Lisää videoita reissusta

Tähän ei voi oikeasti sanoa yhtään mitään.

Videoita viime kesän reissusta

Irkutskin lähellä Baikal-järvellä todistettu tragedia!

Venäjän ja Mongolian rajalla oli tylsää (5 h odotus). Siispä esittelimme junaa yhteen ääneen kahdelle kameralle.

Mongoliassa kiivettiin kamelin selkään. Ei katkennut.

Jalat jumissa Pekingissä – 050909

Päivä 22

Kyllä kiinalaiset sängyt on kovia..! Nukuin silti hyvin, nyt ei ollut kelloa soimassa, ja vaikka heräilinkin jo aiemmin, vasta yheltätoista noustiin. AH.

perus aamiaismättö

Kävin eilen kyselemässä tuossa naapurissa olevasta kynsisalongista hintoja, ja ne oli paljon pienemmät kuin siellä Clothing Marketin kauneussalongissa (vaikkei ollut kallista sielläkään). Ainoo vaan, et tuossa naapurissa ei puhuta englantia…

Tässä on meidän hieno hostelliesittely! :D

* * *

Käytiin sit taas vähän Clothing Marketissa ja Villagessa. Mulle pakko-itku-myytiin hame (joka on ihan hieno!). Sitten ostin “ihan aidot” Adidas-tennarit ja jätin sinne ne vanhat ruskeat, joissa oli reikiä ja autiomaan hiekkaa. Sit ostettiin meikkiä tälle illalle yhteensä 11,50 eurolla: mä ostin huipun luomiväripaletin, Saana huulipunan ja eyelinerin. Saana osti myös melkoisen paljettipaidan (Dolce & Gabbana, tietenkin), tummansininen, jossa on iso valkoinen ankkuri ja silkkinauhalla rusetti. Siihen sit UNIQLO:sta valkoinen t-paita, joka ei kylläkään oikein istunut (no, maksoi 39 yuania). Käytiin syömässä Marketin yläkerrassa. Ja ei sit siellä muistettu tinkiä, älyttömän kalliiksi tuli.

The Village

* * *

Käytiin Wangfujing Streetillä kunhan oli otettu välikooma. Se ei ollutkaan pikkuinen snack street kojuineen, vaan iso kävelykatu, isoja tavarataloja, kalliita liikkeitä. Niin ja hirveästi ihmisiä, mm. ainakin 3 suomalaista joista yksi tuli juttelemaan. Ostin ulkomaalaisten kirjojen kaupasta sen Coelhon Alchemistin ja pelikortit jossa on kiinalaisia fraaseja joita voi opetella! Hah!

Wangfujing Street

Löydettiin se snack street -osuus vähän matkan päästä, siellä oli tarjolla KAIKKEA. Lampaan penistä ja kiveksiä, kanan sydäntä ja päätä, munuaisia, maksaa… Kalmaria ja kokonaisia käärmeitä ja rapuja tikuissa! Yksi äijä säikäytti mut ihan perseettömäksi semmoisella käärmeellä. Me ostettiin tikut joissa oli lammasta ja sit yksi tikku jossa oli silkkitoukkia! Maistettiin niitä, mut ne maistui ja tuntui paperilta, joten ei nautiskeltu koko tikullista. Sit ostettiin lättyyn käärittyä kanaa, ituja ja kevätsipulia, mutta se oli vähän kummallista sekin. Jälkkäriksi mä söin tikullisen jossa oli kuumasokeroitua kiiviä ja mansikkaa! Saanalla oli ananasta ja mansikkaa. Se oli tosi hyvää!!

yummy...

Snack Street

Silkkitoukat maistuu... not.

Nyt taas hostellilla, laittaudutaan ja lähdetään Sanlitun Bar Streetille joka on tuossa kävelymatkan päässä. TANSSIMAAN (jos jalat kestää)…!!!

Golden Pineapple International Youth Hostel – 040909

Päivä 21

Vaihdettiin sit hostellia, ja kyllä kannatti! Tää on ihan hotellimainen, siisti ja tilava. Kylppäri on ihana ja avaimen sijaan meillä on avainkortti, jolla saa myös virrat huoneeseen! Valoa ei edelleenkään ole liikaa, mut ei siinä. Kämppiksenä nyt neljän kiinalaisen tytön sijaan yksi… eikun kaksi, just tuli toinen ovesta. Siitä en tiedä mitää, mut tuo toinen on juuri valmistunut ja etsii töitä täältä jostain patenttitoimistosta. Just missattiin tanskalainen poika, joka lähti tänä aamuna.

Uusi asunto. Oli myös kirjoituspöytä ja vaatekaappi + iso kylppäri!

Tänäänkin oli tehoturismia. Yritettiin päästä Kiinan kansallismuseoon, mutta se onkin kiinni 2007-2010 kunnostustöiden takia. Sit keksittiin maailman paras idea: KÄVELLÄÄN Temple of Heaven Parkiin! Lonely Planetin kartta ei pitänyt paikkaansa ja me vähän eksyttiin. Syötiin KFC:ssä ja lepuutettiin jalkoja, sit kysyttiin tietä ja otettiin sähköskootterikyyti sinne! Se olikin menoa. Se ei meinannut lähteä käyntiin.

Saasteita vai kosteutta? Vai molempia?

Eksyneenä ylikulkusillalla

Pyörittiin puistossa, muttei jaksettu olla pitkään koska nähtävyysalueet oli just menossa kiinni, eikä siis oikein nähty mitään.

kiinalaiset tykkää hengata puistoissa

Temple of Heaven Park

Sit tultiin ho(s)tellille. Koomattiin pari tuntia (19-21; meni ihan hiton kauan siel harhaillessa), mä kävin netissä, ja sit vaihdoin kengät ja lähettiin The Villageen, missä on kauppoja ja ravintoloita ja baareja. Kaupatkin oli auki melkeen kaikki, ne menee kiinni 21-23. The Village on ihan kävelymatkan päässä hostellilta, sen Clothing Marketin takana. Wau. Porukka oli iltahepeneissä ja meitä hävetti. Mä ostin UNIQLO:sta topin, joka maksoi 39 yuania. Löysin iltatoppeja, mut en sit semmoista mikä sopis täydellisesti. Saana löysi “ehkä”-kengät jotka haluaisi.

keskustan vessoissa neuvotaan miten homma toimii!

Siellä matkan varrella Worker’s Stadiumilla oli kai joku jalkapallomatsi, koska mäkkäri oli täynnä futisfaneja, joka paikassa oli poliiseja ja ihmisiä yhteensä enemmän kuin päiväsaikaan. Huisia!

Nyt pakko käydä nukkuu, liian väsy… Tuo toinen tyttö, joka on muuten sittenkin ranskalainen, meinaa höpöttää koko ajan. Eli valo pois!

Paljon köyhempänä hostellilla Pekingissä – 030909

Päivä 20

Huh, mikä päivä! Herättiin jo kasilta, pestiin toinen koneellinen pyykkiä, syötiin amerikkalaiset aamupalat ja lähdettiin. Mentiin Tiananmenille eli Taivaallisen rauhan portille. Siellä oli Mao ja Kielletty kaupunki. Saatiin sinne SUOMENKIELISET audio-oppaat, joissa oli hieno kartta SUOMEKSI! Siel oli makeita jalkavaimojuttuja ja kertomuksia Läskikeisarinnoista. Puutarha oli makee! Sit eksyttiin myös matkamuistomyymälään, josta löysin postikortteja, kirjanmerkin, viuhkan, syömäpuikot ja silmälasikotelon. Maksoi melkein 13 euroa. Saana osti hienon vieraskirjan ja postikortteja. Se mun puikkosetti on ihan paras!!

Taivaallisen rauhan portti ja Mao Zedong

Suomenkielinen audiokartta - WAU

Kielletyn kaupungin arkkitehtuuria

Kielletty kaupunki

keisarillista puutarhaa

Alkoi käydä kiertely jalkoihin, mut aateltiin vielä käydä tsekkaamassa Mao mausoleumissaan (kun kerran Lenin jäi väliin). Vaan sepä on auki vain 8-12, joten Lonely Planet erehtyi! Hyi niitä.

Taivaallisen rauhan aukiolle oli turvatarkastukset ja laukut läpivalaistiin. Itse aukio ei ollut ihmeellinen, vaikka suurihan se on. Pitää käydä uudestaan ihmettelemässä.

Taivaallisen rauhan aukio

Myös metroissa aina läpivalaistaan tavarat. Jäätiin tahallaan pois hostellipysäkillä väärästä uloskäynnistä et mennään vähän pitemmän kautta. Löydettiin ravintola, joka ei ollu ollenkaan niin hyvä kuin eilinen. Ei saatu edes vedelle laseja tai käsienpesuun kosteita liinoja! Ruoka oli kyl hyvää, mä otin taas sweet & sour -kastikkeella possua, Saana samalla kastikkeella jättikatkarapuja. Mulla oli lisäksi ananasta kastikkeessa ja parsakaalta lisukkeena, Saanalla kevätsipulia & cashewpähkinöitä ja lisukkeena riisi. Otettiin possu mukaan kun ei jaksettu kaikkea. Huono palvelu oli ja epäsiisti paikka, silti lasku 40 yuania isompi kuin edellisessä, siistissä paikassa! What? Johtunee Lama Temple -nähtävyyden läheisestä sijainnista. Sit alko tuntua ettei enää mitään hapanimelää eikä uppopaistettua.

Unohdinpa eilen mainita et äiti hätäilmoitti, että Visa Electronin tietoja on jollakin kellä ei pitäisi, joten voin enää käyttää vain Visaa. Mut onneks on toinen kortti..! Pisti silti miettii, ja nyt ehkä en enää niin helposti maksa kortilla, ennemmin nostan rahaa.

