Edelleen junassa… – 200809

Päivä 6

Ohitettu Novosibirsk. NÄTTIÄ!

Täällä kuuluu ärsyttävä potpuri: Rasputin (enkuksi) – Cuba – joku ihme Señorina ciao ciao – lisää lattaria Vamos a la Playa – It’s My Life – Yes Sir I Can Boogie – Blue (dabade) – joku Hop Joanna?? – Living Next Door to Alice – Obladi-Oblada (Life Goes On) – MAMMAMMAA, MAMMAMMARIAA… – House of the Rising Sun – I’m Your Venus – vähä raskaampaa – Bamboleyo… – (eikö se lopu ollenkaan…) Huh. Loppu. Ja tuo pari-kolme kertaa tunnissa. Tarjoaa Venäjän Rautatieradio.

Meillä vaihtu Novosibirskissä kämppikset. Annettiin Saanan herätyskello lainaan et aussi & italjanka heräis ajoissa. Ne oli valmiita yli puol tuntia ennen saapumista ja vaan istu hiljaa, mä esitin nukkuvaa. Sit ku juna pysähty, nousin sen verran et ees hyvästeltäis. Romina toivotti kyllä hyvää matkaa ja sano bye-bye, aussi sano vaan et “Later.”, ja sit vähän ajan päästä ikään kuin ilmoitti meille et kello on jo kymmenen. Heippa vaan sulle, hyvä kun menivät kun alkoi ilmeisesti huumorintaju loppua.

Novosibirskin asemalla oli raiteita.

Itse kaupungistakin nähtiin vilaus.

Tilalle saatiin eka nainen, jonka mies ja poika roudas hirveen määrän tavaraa meidän hyttiin ennen ku menivät omaansa. Tommonen ihme kärrysysteemi jo kerran putosi alas ylähyllyltä, ihme ettei osunu kehenkään. Nyt se on köytetty johonkin koukkuun. Tämä nainen siis yläpedillä. Alapedille saapui babushka joka ei pidä auringosta ja tekee ristisanatehtäviä.

Me tyhjennettiin mun vanhaksi mennyt käsidesin loppu ja laitettiin siihen saippuaa, hiukka paljon kätevämpi kuin se ylisuuri ja epätiivis pumppupullo.

Niin siitä Novosibirskistä. Siellä on kuulemma (siis kirjan mukaan) 1,5 miljoonaa asukasta ja se on olemassa ihan Trans-Siperian rautatien ansiosta. Asema on Siperian suurin ja me siellä käppäiltiinkin ja ostettiin aamupalaa (nakit ja muusi taikinassa), oli kerrassaan hienoa ja siistiä. Talot uusia/remontoituja ja kaupunki muutenkin miellyttävän näköinen. Kohta tulee taas potpuri. “Jee”.

Pikku lisäys ihan tästä päivästä: Novosibirsk tarkoittaa muuten uutta siperialaista. Tässä tapauksessa varmaan kaupunkia.

***

Tulee nukuttua vähän liikaa..! Mut junan liikkuessa on jo niin kotoisa olo, se keinuminen ja rauhottava ääni, et pysähdyksissä toivoo vaan et jo lähdettäis.

Poikien riehumiseen heräsin. Ne pelas jollai pienellä pallolla käytävällä, ja hykkas sen sit meidän hyttiin. Etin ihan taskulampun kans, vaan en löytänyt. Nyt ne pyörii tuossa koko ajan.

Ollaan pian Mariinskissa, yli 3700 km Moskovasta. Mukavaa saada valokuvat ainakin niistä paikoisat jotka mainitaan oppaassa ja ohitetaan päiväsaikaan. Eilen tehtiin iltapysähdys Ishimissä mutta oli liian pimeää kuvaamiselle. Tänä iltana paikallista aikaa kahdeltatoista ois Krasnojarsk, toivottavasti ei vielä hirveesti nukuta silloin et pääsis vähän käppäilee ainakin.

Yö ja Krasnojarsk

***

Krasnojarskissa onkin jo +4! Asemilla on tosi siistiä ja nättiä. Kerroinkos jo, että syötiin lounaaksi ihania pelmenejä ravintolavaunussa? Mä otin lisäksi tattaripuuroa ja Sibirskaja Korona -oluen! Namnam. Juustoa on ikävä ja semmosta hanaa johon ei tarvi koskea käsienpesun aikana.

Saana, pelmenit ja mun tattaripuuro.

Seurassamme on enää mummo nimeltä Margarita, toinen nainen on perheensä luona. Meiltä on kyselty kaikkea reissusta ikään, opintotuesta töihin ja silleen. Meidän junamatka aiheuttaa kulmakarvojen kohottelua ja taivastelua. Ja sitten taitaa olla kiinnostavaa sekin, et onko venäjä vaikeaa verrattuna muihin kieliin. No meitsihän selittää et venäjässä on kuitenkin vain 6 sijamuotoa kun suomessa niitä on 15! “Ooohh!” >:P

Tänään ohitettiin myös paikka nimeltä Taiga. Ja siellä oli muute puita, ja siten myös sahateollisuutta. Nyt näkyy kumpuilevaa aroa, ja lämpötila on laskenu varmaan ainakin viisi astetta. Ei ole enää hikistä.

