Lisää videoita reissusta

Tähän ei voi oikeasti sanoa yhtään mitään.

Videoita viime kesän reissusta

Irkutskin lähellä Baikal-järvellä todistettu tragedia!

Venäjän ja Mongolian rajalla oli tylsää (5 h odotus). Siispä esittelimme junaa yhteen ääneen kahdelle kameralle.

Mongoliassa kiivettiin kamelin selkään. Ei katkennut.

Mongolia – Kiina -raja /ERLIAN – 010909

Heräsin sit keskellä yötä ja katselin kun aurinko nousee. Puoli seitsemältä alkoi rautatieradio pauhata ihan hirveän kovaa. Nyt ollaan Mongolian rajalla, sit kohta Kiina ja sit Erlianissa koko päivä ton papan kanssa! Ja väsymys tuntuu sisäelimissä…

Alkaa huolestuttaa et millon saan nukkua. En haluais ärsyyntyä tuohon pappaan koska se on niin mukava ja ystävällinen. Mut väsyneenä en ymmärrä sen erikoista venäjää. Kohta Kiinan rajalle!

* * *

Raja oli ja meni! Meidät käskettiin pihalle junasta kaikkiin tarkastuksiin. Virkailijat oli mukavia ja puhu enkkua. Papparainen on ollut ihan pihalla koko päivän ja seuraa meitä intohimoisesti. Onneksi löydettiin aika nopeasti muitakin backpackereitä joilla oli samanlaiset varausliput. Löydettiin myös linja-autoasema helposti ja sieltä vahingossa se bussifirman tyyppi! Mentiin toimistoon vaihtaa varauslipukkeet oikeiksi lipuiksi, ja ilmeisesti meidän papparainenkin sai ostettua oman lipun samaan bussiin. Nyt on vaan se ongelma, että bussi lähtee jo näin iltapäivällä (meidän piti tulla kahdeksi tänne toimistolle), joten ollaan keskellä yötä perillä Pekingissä! Ei pystytä enää varaa tälle illalle hostellia, joten katsellaan perillä sitten.

* * *

Meillä oli tosiaan pari tuntia aikaa ja päätettiin käydä syömässä oikeassa kiinalaisessa paikassa. Fraasisanakirjan avulla saatiin ruokaa ja rispektiä. Ja tarjoilimies opetteli sanomaan “riisi” englanniksi. Tilattiin jotain kanaa iso annos ja saatiin soppaa, jossa oli paloiteltuna kokonainen kukonpoika neljällä jalalla. Pää ja heltat ja kaikki! Sit lähettiin metsästää nettikahvilaa, joka löyty muutaman sanakirjakyselyn jälkeen. Aikaa ei ollut paljon kun oltiin ensin harhailtu pitkään. Siellä oli valtavasti koneita kahdessa kerroksessa ja isoilla näytöillä, mut netti oli hirmu hidas EIKÄ FACEBOOKIIN PÄÄSSYT OLLENKAAN!! Damn you, kommunismi.

Rajalla muuten soi jotain ihme kansallismusiikkia, mahtipontista, tyyliin Suuri ja mahtava Neuvostoliitto. :) Hihihi.

Ostin 0,6 Cokiksen joka oli menny vanhaks heinäkuussa ja Toffifeeta. Nam. Kelpaa kölliä sleeping busissa kohta.

* * *

Ah, sain nukuttua! Ollaan sleeping busissa eikä sitä papparaista oo täällä. Sen sijaan on paikallisia, mongoleja, pari belgialaista ja kolme ranskaa puhuvaa. Luettiin Kiinan internetasioista, eikä englanninkieliseen Wikipediaankaan pääse ollenkaan! Järkkyä. Voi olla siis ettei käy päinsä Facebookin käyttö vaikka yritettäis miten päin. Vkontakte toimii kyllä! Joten saan hoitaa puutarhaa silti. :) Blogista en tiiä… Kääk. Toivottavasti se ees toimii tai muuten en ala.

makuupaikka bussissa

Täällä bensa on 97, 93 ja 90.

Pysähdyttiin jossain ruokalassa. Ulkona on jo pimeää vaikka kello on vajaa 20. “Vähän” jännittää miten käy suomalaisten klo 02 Pekingissä ilman hostellivarausta. Minne ja miten ja millä? Pitää nukkua lisää että yöllä on ajatus kirkas ja hermot notkeat. Mä ainaki oon ihan hermona mut en oikein tiiä miten purkaisin sen. Univaurioinen hermoraunioisuus tarttuu. VALOT SAMMU!

Viimeinen päivä UB:ssa – 310809

Päivä 17

Joo, olipa ihanaa päästä oikeaan sänkyyn ennen kahden yön matkaa Pekingiin. Nukuttiin mainiosti, tai ois nukuttu jos keittiössä ei olis pidetty ryyppybileitä ja jos yks känniääliöistä ei ois siirtyny meiän huoneeseen kuuntelemaan iPodilla Lady Gagaa HIUKKASEN kovaa. Ja sit se viel nukahti siihen. Mulla meni kolmen aikoihin eka puol tuntia selvittää et mitä ja missä ja kenen soittimesta, ja kun levy alko olla loppuun kuunneltu, olinpaikka selvisi. Menin tönkii ja Saanakin heräsi ja oltiin vihasia, muut vaan nukku. Eikä se jenkkipoika meinannu herätä ollenkaan! Mä heilutin sitä ja puristin kättä ja valotin taskulampulla ja otin kuulottimet korvista… Sit yritin sammuttaa soittimen, mut se olikin joku hyperhieno kosketusnäytöllinen missä oli salasana. Eli vedin piuhan perästä pois ja AH, tuli siunattu hiljaisuus. Vaan koitapa saada unta sen adrenaliinikuohun jälkeen. Ja joo, kokeilin korvatulppiakin mut ne ei ollu hyvät nukkua.

Yöllä satoi, jospa päivä olisi aurinkoinen ja jättäisi vähän kivemman lähtövaikutelman UB:sta. Tourista yritin antaa palautetta mut sitä otetaan vähän huonosti vastaan ellei se ole 100 % positiivista. Joudutaan jättää rinkat taas tänne päivän ajaksi, toivottavasti eivät mene hukkaan.

* * *

Saatiin lähdettyä ennen yhtätoista. Meiltä ei pyydetty rahaa viimeiseltä yöltä, joten ei maksettu! :D HAHAA! Käytiin postissa viemässä kortit International Mailiin ja meinattiin mennä siellä myös nettiin, mutta se oli niin hidas että kurkattiin vaan postit. 200 tugrugia. Käytiin Café Amsterdamissa syömässä panini/sandwich salamilla ja juomassa jäätee/mochakahvi. 14500 tugrugia. Siellä ollessa alkoi pihalla sataa. Juostiin sateessa Za Internetiin jossa oltiin viimeksikin. Oltiin vähän yli tunti netissä ja Saana tulosti kolme sivua ohjeita Pekingin hostelliin. 2200 tugrugia, koska poika unohti laskuttaa tulosteista. Sitten mentiin State Department Storeen ettii vessaa, hiplattiin kenkiä ja alennusvaatteita ja hattuja ja laukkuja ja kirjoja.

Café Amsterdam

 

mongolialaisilla mallinukeilla on asennetta

Kello ei ollu vielä paljon mitään ni päätetiin lähteä vielä Museum of Natural Historyyn, koska se oli kuulemma ihan läppä. Maksettiin opiskelijahinta 1000 tugrugia/tyyppi. Oli dinosauruksia ja kaloja ja nisäkkäitä, kaikkea luurankona/täytettynä/maalattuna/muovisena. Ja pari elävää kalaa. Käytiin matkamuistomyymälässä, josta Saana löysi puudelilleen ihanan mogolihatun, jota ei rahattomana ostanut. Mullakin oli enää 2670 tugrugia, mutta sain tingittyä 3000 tugrugia maksavan kangasmerkin (Mongolian lippu) 2500 tugrugiin.

kaupungilla

Tuli kova nälkä ja päätettiin mennä samaan kiinalaiseen ravintolaan mut ottaa tällä kertaa vain yksi niistä ihanista annoksista. Koska siellä ei kuitenkaan käynyt Visa, jouduttiin nostaa rahaa 30000 tugrugia. Mentiin rahoinemme takaisin ravintolaan koska oikeesti haluttiin sitä ruokaa. Oli NÄIN hyvää taas. Sit mentiin taas kauppaan ja ostettiin mehua ja pikkuhousunsuojia ja nenäliinoja ja Golden Gobi -suklaatia. Saana haki vitoskerroksesta koiralle vihreän hatun ja pelikortit ja avaimenperän. Sit “hostellille” hakee kamat ja hyvästelee Hannah. Osattiin hienosti rautatieasemalle ja otettiin jänniä kuvia.

sitä vettä muuten tuli...

 

Ulan Batorin rautatieasema

Nyt junassa ja täällä on mongolipappa joka puhuu venäjä ja kiinalainen nuori mies joka ei puhu mitään vaan katsoo leffaa. Saatiin ilmaista teetä, kivaa. Oikein hyvä fiilis kun taas kohti uutta! Mongolia on jo aika nähty.

Tuo pappa on kans menossa sinne, ja sovittiin et “autetaan toveria” siirtymisissä. Erlianissa ollaan ilmeisesti jo puoliltapäivin! Jännää. Eikä yläsängyssä ole kaidetta.

On Tour, day 4: UB! – 300809

Päivä 16

Tänä aamuna käytiin luostarissa missä oli buddhalaisia munkkeja jotka otti kuvia ja puhu puhelimeen. Rentoa meininkiä. Miten ne tarkenee semmosessa tuulessa?