Sanlitun Yashow Clothing Market

No joo mut tänään päästiin hostellille vasta klo 17.30, joten piti oikeastaan samantien lähtee etenee, koska tarkoitus oli vielä löytää Lonely Planetin suosittelema viisikerroksinen vaatetavaratalo. Ihanaaaaaaa!! Pitkähkö kävely oli mut ei tarvinnu säätää bussilla. Siel oli kaikkea, ja myyjät sunnilleen nyki hihoista kun yritti saada asiakkaakseen. Piti tinkiä hirveästi koska lähtöhinnat oli hurjia, mut ehkä oltais onnistuttu saamaan viel halvemmalla… Saana osti mekon ja silkkihuiveja, mä ostin isomman (violetin) ja pienemmän (vihreän) laukun, viuhkoja tuliaisiksi ja sit tilasin vielä iltapuvun (kermanvärisen) ja boleron (tummanruskean)!! Nuo teetätykset maksaa kaikkineen 105 euroa, kun en tosiaan osaa oikein tinkiä. :D Toivottavasti tulee ihana!! Käyn sunnuntaina sovittaa. Nyt PUHKI. Unta palloon, huomenna hostellin vaihto.

P. Loft Youth Hostel, PEKING – 020909

Päivä 19

Vihdoin täällä!!! Oli NIIN tunkkasta bussissa ja kauheen hikistä ja ahdasta, et oikein nälkä jäi sivummalle ja odotettiin vain suihkua. Meillä oli suorastaan taianomainen säkä aamulla, kun ensin hypättiin bussista pois ties missä ja sit fraasisanakirjan avulla yritettiin selviytyä perille hostellille. (Tosiaan, oltiin Pekingissä siis klo 08, joten linja-autossa meni 17 h!) Meidät neuvottiin johonkin bussiin ja seisottiin siel rinkat selässä ja haistiin pahalle. Siellä taas ystävällinen täti selitti missä pitää jädä pois (ja meille naurettiin) ja hups, löydettiin metroasema! :) Sieltä päästiin helposti oikealle asemalle ja heti ulko-ovelta näkyi opasteet hostellille. HYVÄ ME! Ekana juostiin suihkuun, ku ei heti päästy huoneeseen, ja pestiin linja-auton rapakerros pois, sit oli jo paljon parempi olo ja roudattiin kamat meidän ensuite-huoneeseen (jossa siis oli vessa ja suihku, sekä neljä kiinalaista kämppistä jotka ei puhunu meille mitään).

hostellilla oli mielenkiintoisia julisteita

Täällä on hirveästi kiinalaisia eikä juuri ollenkaan muita. Siks vaihdetaan paikkaa viikonloppuna, ei oo semmosella fiiliksellä varustettu paikka.

Hoidettiin checkaukset ja muut ja lähettiin kaupungille etsimään Suvin suosittelemaa tavarataloa josta löytäis silmälaseja. Oli järkyttävä nälkä, mut onneks löydettiin se paikka nopeasti (45 min. metroajelun päästä) ja siitä läheltä kiinalainen roast-ravintola. Mä söin sweet & sour -possua, Saana friteerattua kanaa majoneesilla + tietty riisiä. Tuntu että kaikki siellä ravintolassa tarjottavat ruoat oli friteerattua… Pikkusen tuli täysi olo.

Sit silmälasiostoksille. Se silmälasitavaratalo oli tosiaan ihan täynnä pelkkiä silmälaseja ja arskoja. Tarkoitus oli vain katsella, mutta sitten jo toisesta liikkeestä löytyi molemmille lasit! Saanalle punaiset, mulle mustat/myrkynvihreät. Ihanat! Ja kun tajuttiin et saatiin niihin voimakkuudet, hajataitot ja naarmuuntumattomat linssit ODOTTAESSA ja et tää kaikki maksoi vain 490 yuania eli 49 euroa, ei muistettu edes tinkiä! Otahan, Instru, oppia. Valitsin kehykset ja paremmat linssit, annoin omat lasit tutkittaviksi ja 20 minuutin päästä mulla oli uudet lasit päässä! Ehkä on kuitenkin onni et tää ei ole Suomessa yhtä helppoa, tulis muuten ostettua silmälaseja harva se kuukausi.

silmälasitavaratalo löytyi helposti :)

"viisaan" näköisenä uusissa laseissa

Sit lähdettiin hostellille (pomppien) pyykkäämään. Eksyttiin vähän kun tultiin asemalta värästä uloskäynnistä, mut ei se mitään, tiedettiin et ollaan lähellä mut vaan eri puolella korttelia ja nähtiinpä kauniita pikkukujia (hutongeja) ihmisineen.

hutongeissa

Hostellilla muhun iski huono olo. Katsotaan nyt, johtuuko väsymyksestä/nestehukasta, vai iskikö vatsapöpö. Toistaiseksi oon tuntenu oloni ihan hyväks, otin vajaa tunti sitten Imodiumia.

Nyt netissä. Saana tsekkailee posteja ja mä koitan sit päästä bloggaa. Facebook aukenee vain Ninja Cloak -peitesivuston kautta eikä silloinkaan kunnolla, joten en kestä jos WordPress on pääsemättömissä.

Ai niin. Porukat lupas hakea mut lentokentältä ens viikon torstaina! (APUA, ENÄÄ VIIKKO! EN HALUA OLLA VATSATAUDISSA!!!!) Eli ei tarvi stressata et joudun nukkuu VR:llä tms, heh.

* * *

On menny pari tuntia oireilusta, ehkä Imodium auttaa? Vaakatasossa ei tunnu hyvältä, istuessa & seistessä ok. Nytkin kyllä makaan eikä mitään. Väsyttää ihan pirusti.

Onnistuin bloggaa Ninja Cloakin avulla, jee! Vaikka ei kyl tullu hyvä postaus vaikka matskua ois ollu, koska pelkäsin et liiasta odottelusta johtuen se ei sit enää julkasekaan sitä. Mut julkaisi! En edes ehtinyt kirjoittaa kukonpäästä. :( Kyynel.

Voi perse, pitää vielä corsodylettää. Joo ei olokoon. Oon ihan hirveen paljon liian väsyny.

Ei oo syöty iltaruokaa, mutta jos vaikka aamupalan ostais täältä ellei sitä ilmaiseksi yöpyjät saa… Nyt on pakko nukkua. Paitsi ensin luen Tiikerin lasta, jossa käytetään liikaa liitepartikkeleita. (Tiedäthän, nämäpä voivatkin haitata lukemista! ARGH.)

Ai niin, Hannah unohti antaa kirjansa! Heini, hanki Paulo Coelhon The Alchemist!

… Lisäys. Varattiin loppuajaksi Golden Pineapple Hostellista huone, koska täällä on vain kiinalaisia kotimaanmatkaajia eikä yhtään backpacker-henkeä.

Mongolia – Kiina -raja /ERLIAN – 010909

Heräsin sit keskellä yötä ja katselin kun aurinko nousee. Puoli seitsemältä alkoi rautatieradio pauhata ihan hirveän kovaa. Nyt ollaan Mongolian rajalla, sit kohta Kiina ja sit Erlianissa koko päivä ton papan kanssa! Ja väsymys tuntuu sisäelimissä…

Alkaa huolestuttaa et millon saan nukkua. En haluais ärsyyntyä tuohon pappaan koska se on niin mukava ja ystävällinen. Mut väsyneenä en ymmärrä sen erikoista venäjää. Kohta Kiinan rajalle!

* * *

Raja oli ja meni! Meidät käskettiin pihalle junasta kaikkiin tarkastuksiin. Virkailijat oli mukavia ja puhu enkkua. Papparainen on ollut ihan pihalla koko päivän ja seuraa meitä intohimoisesti. Onneksi löydettiin aika nopeasti muitakin backpackereitä joilla oli samanlaiset varausliput. Löydettiin myös linja-autoasema helposti ja sieltä vahingossa se bussifirman tyyppi! Mentiin toimistoon vaihtaa varauslipukkeet oikeiksi lipuiksi, ja ilmeisesti meidän papparainenkin sai ostettua oman lipun samaan bussiin. Nyt on vaan se ongelma, että bussi lähtee jo näin iltapäivällä (meidän piti tulla kahdeksi tänne toimistolle), joten ollaan keskellä yötä perillä Pekingissä! Ei pystytä enää varaa tälle illalle hostellia, joten katsellaan perillä sitten.

* * *

Meillä oli tosiaan pari tuntia aikaa ja päätettiin käydä syömässä oikeassa kiinalaisessa paikassa. Fraasisanakirjan avulla saatiin ruokaa ja rispektiä. Ja tarjoilimies opetteli sanomaan “riisi” englanniksi. Tilattiin jotain kanaa iso annos ja saatiin soppaa, jossa oli paloiteltuna kokonainen kukonpoika neljällä jalalla. Pää ja heltat ja kaikki! Sit lähettiin metsästää nettikahvilaa, joka löyty muutaman sanakirjakyselyn jälkeen. Aikaa ei ollut paljon kun oltiin ensin harhailtu pitkään. Siellä oli valtavasti koneita kahdessa kerroksessa ja isoilla näytöillä, mut netti oli hirmu hidas EIKÄ FACEBOOKIIN PÄÄSSYT OLLENKAAN!! Damn you, kommunismi.

Rajalla muuten soi jotain ihme kansallismusiikkia, mahtipontista, tyyliin Suuri ja mahtava Neuvostoliitto. :) Hihihi.