Slummien miljonääri oli loisto-ostos. Loistokirja. Siispä luen sitä. Sudokut jökkäs kun tuli vastaan sumdokuja missä pitäis osata laskee…

hyvä kirja ja pirtsakat varpaankynnet

***

Skippasin sumdokut. Nyt on sandokuja?!

En meinaa tajuta et huomenna ollaan perillä. Laitettiin kello soimaan puoli kuudelta Moskovan aikaa – eli puoli kymmeneltä Siperiaa – et herättäis ees jotenkin ihmisten aikoihin.

Tajuttiin et voidaan olla Irkutskissa pitempäänkin, jos halutaan. Se vaan tarkottaa kahta yötä junassa yhen sijaan, eli hukataan aikaa jonkin verran siinä. Pitää ny kattoo miten se Baikalin & Olhon-saaren reissu onnistuu. Se vaan et jos venytetään tota, ni sit kuitenkin ihastutaan Mongoliaan ja venytetään sitäkin (tai ei ainakaan lyhennetä), ja siinä sit lyhenee aika Pekingissä! Ja se ois mulle ainaki The Mesta. Toisaalta joo, tää on ehkä ainoo kerta ikinä ku käyn Mongoliassa, mut silti..! Äh, valinnan vaikeus. Ja sit unta palloon.

Junassa AASIASSA, Siperia – 190809

Päivä 5

Ohitettiin tuossa muutama tunti sitten Euroopan ja Aasian raja! Nyt ollaan oikeasti Siperiassa. Ja täällä näyttää edelleen Suomelta. On varmaan jo ohitettu myös Ekaterinburg. Tuo Romina sanoi, että paikallinen aika ois jo +5, eli kaksi tuntia edellä Moskovan aikaa! Irkutskissa on +8 eli viisi tuntia enemmän, joten matkaa on jäljellä… Kämppikset jää pois Novosibirskissä huomenaamulla.

Ekaterinburg - Euroopan ja Aasian raja

Mentiin ravintolavaunuun tänään. Tuo Romina on aika nirso, se on vegaani ja ne ruoat mitä se vois syödä ei kelpaakaan. Vedin aamiaiseksi ihanan munakkaan ja Saanalle tilattiin “jotain makeaa” ja se sai kokonaisen kääretortun! :) Hyvää oli. Ja tee. Kämppikset söi munakkaan, ranskiksia ja maissia (30 g). Täällä oikeasti laihtuu, vaikka nälässä en oo joutunut olemaan yhtään.

Nukuin taas tosi hyvin ja oon siitä iloinen, koska unettomuutta pelkäsin etukäteen. Muutenkin on mennyt hyvin, enkku ja venäjä alkaa oikeasti sujua yhdessä (!) ja erikseen. Pystyn siis kääntää jo sujuvasti venäjä – enkku – venäjä. Saana totesi siellä Siperian rajalla, että ei täällä oikeasti pystyis tekee juuri mitään ilman venäjän taitoa, ja tottahan se puhu. Mua välillä harmittaa ku ei kuule/ymmärrä jotai kuulutuksia, mut sit Saana muistuttaa et tavallisestihan turistit ei ymmärrä sitäkään vähää, et seurataan vain muita. Jee. :)

Piti ihan selata mitä kirjotin rautatieasemalla, ja näköjään en ehtiny kertoa meidän reissun extremeintä osuutta, josta en uskaltanu edes mainita porukoille tekstiviestissä! Ostin nimittäin katugrillistä kokonaisen kanan jonka ne kääri vaan folioon, pisti kastiketta ja vähän salaattia ja tunki kouraan. Saana otti rullakebabin, joka oli kuulemma oikein hyvää. Niin siis me mentiin näiden ruokien kans sisälle rautatieasemalle, istuttiin siihen pylvään juurelle ja alettiin mättää. Minä siis söin kokonaista kanaa sormin Moskovan rautatieasemalla. Saanalla oli niin kova nälkä et se liitty kebabin jälkeen joukkoon tonkimaan. Melkein koko kana jaksettiin syödä ja odotettiin mielenkiinnolla vatsan vastalausetta, jota ei sitten kuitenkaan tullut! Eli on meillä extremereissu.

Muutenkin on maha toiminu yllättävän hyvin. Pelkäsin ripulia ja lukkiutumista, mut ei oo tapahtunu kumpaakaan vielä. :D Noi junan vessat ei ole kyllä kaikista ihanimpia, mut minkäs teet. Ei ne paljon hirveempiä oo kuin VR:n taajamajunien versiot!

Oon opettanu tolle aussille miten tehään kakuroa ja erikoisia sudokuja, molemmat värkätään näitä koko ajan. :) Ostan Irkutskista lisää, enkä ees tarvi kirjoja! Jää lääkäriromaani lukematta.

