Lisää videoita reissusta

Tähän ei voi oikeasti sanoa yhtään mitään.

Jalat jumissa Pekingissä – 050909

Päivä 22

Kyllä kiinalaiset sängyt on kovia..! Nukuin silti hyvin, nyt ei ollut kelloa soimassa, ja vaikka heräilinkin jo aiemmin, vasta yheltätoista noustiin. AH.

perus aamiaismättö

Kävin eilen kyselemässä tuossa naapurissa olevasta kynsisalongista hintoja, ja ne oli paljon pienemmät kuin siellä Clothing Marketin kauneussalongissa (vaikkei ollut kallista sielläkään). Ainoo vaan, et tuossa naapurissa ei puhuta englantia…

Tässä on meidän hieno hostelliesittely! :D

* * *

Käytiin sit taas vähän Clothing Marketissa ja Villagessa. Mulle pakko-itku-myytiin hame (joka on ihan hieno!). Sitten ostin “ihan aidot” Adidas-tennarit ja jätin sinne ne vanhat ruskeat, joissa oli reikiä ja autiomaan hiekkaa. Sit ostettiin meikkiä tälle illalle yhteensä 11,50 eurolla: mä ostin huipun luomiväripaletin, Saana huulipunan ja eyelinerin. Saana osti myös melkoisen paljettipaidan (Dolce & Gabbana, tietenkin), tummansininen, jossa on iso valkoinen ankkuri ja silkkinauhalla rusetti. Siihen sit UNIQLO:sta valkoinen t-paita, joka ei kylläkään oikein istunut (no, maksoi 39 yuania). Käytiin syömässä Marketin yläkerrassa. Ja ei sit siellä muistettu tinkiä, älyttömän kalliiksi tuli.

The Village

* * *

Käytiin Wangfujing Streetillä kunhan oli otettu välikooma. Se ei ollutkaan pikkuinen snack street kojuineen, vaan iso kävelykatu, isoja tavarataloja, kalliita liikkeitä. Niin ja hirveästi ihmisiä, mm. ainakin 3 suomalaista joista yksi tuli juttelemaan. Ostin ulkomaalaisten kirjojen kaupasta sen Coelhon Alchemistin ja pelikortit jossa on kiinalaisia fraaseja joita voi opetella! Hah!

Wangfujing Street

Löydettiin se snack street -osuus vähän matkan päästä, siellä oli tarjolla KAIKKEA. Lampaan penistä ja kiveksiä, kanan sydäntä ja päätä, munuaisia, maksaa… Kalmaria ja kokonaisia käärmeitä ja rapuja tikuissa! Yksi äijä säikäytti mut ihan perseettömäksi semmoisella käärmeellä. Me ostettiin tikut joissa oli lammasta ja sit yksi tikku jossa oli silkkitoukkia! Maistettiin niitä, mut ne maistui ja tuntui paperilta, joten ei nautiskeltu koko tikullista. Sit ostettiin lättyyn käärittyä kanaa, ituja ja kevätsipulia, mutta se oli vähän kummallista sekin. Jälkkäriksi mä söin tikullisen jossa oli kuumasokeroitua kiiviä ja mansikkaa! Saanalla oli ananasta ja mansikkaa. Se oli tosi hyvää!!

yummy...

Snack Street

Silkkitoukat maistuu... not.

Nyt taas hostellilla, laittaudutaan ja lähdetään Sanlitun Bar Streetille joka on tuossa kävelymatkan päässä. TANSSIMAAN (jos jalat kestää)…!!!

Golden Pineapple International Youth Hostel – 040909

Päivä 21

Vaihdettiin sit hostellia, ja kyllä kannatti! Tää on ihan hotellimainen, siisti ja tilava. Kylppäri on ihana ja avaimen sijaan meillä on avainkortti, jolla saa myös virrat huoneeseen! Valoa ei edelleenkään ole liikaa, mut ei siinä. Kämppiksenä nyt neljän kiinalaisen tytön sijaan yksi… eikun kaksi, just tuli toinen ovesta. Siitä en tiedä mitää, mut tuo toinen on juuri valmistunut ja etsii töitä täältä jostain patenttitoimistosta. Just missattiin tanskalainen poika, joka lähti tänä aamuna.

Uusi asunto. Oli myös kirjoituspöytä ja vaatekaappi + iso kylppäri!

Tänäänkin oli tehoturismia. Yritettiin päästä Kiinan kansallismuseoon, mutta se onkin kiinni 2007-2010 kunnostustöiden takia. Sit keksittiin maailman paras idea: KÄVELLÄÄN Temple of Heaven Parkiin! Lonely Planetin kartta ei pitänyt paikkaansa ja me vähän eksyttiin. Syötiin KFC:ssä ja lepuutettiin jalkoja, sit kysyttiin tietä ja otettiin sähköskootterikyyti sinne! Se olikin menoa. Se ei meinannut lähteä käyntiin.

Saasteita vai kosteutta? Vai molempia?

Eksyneenä ylikulkusillalla

Pyörittiin puistossa, muttei jaksettu olla pitkään koska nähtävyysalueet oli just menossa kiinni, eikä siis oikein nähty mitään.

kiinalaiset tykkää hengata puistoissa

Temple of Heaven Park

Sit tultiin ho(s)tellille. Koomattiin pari tuntia (19-21; meni ihan hiton kauan siel harhaillessa), mä kävin netissä, ja sit vaihdoin kengät ja lähettiin The Villageen, missä on kauppoja ja ravintoloita ja baareja. Kaupatkin oli auki melkeen kaikki, ne menee kiinni 21-23. The Village on ihan kävelymatkan päässä hostellilta, sen Clothing Marketin takana. Wau. Porukka oli iltahepeneissä ja meitä hävetti. Mä ostin UNIQLO:sta topin, joka maksoi 39 yuania. Löysin iltatoppeja, mut en sit semmoista mikä sopis täydellisesti. Saana löysi “ehkä”-kengät jotka haluaisi.

keskustan vessoissa neuvotaan miten homma toimii!

Siellä matkan varrella Worker’s Stadiumilla oli kai joku jalkapallomatsi, koska mäkkäri oli täynnä futisfaneja, joka paikassa oli poliiseja ja ihmisiä yhteensä enemmän kuin päiväsaikaan. Huisia!

Nyt pakko käydä nukkuu, liian väsy… Tuo toinen tyttö, joka on muuten sittenkin ranskalainen, meinaa höpöttää koko ajan. Eli valo pois!

Paljon köyhempänä hostellilla Pekingissä – 030909

Päivä 20

Huh, mikä päivä! Herättiin jo kasilta, pestiin toinen koneellinen pyykkiä, syötiin amerikkalaiset aamupalat ja lähdettiin. Mentiin Tiananmenille eli Taivaallisen rauhan portille. Siellä oli Mao ja Kielletty kaupunki. Saatiin sinne SUOMENKIELISET audio-oppaat, joissa oli hieno kartta SUOMEKSI! Siel oli makeita jalkavaimojuttuja ja kertomuksia Läskikeisarinnoista. Puutarha oli makee! Sit eksyttiin myös matkamuistomyymälään, josta löysin postikortteja, kirjanmerkin, viuhkan, syömäpuikot ja silmälasikotelon. Maksoi melkein 13 euroa. Saana osti hienon vieraskirjan ja postikortteja. Se mun puikkosetti on ihan paras!!

Taivaallisen rauhan portti ja Mao Zedong

Suomenkielinen audiokartta - WAU

Kielletyn kaupungin arkkitehtuuria

Kielletty kaupunki

keisarillista puutarhaa

Alkoi käydä kiertely jalkoihin, mut aateltiin vielä käydä tsekkaamassa Mao mausoleumissaan (kun kerran Lenin jäi väliin). Vaan sepä on auki vain 8-12, joten Lonely Planet erehtyi! Hyi niitä.

Taivaallisen rauhan aukiolle oli turvatarkastukset ja laukut läpivalaistiin. Itse aukio ei ollut ihmeellinen, vaikka suurihan se on. Pitää käydä uudestaan ihmettelemässä.

Taivaallisen rauhan aukio

Myös metroissa aina läpivalaistaan tavarat. Jäätiin tahallaan pois hostellipysäkillä väärästä uloskäynnistä et mennään vähän pitemmän kautta. Löydettiin ravintola, joka ei ollu ollenkaan niin hyvä kuin eilinen. Ei saatu edes vedelle laseja tai käsienpesuun kosteita liinoja! Ruoka oli kyl hyvää, mä otin taas sweet & sour -kastikkeella possua, Saana samalla kastikkeella jättikatkarapuja. Mulla oli lisäksi ananasta kastikkeessa ja parsakaalta lisukkeena, Saanalla kevätsipulia & cashewpähkinöitä ja lisukkeena riisi. Otettiin possu mukaan kun ei jaksettu kaikkea. Huono palvelu oli ja epäsiisti paikka, silti lasku 40 yuania isompi kuin edellisessä, siistissä paikassa! What? Johtunee Lama Temple -nähtävyyden läheisestä sijainnista. Sit alko tuntua ettei enää mitään hapanimelää eikä uppopaistettua.

Unohdinpa eilen mainita et äiti hätäilmoitti, että Visa Electronin tietoja on jollakin kellä ei pitäisi, joten voin enää käyttää vain Visaa. Mut onneks on toinen kortti..! Pisti silti miettii, ja nyt ehkä en enää niin helposti maksa kortilla, ennemmin nostan rahaa.

Sanlitun Yashow Clothing Market

No joo mut tänään päästiin hostellille vasta klo 17.30, joten piti oikeastaan samantien lähtee etenee, koska tarkoitus oli vielä löytää Lonely Planetin suosittelema viisikerroksinen vaatetavaratalo. Ihanaaaaaaa!! Pitkähkö kävely oli mut ei tarvinnu säätää bussilla. Siel oli kaikkea, ja myyjät sunnilleen nyki hihoista kun yritti saada asiakkaakseen. Piti tinkiä hirveästi koska lähtöhinnat oli hurjia, mut ehkä oltais onnistuttu saamaan viel halvemmalla… Saana osti mekon ja silkkihuiveja, mä ostin isomman (violetin) ja pienemmän (vihreän) laukun, viuhkoja tuliaisiksi ja sit tilasin vielä iltapuvun (kermanvärisen) ja boleron (tummanruskean)!! Nuo teetätykset maksaa kaikkineen 105 euroa, kun en tosiaan osaa oikein tinkiä. :D Toivottavasti tulee ihana!! Käyn sunnuntaina sovittaa. Nyt PUHKI. Unta palloon, huomenna hostellin vaihto.

P. Loft Youth Hostel, PEKING – 020909

Päivä 19

Vihdoin täällä!!! Oli NIIN tunkkasta bussissa ja kauheen hikistä ja ahdasta, et oikein nälkä jäi sivummalle ja odotettiin vain suihkua. Meillä oli suorastaan taianomainen säkä aamulla, kun ensin hypättiin bussista pois ties missä ja sit fraasisanakirjan avulla yritettiin selviytyä perille hostellille. (Tosiaan, oltiin Pekingissä siis klo 08, joten linja-autossa meni 17 h!) Meidät neuvottiin johonkin bussiin ja seisottiin siel rinkat selässä ja haistiin pahalle. Siellä taas ystävällinen täti selitti missä pitää jädä pois (ja meille naurettiin) ja hups, löydettiin metroasema! :) Sieltä päästiin helposti oikealle asemalle ja heti ulko-ovelta näkyi opasteet hostellille. HYVÄ ME! Ekana juostiin suihkuun, ku ei heti päästy huoneeseen, ja pestiin linja-auton rapakerros pois, sit oli jo paljon parempi olo ja roudattiin kamat meidän ensuite-huoneeseen (jossa siis oli vessa ja suihku, sekä neljä kiinalaista kämppistä jotka ei puhunu meille mitään).

hostellilla oli mielenkiintoisia julisteita

Täällä on hirveästi kiinalaisia eikä juuri ollenkaan muita. Siks vaihdetaan paikkaa viikonloppuna, ei oo semmosella fiiliksellä varustettu paikka.