Luostarin muuri

Menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden Buddhat

 

"Kiitos avustuksesta." (annoin 10 tugrugia eli en suunnilleen mitään)

Siellä oli muitakin turisteja ja paikallisia, koska siellä oli vierailulla joku kuuluisa munkki Intiasta joka piti lukuhetken siellä. Eka kierreltiin temppeleitä ja kaikkia ihme huoneita kun munkit järjesteli asioita ja kaato maitoa. Oli hienoja, mut opas ei tienny mitään joten ei saanu paljoa irti. Oli niin kylmä ettei jaksanu. Oli suveniireja (rumia ja kalliita) ja koiranpentuja (ihania ja söpöjä). Sit ajettiin tosi pitkään ja pysähdyttiin johonkin kahvilaan syömään ihanaa guljashia. Ja saatiin pestä kädet!

Intialainen julkkismunkki

Nyt UB:ssa! Ei saada pestä pyykkiä mut käytiin jo suihkussa, ah. :) <3

* * *

Nettiinkään ei valitettavasti vielä päässyt, mut huomenna on koko päivä aikaa kun juna rajalle lähtee vasta klo 20. Saatiin Bobilta liput junaan ja bussiin, se onkin sit jännä nähdä miten paljon aikaa on vaihtaa ja löydetäänkö bussi helposti. Mut liput on taas hienot ja monisivuiset, ja leimojakin löytyy!

Huomenna pitää muistaa safetysta rahat ja kortit ja passi. Sitä viimestäkin viisumia tarvitaan jo tiistaina! Toivottavasti raja on ok, onneksi ylitetään se junalla eikä bussilla.

Sain ladata kameran akun ja vaihdoin äsken muistikortinkin, nyt on parituhatta kuvaa ja videoo erillisellä pikkuisella kortilla joka pitäis säilyä Suomeen. Huhhuh.

Ai niin ja nää oli muute hukannu meidän rinkat!! Etittiin storage roomit guest housesta ja sen ulkopuolelta, ja just ku rupes oikeesti menee hermo, Bob löysi ne jostain yläkerran toimistosta. Kaikista mielenkiintosinta on ehkä se, et mun käsilaukku joka oli köytetty hyvin rinkkaan löyty ihan eri paikasta, siitä vierashuoneesta mihin oltiin rinkat jätetty. *ittu mitä touhua. Taidettiin näyttää melko vihasilta, mut oltiin toki just kuultu ettei voidakaan pyykätä, oltiin likasia ja väsyneitä ja nälkäsiä ja vessahätäsiä. Ja joka paikka viel kuhisee ihmisiä taas! Mietittiin et Pekingissä vois jossai vaihees ottaa twin roomin, sais vähän rauhaa ja tilaa omille ajatuksillekin.

löytyhän ne tavarat

Ei oikein kunnolla hyvästelty Paskaa. Mut meidän kai pitää polttaa sille jotain kuvia tourilta.

NYT KIRJAA SÄNGYSSÄ!!! <3

On Tour, day 3 – 290809

Päivä 15

Olin minäkin sitten naapurijurtassa pelaamassa korttia, kun joku Jay Kayn näkönen tyyppi halus jakaa kasan korttejaan valepaskassa. Oli ihan kivoja poikia, oli juoneet vodkapullon, tai ainaki se Jay Kay… Ja säännöt oli erit ku Suomen versiossa…

On siis jurttia, joissa ei tarvitse kamiinaa, ja jurttia, joissa tarvitsee. Minä pidän enemmän niistä joissa ei tarvitse. Tuo tuli sammui yhdeltä, vaikka siellä oli semmonen pölkky joka rupes sit savuttaa ihan hirveesti. Saana alko lämmittää ja tunki pesän täyteen puita ettei tarvis lisäillä enää myöhemmin. Oltiin sit saunassa tunti-pari. Ja oon ollu oikeasti kylmemmissä saunoissakin. Neljältä Hannah lisäsi puita (muttei liikaa!) ja seiskalta se oli taas sammunut kun perheen emäntä tuli tekee tulen. Eilinen jurtta oli PALJON kivempi!

* * *

…Ja Suomen hevoset on paljon kivempia!!! Oli varmaan elämäni hirvein kohtaaminen elukan kanssa. Ratsastettiin mongolialaisilla ties miten koulutetuilla hevosilla joilla oli ripuli ja keuhkotauti ja pölyä nenässä. Hannahin hevonen löntysti perässä, Saanan hevosta piti hinata koko matkan (paitsi ravasi se lopussa), ja Saanaa ärsytti koska ei se mitään köyttä ois kaivannut. Perseeseen koski, hevoset korskui ja oli vauhkoja ja melkee pukitti ja potki. Pelotti hirveästi, mut yritin olla itsevarma ettei hevonen huomaa. Kamelit on siitä parempia kun ne on tyhmiä. Mun hevonen keksi pysähtyä välillä, mut joskus sain sen jopa itse liikkeelle sillä samalla TS-HUU-jutulla, ja ohjeilla. Välillä se opas tuli piiskaamaan mun hevosta, ja kuinka kivalta musta sit tuntu sen selässä kun se lähti yhtäkkiä poukkoilee ja juoksee kun ärsyyntyi. Halusin pois sen selästä ja tulinkin kun se tuli aivan hulluksi. Se opas ei hallinnu omaakaan hevostaan ja vaan piiskas niitä kaikkia, joten ei herättäny paljon luottamusta. Ja sen hevonen piereskeli ja pasko löysää koko ajan, ihmekään vaikka käyttäytyy noin ku on huono olo. Melkein osui mun kengälle.

Yritin (siinä ku laskeuduin selästä) selittää oppaalle etten halua enää selkään vaan voin taluttaa sitä, mut se vaan meinas et selkään uudestaan ja hän taluttaa oman hevosensa selästä. En oo hetkeen pelännyt niin paljon, se oli aivan hallitsemattomissa ja mä taas olin shokissa ja vaan itkin sen selässä. Eikä meinattu millään päästä perille…. Huhhhhuhhhuhhhhh, miten hirveää.

Perillä ei sit ollu oikein mitään mihin purkaa aggressiot, joten vieläkin on aika kauhea olo ja tärisyttää. No kohta jatketaan matkaa. Syötiin kasviskeittoa lihalla ja hedelmäsalattia, vaikkei ollut nälkä niin oli hyvää. Nyt meen huutaa ja juoksee koska pian lähdetään (meinasin jo sanoa rumasti lapsille jotka tuli kinuu lisää karkkia ku olin eka antanu niille suklaarusinat).

* * *

On nyt ajettu taas pitkästi ja ollaan jossain kolmen suurvallan muistomerkki-systeemillä. Kohta ollaan luostarilla, pitäisköhän vaihtaa jotain siveellisempää päälle?

Kolmen suurvallan muistomerkki

Mongolia Tshingis Khanin suurvallan aikana (keltaisella; nykyinen Mongolia sinisellä)

* * *

Nyt ollaan luostarin tursmimajoituksessa. Huomenna vasta luostari. Viimeinen ilta tänään, huomenna SUIHKU ja PYYKINPESU ja CORSODYL ja SÄNKY ILMAN MAKUUPUSSIA! Tää jurtta on epäilyttävä, on kamiina muittei piippua, omituiset seinät ja näin. Mut on tyynyt ja valo!!

pieni hätä & iso hätä

…Eli ei olekaan valoa aikaisemman ukkosen takia. Mutta on mongolialainen kurkkulaulaja tyttärineen!

Saatiin ihanaa iltaruokaa: oikeaa spagettia ja huippua kastiketta (tietenkin lampaalla) ILMAN perunaa, ja sen sijaan siinä oli herkkusieniä ja ja herneitä ja tomaattia! Nam! En taaskaan jaksanut syödä kaikkea. NYT KONSERTTIIN! (5000 tugrugia)

Hömpättää. VälipalavälipulavälipalavälipulaPULAPULAPULA… PALAPALA!

Partisaanivalssi, Uralin pihlaja, Jo joutui armas aika… Joko kohta ois kurkkulaulua? Se mies on myöhässä.

* * *

Oli kurkkulaulua! Tosi hieno minikonsertti. Se soitti hevosenpääsoitinta ja harppua ja jotain muuta viulujuttua ja huilua. Sit sillä oli mukana 11-vuotias tyttärensä (tai siis jonkun kaverin tytär se tais olla) tekemässä akrobatiaa! Laulut oli hienoja ja laulua (siis sitä kurkkuversiota) tuli palleasta, kurkusta, kieleltä ja nenästä, huisia! Laulut kertoi Gobista ja kameleista, Tshingis-kaanista ja rukouksista sille ja vuorille. Hannah on taivaissa ja osti sen levyn! :) Lainasin 10 000 siihen…

mongolialainen kurkkulaulaja ja hevosenpääsoitin

Sit yks mongolialainen tyttö kysyi multa et olenko mä mongolialainen, kun kuulemma näytän sivusta siltä! :O Siel oli muute 10 ihmistä. Hyvä, me turistit.

On Tour, day 2 – 280809

Päivä 14

Nukuttiin lämpisesti jurtassa eikä tarvittu edes kamiinaa! Erikoista. Makuupussi saatiin toimimaan. Ennen nukahtamista ulkoa kuului joka suunnalta BÄÄÄ, ja myöhemmin jotkut kaksi paimenkoiraa otti mittaa toisistaan murisemalla. Miten öisin pihalla voi olla niin kylmä ja jurtassa niin lämmin?

Syötiin mahtiaamupala ja lähdettiin ajamaan. Lisää BSB:tä, As Long As You Love Me:n sanojen kirjoitusta Paskalle ja koomausta. Pysähdyttiin kauppaan kylässä ja ostettiin vessapaperia + karkkia. Välillä satoi hirveästi mutta ei onneksi enää. Lounasaika. :)

lounasta

***

Saatiin mongolialaisia paistettuja nuudeleita, lammasta ja vihanneksia. Perunaa on kaikessa, se on kuin porkkanaa näille.