Onkohan Ural-vuoret menny jo? Tsiikailen tota kirjaa.

***

Vuorien alku ja Perm meni viime yönä. Tää aikahomma on tosi hassu. Me on herätty puol ysiltä Moskovan aikaa, mistä oon aatellut et jee, ollaanpa aikaisia, mut tänäkin aamunahan kello oli siis puoli ykstoista!! Löysin käytävän seinältä aikataulun, josta näkee pysäkit, pysähtymisajan, pysähdyksen keston ja lähtöajan. Katoin et Omskissa on puolen tunnin pysähdys yhdeltätoista illalla, mut tosiaan, se onkin jo yks yöllä… Ei varmaan näe paljon vaikka lähtiskin jalottelee. Huomenaamulla aikaero onkin jo +3 Moskovaan.

aikataulu

Juotiin Saanan kans iltapäivä-Redd’sit! :) Oikein zakuskan kera: makkaraa ja suolakurkkua. TÄYDELLISTÄ. Just Venäjää.

otettiin oluset

Suunniteltiin jo vähän Irkutskia. Ois ihanaa päästä konserttiin tai balettiin. Baikalille päiväreissu, muuten jää huonosti aikaa. Mitään ei oo kuitenkaan vielä päätetty.

Huomenaamulla vois koittaa herätä Novosibirskin pysähdykseen (52 min.), se on klo 10 paikallista aikaa. Sit heipat uusille tuttavuuksille, rundi aseman lähistöllä ja ehkä takas nukkuu jos nukuttaa. Enää yks tämmönen päivä ja sit perjantain “kohta perillä” -hösötys! :P

***

Aussilla on varmaan menny hermo meidän suomalaisuuteen. Ku mehän ei siis hirveesti loisteta tuossa small talkissa. Se on kauheesti koittanu jutella ja on ollukin tosi kivaa, mut ei me koko ajan pystytä. Ei meitä haittaa olla hiljaa välillä. Niin ja sit tietty on epäkohteliasta puhua suomea keskenämme, mut kui outoo se ois jos puhuttas englantia… Joten DEAL WITH IT, MAN!

Suunniteltiin jo Pekingiä! Ja Ulan Batoria! Mongoliassa taidetaan yrittää päästä jurttakierrokselle joko autiomaalle tai arolle! Siellä asuttais ihmisten luona ja kierreltäis tutustumassa paikallisiin, niiden perinteisiin ja kieleen. Se ois vähän muutakin kuin pintaraapaisu. :)

Nii ja valitettavasti saatiin kuulla Rominalta että Guiliniin kestää kaksi päivää junalla Pekingistä. Joten taitaa jäädä väliin se reissu. :( Sen sijaan käydään jossain Pekingin lähellä, esim. Chengdessä. Joujou!

Ai niin ja korjaus aiempaan: Omskissa on jo Moskovan aika +3. Eli ollaan siel kahdelta yöllä. Opinpas minä paljon lyhyessä ajassa.

Ja maisemakin muuttuu. Peltoa silmänkantamattomiin. Paljon vähemmän ihmisiä. Kaukaisilla maanteillä rekkoja. Ja edelleen hirveästi puita. Lämmintä piisaa, toivottavasti Irkutskissa ei sada.

auringonlasku Siperian radalla

On jo yö, vaikka kello ei oo Moskovassa kymmentä. Täällä se alkaa olla yli puolenyön. Jotkut pikkupojat pelaa vieläkin käytävällä pikku pelikoneella mistä kuuluu ärsyttävä ääni.

Mä en saa unta. Vasta vähän yli 12 h sitte heräsin! Pitäs kääntää rytmiä, herätä aikasin ja näin, ja huomenna se tehdäänkin. Mut herätykseen on viel yli 8 tuntia, kui noilla piisaa unta ku ne on nukkunu päivällä ja alko nukkuu yli puol tuntia sitte?!

Tekis myös mieli syödä. Huomenna vois vetää pelmenit ravintolavaunussa. Ne oli muuten onnessaan ku mentiin sinne ja kai vähä pettyneitä ku ei tilattu paljoa. Siellä oli vaikka mitä ihanaa, kunnon ruoka kyllä maistuis. Vaikka en valita! Söin tänään ihanaa perunamuusia purkista.

Junassa jossakin Venäjällä – 180809

Päivä 4

Tämä onkin yllättävän mukavaa! Pelkäsin etten saa nukuttua mut nukuin melkein paremmin kun hostellilla. En pudonnut sängystäkään koska mulla on hieno turvaviritelmä. Maisema on metsäistä ja ihan kuin Suomessa. Pysähdytään aika usein, kerran käytiin pihallakin kun oli pitempi pysähdys. Otettiin hyppykuvakin!

Mun yläsängyn turvaviritelmä.

Kämppikset on hauskoja, ne on matkustanu vaikka missä! Ympäri maailman ja joka mantereella. Ne asui New Yorkissa ja oli siellä töissä mut nyt ne on menossa Vladivostokin, Pekingin ja Vietnamin kautta Sydneyyn. VAU HEI.