Hoidettiin checkaukset ja muut ja lähettiin kaupungille etsimään Suvin suosittelemaa tavarataloa josta löytäis silmälaseja. Oli järkyttävä nälkä, mut onneks löydettiin se paikka nopeasti (45 min. metroajelun päästä) ja siitä läheltä kiinalainen roast-ravintola. Mä söin sweet & sour -possua, Saana friteerattua kanaa majoneesilla + tietty riisiä. Tuntu että kaikki siellä ravintolassa tarjottavat ruoat oli friteerattua… Pikkusen tuli täysi olo.

Sit silmälasiostoksille. Se silmälasitavaratalo oli tosiaan ihan täynnä pelkkiä silmälaseja ja arskoja. Tarkoitus oli vain katsella, mutta sitten jo toisesta liikkeestä löytyi molemmille lasit! Saanalle punaiset, mulle mustat/myrkynvihreät. Ihanat! Ja kun tajuttiin et saatiin niihin voimakkuudet, hajataitot ja naarmuuntumattomat linssit ODOTTAESSA ja et tää kaikki maksoi vain 490 yuania eli 49 euroa, ei muistettu edes tinkiä! Otahan, Instru, oppia. Valitsin kehykset ja paremmat linssit, annoin omat lasit tutkittaviksi ja 20 minuutin päästä mulla oli uudet lasit päässä! Ehkä on kuitenkin onni et tää ei ole Suomessa yhtä helppoa, tulis muuten ostettua silmälaseja harva se kuukausi.

silmälasitavaratalo löytyi helposti :)

"viisaan" näköisenä uusissa laseissa

Sit lähdettiin hostellille (pomppien) pyykkäämään. Eksyttiin vähän kun tultiin asemalta värästä uloskäynnistä, mut ei se mitään, tiedettiin et ollaan lähellä mut vaan eri puolella korttelia ja nähtiinpä kauniita pikkukujia (hutongeja) ihmisineen.

hutongeissa

Hostellilla muhun iski huono olo. Katsotaan nyt, johtuuko väsymyksestä/nestehukasta, vai iskikö vatsapöpö. Toistaiseksi oon tuntenu oloni ihan hyväks, otin vajaa tunti sitten Imodiumia.

Nyt netissä. Saana tsekkailee posteja ja mä koitan sit päästä bloggaa. Facebook aukenee vain Ninja Cloak -peitesivuston kautta eikä silloinkaan kunnolla, joten en kestä jos WordPress on pääsemättömissä.

Ai niin. Porukat lupas hakea mut lentokentältä ens viikon torstaina! (APUA, ENÄÄ VIIKKO! EN HALUA OLLA VATSATAUDISSA!!!!) Eli ei tarvi stressata et joudun nukkuu VR:llä tms, heh.

* * *

On menny pari tuntia oireilusta, ehkä Imodium auttaa? Vaakatasossa ei tunnu hyvältä, istuessa & seistessä ok. Nytkin kyllä makaan eikä mitään. Väsyttää ihan pirusti.

Onnistuin bloggaa Ninja Cloakin avulla, jee! Vaikka ei kyl tullu hyvä postaus vaikka matskua ois ollu, koska pelkäsin et liiasta odottelusta johtuen se ei sit enää julkasekaan sitä. Mut julkaisi! En edes ehtinyt kirjoittaa kukonpäästä. :( Kyynel.

Voi perse, pitää vielä corsodylettää. Joo ei olokoon. Oon ihan hirveen paljon liian väsyny.

Ei oo syöty iltaruokaa, mutta jos vaikka aamupalan ostais täältä ellei sitä ilmaiseksi yöpyjät saa… Nyt on pakko nukkua. Paitsi ensin luen Tiikerin lasta, jossa käytetään liikaa liitepartikkeleita. (Tiedäthän, nämäpä voivatkin haitata lukemista! ARGH.)

Ai niin, Hannah unohti antaa kirjansa! Heini, hanki Paulo Coelhon The Alchemist!

… Lisäys. Varattiin loppuajaksi Golden Pineapple Hostellista huone, koska täällä on vain kiinalaisia kotimaanmatkaajia eikä yhtään backpacker-henkeä.

Mongolia – Kiina -raja /ERLIAN – 010909

Heräsin sit keskellä yötä ja katselin kun aurinko nousee. Puoli seitsemältä alkoi rautatieradio pauhata ihan hirveän kovaa. Nyt ollaan Mongolian rajalla, sit kohta Kiina ja sit Erlianissa koko päivä ton papan kanssa! Ja väsymys tuntuu sisäelimissä…

Alkaa huolestuttaa et millon saan nukkua. En haluais ärsyyntyä tuohon pappaan koska se on niin mukava ja ystävällinen. Mut väsyneenä en ymmärrä sen erikoista venäjää. Kohta Kiinan rajalle!

* * *

Raja oli ja meni! Meidät käskettiin pihalle junasta kaikkiin tarkastuksiin. Virkailijat oli mukavia ja puhu enkkua. Papparainen on ollut ihan pihalla koko päivän ja seuraa meitä intohimoisesti. Onneksi löydettiin aika nopeasti muitakin backpackereitä joilla oli samanlaiset varausliput. Löydettiin myös linja-autoasema helposti ja sieltä vahingossa se bussifirman tyyppi! Mentiin toimistoon vaihtaa varauslipukkeet oikeiksi lipuiksi, ja ilmeisesti meidän papparainenkin sai ostettua oman lipun samaan bussiin. Nyt on vaan se ongelma, että bussi lähtee jo näin iltapäivällä (meidän piti tulla kahdeksi tänne toimistolle), joten ollaan keskellä yötä perillä Pekingissä! Ei pystytä enää varaa tälle illalle hostellia, joten katsellaan perillä sitten.

* * *

Meillä oli tosiaan pari tuntia aikaa ja päätettiin käydä syömässä oikeassa kiinalaisessa paikassa. Fraasisanakirjan avulla saatiin ruokaa ja rispektiä. Ja tarjoilimies opetteli sanomaan “riisi” englanniksi. Tilattiin jotain kanaa iso annos ja saatiin soppaa, jossa oli paloiteltuna kokonainen kukonpoika neljällä jalalla. Pää ja heltat ja kaikki! Sit lähettiin metsästää nettikahvilaa, joka löyty muutaman sanakirjakyselyn jälkeen. Aikaa ei ollut paljon kun oltiin ensin harhailtu pitkään. Siellä oli valtavasti koneita kahdessa kerroksessa ja isoilla näytöillä, mut netti oli hirmu hidas EIKÄ FACEBOOKIIN PÄÄSSYT OLLENKAAN!! Damn you, kommunismi.

Rajalla muuten soi jotain ihme kansallismusiikkia, mahtipontista, tyyliin Suuri ja mahtava Neuvostoliitto. :) Hihihi.

Ostin 0,6 Cokiksen joka oli menny vanhaks heinäkuussa ja Toffifeeta. Nam. Kelpaa kölliä sleeping busissa kohta.

* * *

Ah, sain nukuttua! Ollaan sleeping busissa eikä sitä papparaista oo täällä. Sen sijaan on paikallisia, mongoleja, pari belgialaista ja kolme ranskaa puhuvaa. Luettiin Kiinan internetasioista, eikä englanninkieliseen Wikipediaankaan pääse ollenkaan! Järkkyä. Voi olla siis ettei käy päinsä Facebookin käyttö vaikka yritettäis miten päin. Vkontakte toimii kyllä! Joten saan hoitaa puutarhaa silti. :) Blogista en tiiä… Kääk. Toivottavasti se ees toimii tai muuten en ala.

makuupaikka bussissa

Täällä bensa on 97, 93 ja 90.

Pysähdyttiin jossain ruokalassa. Ulkona on jo pimeää vaikka kello on vajaa 20. “Vähän” jännittää miten käy suomalaisten klo 02 Pekingissä ilman hostellivarausta. Minne ja miten ja millä? Pitää nukkua lisää että yöllä on ajatus kirkas ja hermot notkeat. Mä ainaki oon ihan hermona mut en oikein tiiä miten purkaisin sen. Univaurioinen hermoraunioisuus tarttuu. VALOT SAMMU!

Viimeinen päivä UB:ssa – 310809

Päivä 17

Joo, olipa ihanaa päästä oikeaan sänkyyn ennen kahden yön matkaa Pekingiin. Nukuttiin mainiosti, tai ois nukuttu jos keittiössä ei olis pidetty ryyppybileitä ja jos yks känniääliöistä ei ois siirtyny meiän huoneeseen kuuntelemaan iPodilla Lady Gagaa HIUKKASEN kovaa. Ja sit se viel nukahti siihen. Mulla meni kolmen aikoihin eka puol tuntia selvittää et mitä ja missä ja kenen soittimesta, ja kun levy alko olla loppuun kuunneltu, olinpaikka selvisi. Menin tönkii ja Saanakin heräsi ja oltiin vihasia, muut vaan nukku. Eikä se jenkkipoika meinannu herätä ollenkaan! Mä heilutin sitä ja puristin kättä ja valotin taskulampulla ja otin kuulottimet korvista… Sit yritin sammuttaa soittimen, mut se olikin joku hyperhieno kosketusnäytöllinen missä oli salasana. Eli vedin piuhan perästä pois ja AH, tuli siunattu hiljaisuus. Vaan koitapa saada unta sen adrenaliinikuohun jälkeen. Ja joo, kokeilin korvatulppiakin mut ne ei ollu hyvät nukkua.

Yöllä satoi, jospa päivä olisi aurinkoinen ja jättäisi vähän kivemman lähtövaikutelman UB:sta. Tourista yritin antaa palautetta mut sitä otetaan vähän huonosti vastaan ellei se ole 100 % positiivista. Joudutaan jättää rinkat taas tänne päivän ajaksi, toivottavasti eivät mene hukkaan.

* * *

Saatiin lähdettyä ennen yhtätoista. Meiltä ei pyydetty rahaa viimeiseltä yöltä, joten ei maksettu! :D HAHAA! Käytiin postissa viemässä kortit International Mailiin ja meinattiin mennä siellä myös nettiin, mutta se oli niin hidas että kurkattiin vaan postit. 200 tugrugia. Käytiin Café Amsterdamissa syömässä panini/sandwich salamilla ja juomassa jäätee/mochakahvi. 14500 tugrugia. Siellä ollessa alkoi pihalla sataa. Juostiin sateessa Za Internetiin jossa oltiin viimeksikin. Oltiin vähän yli tunti netissä ja Saana tulosti kolme sivua ohjeita Pekingin hostelliin. 2200 tugrugia, koska poika unohti laskuttaa tulosteista. Sitten mentiin State Department Storeen ettii vessaa, hiplattiin kenkiä ja alennusvaatteita ja hattuja ja laukkuja ja kirjoja.