Ajettiin ja ajettiin ja *ittu ajettiin. Tultiin johonkin kansallispuistoon ja pysähdyttiin “Forever Elbow’n” kohdalle ottamaan kuvia: joki kiemurteli kyynärpään muodossa.

Paska ja kyynärpää

Eteneminen oli hidasta, koska joka paikassa oli laavakiviä ja eri polkuja, välillä eksyttiin ja palattiin takaisin. Ja välillä Hannah huusi “STOP!” kun se näki maassa linnunsulan tai jotain muuta ja kävi juoksemassa ne autoon. Kerran se huusi “Head! I saw a head! Please stop the car!” ja me oltiin et mitähän ihmettä se nyt on tänne raahaamassa, sit se tulikin jonkun hatun kanssa. Öö? Käännöserhe, kenties. Hassu tyttö!

Sit päästiin viimein vesiputoukselle joka oli meiän 7 tunnin ajomatkan kohde. 28 metriä, Mongolian suurin. Saatiin mm. hienoja hyppykuvia. Vesiputouksen lähellä asuu paimentolaisperhe jonka luona nyt ollaan. Käytiin niiden jurtassa, siellä oli jo 4 brittipoikaa, tyttö USAsta ja poika Kanadasta juomassa teetä. Istuttiin toiselle sohvalle ja katsottiin kun tytöt sekoitti tamman maitoa, jota me sit maistettiinkin. Oli hapanta. Sit syötiin “kermaa” joka tulee siitä maidosta kun sitä lämmitetään yön yli. Vähän kuin pannukakkua ilman sokeria ja muutakaan. Nyt omassa jurtassa, ja täällä on kamiina! Jee! TOSI nättiä, taas. Mut ei oo kamelin voittanutta.

vesi putosi

näkymää yöpaikalta nro 2

Syötiin jotain ihmeellistä päivällistä. Saana meinaa tulla kipeeks. Nuudelit oli värittömiä ja niitä oli liikaa. Lisukkeena sitä samaa, pottua, lammasta ja vihanneksia. Lampaat tuli kuseskelemaan meidän jurtan juurelle. Ne määkyy ja kuulostaa pikkulapsilta. Ekaa kertaa ei ollut tarpeeks kenttää tms. tekstarin lähettämiseen. Meillä on tuplavessa! Kirjoitin Paskalle BSB:n laulunsanoja. Mut taisin jo kertoa siitä.

spagetti oli väritöntä ja kasvot ilmeettömiä

Nähtiin tänään heinäsirkkojen parittelua! Täällä on älyttömästi ihan valtavia heinäsirkkoja ja miehet on pienempiä ja vihreitä. Ne hyppii paljon ja lentää.

Meidän aineenvaihdunta tuntuu toimivan koko ajan paremmin. Luonto on vessamme, mongolialaiset kuseksii tosi vapaasti ihan joka paikkaan.

Hups, lämmitin vähän saunaa.

Hannah pelaa lentopalloa tai harrastaa soidinmenoja brittipoikien kanssa. “Joo, meen heti ruoan jälkeen nukkuu!” Nii vissiin, se huomas kyllä heti miten hyvännäköset naapurit meillä on.

Tuo perheenäiti on raskaana ja Saana miettii kaikenlaista tuohon raskauteen liittyvää.

Kohta vois mennä nukkuu. Hannah on naapurijurtassa.

On Tour, day 1 – 270809

Päivä 13

Meillä on turistiopas jonka nimi on Paska!!!!! Ohitellaan minibussilla Mongolian upeita maisemia ja kuunnellaan Backstreet Boysia!! Siis tää on Mongoliaa. Lehmät ja Bäkkärit.

Saana & Paska, taustalla soi BSB

perus-Mongoliaa

Tie on hyvä, mut asfaltti loppuu kohta. Pidettiin jo eka vessatauko, eli mentiin hiekkakasan taakse kyykkypissalle. Nyt alko jytyytys (ja sen huomaa käsialastakin). Paljon pikkuteitä vierekkäin, en tiiä millä logiikalla kuski valitsee reitin. Lehmät märehtii keskellä tietä. Musiikki vaihtu mong. kansanmusiikkiin.

***

Väsymyskin viimein iski. Kello on yksi ja meillä pitäisi kohta olla ruokatauko. Alkaakin jo olla aika nälkä, ja vessahätä myöskin. Ollaan torkuttu kaikki täällä, niin paitsi kuski.

***

Syötiin! Ajettiin tieltä pois, miehet laittoi meille viltin ja istuskeltiin ja juotiin teetä kun ne kuori perunoita ja porkkanoita. Saatiin isot kulholliset riisiperunakeittoa, lähti nälkä..! Luulin et saadaan vaan jotain pikkuevästä mut meidät taidetaan ruokkia ihan kunnolla.

Hannah juo jotain ihmeellistä jogurttijuomaa joka on oikeasti maitoa, vettä ja sokeria.

***

16:00 – GOBI! On hiekkaa. Pissasin autiomaahan (miksköhän mulla on täällä näin paljon juttua tästä aiheesta…??). Ihan mieletöntä!

tuolla kaukana on minikeidas

***

Rakas päiväkirja, tänään ratsastin kamelilla. Tultiin tänne puoliaavikolle paimentolaisperheen hoiviin, täällä on heppoja ja vasikoita. Lapset juoksentelee pihalla, poseeraa kameralle ja ottaa kädestä kiinni johdattaakseen eri paikkoihin.Vähän aikaa saatiin levätä turistijurtassa (ei varmaan kauheen realistinen), ja sitten Paska tuli ilmoittamaan että kamelit on valmiina! Ja siellä niitä seisoi useampi toisella puolella pihaa!

jurtta ulkoa

jurtta sisältä

pikkutytöt

KAMELEITA!

Ne on isoja ja karvasia ja haisee, mut siihen tottuu nopeasti. Ne on vähän kuin poroja jos kattoo läheltä jotain kohtaa (paitsi kyttyrää). Niillä on valtavat silmät ja pitkät ripset. Köysi oli sidottu tikkuun, joka oli tungettu niiden nenästä läpi! Selvästi sattui kun niitä veti siitä köydestä, onneks en ite joutunut. Selkään kiipeäminen oli vaikeaa mut ratsastaminen yllättävän helppoa. Lähettiin niiden kamelien omistajan kans neljästään silleen jonossa (ja välillä vierekkäin) et aina jollakin oli toisen kamelin köysi. Mun kameli söi jotain puskia ja piereskeli lujaa kävellessään. Mutta se oli hyvä poika kun ei heittänyt selästä. Vaikka siitä kyttyröiden välistä oiskin aika hankala pudota.

Kyytiin vaan!

Ratsastettiin ekalle kunnon dyynille asti, se oli mahtavaa, oikeasti tuntu jo siltä että on Gobissa. Aurinko paisto, joten oli tosi kuuma mut tuuli oli kamalan kylmä. Kohta aurinko laskee, joten tulee varmaan pirun kylmä yö. Hypittiin dyynillä ja otettiin paljon kuvia, se meidän kamelinkesyttäjä nauro meille. Hannah oli aivan onnessaan! Kengät oli täynnä hiekkaa, ja kun juostiin dyyniä alas, täytty lahkeetkin hiekasta.

kamelikulkue matkaa dyynille

otettiin kuvia

Sit taas kamelin selkään ja tällä kertaa itse ohjastettiin! Ukko huusi että TSHUU, TSHUU ja kamelit lähti juoksemaan! Se otti voimille mut oli iha mielettömän hauskaa! Välillä ne hidasteli ja sillon huudettiin tshuuta itekin, vaan piiskaaminen jäi vähemmälle. Oli tosi ihanaa!! Symppiksiä elikoita, kärsivällisiä ja rauhallisia ja ne pissi ja kakki paljon vaikkei juonu yhtään! :) AH mikä kokemus.

Meillä on kohta ruoka tuolla toisessa jurtassa, jännä nähdä mitä saadaan. Paikalliset on niin mukavia!

***

Ruokana oli pastaa, lammasta ja tuoreita vihanneksia. Nami. Poistin videoita kamerasta, taas mahtuu kuvia. Pekingiin pitää vaihtaa uusi kortti.

alkaa olla yö

illalla oli kylmä

Saanan makuupussi olikin rikki. :( Jospa Paska saisi sen korjattua. Kello on 21 ja nukuttaa ihan hirveästi jo. Huomenna uus pitkä mutta kokemusrikas ajomatka.

Ulan Bator, Golden Gobi Hostel – 260809

Päivä 12

Saavuttiin tänään tänne Mongolian pääkaupunkiin! Kello on sittenkin tunnin vähemmän kuin Irkutskissa! Tämä järkyttävä totuus selvisi kun saavuttiin guest houseen (eli majataloon), Golden Gobiin, jonne meidät “kaapattin” rautatieasemalta. Täällä puhutaan hyvin englantia. Vieraita on aika paljon, mut täällä on tosi viihtyisää ja suihkut ja vessat on IHANAT.

Golden Gobi sulautuu maisemaan

Puita ei ole. Kaupunki on kiva. Väsyttää. Vielä ei pääse mihinkään kun kello on vaille kahdeksan, mut sit rahoja vaihtaa jne.

Täällä on suomalainen pariskunta, jotka kertoi että junat Pekingiin on buukattu syyskuun puoleenväliin asti, ja et Trans-Mongolian junien tyhjät paikat tulee tietoon päivää ennen. Ne menee paikallisjunalla rajalle ja siitä bussilla Pekingiin. Jännitystä elämään!