Ostin 0,6 Cokiksen joka oli menny vanhaks heinäkuussa ja Toffifeeta. Nam. Kelpaa kölliä sleeping busissa kohta.

* * *

Ah, sain nukuttua! Ollaan sleeping busissa eikä sitä papparaista oo täällä. Sen sijaan on paikallisia, mongoleja, pari belgialaista ja kolme ranskaa puhuvaa. Luettiin Kiinan internetasioista, eikä englanninkieliseen Wikipediaankaan pääse ollenkaan! Järkkyä. Voi olla siis ettei käy päinsä Facebookin käyttö vaikka yritettäis miten päin. Vkontakte toimii kyllä! Joten saan hoitaa puutarhaa silti. :) Blogista en tiiä… Kääk. Toivottavasti se ees toimii tai muuten en ala.

makuupaikka bussissa

Täällä bensa on 97, 93 ja 90.

Pysähdyttiin jossain ruokalassa. Ulkona on jo pimeää vaikka kello on vajaa 20. “Vähän” jännittää miten käy suomalaisten klo 02 Pekingissä ilman hostellivarausta. Minne ja miten ja millä? Pitää nukkua lisää että yöllä on ajatus kirkas ja hermot notkeat. Mä ainaki oon ihan hermona mut en oikein tiiä miten purkaisin sen. Univaurioinen hermoraunioisuus tarttuu. VALOT SAMMU!

Viimeinen päivä UB:ssa – 310809

Päivä 17

Joo, olipa ihanaa päästä oikeaan sänkyyn ennen kahden yön matkaa Pekingiin. Nukuttiin mainiosti, tai ois nukuttu jos keittiössä ei olis pidetty ryyppybileitä ja jos yks känniääliöistä ei ois siirtyny meiän huoneeseen kuuntelemaan iPodilla Lady Gagaa HIUKKASEN kovaa. Ja sit se viel nukahti siihen. Mulla meni kolmen aikoihin eka puol tuntia selvittää et mitä ja missä ja kenen soittimesta, ja kun levy alko olla loppuun kuunneltu, olinpaikka selvisi. Menin tönkii ja Saanakin heräsi ja oltiin vihasia, muut vaan nukku. Eikä se jenkkipoika meinannu herätä ollenkaan! Mä heilutin sitä ja puristin kättä ja valotin taskulampulla ja otin kuulottimet korvista… Sit yritin sammuttaa soittimen, mut se olikin joku hyperhieno kosketusnäytöllinen missä oli salasana. Eli vedin piuhan perästä pois ja AH, tuli siunattu hiljaisuus. Vaan koitapa saada unta sen adrenaliinikuohun jälkeen. Ja joo, kokeilin korvatulppiakin mut ne ei ollu hyvät nukkua.

Yöllä satoi, jospa päivä olisi aurinkoinen ja jättäisi vähän kivemman lähtövaikutelman UB:sta. Tourista yritin antaa palautetta mut sitä otetaan vähän huonosti vastaan ellei se ole 100 % positiivista. Joudutaan jättää rinkat taas tänne päivän ajaksi, toivottavasti eivät mene hukkaan.

* * *

Saatiin lähdettyä ennen yhtätoista. Meiltä ei pyydetty rahaa viimeiseltä yöltä, joten ei maksettu! :D HAHAA! Käytiin postissa viemässä kortit International Mailiin ja meinattiin mennä siellä myös nettiin, mutta se oli niin hidas että kurkattiin vaan postit. 200 tugrugia. Käytiin Café Amsterdamissa syömässä panini/sandwich salamilla ja juomassa jäätee/mochakahvi. 14500 tugrugia. Siellä ollessa alkoi pihalla sataa. Juostiin sateessa Za Internetiin jossa oltiin viimeksikin. Oltiin vähän yli tunti netissä ja Saana tulosti kolme sivua ohjeita Pekingin hostelliin. 2200 tugrugia, koska poika unohti laskuttaa tulosteista. Sitten mentiin State Department Storeen ettii vessaa, hiplattiin kenkiä ja alennusvaatteita ja hattuja ja laukkuja ja kirjoja.

Café Amsterdam

 

mongolialaisilla mallinukeilla on asennetta

Kello ei ollu vielä paljon mitään ni päätetiin lähteä vielä Museum of Natural Historyyn, koska se oli kuulemma ihan läppä. Maksettiin opiskelijahinta 1000 tugrugia/tyyppi. Oli dinosauruksia ja kaloja ja nisäkkäitä, kaikkea luurankona/täytettynä/maalattuna/muovisena. Ja pari elävää kalaa. Käytiin matkamuistomyymälässä, josta Saana löysi puudelilleen ihanan mogolihatun, jota ei rahattomana ostanut. Mullakin oli enää 2670 tugrugia, mutta sain tingittyä 3000 tugrugia maksavan kangasmerkin (Mongolian lippu) 2500 tugrugiin.

kaupungilla

Tuli kova nälkä ja päätettiin mennä samaan kiinalaiseen ravintolaan mut ottaa tällä kertaa vain yksi niistä ihanista annoksista. Koska siellä ei kuitenkaan käynyt Visa, jouduttiin nostaa rahaa 30000 tugrugia. Mentiin rahoinemme takaisin ravintolaan koska oikeesti haluttiin sitä ruokaa. Oli NÄIN hyvää taas. Sit mentiin taas kauppaan ja ostettiin mehua ja pikkuhousunsuojia ja nenäliinoja ja Golden Gobi -suklaatia. Saana haki vitoskerroksesta koiralle vihreän hatun ja pelikortit ja avaimenperän. Sit “hostellille” hakee kamat ja hyvästelee Hannah. Osattiin hienosti rautatieasemalle ja otettiin jänniä kuvia.

sitä vettä muuten tuli...

 

Ulan Batorin rautatieasema

Nyt junassa ja täällä on mongolipappa joka puhuu venäjä ja kiinalainen nuori mies joka ei puhu mitään vaan katsoo leffaa. Saatiin ilmaista teetä, kivaa. Oikein hyvä fiilis kun taas kohti uutta! Mongolia on jo aika nähty.

Tuo pappa on kans menossa sinne, ja sovittiin et “autetaan toveria” siirtymisissä. Erlianissa ollaan ilmeisesti jo puoliltapäivin! Jännää. Eikä yläsängyssä ole kaidetta.

On Tour, day 4: UB! – 300809

Päivä 16

Tänä aamuna käytiin luostarissa missä oli buddhalaisia munkkeja jotka otti kuvia ja puhu puhelimeen. Rentoa meininkiä. Miten ne tarkenee semmosessa tuulessa?

Luostarin muuri

Menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden Buddhat

 

"Kiitos avustuksesta." (annoin 10 tugrugia eli en suunnilleen mitään)

Siellä oli muitakin turisteja ja paikallisia, koska siellä oli vierailulla joku kuuluisa munkki Intiasta joka piti lukuhetken siellä. Eka kierreltiin temppeleitä ja kaikkia ihme huoneita kun munkit järjesteli asioita ja kaato maitoa. Oli hienoja, mut opas ei tienny mitään joten ei saanu paljoa irti. Oli niin kylmä ettei jaksanu. Oli suveniireja (rumia ja kalliita) ja koiranpentuja (ihania ja söpöjä). Sit ajettiin tosi pitkään ja pysähdyttiin johonkin kahvilaan syömään ihanaa guljashia. Ja saatiin pestä kädet!

Intialainen julkkismunkki

Nyt UB:ssa! Ei saada pestä pyykkiä mut käytiin jo suihkussa, ah. :) <3

* * *

Nettiinkään ei valitettavasti vielä päässyt, mut huomenna on koko päivä aikaa kun juna rajalle lähtee vasta klo 20. Saatiin Bobilta liput junaan ja bussiin, se onkin sit jännä nähdä miten paljon aikaa on vaihtaa ja löydetäänkö bussi helposti. Mut liput on taas hienot ja monisivuiset, ja leimojakin löytyy!

Huomenna pitää muistaa safetysta rahat ja kortit ja passi. Sitä viimestäkin viisumia tarvitaan jo tiistaina! Toivottavasti raja on ok, onneksi ylitetään se junalla eikä bussilla.

Sain ladata kameran akun ja vaihdoin äsken muistikortinkin, nyt on parituhatta kuvaa ja videoo erillisellä pikkuisella kortilla joka pitäis säilyä Suomeen. Huhhuh.

Ai niin ja nää oli muute hukannu meidän rinkat!! Etittiin storage roomit guest housesta ja sen ulkopuolelta, ja just ku rupes oikeesti menee hermo, Bob löysi ne jostain yläkerran toimistosta. Kaikista mielenkiintosinta on ehkä se, et mun käsilaukku joka oli köytetty hyvin rinkkaan löyty ihan eri paikasta, siitä vierashuoneesta mihin oltiin rinkat jätetty. *ittu mitä touhua. Taidettiin näyttää melko vihasilta, mut oltiin toki just kuultu ettei voidakaan pyykätä, oltiin likasia ja väsyneitä ja nälkäsiä ja vessahätäsiä. Ja joka paikka viel kuhisee ihmisiä taas! Mietittiin et Pekingissä vois jossai vaihees ottaa twin roomin, sais vähän rauhaa ja tilaa omille ajatuksillekin.

löytyhän ne tavarat

Ei oikein kunnolla hyvästelty Paskaa. Mut meidän kai pitää polttaa sille jotain kuvia tourilta.