Café Amsterdam

 

mongolialaisilla mallinukeilla on asennetta

Kello ei ollu vielä paljon mitään ni päätetiin lähteä vielä Museum of Natural Historyyn, koska se oli kuulemma ihan läppä. Maksettiin opiskelijahinta 1000 tugrugia/tyyppi. Oli dinosauruksia ja kaloja ja nisäkkäitä, kaikkea luurankona/täytettynä/maalattuna/muovisena. Ja pari elävää kalaa. Käytiin matkamuistomyymälässä, josta Saana löysi puudelilleen ihanan mogolihatun, jota ei rahattomana ostanut. Mullakin oli enää 2670 tugrugia, mutta sain tingittyä 3000 tugrugia maksavan kangasmerkin (Mongolian lippu) 2500 tugrugiin.

kaupungilla

Tuli kova nälkä ja päätettiin mennä samaan kiinalaiseen ravintolaan mut ottaa tällä kertaa vain yksi niistä ihanista annoksista. Koska siellä ei kuitenkaan käynyt Visa, jouduttiin nostaa rahaa 30000 tugrugia. Mentiin rahoinemme takaisin ravintolaan koska oikeesti haluttiin sitä ruokaa. Oli NÄIN hyvää taas. Sit mentiin taas kauppaan ja ostettiin mehua ja pikkuhousunsuojia ja nenäliinoja ja Golden Gobi -suklaatia. Saana haki vitoskerroksesta koiralle vihreän hatun ja pelikortit ja avaimenperän. Sit “hostellille” hakee kamat ja hyvästelee Hannah. Osattiin hienosti rautatieasemalle ja otettiin jänniä kuvia.

sitä vettä muuten tuli...

 

Ulan Batorin rautatieasema

Nyt junassa ja täällä on mongolipappa joka puhuu venäjä ja kiinalainen nuori mies joka ei puhu mitään vaan katsoo leffaa. Saatiin ilmaista teetä, kivaa. Oikein hyvä fiilis kun taas kohti uutta! Mongolia on jo aika nähty.

Tuo pappa on kans menossa sinne, ja sovittiin et “autetaan toveria” siirtymisissä. Erlianissa ollaan ilmeisesti jo puoliltapäivin! Jännää. Eikä yläsängyssä ole kaidetta.

On Tour, day 1 – 270809

Päivä 13

Meillä on turistiopas jonka nimi on Paska!!!!! Ohitellaan minibussilla Mongolian upeita maisemia ja kuunnellaan Backstreet Boysia!! Siis tää on Mongoliaa. Lehmät ja Bäkkärit.

Saana & Paska, taustalla soi BSB

perus-Mongoliaa

Tie on hyvä, mut asfaltti loppuu kohta. Pidettiin jo eka vessatauko, eli mentiin hiekkakasan taakse kyykkypissalle. Nyt alko jytyytys (ja sen huomaa käsialastakin). Paljon pikkuteitä vierekkäin, en tiiä millä logiikalla kuski valitsee reitin. Lehmät märehtii keskellä tietä. Musiikki vaihtu mong. kansanmusiikkiin.

***

Väsymyskin viimein iski. Kello on yksi ja meillä pitäisi kohta olla ruokatauko. Alkaakin jo olla aika nälkä, ja vessahätä myöskin. Ollaan torkuttu kaikki täällä, niin paitsi kuski.

***

Syötiin! Ajettiin tieltä pois, miehet laittoi meille viltin ja istuskeltiin ja juotiin teetä kun ne kuori perunoita ja porkkanoita. Saatiin isot kulholliset riisiperunakeittoa, lähti nälkä..! Luulin et saadaan vaan jotain pikkuevästä mut meidät taidetaan ruokkia ihan kunnolla.

Hannah juo jotain ihmeellistä jogurttijuomaa joka on oikeasti maitoa, vettä ja sokeria.

***

16:00 – GOBI! On hiekkaa. Pissasin autiomaahan (miksköhän mulla on täällä näin paljon juttua tästä aiheesta…??). Ihan mieletöntä!

tuolla kaukana on minikeidas

***

Rakas päiväkirja, tänään ratsastin kamelilla. Tultiin tänne puoliaavikolle paimentolaisperheen hoiviin, täällä on heppoja ja vasikoita. Lapset juoksentelee pihalla, poseeraa kameralle ja ottaa kädestä kiinni johdattaakseen eri paikkoihin.Vähän aikaa saatiin levätä turistijurtassa (ei varmaan kauheen realistinen), ja sitten Paska tuli ilmoittamaan että kamelit on valmiina! Ja siellä niitä seisoi useampi toisella puolella pihaa!

jurtta ulkoa

jurtta sisältä

pikkutytöt

KAMELEITA!

Ne on isoja ja karvasia ja haisee, mut siihen tottuu nopeasti. Ne on vähän kuin poroja jos kattoo läheltä jotain kohtaa (paitsi kyttyrää). Niillä on valtavat silmät ja pitkät ripset. Köysi oli sidottu tikkuun, joka oli tungettu niiden nenästä läpi! Selvästi sattui kun niitä veti siitä köydestä, onneks en ite joutunut. Selkään kiipeäminen oli vaikeaa mut ratsastaminen yllättävän helppoa. Lähettiin niiden kamelien omistajan kans neljästään silleen jonossa (ja välillä vierekkäin) et aina jollakin oli toisen kamelin köysi. Mun kameli söi jotain puskia ja piereskeli lujaa kävellessään. Mutta se oli hyvä poika kun ei heittänyt selästä. Vaikka siitä kyttyröiden välistä oiskin aika hankala pudota.

Kyytiin vaan!

Ratsastettiin ekalle kunnon dyynille asti, se oli mahtavaa, oikeasti tuntu jo siltä että on Gobissa. Aurinko paisto, joten oli tosi kuuma mut tuuli oli kamalan kylmä. Kohta aurinko laskee, joten tulee varmaan pirun kylmä yö. Hypittiin dyynillä ja otettiin paljon kuvia, se meidän kamelinkesyttäjä nauro meille. Hannah oli aivan onnessaan! Kengät oli täynnä hiekkaa, ja kun juostiin dyyniä alas, täytty lahkeetkin hiekasta.

kamelikulkue matkaa dyynille

otettiin kuvia

Sit taas kamelin selkään ja tällä kertaa itse ohjastettiin! Ukko huusi että TSHUU, TSHUU ja kamelit lähti juoksemaan! Se otti voimille mut oli iha mielettömän hauskaa! Välillä ne hidasteli ja sillon huudettiin tshuuta itekin, vaan piiskaaminen jäi vähemmälle. Oli tosi ihanaa!! Symppiksiä elikoita, kärsivällisiä ja rauhallisia ja ne pissi ja kakki paljon vaikkei juonu yhtään! :) AH mikä kokemus.

Meillä on kohta ruoka tuolla toisessa jurtassa, jännä nähdä mitä saadaan. Paikalliset on niin mukavia!

***

Ruokana oli pastaa, lammasta ja tuoreita vihanneksia. Nami. Poistin videoita kamerasta, taas mahtuu kuvia. Pekingiin pitää vaihtaa uusi kortti.

alkaa olla yö

illalla oli kylmä

Saanan makuupussi olikin rikki. :( Jospa Paska saisi sen korjattua. Kello on 21 ja nukuttaa ihan hirveästi jo. Huomenna uus pitkä mutta kokemusrikas ajomatka.

Ulan Bator, Golden Gobi Hostel – 260809

Päivä 12

Saavuttiin tänään tänne Mongolian pääkaupunkiin! Kello on sittenkin tunnin vähemmän kuin Irkutskissa! Tämä järkyttävä totuus selvisi kun saavuttiin guest houseen (eli majataloon), Golden Gobiin, jonne meidät “kaapattin” rautatieasemalta. Täällä puhutaan hyvin englantia. Vieraita on aika paljon, mut täällä on tosi viihtyisää ja suihkut ja vessat on IHANAT.

Golden Gobi sulautuu maisemaan

Puita ei ole. Kaupunki on kiva. Väsyttää. Vielä ei pääse mihinkään kun kello on vaille kahdeksan, mut sit rahoja vaihtaa jne.

Täällä on suomalainen pariskunta, jotka kertoi että junat Pekingiin on buukattu syyskuun puoleenväliin asti, ja et Trans-Mongolian junien tyhjät paikat tulee tietoon päivää ennen. Ne menee paikallisjunalla rajalle ja siitä bussilla Pekingiin. Jännitystä elämään!

Katottiin jo trekkejä, jos sattuis huomenna lähtee yks ihana neljän päivän kierros joka sisältää autiomaata, kamelilla ratsastusta, vesiputouksen ym. kaikenlaista.

Nyt koomaamme.

***

Koomasimme pari tuntia, nyt helpottaa. Kirjotettiin postikortit jo ja saatiin guest housen kautta hoidettua liput Ulan Bator – Erlian – Peking, alkuosa junalla ja rajan jälkeen bussilla, jossa voi nukkua. Lähdetään ensi maanantaina, ollaan perillä keskiviikkoaamuna. Maksettiin jo lipuista 114 740 tugrugia molemmat, joten sinne meni touria varten otetut rahat. Automaatille, taas…

Nyt yritetään järjestää touria neljäksi päiväksi läntiseen Mongoliaan. Porukkaa vaan on niin paljon et kestää… Hintaneuvottelut käynnissä..! :P

***

$186 jos lähtee kolme; $156 jos viisi. 136,21 € – kolme hlöä; 269 000 tugrugia.

***

Syötiin kiinalaisessa ravintolassa, AH. Vedettiin molemmat omat neljän hengen annokset kanaa ja riisiä. Järkyttävän maukasta.

ruokaa riitti seuraavallekin päivälle

***

No niin, raskas päivä takana! Saatiin sovittua reissu, mukaan lähtee saksalainen Hannah UB Guest Housesta. Oli aika reteetä mennä nostaa 290 000 tugrugia automaatista!

UB:n State Department Store. Täältä saa kaiken, mitä tarvitsee, ja paljon muutakin.

Sit käytiin shoppailemassa. Ostin kameleita! Kaks avaimenperässä ja yhden pehmoversiona Vertille. Lisäks molemmat ostettiin villasukat, mä jakinvillasta ja Saana kamelinkarvasta, joissa sitten tarkenee nukkua seuraavat kolme yötä jurtassa ja paikallisten kotona. On meinaan kylmät yöt..!

Ny unta, aamukasilta matkaan.

Edelleen junassa… – 200809

Päivä 6

Ohitettu Novosibirsk. NÄTTIÄ!

Täällä kuuluu ärsyttävä potpuri: Rasputin (enkuksi) – Cuba – joku ihme Señorina ciao ciao – lisää lattaria Vamos a la Playa – It’s My Life – Yes Sir I Can Boogie – Blue (dabade) – joku Hop Joanna?? – Living Next Door to Alice – Obladi-Oblada (Life Goes On) – MAMMAMMAA, MAMMAMMARIAA… – House of the Rising Sun – I’m Your Venus – vähä raskaampaa – Bamboleyo… – (eikö se lopu ollenkaan…) Huh. Loppu. Ja tuo pari-kolme kertaa tunnissa. Tarjoaa Venäjän Rautatieradio.

Meillä vaihtu Novosibirskissä kämppikset. Annettiin Saanan herätyskello lainaan et aussi & italjanka heräis ajoissa. Ne oli valmiita yli puol tuntia ennen saapumista ja vaan istu hiljaa, mä esitin nukkuvaa. Sit ku juna pysähty, nousin sen verran et ees hyvästeltäis. Romina toivotti kyllä hyvää matkaa ja sano bye-bye, aussi sano vaan et “Later.”, ja sit vähän ajan päästä ikään kuin ilmoitti meille et kello on jo kymmenen. Heippa vaan sulle, hyvä kun menivät kun alkoi ilmeisesti huumorintaju loppua.