Katottiin jo trekkejä, jos sattuis huomenna lähtee yks ihana neljän päivän kierros joka sisältää autiomaata, kamelilla ratsastusta, vesiputouksen ym. kaikenlaista.

Nyt koomaamme.

***

Koomasimme pari tuntia, nyt helpottaa. Kirjotettiin postikortit jo ja saatiin guest housen kautta hoidettua liput Ulan Bator – Erlian – Peking, alkuosa junalla ja rajan jälkeen bussilla, jossa voi nukkua. Lähdetään ensi maanantaina, ollaan perillä keskiviikkoaamuna. Maksettiin jo lipuista 114 740 tugrugia molemmat, joten sinne meni touria varten otetut rahat. Automaatille, taas…

Nyt yritetään järjestää touria neljäksi päiväksi läntiseen Mongoliaan. Porukkaa vaan on niin paljon et kestää… Hintaneuvottelut käynnissä..! :P

***

$186 jos lähtee kolme; $156 jos viisi. 136,21 € – kolme hlöä; 269 000 tugrugia.

***

Syötiin kiinalaisessa ravintolassa, AH. Vedettiin molemmat omat neljän hengen annokset kanaa ja riisiä. Järkyttävän maukasta.

ruokaa riitti seuraavallekin päivälle

***

No niin, raskas päivä takana! Saatiin sovittua reissu, mukaan lähtee saksalainen Hannah UB Guest Housesta. Oli aika reteetä mennä nostaa 290 000 tugrugia automaatista!

UB:n State Department Store. Täältä saa kaiken, mitä tarvitsee, ja paljon muutakin.

Sit käytiin shoppailemassa. Ostin kameleita! Kaks avaimenperässä ja yhden pehmoversiona Vertille. Lisäks molemmat ostettiin villasukat, mä jakinvillasta ja Saana kamelinkarvasta, joissa sitten tarkenee nukkua seuraavat kolme yötä jurtassa ja paikallisten kotona. On meinaan kylmät yöt..!

Ny unta, aamukasilta matkaan.

Junassa lähellä Mongolian rajaa – 250809

Päivä 11

 

Yöllä oli KYLMÄ. Miten niin Mongoliassa on pirun kuuma elokuussa?! Ollaan vielä Venäjän puolella (on aamu, klo 9) ja täällä ei paista aurinko. On vuoria ja kukkuloita ja puolikuivaa aroa. Nälkiintyneitä minilehmiä ja hökkelikyliä. Tosi erilaista jo, ei koivuja ollenkaan. Ikkunasta vetää kovasti, mutta ei viittis pitää rullaverhoa alhaallakaan.

suttuista ikkunakuvaa - Venäjän puolella vielä

Ostin eilen pienestä kenkäkaupasta tapotshkit! :) Pehmeät ja siniset ja kudotut ja kukkaiset. Ne maksoi 270 ruplaa, mutta koska nostin vaaleansinisen arvontalapun alennuskoneesta, sain 5 % alennuksen, eli maksoin vain 256 ruplaa (n. 5,70 €)!

tapotshkit <3

Näin ehkä kaksi kettua! Ne oli vähän kuin pieniä koiria isoilla pystykorvilla.

Juna joutuu välillä hiljentämään ja tööttäilemään, koska kiskoilla on lehmiä. Ne sitten kiltisti siirtyy. Nähdään myös lampaita ja kanoja, niin ja pikkulapsia. Ja nyt mies ratsasti hepalla pikkutietä! Tätä näkyä mä olen odottanut (koska se Lonely Planetissa luvattiin).

***

Istutaan kolmatta tuntia Naushkissa. Täällä menee aikaa. Saana nukkuu, mä voisin mennä käymään ulkona mut siellä on se sama tyyppi joka oli Irkutskissa hostellissa yhden yön, semmonen enkkumaasta kotoisin oleva ja yksistään matkustava mies. (Myöhemmin selvis että se olikin hollantilainen.) Se oli jotenkin niin nihkeä ettei huvita tavata sitä enää.

Naushkissa oli aikaa hengata.

Rajamuodollisuudet jännittää, mutta niihin taitaa olla vielä aikaa…

***

Naushkissa EDELLEEN. Viiden tunnin odotus päättyy kohta, rajamuodollisuudet on meneillään. Saatiin kämppikset, venäläinen vanhempi pariskunta. Rajatyypit ja vaunuemännät varsinkin on yllättävän kielitaitoisia. Nyt täällä on miljoona kärpästä ja kuuma.

Klo 19:04 ja ollaan Mongoliassa, päivää vaan. Täällä on niin kaunista luontoa. Nyt raja-asema, jännää!

***

Mongolialaiset lehmät on vähän lihavampia! Täytettiin Mongolian tulliselvitys ja Arrival card, tosi jännää! Kohta lisää leimoja!

On paperisotaa ja KUUMA. Täytettiin hengityssuojaisille virkailijoille terveydentilan selvitys, huhhuh! Nyt ollaan СУХБААТАРissa eli Sükhebaatorissa. Matkalla tänne nähtiin jo ekat jurtat. Semmoisessako päästäisiin nukkumaan tällä viikolla?

Mongoliaa: jurtta, elukoita ja luontoa

1. Rahanvaihto
2. Ger to Ger + muut tourit
3. Junaliput Mongolia – Peking!
4. Majoitus
5. Internet :)

Mongolia on jo nyt yllättänyt positiivisesti!! Mut miks me ei liikuta? Jes, tää lähti käyntiin! JA NYT LIIKUTAAN! Ei muuten, mutta on hirveä vessahätä. Pysähdysten aikana nimittäin vessat on lukossa, ja me on oltu pysähdyksissä suunnilleen edelliset 8½ h.

***

Olipa kivaa käydä vessassa. Kello on jo yli 23 ja aletaan käydä nukkuu. Myrkytin “vähän” hyttysiä. Oli tujua tavaraa… Nukutaan ovi auki.

Huomenna herätys 5:30, juna on perillä klo 6 jälkeen.

Piereskellään. Nyt voi, kun ei ole enää seuraa. Naushki – Sükhebaator -välillä oli se pariskunta. Silloin ei voinut piereskellä JA vessan ovi oli lukossa.

Edelleen Irkutsk, hostellilla – 220809

Päivä 8

Heräsin aamulla vajaan viiden tunnin unien jälkeen kun ovikello soi. Meinas vähän ottaa pattiin. Menin avaa oven ja siellä oli mukavan oloinen saksalainen poika, joka ei ollut varannut etukäteen petiä. No eihän sitä enää unta saanut. Kun Masha tuli respailemaan, poika sai yöpaikan, me meidän passit tallelokerosta ja pyykit pesukoneeseen!! Sit lähettiin ostaa lippuja Ulan Batoriin ja saatiinkin ne aika helposti kunhan meidät eka neuvottiin toiseen kerrokseen. Alle 100 e/lippu. (Myöhemmin selvisi et ne oli 80 e.)

Ai niin. Aamulla tosiaan kaikki oli lähteny paitsi ne meksikaani ja romanialainen. Höh. Mut tänne tuli tänään viel espanjalainen tai joku pariskunta.

hostellin kiva keittiö

Päästiin viimein nettiin! Puoli tuntia 50 rub, oltiin tunti. Luin posteja (joita oli tullu 56), feisbuukkasin ja kastelin kukkia ja BLOGGASIN, ah.

Nyt väsyttää pirusti, mentiin puol viideltä nukkuu. Kihitettiin norjalaisjuttuja Kirovin aukiolla istuskellessa, ostettiin Hippoja ja käytiin kattoo ikuinen tuli ja kirkkoja. Siellä oli ainakin 5 hääparia seurueineen. Ja sillalla paljon lukkoja. NIIN KAUNISTA.

hääseurue valmistautuu avioliiton lukitukseen

Aleksandr & Aleksandra - yhdessä ikuisesti

Ai niin ja löydettiin Saanalle ihana bikini ja mulle mp3-levy: Zemfira, Bratja Grimm, Mumij-Troll ja Umaturman!

• Central bus station
• Listvjanka
• Tram 1 & 2
• 70 / 100 rub
• till 21

-> huomista varten nämä siis.

Nyt alkoi sataa! Nouuu. No ei me oikein meinattukaan mennä enää mihinkään, paitsi ehkä keittiöön syömään keittämiämme pelmenejä.

***

Jaaha ja kotoa soitellaan. Aattelin että jos bloggaan niin eikö se jo osoita et oon ok?

Tänne tuli taas uusia, jälleen mielenkiintoinen pariskunta: mies Skotlannista ja nainen Etelä-Koreasta. (Niin siis täällä olleet jenkkimies ja Peru-nainen oli myös pari.) Naisen puhetta on vaikea ymmärtää ku /l/ ja /r/ menee sekaisin, mut on saatu paljon hyödyllistä tietoa Mongoliasta koska ne on tulossa sieltä päin. Esim. et on hyvä olla karkkeja mukana lahjontaa ym. varten ettei tarvi rahaa antaa. Ja et rajalla paikalliset saattaa käydä oudoiks kun yrittää kuljettaa tavaraa tullaamatta, ne saattaa yrittää tunkea omiaan meidän tavaroiden kans samoihin paikkoihin.

Mut muuten, syötiin pelmenejä ketsupilla kun keitettiin ne eka ITSE ja nukuttiin 2 h päikkärit. Nii ja ne espanjaa puhuvat on Chilestä.

Edelleen junassa… – 200809

Päivä 6

Ohitettu Novosibirsk. NÄTTIÄ!

