No niin! Nyt ollaan sitten viimein taalla. :) Junan hytista tuli ihan oma pesa, nelja paivaa ja nelja yota nukkumista, syomista, matkustusvouhotusta ja eri asemilla kavelya. Yritin ottaa kuvat kaikista asemista joilla kaytiin, etta voi sitten sanoa oikein jossain kayneensa.
Ensimmaiset kolme yota meilla oli kamppiksina kolmekymppinen pariskunta, italialainen nainen ja australialainen mies. Ne oli oikein mukavia kunnes sitten alko hytin seinat kaatua paalle ja aussin small talk loppua. :D Musta tuntu et se oikein keksi puheenaiheita aina kun ei puhuttu. Mua ja Saanaahan ei haitannut olla hiljaa valilla, hulluks sita ois muuten tullu ellei saa vahan omaa rauhaa. Saana luki ja kuunteli musiikkia, makin luin ja tein vaikeita sudokuja joita ostin Moskovasta kirjakaupasta.
Reissuista puhuminen oli kivaa. Ne on matkustaneet vaikka missa ja ihan oikeasti maailman ympari, asuneet New Yorkissa ja olivat nyt muuttamassa Sydneyyn mutta ajattelivat menna Siperian ja Kiinan ja Vietnamin kautta. :D Mutta sitten kun piti alkaa keskustella politiikasta ja kaikenlaisista ilmioista ja ne kysy meilta jopa Suomen koulusurmista (!!!!), alkoi vahan maistua puulta. Loppujen lopuksi silla aussilla tais menna hermo meidan puhumattomuuteen. Kun ei sen puhetta vaan tajunnut! Ja sen typeria vitseja varsinkaan.
Ja jotta viela saisin valittaa, mainittakoon etta se italialainen oli anorektisen nakoinen kasvissyoja, tai oikeastaan vegaani, joka ei koko matkan aikana suostunut syomaan mitaan muuta kuin jotain italialaisia naksuja. Ja ma tarjosin sille banaania ja rusinoita ja tarkistin valmisruoista etteivat sisalla mitaan epailyttavaa (SYO HYVA IHIMINE ENNEN KU KUIHDUT!), vaan eipa kelvannut. Ravintolavaunussa (jossa sain harjoitella tehokkaasti englanti – venaja – englanti -kaantamista) se soi 30 g maissia ja ranskalaisia, siis sen jalkeen kun oli vastannut tyrkytyksiini etta “I don’t eat junk.” HAH.
Neljannen yon kamppiksiin lukeutui symppis mummo nimelta Margarita, joka totesi mm. etta kun me puhutaan suomea, me kuulostetaan ihan linnuilta. Pian jatkoi lausetta ja sanoi etta “kanoilta”. Olisin ehka keksinyt jotain mairittelevampiakin lintulajeja.
Kaiken kaikkiaan junassa ei mennyt kertaakaan varsinaisesti hermot! Oli vaan ihanan rentouttavaa, suosittelen kaikille jotka haluu viettaa laatuaikaa itsensa kanssa tekematta kummemmin mitaan. Siis jos ei haittaa se, etta suihkussa ei oikein paase kaymaan.
Eilen illalla tosiaan saavuttiin tanne kaupunkiin mut koska hostellilla ei ole nettia (se on oikeastaan vain tavallinen kolmio mahtavalla kylpparilla, joten omistaja on iskenyt rahoiksi), meidan piti tulla tanne hotelli Angaraan ja maksaa itsemme kipeiksi (1 h – 2,5 euroa).
Hostellilla on tosi kansainvalista porukkaa. Siella oli perulainen, usalainen, norja-usalainen, britti, meksiko-ruotsalainen, romanialainen, saksalainen, ja tanaan tuli viela toinen saksalainen ja joku espanjalainen (?) pariskunta. Melkein kaikki kylla haipyi tana aamuna, paitsi meksikoruotsiromania-yhdistelma. Me istuttiin koko viime yo sen norjalaisen pojan kanssa keittiossa ja puhuttiin “melko” typeria. Se on vasta 21 ja viettaa nyt 9 kk kiertaen maailmaa kaverinsa kanssa, ja sen kaveri muuten opiskelee psykologiaa siina ohessa!! Siis lukee matkalla ihan oikeita opiskelujuttuja. Hullu. Se poika oli niin kiva ettei maltettu menna nukkumaan, ja aateltiin et no joo, ehka sitten kuitenkin olisi ihan mukava vaikka tutustuakin matkalla johonkin. :) Se osasi suomeekin, “Ei saa peittaa.” :D Tiedathan, pattereista, “Ma ikke tilldekkes”. Mutta englantia tulee puhuttua ja paljon.
Ei olla oikeastaan viela nahty kuin rautatieasema, hostelli ja keskusaukio. Rautatieasemalla kaytiin tanaan uudestaan hakemassa liput Ulan Batoriin Mongoliaan! Koyhdyttiin n. 100 eurolla mut se euforia kesti varmaan pari tuntia. :) Ei mitaan ongelmia edes niiden lippujen hankkimisessa! Oon jossain vaiheessa tainnu oppia hiukan venajaa. :) Ostettiin myos loistava turistikartta ja reissun ensimmaiset postikortit.
Ulan Batoriin lahdetaan siis etenemaan maanantaina klo 16.50 Moskovan aikaa eli 21.50 paikallista aikaa (ja 15.50 Suomen). Perilla ollaan sitten keskiviikkona Mongolian aikaa 6.15. En nyt vain juuri muista, etta onko Mongolian aika sama kuin Irkutskin aika..? (Hei vahemmastakin menee sekaisin.) Tarkoitus oli alunperin lahtea aikaisella nopealla junalla joka on yli 7 tuntia aiemmin perilla, vaan sepa oli jo taynna.
Mutta tasta pitaisi varmaan lahtea tutkimaan kaupunkia. Huomenna lahdetaan Baikal-jarvelle ja Listvjankan kylaan siihen rannalle (Espen sanoi etta vesi on KYLMAAA mutta kai siella pitais kuitenkin uida, elaa sitten 5 vuotta pidempaan). Maanantaipaiva kaytiin taas johonkin tsompailuun. Ja jotkut Venaja-ihmiset saa kortteja taalta. :) Lopuille sitten muualta.
Kaikki on niin hyvin ettttta!! Ja matkapaivakirjaa kirjoitin junamatkan aikana 21 sivua, joten Suomessa sitten naputtelen tanne yksityiskohtaisempia juttuja viela. :) Ihanaa, pian Mongoliaan jurttakierrokselle kameleilla! Terkkuja kaikille, pysykaa terveina!