Eväitä on kiva syödä ja nukahtaa välillä ja tehdä sudokua ja lukee kirjaa ja arvailla missä ollaan menossa. Tuo pariskunnan nainen on Italiasta ja mies Australiasta (Walk-About Creekistä, sieltä mistä myös Crocodile Dundee! Tai ainakin niin se sano mutta se saattoi olla vaan vitsi) joten me puhutaan täällä mielenkiintoista englannin sekamelskaa ja minä oon yhteinen venäjän tulkki. Tilasin jo meille teet tuolta aamupalan kans ysiltä. Mukavaa, ainakin vielä!

***

Kello on jo iltakahdeksan Moskovan aikaa. Päivä on mennyt mukavasti jutelleen ja torkkuen. Aika vähän saan luettua kun aina alkaa väsyttää. On nähty kaiken maailman asemia ja pikkukyliä. Tällä hetkellä aletaan olla Udmurtiassa! Oli Saanan kanssa puhetta et jos jäätäis sukulaiskansan luo hengaa hetkeks. Kohta varmaan pysähdtään Yarissa.

Lonely Planetin Trans-Siberian Railway -kirja on osoittautunu hyödylliseksi. Siitä pystyy seuraa missä mennään ja välimatkoja tunneissa ja kilometreissä. Pari tuntia sitten “koettiin” Kirov (tai Vjatka): ostettiin sieltä laiturilta 2 kaalipiirakkaa ja pullo kokista ja otettiin hyppykuva “Älä hyppää laiturilta!” -kyltin vieressä.

Nyt söin liikaa suklaata ja tuntuu vähä ikävältä.

Ja joku vauva huutaa naapurihytissä kun taitavat yrittää sitä nukkumaan.

Puhuttiin politiikkaa (siis VENÄJÄN) noitten kämppisten kans, ne on vähän vanhempia ja tuo mies tuntuu olevan aika yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut… Ja minä siis asiantuntija?! Ei siltä tunnu! En osannu vastata kaikkeen enkä tiedä mitään. Vai mistä mä saisin tietää mitä eri sukupolvet aattelee Gorbatshovista? Kysyä en kehtaa. :)

Täällä ei oo suihkua ja haisen jo nyt pahalle. Vois tietenkin esim. vaihtaa vaatteita. Oon ollu koko päivän pyjamassa, hihii ja jee! Täällä on venäläisillä naisilla pikkiriikkiset oloasut.

Ai niin unohtu Moskovasta kirjottaa et siel tuulee ihan pirusti!!

Moskovan rautatieasema (Jaroslavskij) – 170809

Päivä 3

Istutaan kolmatta tuntia rautatieasemalla ja väsymyksen myötä juttu alkaa käydä noloksi, ellei peräti säälittäväksi. Tänään ei olla tehty MITÄÄN. Herättiin ysiltä, syötiin aamupalaa, käytiin suihkussa (aah) ja sitten oikeastaan jo pakattiin ja lähdettiin hostellilta.

Kysyttiin rekisteröitymisestä ja sitä ei tosiaan tarvi tehä! Se on kaupunkikohtainen.

Hyvästeltiin Denis eilen ja se lisäs meidät Facebookissa kavereiks. Päätettiin, ettei Suomessa tästä lähtien käytetäkään Facebookia.

Hostellilta tuotiin tavarat suoraan tänne asemalle säilytykseen. Kiva setä säilytysluukulla halusi tietää mikä on “Здравствуйте” suomeksi. No minä kerroin että “Päivää”. Sit sieltä yritettiin päästä ostaa junalippuja Irkutsk – Ulan Bator -välille, mutta siellä oli lounas kesken (13-14). Käytiin sit kävelemäs ja ettimäs tavarataloa josta sais Saanalle mukin ja lusikan. No ei löytyny tavarataloa mut löyty joku ihme kellarikauppa mistä sai lusikan. Mä ostin (kolmannen) kynsilakan. Sit palattiin takas ku tuli nälkä ja oltiin viel päätetty katella Mu-Mu lounasta varten…

No niitä lippuja saa sitten vasta Irkutskista. Täti oli kyllä kiltti ja yritti selvittää lippujen hintaakin.

Sit metrolla Arbatille ja löydettiin hienosti Uusi ja Vanha Arbat kun oltiin siellä eilen Denisin kans kävelty. Mu-Mu oli kävelyn päässä ja nälkä oli HIRVEÄ. Söin taas silmilläni ja valkkasin tiskeiltä salaattia (kreikk.), borssia, paistettuja pelmenejä, jonkun kotletin ja vielä sämpylän. Huh että olin täynnä. Ja oikeesti meillä oli vaan jano joka naamioitui näläksi.