Täällä kuuluu ärsyttävä potpuri: Rasputin (enkuksi) – Cuba – joku ihme Señorina ciao ciao – lisää lattaria Vamos a la Playa – It’s My Life – Yes Sir I Can Boogie – Blue (dabade) – joku Hop Joanna?? – Living Next Door to Alice – Obladi-Oblada (Life Goes On) – MAMMAMMAA, MAMMAMMARIAA… – House of the Rising Sun – I’m Your Venus – vähä raskaampaa – Bamboleyo… – (eikö se lopu ollenkaan…) Huh. Loppu. Ja tuo pari-kolme kertaa tunnissa. Tarjoaa Venäjän Rautatieradio.

Meillä vaihtu Novosibirskissä kämppikset. Annettiin Saanan herätyskello lainaan et aussi & italjanka heräis ajoissa. Ne oli valmiita yli puol tuntia ennen saapumista ja vaan istu hiljaa, mä esitin nukkuvaa. Sit ku juna pysähty, nousin sen verran et ees hyvästeltäis. Romina toivotti kyllä hyvää matkaa ja sano bye-bye, aussi sano vaan et “Later.”, ja sit vähän ajan päästä ikään kuin ilmoitti meille et kello on jo kymmenen. Heippa vaan sulle, hyvä kun menivät kun alkoi ilmeisesti huumorintaju loppua.

Novosibirskin asemalla oli raiteita.

Itse kaupungistakin nähtiin vilaus.

Tilalle saatiin eka nainen, jonka mies ja poika roudas hirveen määrän tavaraa meidän hyttiin ennen ku menivät omaansa. Tommonen ihme kärrysysteemi jo kerran putosi alas ylähyllyltä, ihme ettei osunu kehenkään. Nyt se on köytetty johonkin koukkuun. Tämä nainen siis yläpedillä. Alapedille saapui babushka joka ei pidä auringosta ja tekee ristisanatehtäviä.

Me tyhjennettiin mun vanhaksi mennyt käsidesin loppu ja laitettiin siihen saippuaa, hiukka paljon kätevämpi kuin se ylisuuri ja epätiivis pumppupullo.

Niin siitä Novosibirskistä. Siellä on kuulemma (siis kirjan mukaan) 1,5 miljoonaa asukasta ja se on olemassa ihan Trans-Siperian rautatien ansiosta. Asema on Siperian suurin ja me siellä käppäiltiinkin ja ostettiin aamupalaa (nakit ja muusi taikinassa), oli kerrassaan hienoa ja siistiä. Talot uusia/remontoituja ja kaupunki muutenkin miellyttävän näköinen. Kohta tulee taas potpuri. “Jee”.

Pikku lisäys ihan tästä päivästä: Novosibirsk tarkoittaa muuten uutta siperialaista. Tässä tapauksessa varmaan kaupunkia.

***

Tulee nukuttua vähän liikaa..! Mut junan liikkuessa on jo niin kotoisa olo, se keinuminen ja rauhottava ääni, et pysähdyksissä toivoo vaan et jo lähdettäis.

Poikien riehumiseen heräsin. Ne pelas jollai pienellä pallolla käytävällä, ja hykkas sen sit meidän hyttiin. Etin ihan taskulampun kans, vaan en löytänyt. Nyt ne pyörii tuossa koko ajan.

Ollaan pian Mariinskissa, yli 3700 km Moskovasta. Mukavaa saada valokuvat ainakin niistä paikoisat jotka mainitaan oppaassa ja ohitetaan päiväsaikaan. Eilen tehtiin iltapysähdys Ishimissä mutta oli liian pimeää kuvaamiselle. Tänä iltana paikallista aikaa kahdeltatoista ois Krasnojarsk, toivottavasti ei vielä hirveesti nukuta silloin et pääsis vähän käppäilee ainakin.

Yö ja Krasnojarsk

***

Krasnojarskissa onkin jo +4! Asemilla on tosi siistiä ja nättiä. Kerroinkos jo, että syötiin lounaaksi ihania pelmenejä ravintolavaunussa? Mä otin lisäksi tattaripuuroa ja Sibirskaja Korona -oluen! Namnam. Juustoa on ikävä ja semmosta hanaa johon ei tarvi koskea käsienpesun aikana.

Saana, pelmenit ja mun tattaripuuro.

Seurassamme on enää mummo nimeltä Margarita, toinen nainen on perheensä luona. Meiltä on kyselty kaikkea reissusta ikään, opintotuesta töihin ja silleen. Meidän junamatka aiheuttaa kulmakarvojen kohottelua ja taivastelua. Ja sitten taitaa olla kiinnostavaa sekin, et onko venäjä vaikeaa verrattuna muihin kieliin. No meitsihän selittää et venäjässä on kuitenkin vain 6 sijamuotoa kun suomessa niitä on 15! “Ooohh!” >:P

Tänään ohitettiin myös paikka nimeltä Taiga. Ja siellä oli muute puita, ja siten myös sahateollisuutta. Nyt näkyy kumpuilevaa aroa, ja lämpötila on laskenu varmaan ainakin viisi astetta. Ei ole enää hikistä.

Slummien miljonääri oli loisto-ostos. Loistokirja. Siispä luen sitä. Sudokut jökkäs kun tuli vastaan sumdokuja missä pitäis osata laskee…

hyvä kirja ja pirtsakat varpaankynnet

***

Skippasin sumdokut. Nyt on sandokuja?!

En meinaa tajuta et huomenna ollaan perillä. Laitettiin kello soimaan puoli kuudelta Moskovan aikaa – eli puoli kymmeneltä Siperiaa – et herättäis ees jotenkin ihmisten aikoihin.

Tajuttiin et voidaan olla Irkutskissa pitempäänkin, jos halutaan. Se vaan tarkottaa kahta yötä junassa yhen sijaan, eli hukataan aikaa jonkin verran siinä. Pitää ny kattoo miten se Baikalin & Olhon-saaren reissu onnistuu. Se vaan et jos venytetään tota, ni sit kuitenkin ihastutaan Mongoliaan ja venytetään sitäkin (tai ei ainakaan lyhennetä), ja siinä sit lyhenee aika Pekingissä! Ja se ois mulle ainaki The Mesta. Toisaalta joo, tää on ehkä ainoo kerta ikinä ku käyn Mongoliassa, mut silti..! Äh, valinnan vaikeus. Ja sit unta palloon.

Junassa AASIASSA, Siperia – 190809

Päivä 5

Ohitettiin tuossa muutama tunti sitten Euroopan ja Aasian raja! Nyt ollaan oikeasti Siperiassa. Ja täällä näyttää edelleen Suomelta. On varmaan jo ohitettu myös Ekaterinburg. Tuo Romina sanoi, että paikallinen aika ois jo +5, eli kaksi tuntia edellä Moskovan aikaa! Irkutskissa on +8 eli viisi tuntia enemmän, joten matkaa on jäljellä… Kämppikset jää pois Novosibirskissä huomenaamulla.

Ekaterinburg - Euroopan ja Aasian raja

Mentiin ravintolavaunuun tänään. Tuo Romina on aika nirso, se on vegaani ja ne ruoat mitä se vois syödä ei kelpaakaan. Vedin aamiaiseksi ihanan munakkaan ja Saanalle tilattiin “jotain makeaa” ja se sai kokonaisen kääretortun! :) Hyvää oli. Ja tee. Kämppikset söi munakkaan, ranskiksia ja maissia (30 g). Täällä oikeasti laihtuu, vaikka nälässä en oo joutunut olemaan yhtään.

Nukuin taas tosi hyvin ja oon siitä iloinen, koska unettomuutta pelkäsin etukäteen. Muutenkin on mennyt hyvin, enkku ja venäjä alkaa oikeasti sujua yhdessä (!) ja erikseen. Pystyn siis kääntää jo sujuvasti venäjä – enkku – venäjä. Saana totesi siellä Siperian rajalla, että ei täällä oikeasti pystyis tekee juuri mitään ilman venäjän taitoa, ja tottahan se puhu. Mua välillä harmittaa ku ei kuule/ymmärrä jotai kuulutuksia, mut sit Saana muistuttaa et tavallisestihan turistit ei ymmärrä sitäkään vähää, et seurataan vain muita. Jee. :)

Piti ihan selata mitä kirjotin rautatieasemalla, ja näköjään en ehtiny kertoa meidän reissun extremeintä osuutta, josta en uskaltanu edes mainita porukoille tekstiviestissä! Ostin nimittäin katugrillistä kokonaisen kanan jonka ne kääri vaan folioon, pisti kastiketta ja vähän salaattia ja tunki kouraan. Saana otti rullakebabin, joka oli kuulemma oikein hyvää. Niin siis me mentiin näiden ruokien kans sisälle rautatieasemalle, istuttiin siihen pylvään juurelle ja alettiin mättää. Minä siis söin kokonaista kanaa sormin Moskovan rautatieasemalla. Saanalla oli niin kova nälkä et se liitty kebabin jälkeen joukkoon tonkimaan. Melkein koko kana jaksettiin syödä ja odotettiin mielenkiinnolla vatsan vastalausetta, jota ei sitten kuitenkaan tullut! Eli on meillä extremereissu.

Muutenkin on maha toiminu yllättävän hyvin. Pelkäsin ripulia ja lukkiutumista, mut ei oo tapahtunu kumpaakaan vielä. :D Noi junan vessat ei ole kyllä kaikista ihanimpia, mut minkäs teet. Ei ne paljon hirveempiä oo kuin VR:n taajamajunien versiot!

Oon opettanu tolle aussille miten tehään kakuroa ja erikoisia sudokuja, molemmat värkätään näitä koko ajan. :) Ostan Irkutskista lisää, enkä ees tarvi kirjoja! Jää lääkäriromaani lukematta.

Onkohan Ural-vuoret menny jo? Tsiikailen tota kirjaa.