NYT KIRJAA SÄNGYSSÄ!!! <3

On Tour, day 3 – 290809

Päivä 15

Olin minäkin sitten naapurijurtassa pelaamassa korttia, kun joku Jay Kayn näkönen tyyppi halus jakaa kasan korttejaan valepaskassa. Oli ihan kivoja poikia, oli juoneet vodkapullon, tai ainaki se Jay Kay… Ja säännöt oli erit ku Suomen versiossa…

On siis jurttia, joissa ei tarvitse kamiinaa, ja jurttia, joissa tarvitsee. Minä pidän enemmän niistä joissa ei tarvitse. Tuo tuli sammui yhdeltä, vaikka siellä oli semmonen pölkky joka rupes sit savuttaa ihan hirveesti. Saana alko lämmittää ja tunki pesän täyteen puita ettei tarvis lisäillä enää myöhemmin. Oltiin sit saunassa tunti-pari. Ja oon ollu oikeasti kylmemmissä saunoissakin. Neljältä Hannah lisäsi puita (muttei liikaa!) ja seiskalta se oli taas sammunut kun perheen emäntä tuli tekee tulen. Eilinen jurtta oli PALJON kivempi!

* * *

…Ja Suomen hevoset on paljon kivempia!!! Oli varmaan elämäni hirvein kohtaaminen elukan kanssa. Ratsastettiin mongolialaisilla ties miten koulutetuilla hevosilla joilla oli ripuli ja keuhkotauti ja pölyä nenässä. Hannahin hevonen löntysti perässä, Saanan hevosta piti hinata koko matkan (paitsi ravasi se lopussa), ja Saanaa ärsytti koska ei se mitään köyttä ois kaivannut. Perseeseen koski, hevoset korskui ja oli vauhkoja ja melkee pukitti ja potki. Pelotti hirveästi, mut yritin olla itsevarma ettei hevonen huomaa. Kamelit on siitä parempia kun ne on tyhmiä. Mun hevonen keksi pysähtyä välillä, mut joskus sain sen jopa itse liikkeelle sillä samalla TS-HUU-jutulla, ja ohjeilla. Välillä se opas tuli piiskaamaan mun hevosta, ja kuinka kivalta musta sit tuntu sen selässä kun se lähti yhtäkkiä poukkoilee ja juoksee kun ärsyyntyi. Halusin pois sen selästä ja tulinkin kun se tuli aivan hulluksi. Se opas ei hallinnu omaakaan hevostaan ja vaan piiskas niitä kaikkia, joten ei herättäny paljon luottamusta. Ja sen hevonen piereskeli ja pasko löysää koko ajan, ihmekään vaikka käyttäytyy noin ku on huono olo. Melkein osui mun kengälle.

Yritin (siinä ku laskeuduin selästä) selittää oppaalle etten halua enää selkään vaan voin taluttaa sitä, mut se vaan meinas et selkään uudestaan ja hän taluttaa oman hevosensa selästä. En oo hetkeen pelännyt niin paljon, se oli aivan hallitsemattomissa ja mä taas olin shokissa ja vaan itkin sen selässä. Eikä meinattu millään päästä perille…. Huhhhhuhhhuhhhhh, miten hirveää.

Perillä ei sit ollu oikein mitään mihin purkaa aggressiot, joten vieläkin on aika kauhea olo ja tärisyttää. No kohta jatketaan matkaa. Syötiin kasviskeittoa lihalla ja hedelmäsalattia, vaikkei ollut nälkä niin oli hyvää. Nyt meen huutaa ja juoksee koska pian lähdetään (meinasin jo sanoa rumasti lapsille jotka tuli kinuu lisää karkkia ku olin eka antanu niille suklaarusinat).

* * *

On nyt ajettu taas pitkästi ja ollaan jossain kolmen suurvallan muistomerkki-systeemillä. Kohta ollaan luostarilla, pitäisköhän vaihtaa jotain siveellisempää päälle?

Kolmen suurvallan muistomerkki

Mongolia Tshingis Khanin suurvallan aikana (keltaisella; nykyinen Mongolia sinisellä)

* * *

Nyt ollaan luostarin tursmimajoituksessa. Huomenna vasta luostari. Viimeinen ilta tänään, huomenna SUIHKU ja PYYKINPESU ja CORSODYL ja SÄNKY ILMAN MAKUUPUSSIA! Tää jurtta on epäilyttävä, on kamiina muittei piippua, omituiset seinät ja näin. Mut on tyynyt ja valo!!

pieni hätä & iso hätä

…Eli ei olekaan valoa aikaisemman ukkosen takia. Mutta on mongolialainen kurkkulaulaja tyttärineen!

Saatiin ihanaa iltaruokaa: oikeaa spagettia ja huippua kastiketta (tietenkin lampaalla) ILMAN perunaa, ja sen sijaan siinä oli herkkusieniä ja ja herneitä ja tomaattia! Nam! En taaskaan jaksanut syödä kaikkea. NYT KONSERTTIIN! (5000 tugrugia)

Hömpättää. VälipalavälipulavälipalavälipulaPULAPULAPULA… PALAPALA!

Partisaanivalssi, Uralin pihlaja, Jo joutui armas aika… Joko kohta ois kurkkulaulua? Se mies on myöhässä.

* * *

Oli kurkkulaulua! Tosi hieno minikonsertti. Se soitti hevosenpääsoitinta ja harppua ja jotain muuta viulujuttua ja huilua. Sit sillä oli mukana 11-vuotias tyttärensä (tai siis jonkun kaverin tytär se tais olla) tekemässä akrobatiaa! Laulut oli hienoja ja laulua (siis sitä kurkkuversiota) tuli palleasta, kurkusta, kieleltä ja nenästä, huisia! Laulut kertoi Gobista ja kameleista, Tshingis-kaanista ja rukouksista sille ja vuorille. Hannah on taivaissa ja osti sen levyn! :) Lainasin 10 000 siihen…

mongolialainen kurkkulaulaja ja hevosenpääsoitin

Sit yks mongolialainen tyttö kysyi multa et olenko mä mongolialainen, kun kuulemma näytän sivusta siltä! :O Siel oli muute 10 ihmistä. Hyvä, me turistit.

Oivallus.

Tässä matkapäiväkirjaa blogiin kopioidessa tulin huomanneeksi, että Heini vapaalla reissussa ja Heini arjessa/töissä/luennolla/kokouksessa eroaa toisistaan melko huomattavasti.

Huomasin myös, että faktojen sijaan matkapäiväkirja keskittyy fiiliksiin.

Lisäksi tajusin, että reissussa tuntee itsensä sellaisen 10 vuotta nuoremmaksi.

Ja ihan vasta tällä sekunnilla tajusin, että nuo jutut jopa vähän hävettää. Koittakaa kestää. Ne on kirjotettu menetelmällä “jotain tapahtuu, kirjaan ylös tapahtuman (suunnilleen) ja fiilistelen sitä”. Ja tätä siis 118 sivun verran… Todella terapeuttista, voin kertoa.

… Ihan vaan ajattelin mainita, koska parin edellisen päivän aikana näitä postauksia on luettu yli 100 kertaa = joku niitä oikeasti lukee, ja siitä syystä huolestuin. ;)

On Tour, day 2 – 280809

Päivä 14

Nukuttiin lämpisesti jurtassa eikä tarvittu edes kamiinaa! Erikoista. Makuupussi saatiin toimimaan. Ennen nukahtamista ulkoa kuului joka suunnalta BÄÄÄ, ja myöhemmin jotkut kaksi paimenkoiraa otti mittaa toisistaan murisemalla. Miten öisin pihalla voi olla niin kylmä ja jurtassa niin lämmin?

Syötiin mahtiaamupala ja lähdettiin ajamaan. Lisää BSB:tä, As Long As You Love Me:n sanojen kirjoitusta Paskalle ja koomausta. Pysähdyttiin kauppaan kylässä ja ostettiin vessapaperia + karkkia. Välillä satoi hirveästi mutta ei onneksi enää. Lounasaika. :)

lounasta

***

Saatiin mongolialaisia paistettuja nuudeleita, lammasta ja vihanneksia. Perunaa on kaikessa, se on kuin porkkanaa näille.

Ajettiin ja ajettiin ja *ittu ajettiin. Tultiin johonkin kansallispuistoon ja pysähdyttiin “Forever Elbow’n” kohdalle ottamaan kuvia: joki kiemurteli kyynärpään muodossa.

Paska ja kyynärpää

Eteneminen oli hidasta, koska joka paikassa oli laavakiviä ja eri polkuja, välillä eksyttiin ja palattiin takaisin. Ja välillä Hannah huusi “STOP!” kun se näki maassa linnunsulan tai jotain muuta ja kävi juoksemassa ne autoon. Kerran se huusi “Head! I saw a head! Please stop the car!” ja me oltiin et mitähän ihmettä se nyt on tänne raahaamassa, sit se tulikin jonkun hatun kanssa. Öö? Käännöserhe, kenties. Hassu tyttö!

Sit päästiin viimein vesiputoukselle joka oli meiän 7 tunnin ajomatkan kohde. 28 metriä, Mongolian suurin. Saatiin mm. hienoja hyppykuvia. Vesiputouksen lähellä asuu paimentolaisperhe jonka luona nyt ollaan. Käytiin niiden jurtassa, siellä oli jo 4 brittipoikaa, tyttö USAsta ja poika Kanadasta juomassa teetä. Istuttiin toiselle sohvalle ja katsottiin kun tytöt sekoitti tamman maitoa, jota me sit maistettiinkin. Oli hapanta. Sit syötiin “kermaa” joka tulee siitä maidosta kun sitä lämmitetään yön yli. Vähän kuin pannukakkua ilman sokeria ja muutakaan. Nyt omassa jurtassa, ja täällä on kamiina! Jee! TOSI nättiä, taas. Mut ei oo kamelin voittanutta.

vesi putosi

näkymää yöpaikalta nro 2

Syötiin jotain ihmeellistä päivällistä. Saana meinaa tulla kipeeks. Nuudelit oli värittömiä ja niitä oli liikaa. Lisukkeena sitä samaa, pottua, lammasta ja vihanneksia. Lampaat tuli kuseskelemaan meidän jurtan juurelle. Ne määkyy ja kuulostaa pikkulapsilta. Ekaa kertaa ei ollut tarpeeks kenttää tms. tekstarin lähettämiseen. Meillä on tuplavessa! Kirjoitin Paskalle BSB:n laulunsanoja. Mut taisin jo kertoa siitä.

spagetti oli väritöntä ja kasvot ilmeettömiä

Nähtiin tänään heinäsirkkojen parittelua! Täällä on älyttömästi ihan valtavia heinäsirkkoja ja miehet on pienempiä ja vihreitä. Ne hyppii paljon ja lentää.