Novosibirskin asemalla oli raiteita.

Itse kaupungistakin nähtiin vilaus.

Tilalle saatiin eka nainen, jonka mies ja poika roudas hirveen määrän tavaraa meidän hyttiin ennen ku menivät omaansa. Tommonen ihme kärrysysteemi jo kerran putosi alas ylähyllyltä, ihme ettei osunu kehenkään. Nyt se on köytetty johonkin koukkuun. Tämä nainen siis yläpedillä. Alapedille saapui babushka joka ei pidä auringosta ja tekee ristisanatehtäviä.

Me tyhjennettiin mun vanhaksi mennyt käsidesin loppu ja laitettiin siihen saippuaa, hiukka paljon kätevämpi kuin se ylisuuri ja epätiivis pumppupullo.

Niin siitä Novosibirskistä. Siellä on kuulemma (siis kirjan mukaan) 1,5 miljoonaa asukasta ja se on olemassa ihan Trans-Siperian rautatien ansiosta. Asema on Siperian suurin ja me siellä käppäiltiinkin ja ostettiin aamupalaa (nakit ja muusi taikinassa), oli kerrassaan hienoa ja siistiä. Talot uusia/remontoituja ja kaupunki muutenkin miellyttävän näköinen. Kohta tulee taas potpuri. “Jee”.

Pikku lisäys ihan tästä päivästä: Novosibirsk tarkoittaa muuten uutta siperialaista. Tässä tapauksessa varmaan kaupunkia.

***

Tulee nukuttua vähän liikaa..! Mut junan liikkuessa on jo niin kotoisa olo, se keinuminen ja rauhottava ääni, et pysähdyksissä toivoo vaan et jo lähdettäis.

Poikien riehumiseen heräsin. Ne pelas jollai pienellä pallolla käytävällä, ja hykkas sen sit meidän hyttiin. Etin ihan taskulampun kans, vaan en löytänyt. Nyt ne pyörii tuossa koko ajan.

Ollaan pian Mariinskissa, yli 3700 km Moskovasta. Mukavaa saada valokuvat ainakin niistä paikoisat jotka mainitaan oppaassa ja ohitetaan päiväsaikaan. Eilen tehtiin iltapysähdys Ishimissä mutta oli liian pimeää kuvaamiselle. Tänä iltana paikallista aikaa kahdeltatoista ois Krasnojarsk, toivottavasti ei vielä hirveesti nukuta silloin et pääsis vähän käppäilee ainakin.

Yö ja Krasnojarsk

***

Krasnojarskissa onkin jo +4! Asemilla on tosi siistiä ja nättiä. Kerroinkos jo, että syötiin lounaaksi ihania pelmenejä ravintolavaunussa? Mä otin lisäksi tattaripuuroa ja Sibirskaja Korona -oluen! Namnam. Juustoa on ikävä ja semmosta hanaa johon ei tarvi koskea käsienpesun aikana.

Saana, pelmenit ja mun tattaripuuro.

Seurassamme on enää mummo nimeltä Margarita, toinen nainen on perheensä luona. Meiltä on kyselty kaikkea reissusta ikään, opintotuesta töihin ja silleen. Meidän junamatka aiheuttaa kulmakarvojen kohottelua ja taivastelua. Ja sitten taitaa olla kiinnostavaa sekin, et onko venäjä vaikeaa verrattuna muihin kieliin. No meitsihän selittää et venäjässä on kuitenkin vain 6 sijamuotoa kun suomessa niitä on 15! “Ooohh!” >:P

Tänään ohitettiin myös paikka nimeltä Taiga. Ja siellä oli muute puita, ja siten myös sahateollisuutta. Nyt näkyy kumpuilevaa aroa, ja lämpötila on laskenu varmaan ainakin viisi astetta. Ei ole enää hikistä.

Slummien miljonääri oli loisto-ostos. Loistokirja. Siispä luen sitä. Sudokut jökkäs kun tuli vastaan sumdokuja missä pitäis osata laskee…

hyvä kirja ja pirtsakat varpaankynnet

***

Skippasin sumdokut. Nyt on sandokuja?!

En meinaa tajuta et huomenna ollaan perillä. Laitettiin kello soimaan puoli kuudelta Moskovan aikaa – eli puoli kymmeneltä Siperiaa – et herättäis ees jotenkin ihmisten aikoihin.

Tajuttiin et voidaan olla Irkutskissa pitempäänkin, jos halutaan. Se vaan tarkottaa kahta yötä junassa yhen sijaan, eli hukataan aikaa jonkin verran siinä. Pitää ny kattoo miten se Baikalin & Olhon-saaren reissu onnistuu. Se vaan et jos venytetään tota, ni sit kuitenkin ihastutaan Mongoliaan ja venytetään sitäkin (tai ei ainakaan lyhennetä), ja siinä sit lyhenee aika Pekingissä! Ja se ois mulle ainaki The Mesta. Toisaalta joo, tää on ehkä ainoo kerta ikinä ku käyn Mongoliassa, mut silti..! Äh, valinnan vaikeus. Ja sit unta palloon.

Junassa AASIASSA, Siperia – 190809

Päivä 5

Ohitettiin tuossa muutama tunti sitten Euroopan ja Aasian raja! Nyt ollaan oikeasti Siperiassa. Ja täällä näyttää edelleen Suomelta. On varmaan jo ohitettu myös Ekaterinburg. Tuo Romina sanoi, että paikallinen aika ois jo +5, eli kaksi tuntia edellä Moskovan aikaa! Irkutskissa on +8 eli viisi tuntia enemmän, joten matkaa on jäljellä… Kämppikset jää pois Novosibirskissä huomenaamulla.

Ekaterinburg - Euroopan ja Aasian raja

Mentiin ravintolavaunuun tänään. Tuo Romina on aika nirso, se on vegaani ja ne ruoat mitä se vois syödä ei kelpaakaan. Vedin aamiaiseksi ihanan munakkaan ja Saanalle tilattiin “jotain makeaa” ja se sai kokonaisen kääretortun! :) Hyvää oli. Ja tee. Kämppikset söi munakkaan, ranskiksia ja maissia (30 g). Täällä oikeasti laihtuu, vaikka nälässä en oo joutunut olemaan yhtään.

Nukuin taas tosi hyvin ja oon siitä iloinen, koska unettomuutta pelkäsin etukäteen. Muutenkin on mennyt hyvin, enkku ja venäjä alkaa oikeasti sujua yhdessä (!) ja erikseen. Pystyn siis kääntää jo sujuvasti venäjä – enkku – venäjä. Saana totesi siellä Siperian rajalla, että ei täällä oikeasti pystyis tekee juuri mitään ilman venäjän taitoa, ja tottahan se puhu. Mua välillä harmittaa ku ei kuule/ymmärrä jotai kuulutuksia, mut sit Saana muistuttaa et tavallisestihan turistit ei ymmärrä sitäkään vähää, et seurataan vain muita. Jee. :)

Piti ihan selata mitä kirjotin rautatieasemalla, ja näköjään en ehtiny kertoa meidän reissun extremeintä osuutta, josta en uskaltanu edes mainita porukoille tekstiviestissä! Ostin nimittäin katugrillistä kokonaisen kanan jonka ne kääri vaan folioon, pisti kastiketta ja vähän salaattia ja tunki kouraan. Saana otti rullakebabin, joka oli kuulemma oikein hyvää. Niin siis me mentiin näiden ruokien kans sisälle rautatieasemalle, istuttiin siihen pylvään juurelle ja alettiin mättää. Minä siis söin kokonaista kanaa sormin Moskovan rautatieasemalla. Saanalla oli niin kova nälkä et se liitty kebabin jälkeen joukkoon tonkimaan. Melkein koko kana jaksettiin syödä ja odotettiin mielenkiinnolla vatsan vastalausetta, jota ei sitten kuitenkaan tullut! Eli on meillä extremereissu.

Muutenkin on maha toiminu yllättävän hyvin. Pelkäsin ripulia ja lukkiutumista, mut ei oo tapahtunu kumpaakaan vielä. :D Noi junan vessat ei ole kyllä kaikista ihanimpia, mut minkäs teet. Ei ne paljon hirveempiä oo kuin VR:n taajamajunien versiot!

Oon opettanu tolle aussille miten tehään kakuroa ja erikoisia sudokuja, molemmat värkätään näitä koko ajan. :) Ostan Irkutskista lisää, enkä ees tarvi kirjoja! Jää lääkäriromaani lukematta.

Onkohan Ural-vuoret menny jo? Tsiikailen tota kirjaa.

***

Vuorien alku ja Perm meni viime yönä. Tää aikahomma on tosi hassu. Me on herätty puol ysiltä Moskovan aikaa, mistä oon aatellut et jee, ollaanpa aikaisia, mut tänäkin aamunahan kello oli siis puoli ykstoista!! Löysin käytävän seinältä aikataulun, josta näkee pysäkit, pysähtymisajan, pysähdyksen keston ja lähtöajan. Katoin et Omskissa on puolen tunnin pysähdys yhdeltätoista illalla, mut tosiaan, se onkin jo yks yöllä… Ei varmaan näe paljon vaikka lähtiskin jalottelee. Huomenaamulla aikaero onkin jo +3 Moskovaan.

aikataulu

Juotiin Saanan kans iltapäivä-Redd’sit! :) Oikein zakuskan kera: makkaraa ja suolakurkkua. TÄYDELLISTÄ. Just Venäjää.

otettiin oluset

Suunniteltiin jo vähän Irkutskia. Ois ihanaa päästä konserttiin tai balettiin. Baikalille päiväreissu, muuten jää huonosti aikaa. Mitään ei oo kuitenkaan vielä päätetty.

Huomenaamulla vois koittaa herätä Novosibirskin pysähdykseen (52 min.), se on klo 10 paikallista aikaa. Sit heipat uusille tuttavuuksille, rundi aseman lähistöllä ja ehkä takas nukkuu jos nukuttaa. Enää yks tämmönen päivä ja sit perjantain “kohta perillä” -hösötys! :P

***

Aussilla on varmaan menny hermo meidän suomalaisuuteen. Ku mehän ei siis hirveesti loisteta tuossa small talkissa. Se on kauheesti koittanu jutella ja on ollukin tosi kivaa, mut ei me koko ajan pystytä. Ei meitä haittaa olla hiljaa välillä. Niin ja sit tietty on epäkohteliasta puhua suomea keskenämme, mut kui outoo se ois jos puhuttas englantia… Joten DEAL WITH IT, MAN!

Suunniteltiin jo Pekingiä! Ja Ulan Batoria! Mongoliassa taidetaan yrittää päästä jurttakierrokselle joko autiomaalle tai arolle! Siellä asuttais ihmisten luona ja kierreltäis tutustumassa paikallisiin, niiden perinteisiin ja kieleen. Se ois vähän muutakin kuin pintaraapaisu. :)

Nii ja valitettavasti saatiin kuulla Rominalta että Guiliniin kestää kaksi päivää junalla Pekingistä. Joten taitaa jäädä väliin se reissu. :( Sen sijaan käydään jossain Pekingin lähellä, esim. Chengdessä. Joujou!