***

Vuorien alku ja Perm meni viime yönä. Tää aikahomma on tosi hassu. Me on herätty puol ysiltä Moskovan aikaa, mistä oon aatellut et jee, ollaanpa aikaisia, mut tänäkin aamunahan kello oli siis puoli ykstoista!! Löysin käytävän seinältä aikataulun, josta näkee pysäkit, pysähtymisajan, pysähdyksen keston ja lähtöajan. Katoin et Omskissa on puolen tunnin pysähdys yhdeltätoista illalla, mut tosiaan, se onkin jo yks yöllä… Ei varmaan näe paljon vaikka lähtiskin jalottelee. Huomenaamulla aikaero onkin jo +3 Moskovaan.

aikataulu

Juotiin Saanan kans iltapäivä-Redd’sit! :) Oikein zakuskan kera: makkaraa ja suolakurkkua. TÄYDELLISTÄ. Just Venäjää.

otettiin oluset

Suunniteltiin jo vähän Irkutskia. Ois ihanaa päästä konserttiin tai balettiin. Baikalille päiväreissu, muuten jää huonosti aikaa. Mitään ei oo kuitenkaan vielä päätetty.

Huomenaamulla vois koittaa herätä Novosibirskin pysähdykseen (52 min.), se on klo 10 paikallista aikaa. Sit heipat uusille tuttavuuksille, rundi aseman lähistöllä ja ehkä takas nukkuu jos nukuttaa. Enää yks tämmönen päivä ja sit perjantain “kohta perillä” -hösötys! :P

***

Aussilla on varmaan menny hermo meidän suomalaisuuteen. Ku mehän ei siis hirveesti loisteta tuossa small talkissa. Se on kauheesti koittanu jutella ja on ollukin tosi kivaa, mut ei me koko ajan pystytä. Ei meitä haittaa olla hiljaa välillä. Niin ja sit tietty on epäkohteliasta puhua suomea keskenämme, mut kui outoo se ois jos puhuttas englantia… Joten DEAL WITH IT, MAN!

Suunniteltiin jo Pekingiä! Ja Ulan Batoria! Mongoliassa taidetaan yrittää päästä jurttakierrokselle joko autiomaalle tai arolle! Siellä asuttais ihmisten luona ja kierreltäis tutustumassa paikallisiin, niiden perinteisiin ja kieleen. Se ois vähän muutakin kuin pintaraapaisu. :)

Nii ja valitettavasti saatiin kuulla Rominalta että Guiliniin kestää kaksi päivää junalla Pekingistä. Joten taitaa jäädä väliin se reissu. :( Sen sijaan käydään jossain Pekingin lähellä, esim. Chengdessä. Joujou!

Ai niin ja korjaus aiempaan: Omskissa on jo Moskovan aika +3. Eli ollaan siel kahdelta yöllä. Opinpas minä paljon lyhyessä ajassa.

Ja maisemakin muuttuu. Peltoa silmänkantamattomiin. Paljon vähemmän ihmisiä. Kaukaisilla maanteillä rekkoja. Ja edelleen hirveästi puita. Lämmintä piisaa, toivottavasti Irkutskissa ei sada.

auringonlasku Siperian radalla

On jo yö, vaikka kello ei oo Moskovassa kymmentä. Täällä se alkaa olla yli puolenyön. Jotkut pikkupojat pelaa vieläkin käytävällä pikku pelikoneella mistä kuuluu ärsyttävä ääni.

Mä en saa unta. Vasta vähän yli 12 h sitte heräsin! Pitäs kääntää rytmiä, herätä aikasin ja näin, ja huomenna se tehdäänkin. Mut herätykseen on viel yli 8 tuntia, kui noilla piisaa unta ku ne on nukkunu päivällä ja alko nukkuu yli puol tuntia sitte?!

Tekis myös mieli syödä. Huomenna vois vetää pelmenit ravintolavaunussa. Ne oli muuten onnessaan ku mentiin sinne ja kai vähä pettyneitä ku ei tilattu paljoa. Siellä oli vaikka mitä ihanaa, kunnon ruoka kyllä maistuis. Vaikka en valita! Söin tänään ihanaa perunamuusia purkista.

Peking!

No nyt ollaan sitten taalla. Ihan lyhyesti kirjoitan, koska olen taalla Kiinassa ja Kiinassa on tama kommunismi, mika tarkoittaa sensuuria ja se tarkoittaa ettei Heini ja Saana kay Facebookissa eika blogia paivittamassa taalla ollessaan…
Niin paitsi etta onhan olemassa tallaisia peitesivustoja joiden avulla voi hiukan rikkoa lakia.

Saavuttiin siis viimein perille ja taalla on lammin ja saastesumua joka paikassa koko ajan, paitsi ettei se saasteilta haise. On loydetty joka paikkaan aivan upeasti, tuo fraasisanakirja on aivan mahtava ja paikalliset erittain avuliaita. Loydettiin siis jo silmalasitavaratalo, missa on optikkoliike toisen peraan, ja sielta molemmille silmalasit!! :) Maksoi ruhtinaalliset 49 euroa, paitsi jos ei ois satsattu naarmuuntumattomiin linsseihin niin hinnaksi olisi tullut 35 euroa. Joutuu ehka ostaa toisetkin! Saana osti kirkkaan punaiset ja muoviset, ma tallaiset muoviset myos mut mustat/myrkynvihreat ja ohuet. Ihanan kevyet! Ja kaikki voimakkuudet ja hajataitot sain niin kuin kuuluukin, ja tama kaikki odottaessa!! Kaupasta kaveltiin siis 20 minuutin kuluttua lasien valitsemisesta ne samaiset lasit paassa.

Vasymys alkaa jo painaa, koska kaks edellista yota on tullu nukuttua huonosti. Se sleeping bus oli ihan hyva muuten, mutta meita nukkui siella 35 joten haju oli ihan hirvea vaikka oli ilmastointi ja kaikki. Lisaksi ne kahdessa kerroksessa olevat sangyt oli melko lyhyita ja kapeita, onneks ollaan vain 160-senttisia. Silti tuli ahdasta ja uni oli katkonaista kuumuudenkin takia. Nyt tarvis oikeesti unta et on sitten virtaa nahtavyyksiin ja shoppailuun ja akrobatia-esitykseen ja Kiinan muuriin ja vaikka mihin viela!

Tanaan muhun meinasi iskea mahatauti, mut se saattaa johtua vasymyksesta/nestehukasta, mutta tilannetta tarkkaillaan. Talla hetkella oikein hyva olo ja aikaisin mennaan kylla nukkumaan.

Meilla oli ihana mongolipapparainen junassa meidan kanssa, se puhu venajaa ja sen kanssa sitten juttelin vaikken yhtaan small talk -tuulella ollutkaan. Se oli innoissaan ku osataan englantia et nythan hankin parjaa Kiinassa, “autetaan toveria”. :D Valitettavasti se oli vahan pihalla eika edes ymmartanyt kun kysyin kohteliaasti sen nimea. 76-vuotias ja todella herttainen, katosi kyllakin siina valissa kun vaihdettiin varauslippuja linja-autolipuiksi, joten eikohan se sitten parjannyt itsekseenkin kun kerran linja-autofirma oli mongolialainen. Vahan huoletti kun ei sita alkanut nakymaan, mut se sanoi kylla et menee myohaisemmalla autolla. Me lahdettiin jo klo 15 Erlianista eli Kiinan rajakaupungista ja oltiin perilla tana aamuna klo 8… Huhhuh.

No mutta koska epailen et menetan tan koko tekstin viela ennen kuin saan julkaistua, lopetan nyt. Katellaan jos onnistuisin keplottelemaan itteni tanne toistekin.

On Tour with the Backstreet Boys

Selvittiinpäs Mongolian maaseudusta! Istuttiin autossa 6-8 tuntia päivässä, nähtiin varmaan tuhansia lampaita ja vuohia ja lehmiä ja jakkeja ja hevosia ja kymmeniä kotkiakin (ja pari joutsenta – onkohan ne tulleet Suomesta..? Vai mihin Suomen joutsenet menee talveksi?). Meille kolmelle oli varattu kunnon minibussi joka oli ihmeellinen, sillä pääsi ihan minne vain! Ylitettiin jokia matalista kohdista ja suunnilleen hypittiin joidenkin rotkojen yli ja väisteltiin joka puolelle ripoteltuja laavakiviä luonnonpuistossa jne. Kuskin nimi oli ilmeisesti Mogi ja se ei puhunut englantia, mutta hymyili meille ystävällisesti ja naurokin kun innostuttiin jostain, öö, esimerkiksi Backstreet Boysista.

Niin siis meillä oli aika erikoinen Mongolia Tour siinä mielessä, että kuunneltiin joka päivä c-kasetilta Backstreet Boysia. :D Joku piraatti-hittikokoelma jossa oli kaikki parhaat ja pari muutakin. Meidän opas, jonka nimi oli muuten helppo muistaa koska se oli Paska, oli 26-vuotias Ulan Batorissa syntynyt nuori mies joka oli aivan intona BSB:iin. Sitten kun Paskalle selvisi että mä olen entinen hard core -fani, mä sain kirjoittaa sille laulunsanoja. :D Kirjotin Get Down:in ja As Long As You Love Me:n, ja se lauleli innoissaan mukana nenä kiinni paperissa.