Meidän aineenvaihdunta tuntuu toimivan koko ajan paremmin. Luonto on vessamme, mongolialaiset kuseksii tosi vapaasti ihan joka paikkaan.

Hups, lämmitin vähän saunaa.

Hannah pelaa lentopalloa tai harrastaa soidinmenoja brittipoikien kanssa. “Joo, meen heti ruoan jälkeen nukkuu!” Nii vissiin, se huomas kyllä heti miten hyvännäköset naapurit meillä on.

Tuo perheenäiti on raskaana ja Saana miettii kaikenlaista tuohon raskauteen liittyvää.

Kohta vois mennä nukkuu. Hannah on naapurijurtassa.

On Tour, day 1 – 270809

Päivä 13

Meillä on turistiopas jonka nimi on Paska!!!!! Ohitellaan minibussilla Mongolian upeita maisemia ja kuunnellaan Backstreet Boysia!! Siis tää on Mongoliaa. Lehmät ja Bäkkärit.

Saana & Paska, taustalla soi BSB

perus-Mongoliaa

Tie on hyvä, mut asfaltti loppuu kohta. Pidettiin jo eka vessatauko, eli mentiin hiekkakasan taakse kyykkypissalle. Nyt alko jytyytys (ja sen huomaa käsialastakin). Paljon pikkuteitä vierekkäin, en tiiä millä logiikalla kuski valitsee reitin. Lehmät märehtii keskellä tietä. Musiikki vaihtu mong. kansanmusiikkiin.

***

Väsymyskin viimein iski. Kello on yksi ja meillä pitäisi kohta olla ruokatauko. Alkaakin jo olla aika nälkä, ja vessahätä myöskin. Ollaan torkuttu kaikki täällä, niin paitsi kuski.

***

Syötiin! Ajettiin tieltä pois, miehet laittoi meille viltin ja istuskeltiin ja juotiin teetä kun ne kuori perunoita ja porkkanoita. Saatiin isot kulholliset riisiperunakeittoa, lähti nälkä..! Luulin et saadaan vaan jotain pikkuevästä mut meidät taidetaan ruokkia ihan kunnolla.

Hannah juo jotain ihmeellistä jogurttijuomaa joka on oikeasti maitoa, vettä ja sokeria.

***

16:00 – GOBI! On hiekkaa. Pissasin autiomaahan (miksköhän mulla on täällä näin paljon juttua tästä aiheesta…??). Ihan mieletöntä!

tuolla kaukana on minikeidas

***

Rakas päiväkirja, tänään ratsastin kamelilla. Tultiin tänne puoliaavikolle paimentolaisperheen hoiviin, täällä on heppoja ja vasikoita. Lapset juoksentelee pihalla, poseeraa kameralle ja ottaa kädestä kiinni johdattaakseen eri paikkoihin.Vähän aikaa saatiin levätä turistijurtassa (ei varmaan kauheen realistinen), ja sitten Paska tuli ilmoittamaan että kamelit on valmiina! Ja siellä niitä seisoi useampi toisella puolella pihaa!

jurtta ulkoa

jurtta sisältä

pikkutytöt

KAMELEITA!

Ne on isoja ja karvasia ja haisee, mut siihen tottuu nopeasti. Ne on vähän kuin poroja jos kattoo läheltä jotain kohtaa (paitsi kyttyrää). Niillä on valtavat silmät ja pitkät ripset. Köysi oli sidottu tikkuun, joka oli tungettu niiden nenästä läpi! Selvästi sattui kun niitä veti siitä köydestä, onneks en ite joutunut. Selkään kiipeäminen oli vaikeaa mut ratsastaminen yllättävän helppoa. Lähettiin niiden kamelien omistajan kans neljästään silleen jonossa (ja välillä vierekkäin) et aina jollakin oli toisen kamelin köysi. Mun kameli söi jotain puskia ja piereskeli lujaa kävellessään. Mutta se oli hyvä poika kun ei heittänyt selästä. Vaikka siitä kyttyröiden välistä oiskin aika hankala pudota.

Kyytiin vaan!

Ratsastettiin ekalle kunnon dyynille asti, se oli mahtavaa, oikeasti tuntu jo siltä että on Gobissa. Aurinko paisto, joten oli tosi kuuma mut tuuli oli kamalan kylmä. Kohta aurinko laskee, joten tulee varmaan pirun kylmä yö. Hypittiin dyynillä ja otettiin paljon kuvia, se meidän kamelinkesyttäjä nauro meille. Hannah oli aivan onnessaan! Kengät oli täynnä hiekkaa, ja kun juostiin dyyniä alas, täytty lahkeetkin hiekasta.

kamelikulkue matkaa dyynille

otettiin kuvia

Sit taas kamelin selkään ja tällä kertaa itse ohjastettiin! Ukko huusi että TSHUU, TSHUU ja kamelit lähti juoksemaan! Se otti voimille mut oli iha mielettömän hauskaa! Välillä ne hidasteli ja sillon huudettiin tshuuta itekin, vaan piiskaaminen jäi vähemmälle. Oli tosi ihanaa!! Symppiksiä elikoita, kärsivällisiä ja rauhallisia ja ne pissi ja kakki paljon vaikkei juonu yhtään! :) AH mikä kokemus.

Meillä on kohta ruoka tuolla toisessa jurtassa, jännä nähdä mitä saadaan. Paikalliset on niin mukavia!

***

Ruokana oli pastaa, lammasta ja tuoreita vihanneksia. Nami. Poistin videoita kamerasta, taas mahtuu kuvia. Pekingiin pitää vaihtaa uusi kortti.

alkaa olla yö

illalla oli kylmä

Saanan makuupussi olikin rikki. :( Jospa Paska saisi sen korjattua. Kello on 21 ja nukuttaa ihan hirveästi jo. Huomenna uus pitkä mutta kokemusrikas ajomatka.

Junassa lähellä Mongolian rajaa – 250809

Päivä 11

 

Yöllä oli KYLMÄ. Miten niin Mongoliassa on pirun kuuma elokuussa?! Ollaan vielä Venäjän puolella (on aamu, klo 9) ja täällä ei paista aurinko. On vuoria ja kukkuloita ja puolikuivaa aroa. Nälkiintyneitä minilehmiä ja hökkelikyliä. Tosi erilaista jo, ei koivuja ollenkaan. Ikkunasta vetää kovasti, mutta ei viittis pitää rullaverhoa alhaallakaan.

suttuista ikkunakuvaa - Venäjän puolella vielä

Ostin eilen pienestä kenkäkaupasta tapotshkit! :) Pehmeät ja siniset ja kudotut ja kukkaiset. Ne maksoi 270 ruplaa, mutta koska nostin vaaleansinisen arvontalapun alennuskoneesta, sain 5 % alennuksen, eli maksoin vain 256 ruplaa (n. 5,70 €)!

tapotshkit <3

Näin ehkä kaksi kettua! Ne oli vähän kuin pieniä koiria isoilla pystykorvilla.

Juna joutuu välillä hiljentämään ja tööttäilemään, koska kiskoilla on lehmiä. Ne sitten kiltisti siirtyy. Nähdään myös lampaita ja kanoja, niin ja pikkulapsia. Ja nyt mies ratsasti hepalla pikkutietä! Tätä näkyä mä olen odottanut (koska se Lonely Planetissa luvattiin).

***

Istutaan kolmatta tuntia Naushkissa. Täällä menee aikaa. Saana nukkuu, mä voisin mennä käymään ulkona mut siellä on se sama tyyppi joka oli Irkutskissa hostellissa yhden yön, semmonen enkkumaasta kotoisin oleva ja yksistään matkustava mies. (Myöhemmin selvis että se olikin hollantilainen.) Se oli jotenkin niin nihkeä ettei huvita tavata sitä enää.

Naushkissa oli aikaa hengata.

Rajamuodollisuudet jännittää, mutta niihin taitaa olla vielä aikaa…

***

Naushkissa EDELLEEN. Viiden tunnin odotus päättyy kohta, rajamuodollisuudet on meneillään. Saatiin kämppikset, venäläinen vanhempi pariskunta. Rajatyypit ja vaunuemännät varsinkin on yllättävän kielitaitoisia. Nyt täällä on miljoona kärpästä ja kuuma.

Klo 19:04 ja ollaan Mongoliassa, päivää vaan. Täällä on niin kaunista luontoa. Nyt raja-asema, jännää!

***

Mongolialaiset lehmät on vähän lihavampia! Täytettiin Mongolian tulliselvitys ja Arrival card, tosi jännää! Kohta lisää leimoja!

On paperisotaa ja KUUMA. Täytettiin hengityssuojaisille virkailijoille terveydentilan selvitys, huhhuh! Nyt ollaan СУХБААТАРissa eli Sükhebaatorissa. Matkalla tänne nähtiin jo ekat jurtat. Semmoisessako päästäisiin nukkumaan tällä viikolla?