Mu-Musta taas Arbatille. Ostin Spasi i sohrani menja -sormuksen kirkkokojusta, taas, kun edellinen meni töissä hukkaan. Sit mentiin Uudelle Arbatille ja löydettiin viimein supermarket. Kahmittiin eväitä (pussikeittoja, valmisruokia, banaaneja, suklaata, rusinoita, jogurttia jne…) ja maksettiin maltaita (Saana löysi hienon ison tipumukinkin). No sittenhän tajuttiin että kello ei oo kuutta, juna lähtee pyol yks yöllä ja meillä on eväät raahattavana. Ei paljon huvittanut lähteä minnekään. Ois haluttu ottaa Jänniä hyppykuvia, mut ei ollu mitään Jännää näkyvissä. Mä tein kuitenkin hyppykuvadebyyttini Uudella Arbatilla!

Sit raahattiin tavarat taas metroon, kun keksittiin semmoinen huvitus jossa saa istua. Mentiin rinkulalinjalle ja ajettiin se 2,5 kertaa ympäri! Meni semmonen tunti ja 15 minuuttia, ja sit vartin yli kahdeksan hypättiin rautatien kohdalla pois ja mentiin alakertaan istumaan pylvään juurelle. Nyt kello on 22:59:44 ja on haettu rinkat säilytyksestä. Tultiin oikeisiin odotustiloihin istuskelemaan. Kohta alkaa piiiiiiitkä matka… Puuduttaa jo vähän valmiiks, ja väsyttää.

Moskovan rautatieasemalla odottamassa junaa nro 240

Moscow Home-Hostel – 160809

Päivä 2

Päästiin onnellisesti perille. Meidän huoneessa oli jotain vähän epäilyttäviä tyyppejä mutta ne lähti pois. Paikalle jäi vaan Denis, venäläinen mukava poika. Se kertoi, että siellä oli brittipariskunta jotka lähti myös Irkutskiin! Vaihdettiin niiden kans pari sanaa aamulla TV-roomissa mut eipä ehditty reissusta puhua.

***

Huhhuh mikä päivä! Otettiin välikooma hostellilla, lähdettiin kaupungille ja nyt (8 tunnin päästä) ollaan taas täällä. Denis lähti meille matkaoppaaksi koska itse en ois osannut edes Punaiselle torille, tosi hyvin hahmotan tätä kaupunkia niin ku kaikkia muitakin paikkoja missä on yli kaks tietä ristissä.

…jee, sainpa kirjoitettua blogiakin. Saana luki Afrikan matkapäiväkirjaa mulle ja voi kamala. Mä NIIN toivon että me pysytään ihan terveinä. Koska inhoan oksentamista eikä oo kiva olla paskat housussa.

Maistoin sushia tänään ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli oikein hyvää. Oltiin Японские дрова [Japonskie drova] -nimisessä paikassa ja tilasin Окинава [Okinava] -salaatin. Namnam. <3 Ens kerralla tilaan jotain kunnon sushirullia.

Denis tosiaan katosi Pyhän Vasilin katedraalissa. :/

Saana osti maatuskan ja on ihan onnessaan siitä. Nyt valmistaudutaan ottamaan kuvasarjoja. Kamerassa on jo liikaa traditsionnye turistnye snimki. Mut pitäähän niitä olla!

Denis ja kärsivät naiset Punaisella torilla.

Ja vihdoin: MATKAPÄIVÄKIRJAA. 150809

Juna Lahteen – 150809 / Päivä 1

Matka alkoi viimein ja mun olo on jotenkin tyhjä. Meinasi tulla tippa linssiin kun hyvästelin iskän ja Henkan ja tulikin sitten kun istuin paikalleni junassa ja lähdettiin. Jännityksen purkautumista? Koska missään tapauksessa ei ole semmonen olo etten haluais lähteä!

Väsyttää hirveästi mutten pysty nukkumaan (HALOO), enkä malta oottaa et Toijalan pysäkillä Saana kipuaa kyytiin ja saan viimein jakaa tän kaiken ihan kunnolla. Lahdessa näen vielä äitin ja pelkään kyynelehtiä ettei sille jää huono mieli. :) Kuitenkaan Moskovan junassa ei kyyneleet vois olla kauempana! Siitä seikkailu vasta kunnolla alkaa…

***

Ravintola Pölkky

Istutaan porukalla täällä, mie, Saana ja äiti ja kohta saadaan pizzaa (toivottavasti). Muistin jo että unohdin jätesäkit. Nyt pitää muistaa ostaa toinen pokkari.

Otetaan valokuvia. JA ON TOSI NÄLKÄ!!!

***

(Pizzat oli aika hirveitä.)

Ollaan Moskovan junassa ja täällä on pari venäläistä. Eli päästiin jo treenaa moskovaa ja keskustelee Suomen kesästä. Harmittaa, että kieli ei ole ihan kaikille yhteinen.