Paska puhui huonoa englantia (no se oli opiskellutkin sitä vasta 7 kuukautta), joten valitettavasti meillä ei ollut sillä lailla pätevää opasta että oltais oikein saatu tietääkin jotain jostain. Mutta hyvä kokki se oli, ja se tekikin meille joka päivä aamupalan, lounaan ja päivällisen ihan raaka-aineista lähtien ja mongolialaiseen tyyliin, valitettavasti vaan kaikessa oli aina lammasta ja perunaa ja riisiä/pastaa/tattaria joten se alko pikku hiljaa maistua puulta. :D Ja annokset oli niin valtavia, että ainoastaan meidän saksalainen matkaseura Hannah jaksoi syödä lautasen tyhjäksi. :)

No joo, mutta siis ensimmäisenä päivänä ajettiin puoliaavikolle Gobin reunaan, majoituttiin paimentolaisperheen vieraaksi turistijurttaan (joka osoittautui koko reissun aikana testatuista kolmesta jurtasta parhaaksi; harmi että se oli eka, koska ei osattu arvostaa sitä ihan tarpeeksi silloin) ja hetken päästä sen paimentolaisperheen isä toi meille kamelit pihaan!! Ne oli valtavia ja aluksi vähän pelottavia, mutta sitten kun huomasi että ne vaan seisoo ja tuijottaa kaukaisuuteen, ne alkoi tuntui tosi mukavilta. Ne teki tarpeitaan koko ajan ja ne vaan valu pitkin niiden jalkoja, mutta ei tuntunut häiritsevän. Meille satuloitiin kamelit ja ne käskettiin polvistumaan että päästiin kiipeemään selkään. Se oli kuin valtava keinuhevonen kun sitten noustiin ylös ja lähdettiin menemään. Talutettiin toinen toisiamme siellä ja ratsastettiin puolisen tuntia aavikkoa kohti isolle dyynille, missä sitten pysähdyttiin ja käytiin hyppelemässä ja ottamassa kuvia. Ihanaa hiekkaa, niin kevyttä mutta painavaa ja pehmeää mutta kovaa! Meidän euroblondi oli aivan ekstaasissa siellä ja meidän piti ottaa siitä kuvia joka kulmasta. :D Paimentolaisperheen isä halusi myös poseerata meidän kanssa, se oli kyllä aivan ihana. :) Takas leiriin sitten juostiin ja se oli aivan parasta! Mun kameli piereskeli koko ajan kovaan ääneen ja muutenkin viihdytti matkan aikana. Onneksi kyttyröiden välistä ei ihan helposti voinut pudota. Yö nukuttiin makuupusseissa ihanan lämpimässä jurtassa.

Seuraavana päivänä ajettiin taas PITKÄSTI ja kauheaa tietä, käytiin kansallispuistossa missä on Mongolian suurin vesiputous, 28 metriä. Otettiin hyppykuvia tietenkin, mutta turvallisen matkan päässä pudotuksesta. Yöksi mentiin kansallispuistossa asuvan perheen luo. Siellä oli muitakin turisteja, jotain englantilaisia poikia, kanadalainen ja jenkki. Hannah meni tarjoamaan niille meidän ruokia mitä ei jaksettu syödä. Kumma kyllä, ei kelvannut. Mutta pitihän sitä käyttää hyvä tilaisuus päästä puhumaan hyvännäköisille miehille. :D Tämä meidän toinen jurtta oli kamiinalla lämmitettävä. Valitettavasti meistä ainoastaan Saanalla on kokemusta puolijoukkueteltan lämmittämisestä, mulla pelkästään saunoista, ja kun yöllä tokkurassa lisää puita, sitä ajattelee että parashan se pesä on laittaa täyteen, ei tarvitse sitten myöhemmin lisäillä. Saunottiin siis se yö. :) Silloin ei naurattanut, mut nyt kyllä jo.

Seuraavana aamuna lähdettiin ratsastamaan sen paimentolaisperheen hevosilla. Mongolialaiset hevoset on tosi pieniä, niiden harjat leikataan lyhyiksi ja ne hengaa yleensä vapaana laumoissa. Mongolialaiset ratsastajat roikkuu niiden selässä kuin jauhosäkit ja piiskaa niitä. Sitten niiden selkään istutetaan kolme turistia, joista kellään ei ole hirveästi kokemusta ratsastamisesta. Meidän hevoset oli oreja ja melkosia tapauksia.. Se paimentolaisperheen isä raahasi Saanan hevosta köydestä, koska muuten se ei varmaan olisi liikkunut. Saanan hevonen köhi ja ulisi ja heitteli päätään. Sen isännän hevonen piereskeli hirveästi koko ajan ja ripuloi. Mun hevonen oli muuten vaan hullu. Se heitteli päätään, liikku levottomasti, pärski ja meinas pukittaa moneen otteeseen. En todellakaan oo mikään hevostyttö, joten varmaan annoin ristiriitaisia ohjeita ja se aisti et pelkäsin, mut välillä meillä meni ihan hyvinkin. Valitettavasti se hevonen kuitenkin pysähteli, ja jos en tarpeeks nopeesti saanut sitä liikkeelle, se isäntä tuli sen taakse omalla hevosellaan ja läimäytti raipalla lautaselle. Mä inhosin sitä, koska sit se lähti liian nopeesti menemään, pukitti ja korskui, kyllä muakin ois ärsyttänyt jos joku ois tullu yhtäkkiä läimäyttää persuksille.

Se kaks tuntia ei tuntunu loppuvan ollenkaan, mä olin ihan shokissa ja kyyneleet vaan valu silmistä kun pelkäsin niin hirveesti et koska katkasen kaikki luuni ja talloudun neljän villihevosen jalkoihin. En oo hetkeen pelännyt niin hirveesti.

Niin ja sitten oli euroblondimme Hannah. Sen hevonen lönkytteli hitaasti meidän perässä, Hannah piti yhdellä sormella kiinni ohjaksista ja katseli maisemia. Blondeilla on aina hauskempaa. :P

Meni vähän päivä pilalle tosta kokemuksesta, jalat tärisi vielä autossakin ja oli ikävää valehdella Paskalle et joo, oli ihan jees. Mut se ois vaan pahoittanut mielensä ja eihän se sen vika ollut. Sinä päivänä ajettiin vielä buddhalaisen luostarin turisti-campingiin ja kolmanteen jurttaan. Päästiin mongolialaisen kansanmuusikon minikonserttiin kuuntelemaan erilaisia mongolialaisia soittimia ja upeaa kurkkulaulua! (Hannah lainasi multa kymppitonnin eli n. 6 euroa että sai ostettua sen cd:n.) Joten päivä sai ihan kivan päätöksen. Ja sitä viimeistä jurttaa ei tarvinnut onneksi kamiinalla lämmittää.

Eilen, kierroksen neljäntenä ja viimeisenä päivänä, käytiin sitten siellä luostarissa. Buddha-munkit puhu kännykkään ja otti valokuvia. :D Tutkittiin niiden temppeleitä, joista ei valitettavasti ymmärretty mitään koska Paska ei osannut mitään kertoa. Sitten hytistiin tuulessa puoli tuntia ja odotettiin, että joku kuuluisa intialainen buddha-munkki tulee pitämään sen sunnuntain lukuhetken (siellä oli poliisejakin, se oli niin iso kiho!). Sinne tuli paljon paikallista väkeä juhlavaatteissa rukoilemaan, ja musta tuntui että ollaan kauheita tunkeilijoita. Lähdettiin kyllä aika pian pois kun hartaus alkoi. Sen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Ulan Batoria, pysähdeltiin luontoon vessaan niin kuin joka päivä ja laulettiin Backstreet Boysia niin kuin joka päivä. Joka päivä oli myös aurinkoista ja tosi kuuma ja joka päivä lisättiin yksi kerros aurinkorasvaa paskaiselle iholle (on muuten vaikea olla mainitsematta sanaa “paska” kun on neljä päivää käymättä suihkussa ja joka puolella on eri laumaeläinten jätöksiä… Meidän opas varmaan luuli et puhutaan siitä kauheesti koko ajan. :D)

Odotettiin sivistykseen paluulta kolmea asiaa: suihkua, pyykkikonetta ja kunnon sänkyä peittoineen ja tyynyineen. Suihkuun päästiin ihan onnellisesti, mutta pyykkikone ei ollutkaan käytettävissä. Meidän rinkat oli lisäks hukattu. Etsittiin kolmesta eri varastosta ja kun pikku hiljaa alkoi kiehuttaa, ne viimein löytyi jostain toimistohuoneesta. Ja mun käsilaukku oli irrotettu ja se löytyi jostain ihan eri paikasta! Pisteet laski aika huimasti…

Sitten tämä kunnon sängyn ja kunnon yöunen odotus ennen pitkää reissua Pekingiin. Jotkut päätti pitää vodkabileet keittiössä (ja niihin joihinkin lukeutui myös meidän oma Hannah), mihin liittyy tietysti kovaäänistä keskustelua ja naurua. Nämä bileet loppui joskus yhden jälkeen ja saatiin viimein unen päästä kiinni. Sitten yksi bilettäjistä, jenkkipoika Andy, tuli samaan huoneeseen ja päätti kuunnella hiukan musiikkia ennen kuin nukahtaa. Mä heräsin jossain vaiheessa kun Lady Gagan Lovegame popittaa ihan selkeästi, mutta en millään tajunnut että missä. Sitten tuli Paparazzi ja sitten taas Lovegame ja Paparazzi ja sitten levy jatkui ja jatkui… Jossain vaiheessa Lovegame-remixien kohdalla tajusin, että se on se viereinen Andy joka pitää bileitä unissaan. Yritin ravistella sitä, irrotin kuulokkeet korvista, valotin taskulampulla, eikä mitään tapahtunut. Se soitin oli joku ihmeellinen kosketusnäytöllinen iPod jonka avaamiseen tarvitsi salasanan, joten en voinut painaa stopia. Onneks tajusin sitten irroittaa sen kuulokkeiden piuhan soittimesta ennen kuin aloin pahoinpidellä nukkuvaa ihmistä. Saanakin oli herännyt ja oli vähintään yhtä *ittuuntunut. Siis LADY GAGAn konsertti keskellä yötä, jos ikinä kuulen yhdenkään sen biisin ni räjähdän.