Mongoliaa: jurtta, elukoita ja luontoa

1. Rahanvaihto
2. Ger to Ger + muut tourit
3. Junaliput Mongolia – Peking!
4. Majoitus
5. Internet :)

Mongolia on jo nyt yllättänyt positiivisesti!! Mut miks me ei liikuta? Jes, tää lähti käyntiin! JA NYT LIIKUTAAN! Ei muuten, mutta on hirveä vessahätä. Pysähdysten aikana nimittäin vessat on lukossa, ja me on oltu pysähdyksissä suunnilleen edelliset 8½ h.

***

Olipa kivaa käydä vessassa. Kello on jo yli 23 ja aletaan käydä nukkuu. Myrkytin “vähän” hyttysiä. Oli tujua tavaraa… Nukutaan ovi auki.

Huomenna herätys 5:30, juna on perillä klo 6 jälkeen.

Piereskellään. Nyt voi, kun ei ole enää seuraa. Naushki – Sükhebaator -välillä oli se pariskunta. Silloin ei voinut piereskellä JA vessan ovi oli lukossa.

Kafe-Bar “Ekspress”, Irkutsk – 240809

Päivä 10

Vietiin rinkat säilöön ja hyvästeltiin hostelli. Sinne tuli kummallisia saksalaisia jotka odotti vaan et lähdetään. Ostettiin annospuuroja ja muuta ihanaa evästä. Kirjoitettiin vieraskirjaan venäjäksi, Saanakin kirjoitti oman nimensä. ;) Sit lähetettiin postikortteja, muttei saatu itse nuoleskella postimerkkejä, höh.

Ai niin ja ajeltiin 80:llä ympäri kyliä vähän vahingossa. Mutta meillähän on tuota aikaa.

Lakkasi satamasta. Hyvä, koska mulla on edelleen kengässä reikä. Laitettiin siihen jo ensiapupaikkaus eli neljä kerrosta ilmastointiteippiä.

Ja on kaupustelijoita. Täällä jotai kirjaa kauppaavat, lauantaina ku oltiin puistossa meille kaupattiin kristinuskoa ja kosmetiikkaa.

Lauloin juuri rautatieradio-potpurin. Nyt bliniä.

***

The London Pub, same day

NOOOOOOUUUU!!!! Espeniä ei löydy Facebookista… :( Tänne tuli hirveä ukkonen, mutta onneksi siirryttiin puistonpenkiltä London Pubiin. Täällä juodaan vodkaa ja syödään valkosipulileipäpaloja juustolla ja panna cottaa.

hyvät oli tarjoilut London Pubissa

Käytiin myös hyppimässä Leninin kans. Tuli hyviä kuvia!

Virallinen hyppykuva. Huomatkaa myös taustalla Lenin.

Denis oli kirjoittanut Facebookiin! JA SE ON KOLMENKYMMENEN! Kuinka se oikein jakso meitä katella, käyttäydyttiin kuin pikkulikat…

Oon muuten ottanut lähes tuhat kuvaa. Ja oon Saanalle enää n. 23 euroa velkaa.

Leikittiin London Pubissa ulkomaalaisia ja puhuttiin vain englantia. Hihihi. Vähän niin kuin hostelleissakin, “spas… thank you!”.

***

Nyt ollaan jo junassa! Hyvä me! Ei oo muita vaunussa, tai siis kupeessa. Pakolliset viestit kotiin lähti jo. Saana metsästää kärpäsiä ja laulaa metsästyslaulua (Dido: Hunter). Ja se teki myös hienon grande plién käyttäen kahta sänkyä apunaan. Sängyt on kovia.

Kärpästenmetsästäjä

Kirjoitinkos jo, että Slummien miljonääri oli tosi hyvä? Oli.

***

“Täällähän vois pitää vaikka bileet!”

Mun puhelin on Far East -verkossa, tää on uutta!

Nyt iltapalaa ja silleen.

Viimeistä päivää, eiku iltaa, Irkutskissa – 230809

Päivä 9

 

Oltiin tänään Baikalilla, Listvjankassa. Melkoinen turistirysä ja sääksi osui paska. Ei päästy Bolshie koty -kylään (tai ois päästy mut ei sieltä pois) joten mentiin vaan Baikal-risteilylle. Sit siellä alkoi sataa kun oltiin siinä laivassa. Ja oli muuten kylmä. Huomasin et kengässä on reikä ja sukat tietenkin kastui.

Baikal oli puhdas, nätti ja sininen. Hienoja taloja ja “hienoja” taloja. Ei saatu kävellä sinne Bolshie koty -kylään, koska meillä ei ollut vuoren pinnassa pysyviä kenkiä. Paljon lasinsiruja rannassa, kylmä ja v*tutus = ei uitu.

Baikalista näkyi läpi

Juotiin teetä ja syötiin jäätelöt ja plovia (eli risottoa). Rahaa ei ollut paljon. Ai niin ja marsussa… eiku tramissa matkalla linja-autoasemalle tavattiin eka suomalainen! Joku nimetön nuori mies joka oli kans menossa Listvjankaan. Se oli kiva. Oltiin vain matka samassa seurassa, sillä oli siellä pari kaveria Säkylästä jotka oli menny edeltä.

Takasin lähdettiin 18:40 bussilla. Jutut meni taas Norjaan. Me ollaan kauheita tai norjalaiset niin ihania.

Hostellissa on taas vaihtunut porukka. Tänne tuli ranskalaisia ja ehkä britti. Eli ei hirveästi omaa rauhaa. Huomenna lähdetään jo täältä ja Venäjältä! Pitää käydä postissa ja kaupassa ja netissä ja Leninin patsaalla ja ehkä vielä jossain. Vaikka tänään vannottiin ettei enää ikinä suunnitella mitään.

Ai niin ja Norjan lisäksi meitä piristi Unhappy Hippo, joka löytyi mun laukusta. Se oli vähän kärsinyt Happy Hippo, joita Saana niin kovasti himoitsee.

Unhappy Hippo

Syötiin myös melkein kaksi omul-kalaa. Se oli meidän extreme nro 3. Tien ylitys oli nro 2.

Savustetut omulit

Tuosta ylitettiin tie. Autot meni lujaa.

Nähtiin Ankka ja Vesinokkaeläin, mutta ei Baikalin norppia. (Joo meillä on oma kieli sillee et voidaan puhua kaikesta ja kaikista niin ettei ulkomaankieliset ymmärrä.) Ankka eli italjanka eli Romina junasta oli ILAHTUNUT nähdessään meidät ja huiskutteli ja huusi. Tämä toinen sitten hymyili hämillisesti ja kertoi taas jonkun huonon vitsin, tällä kertaa paikallisesta ravintolatarjonnasta. Ja me luultiin et ne skippaa Irkutskin.

Huomenna tosiaan nettin tsekkaamaan, pääsenkö mitenkään kotiin 10. syyskuuta.

Bussilippu pois maksoi 101 ruplaa 50 kopeekkaa.

Edelleen Irkutsk, hostellilla – 220809

Päivä 8

Heräsin aamulla vajaan viiden tunnin unien jälkeen kun ovikello soi. Meinas vähän ottaa pattiin. Menin avaa oven ja siellä oli mukavan oloinen saksalainen poika, joka ei ollut varannut etukäteen petiä. No eihän sitä enää unta saanut. Kun Masha tuli respailemaan, poika sai yöpaikan, me meidän passit tallelokerosta ja pyykit pesukoneeseen!! Sit lähettiin ostaa lippuja Ulan Batoriin ja saatiinkin ne aika helposti kunhan meidät eka neuvottiin toiseen kerrokseen. Alle 100 e/lippu. (Myöhemmin selvisi et ne oli 80 e.)

Ai niin. Aamulla tosiaan kaikki oli lähteny paitsi ne meksikaani ja romanialainen. Höh. Mut tänne tuli tänään viel espanjalainen tai joku pariskunta.

hostellin kiva keittiö

Päästiin viimein nettiin! Puoli tuntia 50 rub, oltiin tunti. Luin posteja (joita oli tullu 56), feisbuukkasin ja kastelin kukkia ja BLOGGASIN, ah.

Nyt väsyttää pirusti, mentiin puol viideltä nukkuu. Kihitettiin norjalaisjuttuja Kirovin aukiolla istuskellessa, ostettiin Hippoja ja käytiin kattoo ikuinen tuli ja kirkkoja. Siellä oli ainakin 5 hääparia seurueineen. Ja sillalla paljon lukkoja. NIIN KAUNISTA.

hääseurue valmistautuu avioliiton lukitukseen

Aleksandr & Aleksandra - yhdessä ikuisesti

Ai niin ja löydettiin Saanalle ihana bikini ja mulle mp3-levy: Zemfira, Bratja Grimm, Mumij-Troll ja Umaturman!

• Central bus station
• Listvjanka
• Tram 1 & 2
• 70 / 100 rub
• till 21

-> huomista varten nämä siis.

Nyt alkoi sataa! Nouuu. No ei me oikein meinattukaan mennä enää mihinkään, paitsi ehkä keittiöön syömään keittämiämme pelmenejä.

***

Jaaha ja kotoa soitellaan. Aattelin että jos bloggaan niin eikö se jo osoita et oon ok?