Ai niin ja korjaus aiempaan: Omskissa on jo Moskovan aika +3. Eli ollaan siel kahdelta yöllä. Opinpas minä paljon lyhyessä ajassa.

Ja maisemakin muuttuu. Peltoa silmänkantamattomiin. Paljon vähemmän ihmisiä. Kaukaisilla maanteillä rekkoja. Ja edelleen hirveästi puita. Lämmintä piisaa, toivottavasti Irkutskissa ei sada.

auringonlasku Siperian radalla

On jo yö, vaikka kello ei oo Moskovassa kymmentä. Täällä se alkaa olla yli puolenyön. Jotkut pikkupojat pelaa vieläkin käytävällä pikku pelikoneella mistä kuuluu ärsyttävä ääni.

Mä en saa unta. Vasta vähän yli 12 h sitte heräsin! Pitäs kääntää rytmiä, herätä aikasin ja näin, ja huomenna se tehdäänkin. Mut herätykseen on viel yli 8 tuntia, kui noilla piisaa unta ku ne on nukkunu päivällä ja alko nukkuu yli puol tuntia sitte?!

Tekis myös mieli syödä. Huomenna vois vetää pelmenit ravintolavaunussa. Ne oli muuten onnessaan ku mentiin sinne ja kai vähä pettyneitä ku ei tilattu paljoa. Siellä oli vaikka mitä ihanaa, kunnon ruoka kyllä maistuis. Vaikka en valita! Söin tänään ihanaa perunamuusia purkista.

Arki iskee turpaan – Suomessa taas

Niinhän siinä kävi, ettei tänne sitten enää päätynyt postauksia Pekingistä. MUTTA voin kertoa, että kirjoitin vaivaiset kaksi (2) kertaa tänne lähetettävän postauksen, joista ensimmäinen hävisi vähän niin kuin itsestään, ja toinen ei sitten liitetiedostosta suostunut aukeamaan julkaisemista varten. Jotenkin bloggausinto siinä hiipui. :D

Kaikki meni reissussa kuitenkin loppuun asti mallikkaasti, viimeisenä päivänä (viikko sitten keskiviikkona) vielä vähän shoppailtiin ja syötiin kivassa ravintolassa ja muuten vain fiilisteltiin. Torstaiaamuna osattiin hienosti lentokentälle Airport Express -junalla ja kaikki meni hyvin (paitsi jouduin luopumaan yhdestä ihanasta tuliaisesta joka sattui olemaan sytkäri). Kahdeksan tuntia lennettiin Pietariin, ahtaasti ja väsyneesti ja janoisesti ja jalka- ja persekipuisesti. Sitten odoteltiin viisi tuntia Pietarissa ja lennettiin vielä tunti suomalaisten bisnesihmisten kanssa Helsinki-Vantaalle. Lentomatkalla suunniteltiin jo seuraavaa reissua… :P Ja kuvitella, rinkatkin tuli perille asti!

Porukat haki mut lentokentältä Lehtimäelle, missä olin viikonlopun ja yritin unohtaa, että Joensuussa on jo kaikki häslinki käynnissä. Vertistä oli tullu iso poika mun reissun aikana, eikä se ollu muakaan unohtanu. :) Verttihän oli suunnilleen ainoa, ketä mulla oli ehtiny olla ikävä.

* * *

Täällä Joensuussa päällä on yleisuupumus ja tuntuu ettei oikein tajua vielä mistään mitään. Venäjän tunneilla onneks pysyy mukana, koska ei ainakaan oo kieli päässyt unohtumaan ja se kurssi on muutenkin ihan diipadaapaa. Mut muuten, päivät vaan menee enkä saa mitään aikaseks.

Musta varmaan tuntuu vaan nyt tältä, koska isä joutui viime yönä sairaalaan alhaisen sykkeen takia, ja vaikka mikään vakava juttu ei oo kyseessä, on kuitenkin huoli ja se vie energiaa. Ei tää epäenergisyys kuitenkaan toivottavasti siihen syysmasennukseen johda, koska oon kyllä huomannu jo että innostus kasvaa ja välillä jopa mietin jotain opiskelujuttujen tekemistä (!!).

Arki on siis tosissaan iskenyt turpaan. Tänään on mun syntymäpäivä, ja vietin sitä juoksemalla klo 16 – 20.30 kolmessa eri kokouksessa, joista viimeisessä olin puheenjohtajana. Tätä se on. :D Onneks ehdittiin eilen käydä juhlimassa Kaisan kans perinteisissä Back to School -bileissä (joissa kaikki oli vieraita suunnilleen 18-21-vuotiaita ja ikäkriisi paheni entisestään), ettei aivan jäänyt vanheneminen huomioimatta.

Ehkä kirjoitan lisää sitten, kun elämä näyttää valoisammalta. :D Ja lisään todellakin niitä reissukuvia!! Saan sitten elää sitä kaikkea uudelleen. :)

Ankka, muuri ja Mao: ne pakolliset

Jaksoinpas viimein tulla koneellekin. Taa on niin arsyttavaa kun netti on hidas, 30 000 sensuroijaa yrittaa koko ajan estaa ihmisten paasya joka paikkaan… Argh.

Mutta taas on tapahtunut vaikka mita! Kavin sunnuntaina sovittamassa sita iltapukuani, ja siitahan tulee aika ihana! :) Vaalea kermanvarinen, ja tumman ruskea bolero. Vielakaan ei oikein selvinnyt etta mika materiaali on kyseessa kun en niista tiia enka muistanu kysya, mutta jotain silkki-/satiinilinjaa. Ne ei ollut tajunneet ihan oikein sita miten halusin ylaosan leikkauksen, mut Suomessa voi korjailla ja hieno se on noinkin. :) Se ois jo tanaan ollu valmis mutten ehtiny hakee, joten haen huomenaamulla! Vapiskaa, vuosijuhlat. ;)

Sielta lahdettiin suoraan ankkaravintolaan, koska eihan Pekingissa voi kayda syomatta Pekingin ankkaa. Katottiin Lonely Planetista paikka joka oli lahimpana ja se olikin korttelin paassa. Mentiin riksalla ja perilla todettiin, etta se onkin joku huippu viiden tahden (vai mita ne nyt onkaan) ravintola. :D Puoli tuntia korkeintaan jouduttiin odottamaan poytaa ja odotellessa juotiin viinia, ilmaiseksi tietenkin. Sitten meidat ohjattiin poytaan ja meille ojennettiin yli 80-sivuinen menu jossa oli sisallysluettelo. Sitahan ei hirveasti tarvinnut selailla. Alkujuomiksi otettiin ihanat mojitot (mulle appelsiini, Saanalle ananas), sitten otettiin vetta ja puolikas ankka lisukkeineen. Ei oikein saatu selville et mita ne kaikki lisukkeet oli, mut hyvalle maistu ja oli soijaa ja valkosipulia ja kurkkua. :D Kokki leikkas meidan ankan siella salissa poydalla niin, etta saatiin seurata sita. Puolikkaasta ankasta tuli yllattavan pieni kasa, ja se oli viela vaharasvainen versio koska se oli sen ravintolan palkittu “terveysankka”. Hyvaa ja rasvaista ja rapeaa ja mureaa silti!! Eika jaanyt nalka, koska sitten meille kannettiin viela soppaa ja maissisorbetit (!!) ja hoyryavalla jalkiruokalautasella vesimelonia, hunajamelonia ja viinirypaleita. Tuntui kylla silta etta kauhea kiire oli syoda koska tarjoilija haarasi koko ajan edellisia pois ja uusia tilalle, varmaan aluksi siella olikin jonoa. Sit laskua saatiin kuitenkin vahan jopa odotella ja silloin poytia oli jo tyhjinakin. Maksoi melkein 28 euroa koko setti. Aika paha.

Eilen lahdettiin Kiinan muurille! Todettiin, et meidan pitaa matkailla paljon enemmankin ja ihan missa vaan, koska me aina jotenkin ihmeen kaupalla paadytaan ihan oikeaan paikkaan vaikka oltaisiinkin menossa jonnekin muualle. Nyt oltiin menossa jonnekin muurinpatkalle mika olikin sitten rempassa, mutta meita tultiin varta vasten hakemaan bussista (joka muuten loydettiin myos helposti) Huairoussa, mista paasee Mutianyu-osuudelle taksilla. Mentiin parin jenkkityton kanssa semmoisen avuliaan kuskin kyytiin ja se vei meidat edullisesti perille asti. Ne jenkit muuten ihmetteli meidan hyvaa englantia ja sita kun kaytetaan ihan englanninkielista Lonely Planetia! Ja jotkut saksalaisetkin oli kuulemma kayttany! Ooooooo.

Ylos mentiin semmoisella hiihtohissilla. Muuri oli mahtava. Siita sai upeita kuvia ja maisemat oli hienot ja kelikin muuttui sateisesta tosi aurinkoiseksi (minka takia sitten poltin itseni, jeejee). Turisteja oli tosi vahan, joten satuttiin just oikealle patkalle. Joissakin kohteissa on huvipuistoja ja niin paljon ihmisia etta on vaikea saada kuvaan itse muuria. Kaveltiin se muurinpala paasta paahan, oikeastaan kahdesti koska tultiin keskelta ylos ja kaytiin molemmissa paissa. Rappusia oli LIIKAA ja ne oli aina vahan vaaran kokosia, liian korkeita tai matalia tai kapeita tai leveita. Jalat oli spagettia sen jalkeen, kun oltiin kiivetty ihan kauhee nousu toisessa paassa muuria. Jalkapohjat kesti kylla tosi hyvin, onneksi laitoin erajormasandaalit jalkaan ja sukat kans. Siella oli jotain amerikkalaisia hc-tarpojia kavelykeppien kanssa ja sit me typerat tytonheitukat, mulla oli jopa kasilaukku. :D Onneksi oli paljon vetta ja suklaata mukana. Alas tultiin liukumaella joka oli 1,5 km:n pituinen. Oltais haluttu menna kovaa, mut jotain turisteja nossoili siina meidan edessa ja jouduttiin matelemaan. Rahat takasi, prkl. Ei saatu ees menna uudestaan.

Sehan kielii varmaan meidan huippukunnosta, etta lahdettiin viela samana iltana tsekkaa olympialaisrakennukset eli Linnunpesa ja Vesikuutio iltavalaistuksessa, vaikka ne oli toisella puolella kaupunkia! Harmi vaan, ettei ollu iltavalaistusta. Oli ne silti aika hienoja. :)

Tanaan on reidet ja pakarat ollu pahasti jumissa. Saanalla taas pohkeet. Herattiin silti aikaisin ja lahdettiin morjestamaan puhemies Mao Zedongia Taivaallisen rauhan aukiolle, missa han makoilee mausoleumissaan. Jono oli tosi pitka, mut ei menny kuin puoli tuntia kun oltiin taas jo pihalla. Mao oli pieni ja kumisen nakoinen. Kiinalaiset kumarteli ja laski kukkia patsaan eteen. Olo oli kuin hautajaisissa, kaikki oli tosi hiljaa. Vau.