Eli näin hyvät fiilikset jäi guest housesta. Onneksi päästiin pois sieltä. Klo 20.00 lähtee juna Kiinan puoleiseen rajakaupunkiin Erlianiin, ja Erlianista lähdetään siis huomenna bussilla Pekingiin. Oikein hyvä, Mongolia on aika nähty. Kuvista tuli kyllä aivan ihania, ja meillä kävi ihan mahtava tuuri kun saatiin seuraksi kierrokselle nimenomaan Hannah, jonka viattomuus on ihan uskomatonta. Se on aivan huippu tyyppi ja saatiin nauraa sille ja sen kanssa monet kerrat. :) Mä lähden kylään sen luokse Etelä-Saksaan Freiburgiin! Hah!

Nähtiin muuten Paska tänään, se oli käynyt värjäämässä hiuksensa ja ajanut onneks amisviiksensä, tosi mukava tyyppi sekin, mitä nyt tykkääkin BSB:sta. :D Vitsi mikä tour! Joutuu kyllä sulattelee vielä vähän että tajuaa kaiken. :)

Улаанбаатар!

Sitten me ollaan täällä Mongoliassa Ulan Batorissa, jee! :) Saavuttiin tänne tänä aamuna 6.10 Ulan Batorin aikaa, jonka me luultiin olevan sama kuin Irkutskissa, mut se onkin tunnin vähemmän! Eli viisi tuntia enemmän kuin Suomessa.

Saatiin olla oikein kahdestaan junan hytissä, sinne tuli vain joku pariskunta rajaa ylittämään ja ne jäi heti toisella puolella pois. Luultavasti viimeiset venäjäni puhuin siis siellä, valitettavasti. Matka kesti pitkään lähinnä siksi, koska raja-asemilla piti venailla tuntitolkulla. Venäjän puolella Naushkissa odoteltiin viisi tuntia, josta ehkä vain tunti meni rajamuodollisuuksiin! Suurin osa ajasta meni siihen, että vaunuja vaihdeltiin eri paikkoihin. Jossain vaiheessa siinä raiteella seiso vain kahden vaunun pituinen juna ilman veturia (toinen niistä vaunuista oli kuitenkin meidän vaunu), ja siinä vaiheessa jo mietitytti että tähänkös sitten jäätiin. :D No ei ihan tosissaan. Jossain vaiheessa sinne kuitenkin oli sitten ilmestynyt n. 10 vaunua eteen, ja ilmeisesti veturikin koska päästiin liikkeelle.

Rajoilla oli jännää, mut ei niitä oikeesti tuntunu ees kiinnostavan mitkään meidän laukut tai paperit tai mitkään. Tulliselvitykset piti tehdä molempiin maihin (Venäjä & Mongolia) ja Mongoliaan tehtiin lisäksi selvitys terveydentilasta, missä piti kaiken maailman influenssaoireiden kohdalle ruksata että NO. Sain kääntää ne englanninkieliset laput meidän venäläiselle seuralle.

Nukuttiin hyvin ja oli kivaa taas, ei oikeastaan muuta eroa edelliseen junamatkaan kuin se, että nyt reppureissaajia oli huomattavasti enemmän kuin paikallisia. Paikalliset varmaan kulkee sillä nopeammalla junalla, niin tai ei kulje ollenkaan.

Maisemat vaihtu aivan erilaisiksi kun päästiin kunnolla Mongolian puolelle. Puut häipy, horisonttiin ja lähemmäskin ilmestyi kauniita ja korkeita kukkuloita, joka paikassa oli hevosia ja vuohia ja lehmiä, jurttia näkyi jo monta eikä ihmisiä juuri ollenkaan. Koko maassa on 2,5 miljoonaa asukasta ja hevosia löytyy ilmeisesti n. 15 / henki. :D Kätevää.

Ulan Bator taas on kaupunki siinä kuin mikä tahansa muukin. Kyltit on hyvin suurelta osin englanniksi ja kaikissa kaupoissa ym. missä on asioitu on tähän mennessä puhuttu hyvää englantia. Niin kuin odotettiinkin, meidät bongattiin jo rautatieasemalta Golden Gobi -guest houseen, jota pyörittää mongolialainen perhe. Siellä on aika paljon porukkaa, enkä ihmettele: niillä isännöivillä sisaruksilla on tosi hyvä huumorintaju ja puhuvat hyvää englantia. Paikka on tosi viihtyisä ja sängyt mukavat (otettiin jo parin tunnin päikkärit).

Kaikki on järjestynyt ihan järkyttävän hyvin! Ei oikein itsekään vielä tajuta. Guest housen sijainti on niin keskeinen että mihinkään ei tarvitse kävellä pitkästi, rahanvaihto on ihan vieressä niin kuin muutama nettipaikkakin ja postiin kävelee 5-10 min. (Ostettiin jo postikortit ja käydään tänään viemässä ne laatikkoon!) Guest Housesta järjestettiin meille jopa liput Pekingiin. Niitä olis ollut muuten tosi vaikea saada, koska kuulemma kaikki suoraan Pekingiin menevät “paikallisjunat” eli halvat junat on buukattu syyskuun puoleenväliin asti. Me mennään siis jollain junalla rajan yli Erlieniin ja sieltä sitten “sleeping bus”:illa Pekingiin! Bussiosuus kestää 10 h, mutta eiköhän me olla jo tuohon kököttämiseen totuttu… Maksettiin jo ne liput ja saadaan ne tänään tai viimeistään huomenna. Tätä suositteli meille pari suomalaista jotka oli kans samassa Golden Gobissa, ne oli saaneet lippunsa sitä kautta. Juna- ja bussilippu maksaa yhteensä alle 60 euroa.

Sitten toinen suuri rahanmeno (Golden Gobissa yöpyminen ei sellainen ole – yksi yö maksaa US$6 eli euroissa vielä vähemmän :D) on tour jonne meinataan lähteä huomenna! Saatiin mukaan myös yksi saksalainen Hannah. Löydettiin Golden Gobin valikoimasta sellainen neljän päivän ja kolmen yön reissu, johon kuuluu mm. Gobin autiomaassa käynti, kameleilla ja hevosilla ratsastamista, jonkun vesiputouksen luona käynti ja yöpymiset paikallisten perheiden luona ja jurtassa! :) Se maksaa 136 euroa. Ei kaada taloutta, koska oltiin ajateltu että alle 150 euron pitäisi se saada. Ulan Batorissa ei muuten kulu rahaa juuri ollenkaan, ellei innostuta shoppailemaan ihanaa kashmiria. :)

Käytiin jo syömässä kiinalaisessa ravintolassa joka on ihan guest housen vieressä, syötiin varmaan maailman ihaninta ruokaa ja vielä puikoilla! Ei meille ehkä ihan hirveesti naureta enää Kiinassa jos vielä vähän harjoitellaan (harjoiteltiin jo Moskovassa, missä vedin salaattia puikoilla). Tilattiin molemmille kana-annokset ja riisiä sekä vielä jotain ihme leipää joka maistu pullalle, mutta siis hyvälle. No ne annokset oiskin ollu semmosia jaettavia, joten syötiin suunnilleen kuuden ihmisen ruoat kahdestaan siinä. :D Ilmankos oli kallista! Yksi semmonen kana-annos makso 8000 tugrugia eli n. 5 euroa. Jos sen olis jakanut kolmeen osaan..! :) Onneksi saatiin loput ruoat mukaan. Lisäksi siihen kuului kiinalainen valkoinen tee. Nam.

Ja te jotka ette vielä täältäkään saa postikortteja, nou worries, vielä on Kiina. :D Vaikka valitettavasti en pysty ihan kaikille lähettämään sieltäkään kun osoitteita on rajallinen määrä. En oikeen vieläkään tajua et ollaan jossain Mongoliassa! Ehkä huomenna pikku hiljaa valkenee ku alkaa nähdä sitä oikeaa meininkiä tän city lifen sijaan. On muuten trendikkäitä paikalliset täällä! Ei mitään Venäjä-meininkiä! :D Toivottavasti ei varasteta mitään, täällä on aika taitavia taskuvarkaita ja yheltä suomalaiselta pojalta jo vietiin kännykkä, mut se säilyttikin sitä typerästi erillisessä kännykkätaskussa laukun ulkopuolella. Annoin sen soittaa mun puhelimesta ja sulkea sen liittymän, et sori vaan äiti ja iskä. :D

No mutta meidän pitää varmaan ruveta liikkumaan. Huomenna aamulla kasilta auton kyytiin ja kohti länttä, saadaankin ajella aika pitkät päivämatkat mut nähdään myös paljon kaikenlaista. Ja kerrankos sitä. Toivottavasti ei sada niin kuin tänään (aika vähän kylläkin). Vaikka en kyllä tajua et miten jossain Gobin autiomaassa vois kesällä sataa..?

Tullaan takaisin tourilta siis sunnuntaina ja ollaan vielä yksi yö Ulan Batorissa, pääsen varmaan sitten taas käymään koneella ennen mielenkiintoista siirtymistä Kiinan puolelle. Kiinaan lähdetään siis maanantaina, tiistaina mennään rajan yli ja keskiviikkoaamuna ollaan aikaisin perillä Pekingissä. Hirveetä, koska se tarkottaa sitä et tää reissu loppuu kohta!!! :/ Enkä oo vielä ees shoppaillut ja rinkkakin on yhtä vajaa, ellei vajaampi kuin lähtiessä. Noloa. Teen vielä jotain asian korjatakseni. ;)