***

Edelleen junassa. Saanan viisumi on tosi hassu, se on 2-kertaviisumi ja siinä lukee matkan syynä “Культурные связи”. No semmosta kohtaa ei löytynyt migratsionnaja kartasta, joten ei laitettu mitään. Kysyin rajavirkailijalta asiasta ja se sano ettei siihen mitän tarvi laittaa! Ja Suomen puolella ne aina hössöttää näistä! Voi tätä byrokratiaa, merkityksetöntä paperin pyöritystä… Meidän venäläiset hyttikämppikset nauroi ja sanoi vaan että tämä on Venäjä. :) Että itsekin välillä yllättyvät.

Saana on krapulassa ja väsy, muakin väsyttää mut ootan kyl ihan hirveesti et näkisin kaikkia kaupunkeja ja näin, vaan enpä varmaan näe kun ulkona on ihan pimeää. Ja on muute vessahätä.

Ensi yona junaan ja perjantaina perilla

Tana iltana 00.35 alkaa junamatka Irkutskiin, joten olen siis junassa perjantain iltakahdeksaan asti. Tai Suomen aikaa klo 14 asti.

On muuten hurjia noi aikaerot..! Mitenkohan sekasin ollaan Suomessa.

Mut nyt suihkuun ja sit check-out ja sit rautatieasemalle tavarat talteen ja sit guljailua po gorodu!

Palataan loppuviikosta! :)

Москва!!

Ollaan hostellilla Saanan kanssa, yritettiin kayda katsomassa Lenin-setaa, mutta se oli nukkumassa jo. (On hereilla vain 3 tuntia paivassa eika ollenkaan maanantaisin joten jaa sitten kokonaan valiin…) Sen sijaan mentiinkin syomaan SUSHIA ja soin siis SUSHIA ensimmaista kertaa elamassani! Olikin hyvaa. Ja sitten kaytiin kirkossa ja kiertoajelulla ja Punaisella torilla otettiin pakollisia turisti(-hyppy-)kuvia. Facebookissa on kuulemma sellainen ryhmakin kuin hyppykuvat. Nyt on sinne materiaalia.

Meille lahti oppaaksi venalainen poika nimelta Denis. No, Denishan sitten meni hukkaan Pyhan Vasilin kirkossa. Onneksi vasta sen jalkeen kun meilla alkoi menna hermo siihen. Se pyysi yhta naista ottamaan kuvia meista kolmesta Punaisella torilla ja halaili meita tarpeettomasti kuvaussession aikana. Se riitti kiitos. Denis nukkuu samassa huoneessa kuin me, mutta viela ei ole nakynyt. Jospa Denis meni oikeasti hukkaan..?

Taalla on paljon ulkomaalaisia ja vahan venalaisia ja Denisia lukuunottamatta (tai siita johtuen) ollaan melko epasosiaalisia. Mutta mehan lahdetaankin jo huomenna, ei kannata aikaansa tuhlata turhiin kontakteihin kun voisi nukkuakin oikeassa sangyssa, viime yo meni vahan valvoessa.

Niin joo ja junalippujutut onnistuu yli odotusten! Kassat loyty suht nopeasti ja palvelukin oli hyvaa. Huomenna haetaan lippu Irkutskista Ulan Batoriin.

Jannnaaaaa!!

Ja olisin lisannyt tanne suomen kieleksi mutta tosiaan, vasyttaa oikeasti. Eli ei ylimaaraisia pisteita.

TJ 20 / Matkasuunnitelma Vol 2: Moskova

Yritän tässä kirjoitella pohtivaa esseetä Fowlesin The French Lieutenant’s Womanista, mutta pohtimiset meinaa koko ajan kääntyä tulevan reissun suuntaan..! Kalenteri täyttyy muistutuksista ja “tänään jäljellä” -merkinnöistä ja tehtävälistoja on jo monta. Rahaa ei todellakaan oo liikaa, joten pitää yrittää säästää mahdollisimman paljon ostoksia Venäjän puolelle, mistä esim. hygieniaan liittyvät tavarat saa murto-osalla Suomen hinnoista. Suomen puolella pakollisia juttuja on oikeastaan apteekkiostosten lisäks enää muu terveydenhoitopuoli (puutiaisaivokuumerokote vahvistetaan ja pitää käydä näyttämässä puhkeavaa viisaudenhammasta, kivuliaiden yllätysten minimointia…), junalippu Seinäjoki – Lahti -välille ja sitten tietenkin kaikista tärkein eli matkapäiväkirja! Bloggaamaan en varmaan reissussa paljon pääse, joten pitää kirjoittaa ylös kaikki mitä sitten myöhemmin postaan tänne. :)

Meidän ensimmäinen pysäkki on siis Moskova, ja ois mukava tietää jo vähän etukäteen, mitä siellä tehdä ja missä käydä. Aikaa on vaan kaksi kokonaista päivää, mutta se pitääkin käyttää kunnolla hyödyksi koska junassa matkalla Irkutskiin on sitten aikaa nukkua. Vähän paikkoja missä vois käydä (ainakin ulkopuolella) katselemassa:

• Leninin mausoleumi
• Pyhän Vasilin katedraali
• Bolshoi-teatteri
• Tretjakovin galleria
• MGU eli Moskovskij Gosudarstvennyj Universitet eli Moskovan valtionyliopisto
• GUM eli Gosudarstvennyj universalnyj magazin eli Euroopan suurin tavaratalo
• Hard Rock Café Moscow
• Arbatin kävelykatu
• levykaupat
• JA NIIN EDELLEEEEEEN!