Sielta tultiin takaisin kampille ja mentiin viereiseen kauneussalonkiin! :P Ma sain rakennekynnet!! :DDD Taa kirjoittaminen alkaa jo sujua, mut aluks tuli kauheasti virheita vaikka kirjoitin hitaasti. Tarkoitus oli ottaa semmoiset aika lyhyet geelikynnet, mut ma sit vahan innostuin… Tosi hienot on ja ranskalaisella manikyyrilla + glitterilla rajaus. :D Hihiii. Meni NELJA TUNTIA. Saana ehti ottaa samassa ajassa (rupuisen) jalkahoidon ja ranskalaisen manikyyrin. AH! Koko reissun olo on ollu ihan androgyyni kun on likainen ja kaytannollinen, nyt tuntuu Naiselta. ;D Janna nahda miten selvian rinkan kanssa lentokentalle kun oon nyt niin nainen…

Meille ei sit jaany aikaa paljon muuhun kuin syomiseen (oltiin syoty vain aamupala ennen Mao-vierailua ja sit kello olikin salonkireissun jalkeen nelja!) ennen kuin lahdettiin katsomaan kiinalaista akrobatiaa. Se esitys oli mahtava!! Kaikkea mahdollista tasapainoilua ja voimistelua ja hyppelya ja pyoralla ajoa niin etta kyydissa oli 10 jne jne jne..! Hostelli otti ylihintaa lippujen hankkimisesta ja kuljetuksista, mutta ei se maailmaa kaada.

Huomenna on meidan viimeinen paiva taalla ja sitten pitaa palata todellisuuteen. Ei taa todellakaan oo miltaan lomalta tuntunut (niin kuin ollaan lomalla rannalla tai jossain kaupungissa), koska ollaan liikuttu niin paljon ja MATKUSTETTU ja se pointti on ollu nimenomaan se liikkuminen ja kokeminen. Mut jos lomalla tarkoitetaan sita et saa lomaa ajatuksistaan ja asioista ja ihmisista ja kokouksista ja vastuusta, niin joo, sitahan tama on ollu. Iskeekohan kotona syysmasis? :)

Huomiselle ei oo kauheita suunnitelmia, eikohan vain nautiskella ja fiilistella ja kauhistella tulevaa 14 tunnin lentoa ja sita seuraavaa jet lagia. Ajattelin kylla viela kirjoittaa tannekin ennen lahtoa. Palaillaan, siis!

Beijing Nights

Me oltiin eilen baarissa!! :DD Tai oikeastaan monessakin. Sita ennen kaytiin epatoivoisesti ettimassa vaatteita, joita vois illalla paalleen vetaa, koska ei tullut otettua hirveasti baarivaatetusta mukaan talle reissulle. Ei otettu hirveasti meikkejakaan, joten ostettiin mulle iso luomivaripaletti ja Saanalle huulipuna ja eyeliner (yhteensa 11 euroa). Saana loysi huikean tummansinisen paljettimekon tai -paidan, ei ihan tiedetty kumpi se on. :D Ihan aito Dolce & Gabbana! Jooooo… Ma taas loysin tanssikengat!! Adidaksen (tai siis “adidaksen”) valkoiset tennarit. Sain siis heittaa pois mun ikivanhat ilmastointiteipilla korjatut ja Gobin hiekkaa taynna olevat Venajalta ostetut tossut. Sen jalkeen mulle ei oo enaa kaupattu kenkia kaupassa tyyliin “your shoes are so ugly, buy a new pair!”.

Tama puoli kun oli kunnossa ja oltiin otettu valikooma, lahdettiin vahan kappailemaan kaupungille. Kaytiin Wangfujing Streetilla, jonka luultiin olevan pikkuinen snack street taynna ruokakojuja. Se olikin iso kavelykatu, joka oli reunustettu Chanelin ja Cartierin tyylisilla liikkeilla, tavarataloilla ja McDonald’seilla. Katseltavaa kuitenkin oli, ja kuultiin viimein suomeakin siella. Tosi vahan suomalaisia muuten taalla, ranskalaisia taas on joka kulmalla!

Kaveltiin sita katua pitkin ja loydettiin ulkomaalainen kirjojen kauppa, missa oli paljon mm. englanninkielista kirjallisuutta. Ostin Paulo Coelhon The Alchemistin (5,80), koska se saksalainen Hannah luki sita meidan Mongolia Tourilla ja hehkutti sita niin valtavasti. Hannahin oli tarkoitus antaa se meille luettuaan sen, mut unohti. Sit ostin myos pelikortit, joilla voi opetella kiinan fraaseja. :D Aikamme kun oltiin kavelty sita katua, me viimein loydettiin se snack street -osuus. Siella oli vartaissa jos jonkinlaista lihaa, passinkiveksista kanansydamen ja kokonaisten kaarmeiden kautta erilaisiin matoihin ja toukkiin. Me maistettiin silkkiperhosen toukkaa, se maistui ihan paperille. Sit syotiin tavallista lammasta ja latylliset kananlihaa ja ituja. Jalkiruoaksi oli sulatetulla sokerilla paallystettyja hedelmia vartaassa, mulla kiivia ja mansikoita, Saanalla ananasta ja mansikoita. NAM. Tuo jalkiruoka oli oikeastaan ainoa mika maistu oikeesti hyvalle. :D Mahaoireita ei onneksi tullut, mutta taitaa toukkien maistelut olla tassa. Niita sokeroituja hedelmia vois kylla myohemminkin syoda. Ne yritti myyda meille kauheesti kaikkea ja yks mies ottikin yhden vartaan kouraan ja lykkas sita yhtakkia mulle. Se oli kaarme, ja ma hyppasin varmaan kolme metria sivuun ja kirkaisin. Oli paikallisilla hauskaa. Ne oikeasti syo niita!!

Taman jarisyttavan kokemuksen jalkeen lahdettiin kampille laittautumaan. Toinen meidan kamppiksista oli just palautunut Kiinan muurilta ihan poikkinaisena ja halus vaan kayda nukkumaan. Sen takia ei sitten oikein saatu luotua minkaanlaista bilefiilista ennen lahtoa. Meikattiin miten parhaiten taidettiin lahes ilman mitaan ja laitettiin hiuksia ilman lakkaa. :D Hahahah, tuntuipa tosi natilta. Kaveltiin sit sinne Bar Streetille, mut se oli vahan pettymys, eihan siella ollu ees kunnon tanssipaikkaa. Istuttiin yhdessa baarissa ja juotiin kiinalaiset oluet (oli muuten tosi hyvaa!). Siella oli jotain tanssityttoja lyhyissa mekoissa jotka veti jonkun koreografian mika oli varmaan tosi seksikas. :D Ainakin paikalliset miehet oli innoissaan. Ei oltu siella kauaa, vaan siirryttiin Pinkiin missa oli kunnon meno paalla. Tanssittiin ittemme hikisiksi (on niiiin ollut ikava sita!!) 2000-luvun alun hittien ja ysarien tahdissa ja juotiin vetta ettei ois tuuperruttu. Musiikki ei jossain vaiheessa enaa puhutellut, joten lahdettiin etsimaan parempia bileita. Kierreltiin ja kaarreltiin ja paadyttiin viimein johonkin paikkaan, jonka nimi ei oikein jaanyt mieleen. Sinne maksoi ihan 5 euroa sisalle, mut siihen hintaan kuului yks drinkki, eli saatiin toiset oluet. Siella soitettiin IHANAA old school hiphopia mita paasi vetamaan ihan tunteella, ja hevirokkiakin tuli ja ihan kaikkea. Ei jaaty kuitenkaan sinnekaan vaan kaytiin Shootersissa siina vieressa, mut se oli ihan tupaten taynna, joten lahdettiin ja mentiin Pinkin kautta hostellille taksilla (1,40 euroa). Oltiin kolmelta taalla, ei ois jalat kestaneet enempaa.

Se oli muuten mielenkiintoista, etta ihan joka paikassa missa kaytiin sattui kuulumaan ainakin yksi Lady Gagan biisi, vaikkei oltu edes pitkaan. Korvia sarki, kun tuli mieleen viimeinen yo Ulan Batorissa ja iPod-konsertti…

Tuli lahdettya! Eli nyt voidaan checkata “Pekingin yohon tutustuminen”. Vois lahtea vaikka uudelleenkin. :P Oli tosi rentouttavaa paasta tanssimaan pitkasta aikaa..!

Tanaan ei oo kummempia suunnitelmia, jalkoja pitaa lepuuttaa et huomenna jaksaa rampia muurilla, niin ja illalla kayn sovittaa sita mun iltapukua! :) On jo perhosia vatsassa, toivottavasti se on ees suunnilleen semmonen kuin halusin. Onneks voi viela tarvittaessa korjailla. Pidetaan peukkuja! :)

P.S. Ihmettelen muuten suuresti et miten nama ihmiset taalla voi todeta et “sullahan on noin vaalea iho”, kun oon oikeasti ruskeampi kuin monet taalla! Kiinan kauneuskasityksen mukaan vaalea iho on kauniimpi kuin tumma (mika tuntuu olevan ihan painvastoin kuin monilla suomalaisilla ja muilla jotka hankkii ihosyovan liialla auringonotolla), ja ne kayttaa vaalentavia rasvoja, kasvonaamioita ja jopa deodoranttia!! Taalla nakee siis tosi vaaleita ihmisia, varsinkin naisia, enka todellakaan tunne itseani mitenkaan vaaleammaksi kuin muut. Mitenkohan nuo muut ihmiset meidat nakee? Oonkohan ma jotenkin erityisen ruma vaaleaihoinen..?

Tehoturismia jalkojen kustannuksella

Ehdittiin jo vaihtaa hostelliakin taalla! :) Nyt bunkataan Golden Pineapple International Youth Hostelissa, joka on ihan kuin hotelli. Ollaan taalla ensi viikon torstaiaamuun, joka on siis se aamu kun lahtee lento takaisin Suomeen… Vaihdettiin mm. sen takia, koska meidan viimeinen yo oli jo aiemmin varattu taalta, ja myos siksi koska se edellinen hostel oli taynna kiinalaisia. Ajateltiin, etta taalla on kansainvalisempaa backpacker-meininkia, mutta eihan taalla mitaan meininkia oo koska tama on ihan hotelli, vaikka neljan hengen huoneessa asutaankin. Emme valita. Tassa vaiheessa reissua alkaa kayda mukavuudenhaluiseksi..! ;)

Maha on ollut kunnossa, joten se oli vaan joku jostain muusta johtuva juttu eika mikaan tauti. :) Jee! Eilen ja tanaan on kavelty ihan hirveasti, eilen kierrettiin koko Kielletty kaupunki ja kaveltiin Taivaallisen rauhan aukion lapi. Kiellettyyn kaupunkiin sai korvakuulokkeilla audio-opastuksen, ja yhtena kielivaihtoehtona oli SUOMI!! Joku kiinalainen luki ihan kieliopillisesti oikein suomenkieliset selostukset kaikista paikoista. Aantaminen oli huolellista, mutta valilla hairitsi hiukan kuunnella tarinoita “l’askikeisarinnoista” (siis silla suomalaisten aakkosten toiseksi viimeisella kirjaimella, taa kone on kiinaks enka osaa lisata tanne suomea, argh). Tai ei hairinnyt, mutta huvitti! Kielletty kaupunki oli valtava ja kaunis ja kiinnostava, onneksi mulla on tallennettuna dokumentti siita! Ellei porukat oo sita poistaneet..? Siella oli myos ihana matkamuistomyymala jonka ostin suunnilleen tyhjaksi ja maksoin siita melkein 13 euroa. (Tiedan, ettei nain sais ajatella vaan ennemmin sen mukaan mika paikallisille on kallista, mutta kun!!!!)