Tänne tuli taas uusia, jälleen mielenkiintoinen pariskunta: mies Skotlannista ja nainen Etelä-Koreasta. (Niin siis täällä olleet jenkkimies ja Peru-nainen oli myös pari.) Naisen puhetta on vaikea ymmärtää ku /l/ ja /r/ menee sekaisin, mut on saatu paljon hyödyllistä tietoa Mongoliasta koska ne on tulossa sieltä päin. Esim. et on hyvä olla karkkeja mukana lahjontaa ym. varten ettei tarvi rahaa antaa. Ja et rajalla paikalliset saattaa käydä oudoiks kun yrittää kuljettaa tavaraa tullaamatta, ne saattaa yrittää tunkea omiaan meidän tavaroiden kans samoihin paikkoihin.

Mut muuten, syötiin pelmenejä ketsupilla kun keitettiin ne eka ITSE ja nukuttiin 2 h päikkärit. Nii ja ne espanjaa puhuvat on Chilestä.

Junassa lähellä Irkutskia – 210809

Päivä 7

Me ollaan yhdeksän tunnin päästä perillä, outoa! Olhonin saarelle kuulemma kestää 7 h Irkutskista… Voi ku meillä ois vaan AIKAA.

Viime yönä ei taas saatu unta ku nukuttiin päivällä, ni käytiin sit käppäilemässä Krasnojarskissa. Sit meillä oli vielä Yöllinen Keskustelu sieltä lähdettyä. Kyllä nukkumaankin mentiin, mut heräsin yöllä ku oli niin kylmä et piti ihan kaivaa huopa päälle. Ja näin unta et ulkona maisema oli muuttunu lumihuippuisiksi vuoriksi.

***

Nyt on maisemaan tullut vuoretkin, mut vasta horisonttiin eikä lunta näy missään. Irkutskin aikaa kello on 14 ja otin torkut. Eikö ois fiksua ladata nyt kännykkä?

Vaikka on surullista hylätä oma pesä yläsängyssä, sitä jo kaipaa oikeaa patjaa.

Tuo Margarita-mummo menee Habarovskiin (n. 800 km ennen Vladivostokia). Se sanoi, et meidän puhe on hiljaista ja nättiä. Sano, että kuulostetaan linnuilta. Sit hetken päästä se lisäs, et joo linnuilta, aivan kanoilta. :) Voi apua.

Täällä on kyliä, joissa on aidattuina hökkeleitä ja jokaisella hökkelillä puutarha. Jotkut asutukset on niin isoja (pieniä kerrostaloja ja kaikkea) että niissä asuu varmaan tuhansia ihmisiä. Luonto on täällä niin koskematonta ja kaunista ettei sitä osaa kuvailla, ja ikkunan läpi saa vain suttuisia kuvia. Järviä, jokia, soita, aroa, metsää, peltoa… Ja yhtäkkiä kylä keskellä ei mitään.

Siperia ja Siperian junan nenä

Viisi tuntia ja kuusi pysäkkiä välissä. Sit suihkuun..! (Kunhan ensin raahataan rinkkoja 1,5 km rautatieasemalta hostellille.)

Eilen eka kerran kävi mielessä internet. Tänään se ajatus suorastaan piinaa. Pursuileva (ellei jopa ihan täysi) inbox ja kaikki ne ilmoitukset Facebookista… Guaaahh. Mut samalla ois pakko päästä purkaa ne. Ja Facebook-statuksella lesottaa sijainnista. Blogia on ikävä ja kasvimaata ja kanaa, joista jälkimmäiset unohdin Moskovassa kokonaan. Ou nou! Multa on varmaan varastettu kaikki herneet!

Seuraava pitempi pysähdys on paikassa nimeltä Zima eli Talvi. :)

***

Admiral Hostel, Irkutsk

Irkutskin rautatieasema, kolmas sisäänkäynti

No niin, täällä!!! Mä niin toivoin et pääsen nettiin tänä iltana, vaan eipä onnistunut. Joten kirjoitan tänne. Täällä on tosi kansainvälistä porukkaa, jee.

Kielistä puhutaan, istun keittiössä monen muun kanssa. Ja ihkua, pääsin suihkuun. :) Pitkästä aikaa sai peseytyä kunnolla, ihanaa.

Käytiin kaupassa keskustassa ja siel on tosiaan nettikahvilakin, jossa ei kuitenkaan vielä käyty. Oli aika paljon kaikkia Jänniä juttuja matkan varrella, tavallaan kuitenkin tosi siistiä ja rakennukset kauniita. Hostelli on kodikas, ei tosiaan samanlainen (= hotellimainen) kuin Moskovassa, mutta mitäs siinä! Sängyt on ok ja kylppäri mahtava, pyykkikone ja kaikki.

Kyllä ois kiva mennä nukkuu, vaan toisaalta ois huippua jutella ihmisten kanssa ja tutustua. Olenpa sosiaalinen nytkin kun vaan kirjotan.

***

…Edelleen täällä keittiössä. Marsu nro 27, about 100 ruubelia. Eli tämä siis on kyyti Listvjankaan. Täällä on Norja-jenkki, perulainen, jenkki, britti, romanialainen, meksikonruotsalainen, saksalainen ja me kaksi suomalaista. Tosi mukava ilmapiiri!

Ja toi skandinaavipoju on suorastaan ihana, kello on 2:40 ja istutaan vielä keittiössä.

Onko tämä fiksua?

“Anyway, could understand it…”

“And then you started to say EI…”

Miksi en nuku. Voi apua, juttu menee vähän oudoksi.

Edelleen junassa… – 200809

Päivä 6

Ohitettu Novosibirsk. NÄTTIÄ!

Täällä kuuluu ärsyttävä potpuri: Rasputin (enkuksi) – Cuba – joku ihme Señorina ciao ciao – lisää lattaria Vamos a la Playa – It’s My Life – Yes Sir I Can Boogie – Blue (dabade) – joku Hop Joanna?? – Living Next Door to Alice – Obladi-Oblada (Life Goes On) – MAMMAMMAA, MAMMAMMARIAA… – House of the Rising Sun – I’m Your Venus – vähä raskaampaa – Bamboleyo… – (eikö se lopu ollenkaan…) Huh. Loppu. Ja tuo pari-kolme kertaa tunnissa. Tarjoaa Venäjän Rautatieradio.

Meillä vaihtu Novosibirskissä kämppikset. Annettiin Saanan herätyskello lainaan et aussi & italjanka heräis ajoissa. Ne oli valmiita yli puol tuntia ennen saapumista ja vaan istu hiljaa, mä esitin nukkuvaa. Sit ku juna pysähty, nousin sen verran et ees hyvästeltäis. Romina toivotti kyllä hyvää matkaa ja sano bye-bye, aussi sano vaan et “Later.”, ja sit vähän ajan päästä ikään kuin ilmoitti meille et kello on jo kymmenen. Heippa vaan sulle, hyvä kun menivät kun alkoi ilmeisesti huumorintaju loppua.

Novosibirskin asemalla oli raiteita.

Itse kaupungistakin nähtiin vilaus.

Tilalle saatiin eka nainen, jonka mies ja poika roudas hirveen määrän tavaraa meidän hyttiin ennen ku menivät omaansa. Tommonen ihme kärrysysteemi jo kerran putosi alas ylähyllyltä, ihme ettei osunu kehenkään. Nyt se on köytetty johonkin koukkuun. Tämä nainen siis yläpedillä. Alapedille saapui babushka joka ei pidä auringosta ja tekee ristisanatehtäviä.

Me tyhjennettiin mun vanhaksi mennyt käsidesin loppu ja laitettiin siihen saippuaa, hiukka paljon kätevämpi kuin se ylisuuri ja epätiivis pumppupullo.

Niin siitä Novosibirskistä. Siellä on kuulemma (siis kirjan mukaan) 1,5 miljoonaa asukasta ja se on olemassa ihan Trans-Siperian rautatien ansiosta. Asema on Siperian suurin ja me siellä käppäiltiinkin ja ostettiin aamupalaa (nakit ja muusi taikinassa), oli kerrassaan hienoa ja siistiä. Talot uusia/remontoituja ja kaupunki muutenkin miellyttävän näköinen. Kohta tulee taas potpuri. “Jee”.

Pikku lisäys ihan tästä päivästä: Novosibirsk tarkoittaa muuten uutta siperialaista. Tässä tapauksessa varmaan kaupunkia.

***

Tulee nukuttua vähän liikaa..! Mut junan liikkuessa on jo niin kotoisa olo, se keinuminen ja rauhottava ääni, et pysähdyksissä toivoo vaan et jo lähdettäis.

Poikien riehumiseen heräsin. Ne pelas jollai pienellä pallolla käytävällä, ja hykkas sen sit meidän hyttiin. Etin ihan taskulampun kans, vaan en löytänyt. Nyt ne pyörii tuossa koko ajan.

Ollaan pian Mariinskissa, yli 3700 km Moskovasta. Mukavaa saada valokuvat ainakin niistä paikoisat jotka mainitaan oppaassa ja ohitetaan päiväsaikaan. Eilen tehtiin iltapysähdys Ishimissä mutta oli liian pimeää kuvaamiselle. Tänä iltana paikallista aikaa kahdeltatoista ois Krasnojarsk, toivottavasti ei vielä hirveesti nukuta silloin et pääsis vähän käppäilee ainakin.

Yö ja Krasnojarsk

***

Krasnojarskissa onkin jo +4! Asemilla on tosi siistiä ja nättiä. Kerroinkos jo, että syötiin lounaaksi ihania pelmenejä ravintolavaunussa? Mä otin lisäksi tattaripuuroa ja Sibirskaja Korona -oluen! Namnam. Juustoa on ikävä ja semmosta hanaa johon ei tarvi koskea käsienpesun aikana.

Saana, pelmenit ja mun tattaripuuro.