Meidän hostelli sijaitsee Park kultury -metroaseman lähellä (rinkulan ja punaisen linjan alaristeyksessä) ja tuosta alta näkee miten äärimmäisen helposti ja loogisesti joka paikasta pääsee joka paikkaan. :D Yllättävän hyvin kyllä pääsin perille tuosta systeemistä edellisellä Moskovan-vierailulla, joten säästetään varmaan aikaa siinäkin kun ei tarvi arpoa että mihin suuntaan sitten. Iiihiii miten ihanaa, mikä kaupunki!

Moskova 18.8. klo 00:35 – Irkutsk 21.8. klo 15:12

Viitaten tuonne matkasuunnitelmaan, ostin äsken junaliput välille Moskova – Irkutsk!! :) Visa vaan vinkui kun 15 409,60 ruplaa kolahti Venäjän rautateille. Matka taitetaan Venäjän itärajalle Vladivostokiin menevässä junassa, joten päästään kokemaan ihan oikea Siperian juna! Sen verran ajateltiin panostaa, että paikat on hyttiin eikä käytäväsängyille, mutta “luksusvaunuun” ei kuitenkaan nähty tarvetta (se ois sisältänyt ylimääräisiä palveluja, kuten ateriat joka päivä).

Juna valittiin saapumisajan perusteella, mutta koska lähtö on keskellä yötä, meillä ei ookaan tarvetta majapaikalle toiseks yöks, joten tehdään pieni korjaus hostellivaraukseen: vain yksi yö ja 11 euroa. :)

Mun pitänee tehdä joku kustannusyhteenveto tai jotain, ja tarvittaessa rahasuunnitelma mallia B.

Mutta siinä ne paikat nyt on varattuna yli kolmeksi vuorokaudeksi. Juna 240ЭБ Moskva Jaroslavskaja – Irkutsk Passazhirskij! <3 Yksi stressin aihe vähemmän…

Matkasuunnitelma Vol 1: Siperia

Meidän matkasuunnitelmissa on tapahtunut dramaattista edistymistä! Tai no dramaattinen ei ole nyt oikea sana. Huimaavaa! Huumaavaa!

Lähtöpäivä on päätetty viimein ja se on 15.8., lauantai. Vertin syntymäpäivä on 12.8., joten ehdin juhlia sitäkin vaikka useamman päivän ennen lähtöä. :D Mä lähden Lehtimäeltä, Saana Turusta. Junat on katsottu, kiitos VR. Suomen puolen junaliput ostetaan huomenna keskiviikkona, kiitos Saana. ;)

Eli ensimmäinen pysäkki on MOSKOVA, jonne saavutaan sunnuntaiaamuna 16.8. Pari yötä on jo varattu MOSCOW HOME-HOSTELISTA, samasta paikasta jossa majoituttiin Iskran reissulla vuosi sitten. Sinne on tullut nyt uusi 14 sängyn huone, josta sänky kahdeksi yöksi maksoi vain 22 euroa! Tiedän kokemuksesta, että paikka on venäläisellä mittakaavalla oikein siisti ja henkilökunta palvelualtista ja kielitaitoista (ei sillä ettenkö mielelläni venäjää puhu! …mutta jos Saanakin haluaa jotain sanoa :P). Sitä paitsi mä osaan sinne, ja se on aika iso plussa myös.

Moskovassa pitää katsella tietenkin perussetti Punaisesta torista ties minne, en mäkään ole oikeesti nähnyt siellä juuri mitään vaikka kerran kävin 6 päivää olemassa. Leninkin jäi silloin remontin takia näkemättä. Kun vaan osaisin olla käyttämättä kaikkia rahojani jo siellä…

Moskovasta lähdetään etenemään tiistaina 18.8. IRKUTSKIIN. Tämä kyseinen Moskova-Irkutsk-junamatka varataan Internetistä Venäjän valtionrautateiden eli RZD:n nettisivuilta, eli siellä tehdään varaus ja maksetaan ja liput lunastetaan sitten paikan päällä. Varauksen voi tehdä 45 päivää ennen matkustuspäivää, ja tämä tarkoittaa, että me voidaan varata liput aikaisintaan ensi lauantaina. Ja silloinhan me yritetään ne varata, toivotaan vaan kovasti, että jommankumman luottokortti kelpaa maksuvälineeksi. Irkutskiin lähtee tiistaina neljä junaa, yksi puolenyön jälkeen, yksi iltapäivällä ja kaksi illalla puoli kymmenen aikoihin. Vielä ei olla päätetty, millä niistä mennään. Matkassa kestää kuitenkin yli kolme vuorokautta, riippuen vähän junasta että kuinka paljon yli (4-14 tuntia). Jos siis lähdetään tiistaina, perillä ollaan perjantaina 21.8.

