta pääsis ja muutenkin… Torstaina iltaluentoja ja perjantaina aamuluentoja, ei mua varten. :) Ja kieli kiinnostaa muutenkin paljon enemmän kuin kulttuuri, niin kauheelta kuin se kuulostaakin.

Karjalan kieli ei aiemmin oo mulle ollu sen kummempi kiinnostuksen kohde, mutta Petroskoissa sen olemassaolo näkyi koulun arjessa ja kaupungilla muutenkin. Koulussa kaikkien luokkien nimet oli kirjoitettu venäjäksi, vepsäksi, aunuksen- ja vienankarjalaksi ja suomeksi. Oppilaat puhu meillekin karjalaa (toki kielet menee vähän sekaisin, eli eivät varmaan muistaneet, onko joku sana suomea vai esim. vienankarjalaa). Harmi kun en päässyt seuraamaan, tai oikeestaan ehtinyt/muistanut mennä seuraamaan karjalan tuntia.

Me käytiin kaupungilla tutustumassa yhen koulun suomenopettajan kans Kipinä-lehden toimitukseen. Kipinä on ainoa suomenkielinen lastenlehti, jota julkaistaan Karjalassa. Samassa rakennuksessa oli myös muiden lehtien toimituksia, mm. Oma mua ja Karjalan Sanomat. (Karjalan Sanomiin tehtiin myös meistä harjoittelijoista juttu! Pitääkin käydä kirjastolla katsomassa ja ottamassa kopio jos löytyy.) Suomen, vepsän  ja karjalan kieliä yritetään siis vaalia siellä, ja mä aattelin et vähintä mitä mä voin tehdä, on oppia pari sanaa karjalaa. :) Opiskelujen kannalta tässä on parasta se, et mä saan kovasti kaivattuja pisteitä kurssilta, jolla mä ihan oikeasti mielelläni käyn!

Edit klo 17.00: Tiedättekös muuten, mikä “kipinä” on venäjäksi? No sehän on iskra (искра)! ;) Hauska yhteensattuma, pitäisköhän meidän alkaa tehdä venäjänkielistä lastenlehteä Joensuussa..?

Venäläisiä lapsia opettamassa

Mä vietin edelliset pari viikkoa Petroskoissa, Venäjällä, ja opetin suomalais-ugrilaisessa koulussa venäläisille lapsille englantia. Vaikka aina ei siltä tunnukaan, niin voi hyvänen aika miten hyvin suomalaiset lapset osaa kieliä! Ja miten kiltisti ja luovasti ja mielikuvitusta käyttäen niitä opiskellaan! Oli mielenkiintonen kokemus opettaa englantia venäjäks, mutta taisi ne oppilaat jotain tajutakin. Metodit, opettajat, materiaali ja välineistö on tosi erilaisia. Mutta entäs ne oppilaat?

Kaikki oppilaat oli tietenkin tosi kiinnostuneita meistä, oltiinhan me ihmeellisiä ulkomaalaisia. Tuntui, että pojat oli kaikista innokkaimpia englannin tunneilla, ne viittas ja huuteli eniten vastauksia, kun taas tytöt oli vähän välinpitämättömämpiä. Välituntivalvonnasta ei siellä ollut tietoakaan, joten lapset juoksi kuin hullut eikä uskoneet yhtään, kun yritti sanoa että äläpä nyt hakkaa sen kaverin päätä seinään… Muutenkin lapset oli aktiivisia ja energisiä, moikkaili paljon ja tuli juttelemaan välitunnillakin.

Mutta kyllä niitä ärsyttäviä pölisijöitäkin oli, ihan niin kuin Suomessakin. :) Mun oppilaat oli ihania, ne teki aina läksyt ja muutenkin työskenteli hyvin, mutta toisilla tuntui olevan ongelmia läksyjen teon suhteen. Tai siis ne ei tehneet läksyjä, ei ikinä eikä ollenkaan. Ja opettajat vaan sanoi että se on normaalia! Mitäs normaalia siinä on ettei tehä niin kuin opettaja käskee tehdä??

Mä esittelin oppilailleni uutena juttuna, että he voi joskus tarkistaa kaverinsa kotiläksyn mun sijaan, ja että sanoja ja fraaseja voi opetella sananeliötä kootessa, ja että jo opittuja juttuja voi soveltaa A-B -lapuilla. Ne laput oli kyllä ihan täys fiasko, kun edes ohjaava opettaja ei tajunnut, mitä niillä pitää tehdä. Ja sitten kun ne tajusi, että tarkoitus on kääntää lauseet englanniksi ja toinen voi auttaa (vaikka kaikki auttoi kyllä niin että piti sitä lappua pulpetilla mistä toinen näkee oikean vastauksen…), niiltä jäi vielä tajuamatta, että tää kaikki pitäisi tehdä suullisesti. No, en ihmettele, ne ei varmaan ollu aiemmin muodostaneet kokonaista lausetta englanniks, varsinkaan suullisesti. Sitä palkitsevampaa oli huomata, kuinka ne oppi. :) Voi miks tuo harjoittelu ei kestäny vaikka kaks kuukautta!

P.S. Venäläiset vauvatkin on samanlaisia kuin suomalaiset, paitsi ne itkee paljon enemmän ja haluaa koko ajan olla sylissä. [Aineisto kerätty Venäjällä sukulaisvierailuilla, joilla tutustuin 4,5 kk:n ikäiseen Sergeihin, ja verrattu tätä aineistoa Suomen aineistoon eli Verttiin. Ja tässä ihan täysin objektiivisessa tutkimuksessa todettiin myös, että suomalaiset vauvat on vähän ihanampia, ainakin jos kyseessä on oma kummipoika. Ei niin, etteikö Serjozhakin olisi aivan syötävä. :)]