Sitten kaveltiin tosiaan Taivaallisen rauhan aukion lapi ja meinattiin menna katsomaan Mao Zedongia mausoleumiin (kun se Lenin jai nakematta…), mutta sekin oli TIETYSTI kiinni. Onneksi meilla on aikaa, joten mennaan sinne joku toinen paiva. Aukiolle mennessa piti menna lapi turvatarkastuksesta jossa laukut lapivalaistiin. Mielenkiintoista. Myos metroissa aina kasilaukut pitaa laittaa lapivalaisuun.

Eilen illalla loydettiin myos helposti ihana shoppailukatu ja sielta valtaisa Clothing Market, joka oli taynna kaikenlaisia vaatteita, kenkia, koruja ja laukkuja. Ostin ison violetin laukun ja pienen vihrean laukun. Se oli vahan ahdistavaa kun ne kauppasi niin hirveasti ja siella pitais osata tinkia tosi tehokkaasti mutta huomaavaisesti. Kylla ma sita tekniikkaa vahan opinkin, hinta tippuu aika hyvin kun lahtee vaan kavelemaan pois. Ja ne itekin kysyy et “jos mina myyn sen talla, niin milla sina sen ostaisit?” Ja mina kun pelkasin etta miten saan kateiseni kaytettya. Saanakin loysi mekon ja ihania silkkihuiveja.

Sielta tavaratalosta loytyi myos raatali- ja kangasliikkeita. Menin yhteen ja sanoin etta iltapuku kiitos. Ekassa eivat oikein lammenneet, sanoivat ettei ole semmoisia malleja. Toisessa ne oli valmiimpia kehittelemaan itse ja sainkin selitettya millaisen haluan. Kankaan varin valitseminen oli kauheaa..! Niilla oli vaan naytekansio niista vareista, ei edes mitaan paloja mita ois voinut kokeilla ihoa vasten. Ja nyt oon viela paikkapaikoin niin ruskettunut/punainen et naytan ihan kauhealta… En siis kerro minka varin valitsin ennen kuin olen saanut sovittaa puolivalmista tekeletta paalle sunnuntai-iltana. :) Saan sitten pitkan iltapuvun ja boleron mukaan Suomeen! Ja kaikki yhteensa 105 e!

Joo, rahaa on alkanut palaa. Mutta oon ostanut myos tuliaisia ja postikortteja ihmisille! *viaton koiranpentuilme* ;)

Tana aamuna satoi, mutta ei onneksi pitkaan. Koko paivan ilma on ollut kostea ja hiostava, mika tietenkaan ei erityisesti vahenna jalkojen turpoamista. Mulla oli jalat paskana jo ennen kuin paastiin keskustaan, mika johtuu tietenkin myos hyvaa vauhtia tayttyvan rinkan raahaamisesta uuteen majoitukseen. Tanaan meinattiin menna The National Museum of China -kierrokselle, mutta kyseinen museo onkin rempassa 2007 – 2010, eli ei ihan ehditty / oltiin vahan ajoissa. Sitten paatettiinkin menna Temple of Heaven Parkiin (en tiia minka niminen on suomeksi, mutta semmoinen keisarillinen puisto kuitenkin), ja katsottiin Lonely Planetin kartasta et lahella nayttaa olevan, mennaan kavellen. Kaveltiin varmaan kaksi tuntia ja loydettiin itsemme jostain hevonkuusesta, missa ei ilmeisesti kay niin paljoa turisteja koska kaikki tuijotti. Ihmiset oikeasti nykas kaveriaan hihasta ja kehotti katsomaan meita. Pari teinityttoa seuras meita 10 min, kun me pysahdyttiin vaikka ottaa kuvia, pysahty nekin, ja sit ne taas lahti meidan peraan. Mita ihmeellista meissa on?? :D Muuta kuin et naytetaan ihan kulahtaneilta ja hikisilta ja kauheilta aina, ja sen takia onkin kahta kauheempaa kun tuijotetaan.

Joo mut sit mentiin syomaan ja kysyttiin joltain tytolta et voisko se nayttaa missa ollaan silla turistikartalla jonka nappasin edellisesta hostellista. Oltiin ihan eri paikassa kuin mihin Lonely Planet meidat sijoitti, joten ei tutkitakaan niita karttoja enaa. Sit otettiin sahkokayttoinen polkupyora-skootteri-viritelma eli riksa, maksettiin 10 yuania eli 1 euro ja oltiin pian siella puistossa eli viimein perilla. Se oli jo menossa kiinni et ei nahty paljoa, mut ois ottanu pattiin jos ei ois ollenkaan kayty. :D

Siella muuten tajuttiin, miks paikallisten lasten housuissa tai haalareissa on aina alhaalla reika! Joku poika meni pissalle niin etta yhtakkia vaan juoksi puun luo ja kyykistyi. Taalla on joku emme-kannata-vaippoja-meininki. Mut silti tuntuu omituiselta et tosi pienillakaan lapsilla ei oo vaippoja, mitenkas vanhempi sen ennustaa tarpeeksi ajoissa ettei tuu pissa syliin? Tosi eriskummallista.

Jalat on nyt siis muusia. Huomenna ehka otetaan vahan rennommin, vaikka pitais kylla loytaa jotain paalle pantavaa koska illalla meinataan menna tsekkaa viereinen Sanlitun Bar Street, josta nahtiin vilaus jo eilen. :) Ollaan oltu niin kiltisti: kerran juotiin oluet junassa ja viimeisena paivana Irkutskissa otettiin vodkasnapsit. Nyt ois kiva paasta tanssii ja maistaa riisiolut! Maanantaina Kiinan muuri, tiistaina akrobatiaa.

Jos on hyvia vinkkeja pakkaamiseen ni saa jakaa… Oon kylla kehittynyt, mut ei se munkaan rinkka veda kuin 65 litraa. :D Kai sita vois vahan huijata?

Peking!

No nyt ollaan sitten taalla. Ihan lyhyesti kirjoitan, koska olen taalla Kiinassa ja Kiinassa on tama kommunismi, mika tarkoittaa sensuuria ja se tarkoittaa ettei Heini ja Saana kay Facebookissa eika blogia paivittamassa taalla ollessaan…
Niin paitsi etta onhan olemassa tallaisia peitesivustoja joiden avulla voi hiukan rikkoa lakia.

Saavuttiin siis viimein perille ja taalla on lammin ja saastesumua joka paikassa koko ajan, paitsi ettei se saasteilta haise. On loydetty joka paikkaan aivan upeasti, tuo fraasisanakirja on aivan mahtava ja paikalliset erittain avuliaita. Loydettiin siis jo silmalasitavaratalo, missa on optikkoliike toisen peraan, ja sielta molemmille silmalasit!! :) Maksoi ruhtinaalliset 49 euroa, paitsi jos ei ois satsattu naarmuuntumattomiin linsseihin niin hinnaksi olisi tullut 35 euroa. Joutuu ehka ostaa toisetkin! Saana osti kirkkaan punaiset ja muoviset, ma tallaiset muoviset myos mut mustat/myrkynvihreat ja ohuet. Ihanan kevyet! Ja kaikki voimakkuudet ja hajataitot sain niin kuin kuuluukin, ja tama kaikki odottaessa!! Kaupasta kaveltiin siis 20 minuutin kuluttua lasien valitsemisesta ne samaiset lasit paassa.

Vasymys alkaa jo painaa, koska kaks edellista yota on tullu nukuttua huonosti. Se sleeping bus oli ihan hyva muuten, mutta meita nukkui siella 35 joten haju oli ihan hirvea vaikka oli ilmastointi ja kaikki. Lisaksi ne kahdessa kerroksessa olevat sangyt oli melko lyhyita ja kapeita, onneks ollaan vain 160-senttisia. Silti tuli ahdasta ja uni oli katkonaista kuumuudenkin takia. Nyt tarvis oikeesti unta et on sitten virtaa nahtavyyksiin ja shoppailuun ja akrobatia-esitykseen ja Kiinan muuriin ja vaikka mihin viela!

Tanaan muhun meinasi iskea mahatauti, mut se saattaa johtua vasymyksesta/nestehukasta, mutta tilannetta tarkkaillaan. Talla hetkella oikein hyva olo ja aikaisin mennaan kylla nukkumaan.

Meilla oli ihana mongolipapparainen junassa meidan kanssa, se puhu venajaa ja sen kanssa sitten juttelin vaikken yhtaan small talk -tuulella ollutkaan. Se oli innoissaan ku osataan englantia et nythan hankin parjaa Kiinassa, “autetaan toveria”. :D Valitettavasti se oli vahan pihalla eika edes ymmartanyt kun kysyin kohteliaasti sen nimea. 76-vuotias ja todella herttainen, katosi kyllakin siina valissa kun vaihdettiin varauslippuja linja-autolipuiksi, joten eikohan se sitten parjannyt itsekseenkin kun kerran linja-autofirma oli mongolialainen. Vahan huoletti kun ei sita alkanut nakymaan, mut se sanoi kylla et menee myohaisemmalla autolla. Me lahdettiin jo klo 15 Erlianista eli Kiinan rajakaupungista ja oltiin perilla tana aamuna klo 8… Huhhuh.

No mutta koska epailen et menetan tan koko tekstin viela ennen kuin saan julkaistua, lopetan nyt. Katellaan jos onnistuisin keplottelemaan itteni tanne toistekin.

Matkasuunnitelma Vol 3: Peking

Tulin tilanneeksi KOLMANNEN Kiinaan liittyvän opuksen, tällä kertaa Lonely Planetin Beijing-oppaan. Ihan siitä syystä piti se Amazonista tilata, koska siinä on mukana Pekingin kaupunkikartta, jossa kaikki on merkitty sekä pinyiniksi että kiinalaisilla merkeillä -> helpottaa navigointia esim. taksissa, jos kuski osaa vain kiinaa.

Mutta onhan tässä kirjassa paljon muutakin kuin vain kartta. Sen kirjoittaneet ovat selvästikin perillä asioista: on mukavaa saada “ulkopuolisen” tietoa ja näkemystä (kirjoittajat ovat brittejä) ja vinkkejä siitä, missä hinta-laatu-suhde on kohdallaan ja missä taas ei. Oppaaseen on listattu kattavasti shoppailupaikkoja (!!!) alueittain ja oon saanut jo paljon hyviä vinkkejä että mitä sieltä kannattaa ostaa. Pekingin ankka -ravintoloista on oma listauksensa! Enkä mä ollut aiemmin edes tajunnut että TIETENKIN siellä kuuluu maistaa Pekingin ankkaa.

Hostelli-ehdotuksiakin luin ja kaikesta aktiviteetista muutenkin. Hierontaan ois kiva päästä, mahtaa olla selkä ja raajat aika jumissa jo siinä vaiheessa. Sitten luin ekskursioista mitä voisi tehdä Pekingin ulkopuolelle; näihinhän menee Kiinan muuri ja Ming-haudat ja muutama läheinen pikkukaupunki. Eli jos raha- tai aikasyistä ei päästä Guiliniin Etelä-Kiinaan, varmasti löytyy paljon nähtävää myös Pekingin lähistöltä.

Kirjan lopussa on sitten paljon kaikkia käytännön neuvoja ja tietoa siitä, miten homma Kiinassa toimii (raha, netti, terveys, kulkeminen etc etc). Mutta ihan parasta on se, että kaikkien nähtävyyksien esittelyissä on paljon hauskaa triviaa niistä, Kiinan historiasta, kiinalaisten tavoista ja uskomuksista ja kulttuurista ylipäätään, joten sitä alkaa pikku hiljaa ymmärtää jotain (joo siis en todellakaan väitä että ymmärtäisin nyt Kiinan historiaa ja kulttuuria ja kykenisin aiheesta syväluotaavaan keskusteluun tai mitään sinne päinkään).

