Mitäs jos mun gradun teoriaosa (joka napsitaan muiden tutkimuksista ja kirjoista) onkin sen 30 sivua, mutta analyysiosa (jonka joudun jopa keksimäänkin ihan itse) on sitten jotain 10 sivua?!?!?!!?!? OU NOU. Tällä hetkellä suhde on 30 – 6, ja teoriaan joutuu vielä lisäilemään tekstiä… Toisaalta en oo kirjottanut analyysiin vielä mitään uutta. :D
Tämä menee sarjaamme “välikauhistelua”. En jaksa luoda tälle omaa kategoriaa noihin linkkeihin (ainakaan vielä).
Olen ollut päivittelemättä, koska kevätjuhlan jälkeen sunnuntaina lähdin Lehtimäelle, olin siellä seuraavaan sunnuntaihin ja luin siinä ohessa tenttikirjan, olin tiistaihin asti Kuopiossa pohtimassa gradujuttuja ja kirjottamassa, tiistaiaamuna ajoin Joensuuhun ja jatkoin graduvärkkäystä, keskiviikkoaamuna kävin tekemässä sen tentin johon Lehtimäellä luin ja iltapäivällä tein gradua, torstaiaamuna tapasin graduohjaajan ja sain viimein selvyyden suunnilleen kaikkeen ja oikein kunnon motivaatiopotkun, lopun päivää olin jälleen kirjastossa hommissa, perjantaiaamuna lähdin Lehtimäelle isän yrittäjyyttä juhlimaan ja tulin sieltä taas Kuopioon maanantai-iltana. Nyt on keskiviikkopäivä ja teen taas gradua.
Huh.
Eilen kirjotin kolme sivua lisää, eli kasassa on nyt jo 35 sivua. :) Tänään on tähän mennessä edistynyt oppikirjan tehtävien analysointi, eli varmaan illemmalla taas lisää sivuja.
Mutta miks aurinko paistaa! Nou! Toisaalta kivempi pyöräillä iltaisin salille. Onneks potentiaaliset kuopiolaiset terassikaverit on ulkomailla/Joensuussa/muissa menoissa. :)
Ja sit taas hommiin!
Melkein koko luokka on luokkaretkellä, kaksi oppilasta osallistuu mun enkun tunnille. Päästän pojat pelaamaan pingistä pihalle ja istun itse penkillä lähistöllä, tarkistan kokeita ja otan aurinkoa.
8 minuuttia ennen tunnin loppua:
Pojat: “Eikö me jo päästäis välitunnille?”
Mie: “Pelatkaahan vielä yks pallo ja katotaan sitten.”
Pojat: “Kyllä sä oot ankara opettaja.”
* * *
Perjantai-iltapäivän viimeisellä tunnilla:
“Eikö Heini lähettäis jo ryyppäämään? Mieles tekee kuitenki.”
* * *
Mie: “Jaahas, ja missäs sitä on oltu kun näin paljon myöhästyit?”
Oppilas: “Elämän ihmeellisillä poluilla.”
* * *
“Joko oot pessy Corollan kun jo viime viikolla meinasit? Lähetäänkö ajelee?”
* * *
“Ai paljonko sä oot? 31?”
“Ei se voi olla niin vanha.”
“23? 22? 21?”…
Tuolle ajalle olisi ainakin töitä. :) Miten tää tälleen menee? Muutama kuukausi ja elämä kääntyy ihan päälaelleen.
Viimeinen tentti on 16.6. (jos siis lopputenttiä ei lasketa).
Viimeinen koulupäivä on huomenna. Kevätjuhla, kylmä tuuli, ysit hienoissa vaatteissa, ylioppilaita ja varmasti muutama liikutuksen kyynel tiedossa. Lyhyessäkin ajassa ehtii kiintyä noihin tunnilla isoon ääneen valittaviin, laiskotteleviin, epämääräisiä kommentteja heittäviin, sekä hiljaisena puurtaviin ja aina läksyt tekeviin ja tietysti myös niihin aktiivisiin ja positiivisiin, haastavia kysymyksiä esittäviin aikuisenalkuihin. Ja kaikkiin vielä suunnilleen yhtä paljon! Jos lyhytaikaisena opettajana jo tuntuu tältä, miltä mahtaa tuntua niistä vanhemmista, jotka on seuranneet tuota kehitystä jo 16 vuotta? En voi käsittää.
Ihanaa kun on ehtinyt tutustua noin moniin persooniin! Mä oon saanut jopa lempinimen, Heinix-Teinix. :D Kuinka osuvaa. Teinikommentteja kieltämättä lipsahtelee myös muiden opettajien läsnäollessa (esim. tänään hyperrentoutuneessa olotilassa automatkalla koulupäivän jälkeen rupesin kiljumaan innostuneena (tyyliin OMG) kun joku mainitsi sanan “terassi”…), mutta se kuulemma vielä tämänikäiselle sallitaan. Vaikka sain kyllä nälvimistä ja imitointia osakseni, huippua. :D
Ai niin se Pietarin reissukin oli! Siellä oli mahtavaa! Ihan liikaa ohjelmaa mut ei silti ehditty nähdä kaikkea mitä ois haluttu. Oppilaat oli ihan poikki mutta samalla kauheen tyytyväisiä ja iloisia, kellään ei ollu ikävää ja kaikki sano haluavansa lähteä uudestaan. :) Ja mä pääsin puhumaan venäjää!! Lompakko varastettiin multa, kai sekin pitää kerran elämässä tapahtua, mut ei mitään kauheeta ja kaikki pysyi terveinä.
Jotenkin sitä on muuttunut kauheen aikuiseksi tässä muutaman kuukauden aikana, mutta aina Joensuussa ja Lehtimäellä käydessä huomaa sen vastareaktion: on ihanaa olla välillä ihan tavallinen bilettävä opiskelija vailla huolen häivää, tai ihan vastuuton ja lapsellinen ja NUORI JA TYHMÄ. Edellinen näistä toteutuu Joensuussa, jälkimmäinen Lehtimäellä. ;) Ehkä kolmekymppisenä tää vastapainon tarve pienenee..? Pitäiskö sitä toivoo vai ei?
Huomiseks pitää muistaa pakata käsilaukkuun nenäliinoja!