Seurassamme on enää mummo nimeltä Margarita, toinen nainen on perheensä luona. Meiltä on kyselty kaikkea reissusta ikään, opintotuesta töihin ja silleen. Meidän junamatka aiheuttaa kulmakarvojen kohottelua ja taivastelua. Ja sitten taitaa olla kiinnostavaa sekin, et onko venäjä vaikeaa verrattuna muihin kieliin. No meitsihän selittää et venäjässä on kuitenkin vain 6 sijamuotoa kun suomessa niitä on 15! “Ooohh!” >:P

Tänään ohitettiin myös paikka nimeltä Taiga. Ja siellä oli muute puita, ja siten myös sahateollisuutta. Nyt näkyy kumpuilevaa aroa, ja lämpötila on laskenu varmaan ainakin viisi astetta. Ei ole enää hikistä.

Slummien miljonääri oli loisto-ostos. Loistokirja. Siispä luen sitä. Sudokut jökkäs kun tuli vastaan sumdokuja missä pitäis osata laskee…

hyvä kirja ja pirtsakat varpaankynnet

***

Skippasin sumdokut. Nyt on sandokuja?!

En meinaa tajuta et huomenna ollaan perillä. Laitettiin kello soimaan puoli kuudelta Moskovan aikaa – eli puoli kymmeneltä Siperiaa – et herättäis ees jotenkin ihmisten aikoihin.

Tajuttiin et voidaan olla Irkutskissa pitempäänkin, jos halutaan. Se vaan tarkottaa kahta yötä junassa yhen sijaan, eli hukataan aikaa jonkin verran siinä. Pitää ny kattoo miten se Baikalin & Olhon-saaren reissu onnistuu. Se vaan et jos venytetään tota, ni sit kuitenkin ihastutaan Mongoliaan ja venytetään sitäkin (tai ei ainakaan lyhennetä), ja siinä sit lyhenee aika Pekingissä! Ja se ois mulle ainaki The Mesta. Toisaalta joo, tää on ehkä ainoo kerta ikinä ku käyn Mongoliassa, mut silti..! Äh, valinnan vaikeus. Ja sit unta palloon.

Junassa AASIASSA, Siperia – 190809

Päivä 5

Ohitettiin tuossa muutama tunti sitten Euroopan ja Aasian raja! Nyt ollaan oikeasti Siperiassa. Ja täällä näyttää edelleen Suomelta. On varmaan jo ohitettu myös Ekaterinburg. Tuo Romina sanoi, että paikallinen aika ois jo +5, eli kaksi tuntia edellä Moskovan aikaa! Irkutskissa on +8 eli viisi tuntia enemmän, joten matkaa on jäljellä… Kämppikset jää pois Novosibirskissä huomenaamulla.

Ekaterinburg - Euroopan ja Aasian raja

Mentiin ravintolavaunuun tänään. Tuo Romina on aika nirso, se on vegaani ja ne ruoat mitä se vois syödä ei kelpaakaan. Vedin aamiaiseksi ihanan munakkaan ja Saanalle tilattiin “jotain makeaa” ja se sai kokonaisen kääretortun! :) Hyvää oli. Ja tee. Kämppikset söi munakkaan, ranskiksia ja maissia (30 g). Täällä oikeasti laihtuu, vaikka nälässä en oo joutunut olemaan yhtään.

Nukuin taas tosi hyvin ja oon siitä iloinen, koska unettomuutta pelkäsin etukäteen. Muutenkin on mennyt hyvin, enkku ja venäjä alkaa oikeasti sujua yhdessä (!) ja erikseen. Pystyn siis kääntää jo sujuvasti venäjä – enkku – venäjä. Saana totesi siellä Siperian rajalla, että ei täällä oikeasti pystyis tekee juuri mitään ilman venäjän taitoa, ja tottahan se puhu. Mua välillä harmittaa ku ei kuule/ymmärrä jotai kuulutuksia, mut sit Saana muistuttaa et tavallisestihan turistit ei ymmärrä sitäkään vähää, et seurataan vain muita. Jee. :)

Piti ihan selata mitä kirjotin rautatieasemalla, ja näköjään en ehtiny kertoa meidän reissun extremeintä osuutta, josta en uskaltanu edes mainita porukoille tekstiviestissä! Ostin nimittäin katugrillistä kokonaisen kanan jonka ne kääri vaan folioon, pisti kastiketta ja vähän salaattia ja tunki kouraan. Saana otti rullakebabin, joka oli kuulemma oikein hyvää. Niin siis me mentiin näiden ruokien kans sisälle rautatieasemalle, istuttiin siihen pylvään juurelle ja alettiin mättää. Minä siis söin kokonaista kanaa sormin Moskovan rautatieasemalla. Saanalla oli niin kova nälkä et se liitty kebabin jälkeen joukkoon tonkimaan. Melkein koko kana jaksettiin syödä ja odotettiin mielenkiinnolla vatsan vastalausetta, jota ei sitten kuitenkaan tullut! Eli on meillä extremereissu.

Muutenkin on maha toiminu yllättävän hyvin. Pelkäsin ripulia ja lukkiutumista, mut ei oo tapahtunu kumpaakaan vielä. :D Noi junan vessat ei ole kyllä kaikista ihanimpia, mut minkäs teet. Ei ne paljon hirveempiä oo kuin VR:n taajamajunien versiot!

Oon opettanu tolle aussille miten tehään kakuroa ja erikoisia sudokuja, molemmat värkätään näitä koko ajan. :) Ostan Irkutskista lisää, enkä ees tarvi kirjoja! Jää lääkäriromaani lukematta.

Onkohan Ural-vuoret menny jo? Tsiikailen tota kirjaa.

***

Vuorien alku ja Perm meni viime yönä. Tää aikahomma on tosi hassu. Me on herätty puol ysiltä Moskovan aikaa, mistä oon aatellut et jee, ollaanpa aikaisia, mut tänäkin aamunahan kello oli siis puoli ykstoista!! Löysin käytävän seinältä aikataulun, josta näkee pysäkit, pysähtymisajan, pysähdyksen keston ja lähtöajan. Katoin et Omskissa on puolen tunnin pysähdys yhdeltätoista illalla, mut tosiaan, se onkin jo yks yöllä… Ei varmaan näe paljon vaikka lähtiskin jalottelee. Huomenaamulla aikaero onkin jo +3 Moskovaan.

aikataulu

Juotiin Saanan kans iltapäivä-Redd’sit! :) Oikein zakuskan kera: makkaraa ja suolakurkkua. TÄYDELLISTÄ. Just Venäjää.

otettiin oluset

Suunniteltiin jo vähän Irkutskia. Ois ihanaa päästä konserttiin tai balettiin. Baikalille päiväreissu, muuten jää huonosti aikaa. Mitään ei oo kuitenkaan vielä päätetty.

Huomenaamulla vois koittaa herätä Novosibirskin pysähdykseen (52 min.), se on klo 10 paikallista aikaa. Sit heipat uusille tuttavuuksille, rundi aseman lähistöllä ja ehkä takas nukkuu jos nukuttaa. Enää yks tämmönen päivä ja sit perjantain “kohta perillä” -hösötys! :P

***

Aussilla on varmaan menny hermo meidän suomalaisuuteen. Ku mehän ei siis hirveesti loisteta tuossa small talkissa. Se on kauheesti koittanu jutella ja on ollukin tosi kivaa, mut ei me koko ajan pystytä. Ei meitä haittaa olla hiljaa välillä. Niin ja sit tietty on epäkohteliasta puhua suomea keskenämme, mut kui outoo se ois jos puhuttas englantia… Joten DEAL WITH IT, MAN!

Suunniteltiin jo Pekingiä! Ja Ulan Batoria! Mongoliassa taidetaan yrittää päästä jurttakierrokselle joko autiomaalle tai arolle! Siellä asuttais ihmisten luona ja kierreltäis tutustumassa paikallisiin, niiden perinteisiin ja kieleen. Se ois vähän muutakin kuin pintaraapaisu. :)

Nii ja valitettavasti saatiin kuulla Rominalta että Guiliniin kestää kaksi päivää junalla Pekingistä. Joten taitaa jäädä väliin se reissu. :( Sen sijaan käydään jossain Pekingin lähellä, esim. Chengdessä. Joujou!

Ai niin ja korjaus aiempaan: Omskissa on jo Moskovan aika +3. Eli ollaan siel kahdelta yöllä. Opinpas minä paljon lyhyessä ajassa.

Ja maisemakin muuttuu. Peltoa silmänkantamattomiin. Paljon vähemmän ihmisiä. Kaukaisilla maanteillä rekkoja. Ja edelleen hirveästi puita. Lämmintä piisaa, toivottavasti Irkutskissa ei sada.

auringonlasku Siperian radalla

On jo yö, vaikka kello ei oo Moskovassa kymmentä. Täällä se alkaa olla yli puolenyön. Jotkut pikkupojat pelaa vieläkin käytävällä pikku pelikoneella mistä kuuluu ärsyttävä ääni.

Mä en saa unta. Vasta vähän yli 12 h sitte heräsin! Pitäs kääntää rytmiä, herätä aikasin ja näin, ja huomenna se tehdäänkin. Mut herätykseen on viel yli 8 tuntia, kui noilla piisaa unta ku ne on nukkunu päivällä ja alko nukkuu yli puol tuntia sitte?!

Tekis myös mieli syödä. Huomenna vois vetää pelmenit ravintolavaunussa. Ne oli muuten onnessaan ku mentiin sinne ja kai vähä pettyneitä ku ei tilattu paljoa. Siellä oli vaikka mitä ihanaa, kunnon ruoka kyllä maistuis. Vaikka en valita! Söin tänään ihanaa perunamuusia purkista.