Irkutsk on pieni venäläinen kaupunki Siperian sydämessä maailman syvimmän järven Baikalin rannalla. Siellä käydään sitten varmasti uimassa, or else. Varmasti on paljon muutakin nähtävää ja otan noin miljoona valokuvaa. Sielläkin majoitutaan hotellissa, mutta koska saapumisajasta ei ole vielä varmuutta, ei ole mitään kummemmin varailtu tai edes katseltu. Hostelworld.com tai hostels.com auttanee meitä tässäkin sitten kun asia on ajankohtainen.

Sitten tulee vastaan ongelma. Netistä ei voi varata lippuja ulkomaanjuniin, joten katsellaan Irkutskissa, miten sieltä menee junia Mongolian pääkaupunkiin ULAANBAATARIIN, joka on meidän seuraava kohde. Kyllähän sinne junia jatkuvasti menee kuitenkin, ja jos ei, niin sitten ollaan vähän pitempään Irkutskissa tai jatketaan vaikka vähän eteenpäin venäläiseen Ulan Udeen, joka on ihan siinä rajalla! :D Jos kuitenkin kaikki menee aivan optimaalisen nappiin, niin Ulaanbaatarissa voitaisiin olla jo keskiviikkona 26.8.

Ulaanbaatar tarjoaa meille tietenkin ennennäkemätöntä Mongoliaa (eli kuulemma ei oikein mitään), sekä lyhyen matkan Gobin autiomaahan! Ja sinnehän toki mennään. Pitää ottaa vielä selvää, että mitä kaikkea Mongolian pääkaupungista voisi vielä saada irti, oon keskittynyt aika paljon ottamaan selvää Kiinasta tähän mennessä. Pitänee tulostella matkalukemista Mongoliasta!

Niin ja viimeiseen vaan ei vähäisimpään kohteeseemme KIINAAN ja siellä PEKINGIIN saavutaan sitten kun saavutaan. Katsellaan valmiiksi hostellien osoitteita ja kaikkea mahdollista, että sijoittuminen tapahtuu mahdollisimman sutjakkaasti. Vähän oli puhetta, että ei ensimmäisenä juututtaisi Pekingiin, vaan käytäisiin katsomassa muut kohteet “alta pois”. Matka johtaa ainakin GUILINIIN Etelä-Kiinaan, missä on aivan ihanan näköistä ainakin tänään ostamani Kiina-oppaan perusteella. Niin, ostin siis tänään sen samaisen kirjan joka oli mulla lainassa kirjastosta joku aika sitten. :) Niin ihana, että sen kanssa pitää suunnilleen käydä suihkussakin kun ei voi käsistään laskea.

Noh, Kiinan suunnitelmat on vielä aika auki. Onneksi on tuo kirja, josta voi vaikka vielä junassa keksiä jotain hassunhauskaa nähtävää. Ja ainakin ajattelin oppia kaikenlaista, koska Kiinan kohdalla mun tietoudessa on aika hävettävän suuri aukko. Vaan tarvitseekohan siitäkään itseään syyttää? Ei täällä ihan joka tuutista Kiinaa tungeta.

Matkakuumeeseen sairastuminen on ilmennyt aika monin tavoin jo: oireina on muun muassa jatkuva matkustamiseen liittyvien nettisivujen selailu, ja jos ei nettisivujen, niin fraasisanakirjan/Kiina-oppaan sivujen. Viimeisin oire liittyy venäjään, eli siis kieleen! Koska Wikitravel-sivustoilta löytyi KIINAN MATKASANAKIRJA, nerokkaasti päättelin, että täytyyhän sieltä löytyä samanlainen venäjästäkin. Ja LÖYTYYHÄN SIELTÄ. Hirveä löytyikin, alku oli ihan hyvin ja oikein tehty, mutta mitä virheitä!! Joku oli varmaan käyttänyt sellaista netistä löytyvää käännöskonetta noita kirjoitellessaan. Ravintola-osassa käytettiin pöytä-sanan sijaan sanaa taulukko! “Taulukko yhdelle, kiitos.” TÄH. No kyllähän tablitsa kuulostaa vähän samalta kuin table, mikä on ainakin englanniks pöytä (miksei siis vastaavasti venäjässäkin, daaaaa!!!!!). Korjailin joitakin virheitä ja lisäilin vähän kaikkien ainakin mun mielestä mielenkiintoisia kulttuuriin liittyviä yksityiskohtia. Jotkut fraasit kuulosti ihan kököltä, mut en puuttunu kuin silmät räjäyttäviin kielellisiin vääryyksiin. Eli älkää venäjän osaajat luulko et oon noi keksiny ja tulko mulle avautumaan. :D Ajattelin kyllä rakentaa tosta sivusta mahdollisimman itseäni miellyttävän eli monipuolisen ja tietenkin kaikinpuolin täydellisen. ;)

Nyt siirryn takaisin länsimaihin lukemalla Harry Potteria. Ei makeaa mahan täydeltä.