Mutta se vaatteiden teettäminen ei tosiaankaan taitais olla mahdotonta. Tässä oppaassa suositellaan useampiakin paikkoja, joissa voi teettää vaatteita, ja ois mukavaa teettää jotain kiinalaistyylistäkin juhlapukua, sitä oikein suositeltiin. :) Ja sitä silkkiä!

Huomenna etsimään tavarataloista lentosukkia ja rahavyötä. Ja tuulitakkikin kai pitäis ostaa. Ei se mitään, tänään tuli palkka odotettuine lomarahoineen. ;)

Enää vajaa kuukausi lähtöön!

Reissu lähestyy älyttömän nopeesti! Kävin eilen ostaa rinkan reissuun, koska se Annalla ja Jannella säilytyksessä oleva osottautui aika risaksi. 199 € alennuksessa oli tuommoinen Haglöfsin 65 litran OXO-rinkka, on taskuja ja on tilaa ja on kestävää materiaalia, ja sadesuojakin löytyy. Ei oo rinkat halpoja, mutta jospa tuosta nyt sais loistavan tekosyyn lähteä reissuun toistekin. ;)

Oon tehnyt listaa asioista, mitä pitää ostaa apteekista, että on sitten vatsa kunnossa, ja hyttysmyrkyt ja käärmepakkaukset ja laastarit ja aurinkorasvat suojaamassa ulkoisilta uhkilta. Hatun hankin jo, mutta mitäs jos sataa? Sontikka tietenkin pitää olla, mutta vaatteet… Nouu.

Pyysin jo äitiä tilaamaan pankkiin valuuttoja, mut en tiiä saako Mongolian tugrugeja ollenkaan vaihdettua Suomessa… Yuaneja ja ruplia ainakin löytyy, ja USA:n dollareita. Lähen siis suunnilleen neljän eri valuutan kanssa reissuun, mut ihan pieniä määriä mukaan vaan (eli ei kannata tulla rinkan taskuja penkomaan), koska Visa sitten vinkuu ja automaatit sylkee tarvittaessa rahaa.

Tänään tuli postissa mun Mongolian viisumin sisältävä passi! Tuo viisumi on kerrassaan kaunis, mulla ei oo ikinä ollu kuin Venäjän viisumeja, niin tosi siistiä saada jotain erinäköistä passin sivuja koristamaan. :) Jännä nähdä miltä se Kiinan viisumi näyttää!

Viisumeja

Tänään, eli tasan kahdeksan viikkoa tilauksesta, saapui sitten viimein vuosiviisumi Venäjälle. Oli jo aikakin..! Pistin passin kaikenmaailman viisumihakemuspapereineen saman tien kirjattuna kirjeenä postiin kohti Kirkkonummea, missä sijaitsee Mongolian kunniakonsulaatti. Mongolian viisumikin on jo maksettu (5 vrk:n käsittelyajalla hinnaksi tuli 55 €), joten sitten kun tämän toisenkin viisumin sisältävä passini ilmestyy postiluukusta, on jäljellä enää se viimeisin ja hankalin. Kiinan viisumi nimittäin pitää käydä itse henkilökohtaisesti lunastamassa suurlähetystöstä Helsingissä. Jännä nähdä, missä välissä siellä ehdin piipahtamaan. Ihan naurettavaa.

Ja täällä SATAA. Koko ajan. Tänään loppuu kolmen päivän vapaaputki, työt kutsuu taas tunnin päästä. Tuntuu, että oon saanu paljon aikaseks, ja ehdinpä äitiäkin nähdä kun vietettiin tyttöjen viikonloppu Jyväskylän kesässä. :) Nyt meen sekottamaan broilerisuikaleita.

Matkasuunnitelma Vol 1: Siperia

Meidän matkasuunnitelmissa on tapahtunut dramaattista edistymistä! Tai no dramaattinen ei ole nyt oikea sana. Huimaavaa! Huumaavaa!

Lähtöpäivä on päätetty viimein ja se on 15.8., lauantai. Vertin syntymäpäivä on 12.8., joten ehdin juhlia sitäkin vaikka useamman päivän ennen lähtöä. :D Mä lähden Lehtimäeltä, Saana Turusta. Junat on katsottu, kiitos VR. Suomen puolen junaliput ostetaan huomenna keskiviikkona, kiitos Saana. ;)

Eli ensimmäinen pysäkki on MOSKOVA, jonne saavutaan sunnuntaiaamuna 16.8. Pari yötä on jo varattu MOSCOW HOME-HOSTELISTA, samasta paikasta jossa majoituttiin Iskran reissulla vuosi sitten. Sinne on tullut nyt uusi 14 sängyn huone, josta sänky kahdeksi yöksi maksoi vain 22 euroa! Tiedän kokemuksesta, että paikka on venäläisellä mittakaavalla oikein siisti ja henkilökunta palvelualtista ja kielitaitoista (ei sillä ettenkö mielelläni venäjää puhu! …mutta jos Saanakin haluaa jotain sanoa :P). Sitä paitsi mä osaan sinne, ja se on aika iso plussa myös.

Moskovassa pitää katsella tietenkin perussetti Punaisesta torista ties minne, en mäkään ole oikeesti nähnyt siellä juuri mitään vaikka kerran kävin 6 päivää olemassa. Leninkin jäi silloin remontin takia näkemättä. Kun vaan osaisin olla käyttämättä kaikkia rahojani jo siellä…

Moskovasta lähdetään etenemään tiistaina 18.8. IRKUTSKIIN. Tämä kyseinen Moskova-Irkutsk-junamatka varataan Internetistä Venäjän valtionrautateiden eli RZD:n nettisivuilta, eli siellä tehdään varaus ja maksetaan ja liput lunastetaan sitten paikan päällä. Varauksen voi tehdä 45 päivää ennen matkustuspäivää, ja tämä tarkoittaa, että me voidaan varata liput aikaisintaan ensi lauantaina. Ja silloinhan me yritetään ne varata, toivotaan vaan kovasti, että jommankumman luottokortti kelpaa maksuvälineeksi. Irkutskiin lähtee tiistaina neljä junaa, yksi puolenyön jälkeen, yksi iltapäivällä ja kaksi illalla puoli kymmenen aikoihin. Vielä ei olla päätetty, millä niistä mennään. Matkassa kestää kuitenkin yli kolme vuorokautta, riippuen vähän junasta että kuinka paljon yli (4-14 tuntia). Jos siis lähdetään tiistaina, perillä ollaan perjantaina 21.8.

Irkutsk on pieni venäläinen kaupunki Siperian sydämessä maailman syvimmän järven Baikalin rannalla. Siellä käydään sitten varmasti uimassa, or else. Varmasti on paljon muutakin nähtävää ja otan noin miljoona valokuvaa. Sielläkin majoitutaan hotellissa, mutta koska saapumisajasta ei ole vielä varmuutta, ei ole mitään kummemmin varailtu tai edes katseltu. Hostelworld.com tai hostels.com auttanee meitä tässäkin sitten kun asia on ajankohtainen.

Sitten tulee vastaan ongelma. Netistä ei voi varata lippuja ulkomaanjuniin, joten katsellaan Irkutskissa, miten sieltä menee junia Mongolian pääkaupunkiin ULAANBAATARIIN, joka on meidän seuraava kohde. Kyllähän sinne junia jatkuvasti menee kuitenkin, ja jos ei, niin sitten ollaan vähän pitempään Irkutskissa tai jatketaan vaikka vähän eteenpäin venäläiseen Ulan Udeen, joka on ihan siinä rajalla! :D Jos kuitenkin kaikki menee aivan optimaalisen nappiin, niin Ulaanbaatarissa voitaisiin olla jo keskiviikkona 26.8.

Ulaanbaatar tarjoaa meille tietenkin ennennäkemätöntä Mongoliaa (eli kuulemma ei oikein mitään), sekä lyhyen matkan Gobin autiomaahan! Ja sinnehän toki mennään. Pitää ottaa vielä selvää, että mitä kaikkea Mongolian pääkaupungista voisi vielä saada irti, oon keskittynyt aika paljon ottamaan selvää Kiinasta tähän mennessä. Pitänee tulostella matkalukemista Mongoliasta!

Niin ja viimeiseen vaan ei vähäisimpään kohteeseemme KIINAAN ja siellä PEKINGIIN saavutaan sitten kun saavutaan. Katsellaan valmiiksi hostellien osoitteita ja kaikkea mahdollista, että sijoittuminen tapahtuu mahdollisimman sutjakkaasti. Vähän oli puhetta, että ei ensimmäisenä juututtaisi Pekingiin, vaan käytäisiin katsomassa muut kohteet “alta pois”. Matka johtaa ainakin GUILINIIN Etelä-Kiinaan, missä on aivan ihanan näköistä ainakin tänään ostamani Kiina-oppaan perusteella. Niin, ostin siis tänään sen samaisen kirjan joka oli mulla lainassa kirjastosta joku aika sitten. :) Niin ihana, että sen kanssa pitää suunnilleen käydä suihkussakin kun ei voi käsistään laskea.

Noh, Kiinan suunnitelmat on vielä aika auki. Onneksi on tuo kirja, josta voi vaikka vielä junassa keksiä jotain hassunhauskaa nähtävää. Ja ainakin ajattelin oppia kaikenlaista, koska Kiinan kohdalla mun tietoudessa on aika hävettävän suuri aukko. Vaan tarvitseekohan siitäkään itseään syyttää? Ei täällä ihan joka tuutista Kiinaa tungeta.

Matkakuumeeseen sairastuminen on ilmennyt aika monin tavoin jo: oireina on muun muassa jatkuva matkustamiseen liittyvien nettisivujen selailu, ja jos ei nettisivujen, niin fraasisanakirjan/Kiina-oppaan sivujen. Viimeisin oire liittyy venäjään, eli siis kieleen! Koska Wikitravel-sivustoilta löytyi KIINAN MATKASANAKIRJA, nerokkaasti päättelin, että täytyyhän sieltä löytyä samanlainen venäjästäkin. Ja LÖYTYYHÄN SIELTÄ. Hirveä löytyikin, alku oli ihan hyvin ja oikein tehty, mutta mitä virheitä!! Joku oli varmaan käyttänyt sellaista netistä löytyvää käännöskonetta noita kirjoitellessaan. Ravintola-osassa käytettiin pöytä-sanan sijaan sanaa taulukko! “Taulukko yhdelle, kiitos.” TÄH. No kyllähän tablitsa kuulostaa vähän samalta kuin table, mikä on ainakin englanniks pöytä (miksei siis vastaavasti venäjässäkin, daaaaa!!!!!). Korjailin joitakin virheitä ja lisäilin vähän kaikkien ainakin mun mielestä mielenkiintoisia kulttuuriin liittyviä yksityiskohtia. Jotkut fraasit kuulosti ihan kököltä, mut en puuttunu kuin silmät räjäyttäviin kielellisiin vääryyksiin. Eli älkää venäjän osaajat luulko et oon noi keksiny ja tulko mulle avautumaan. :D Ajattelin kyllä rakentaa tosta sivusta mahdollisimman itseäni miellyttävän eli monipuolisen ja tietenkin kaikinpuolin täydellisen. ;)

Nyt siirryn takaisin länsimaihin lukemalla Harry Potteria. Ei makeaa mahan täydeltä.