Paljon köyhempänä hostellilla Pekingissä – 030909

Päivä 20

Huh, mikä päivä! Herättiin jo kasilta, pestiin toinen koneellinen pyykkiä, syötiin amerikkalaiset aamupalat ja lähdettiin. Mentiin Tiananmenille eli Taivaallisen rauhan portille. Siellä oli Mao ja Kielletty kaupunki. Saatiin sinne SUOMENKIELISET audio-oppaat, joissa oli hieno kartta SUOMEKSI! Siel oli makeita jalkavaimojuttuja ja kertomuksia Läskikeisarinnoista. Puutarha oli makee! Sit eksyttiin myös matkamuistomyymälään, josta löysin postikortteja, kirjanmerkin, viuhkan, syömäpuikot ja silmälasikotelon. Maksoi melkein 13 euroa. Saana osti hienon vieraskirjan ja postikortteja. Se mun puikkosetti on ihan paras!!

Taivaallisen rauhan portti ja Mao Zedong

Suomenkielinen audiokartta - WAU

Kielletyn kaupungin arkkitehtuuria

Kielletty kaupunki

keisarillista puutarhaa

Alkoi käydä kiertely jalkoihin, mut aateltiin vielä käydä tsekkaamassa Mao mausoleumissaan (kun kerran Lenin jäi väliin). Vaan sepä on auki vain 8-12, joten Lonely Planet erehtyi! Hyi niitä.

Taivaallisen rauhan aukiolle oli turvatarkastukset ja laukut läpivalaistiin. Itse aukio ei ollut ihmeellinen, vaikka suurihan se on. Pitää käydä uudestaan ihmettelemässä.

Taivaallisen rauhan aukio

Myös metroissa aina läpivalaistaan tavarat. Jäätiin tahallaan pois hostellipysäkillä väärästä uloskäynnistä et mennään vähän pitemmän kautta. Löydettiin ravintola, joka ei ollu ollenkaan niin hyvä kuin eilinen. Ei saatu edes vedelle laseja tai käsienpesuun kosteita liinoja! Ruoka oli kyl hyvää, mä otin taas sweet & sour -kastikkeella possua, Saana samalla kastikkeella jättikatkarapuja. Mulla oli lisäksi ananasta kastikkeessa ja parsakaalta lisukkeena, Saanalla kevätsipulia & cashewpähkinöitä ja lisukkeena riisi. Otettiin possu mukaan kun ei jaksettu kaikkea. Huono palvelu oli ja epäsiisti paikka, silti lasku 40 yuania isompi kuin edellisessä, siistissä paikassa! What? Johtunee Lama Temple -nähtävyyden läheisestä sijainnista. Sit alko tuntua ettei enää mitään hapanimelää eikä uppopaistettua.

Unohdinpa eilen mainita et äiti hätäilmoitti, että Visa Electronin tietoja on jollakin kellä ei pitäisi, joten voin enää käyttää vain Visaa. Mut onneks on toinen kortti..! Pisti silti miettii, ja nyt ehkä en enää niin helposti maksa kortilla, ennemmin nostan rahaa.

Sanlitun Yashow Clothing Market

No joo mut tänään päästiin hostellille vasta klo 17.30, joten piti oikeastaan samantien lähtee etenee, koska tarkoitus oli vielä löytää Lonely Planetin suosittelema viisikerroksinen vaatetavaratalo. Ihanaaaaaaa!! Pitkähkö kävely oli mut ei tarvinnu säätää bussilla. Siel oli kaikkea, ja myyjät sunnilleen nyki hihoista kun yritti saada asiakkaakseen. Piti tinkiä hirveästi koska lähtöhinnat oli hurjia, mut ehkä oltais onnistuttu saamaan viel halvemmalla… Saana osti mekon ja silkkihuiveja, mä ostin isomman (violetin) ja pienemmän (vihreän) laukun, viuhkoja tuliaisiksi ja sit tilasin vielä iltapuvun (kermanvärisen) ja boleron (tummanruskean)!! Nuo teetätykset maksaa kaikkineen 105 euroa, kun en tosiaan osaa oikein tinkiä. :D Toivottavasti tulee ihana!! Käyn sunnuntaina sovittaa. Nyt PUHKI. Unta palloon, huomenna hostellin vaihto.

P. Loft Youth Hostel, PEKING – 020909

Päivä 19

Vihdoin täällä!!! Oli NIIN tunkkasta bussissa ja kauheen hikistä ja ahdasta, et oikein nälkä jäi sivummalle ja odotettiin vain suihkua. Meillä oli suorastaan taianomainen säkä aamulla, kun ensin hypättiin bussista pois ties missä ja sit fraasisanakirjan avulla yritettiin selviytyä perille hostellille. (Tosiaan, oltiin Pekingissä siis klo 08, joten linja-autossa meni 17 h!) Meidät neuvottiin johonkin bussiin ja seisottiin siel rinkat selässä ja haistiin pahalle. Siellä taas ystävällinen täti selitti missä pitää jädä pois (ja meille naurettiin) ja hups, löydettiin metroasema! :) Sieltä päästiin helposti oikealle asemalle ja heti ulko-ovelta näkyi opasteet hostellille. HYVÄ ME! Ekana juostiin suihkuun, ku ei heti päästy huoneeseen, ja pestiin linja-auton rapakerros pois, sit oli jo paljon parempi olo ja roudattiin kamat meidän ensuite-huoneeseen (jossa siis oli vessa ja suihku, sekä neljä kiinalaista kämppistä jotka ei puhunu meille mitään).

hostellilla oli mielenkiintoisia julisteita

Täällä on hirveästi kiinalaisia eikä juuri ollenkaan muita. Siks vaihdetaan paikkaa viikonloppuna, ei oo semmosella fiiliksellä varustettu paikka.

Hoidettiin checkaukset ja muut ja lähettiin kaupungille etsimään Suvin suosittelemaa tavarataloa josta löytäis silmälaseja. Oli järkyttävä nälkä, mut onneks löydettiin se paikka nopeasti (45 min. metroajelun päästä) ja siitä läheltä kiinalainen roast-ravintola. Mä söin sweet & sour -possua, Saana friteerattua kanaa majoneesilla + tietty riisiä. Tuntu että kaikki siellä ravintolassa tarjottavat ruoat oli friteerattua… Pikkusen tuli täysi olo.

Sit silmälasiostoksille. Se silmälasitavaratalo oli tosiaan ihan täynnä pelkkiä silmälaseja ja arskoja. Tarkoitus oli vain katsella, mutta sitten jo toisesta liikkeestä löytyi molemmille lasit! Saanalle punaiset, mulle mustat/myrkynvihreät. Ihanat! Ja kun tajuttiin et saatiin niihin voimakkuudet, hajataitot ja naarmuuntumattomat linssit ODOTTAESSA ja et tää kaikki maksoi vain 490 yuania eli 49 euroa, ei muistettu edes tinkiä! Otahan, Instru, oppia. Valitsin kehykset ja paremmat linssit, annoin omat lasit tutkittaviksi ja 20 minuutin päästä mulla oli uudet lasit päässä! Ehkä on kuitenkin onni et tää ei ole Suomessa yhtä helppoa, tulis muuten ostettua silmälaseja harva se kuukausi.

silmälasitavaratalo löytyi helposti :)

"viisaan" näköisenä uusissa laseissa

Sit lähdettiin hostellille (pomppien) pyykkäämään. Eksyttiin vähän kun tultiin asemalta värästä uloskäynnistä, mut ei se mitään, tiedettiin et ollaan lähellä mut vaan eri puolella korttelia ja nähtiinpä kauniita pikkukujia (hutongeja) ihmisineen.

hutongeissa

Hostellilla muhun iski huono olo. Katsotaan nyt, johtuuko väsymyksestä/nestehukasta, vai iskikö vatsapöpö. Toistaiseksi oon tuntenu oloni ihan hyväks, otin vajaa tunti sitten Imodiumia.

Nyt netissä. Saana tsekkailee posteja ja mä koitan sit päästä bloggaa. Facebook aukenee vain Ninja Cloak -peitesivuston kautta eikä silloinkaan kunnolla, joten en kestä jos WordPress on pääsemättömissä.

Ai niin. Porukat lupas hakea mut lentokentältä ens viikon torstaina! (APUA, ENÄÄ VIIKKO! EN HALUA OLLA VATSATAUDISSA!!!!) Eli ei tarvi stressata et joudun nukkuu VR:llä tms, heh.

* * *

On menny pari tuntia oireilusta, ehkä Imodium auttaa? Vaakatasossa ei tunnu hyvältä, istuessa & seistessä ok. Nytkin kyllä makaan eikä mitään. Väsyttää ihan pirusti.

Onnistuin bloggaa Ninja Cloakin avulla, jee! Vaikka ei kyl tullu hyvä postaus vaikka matskua ois ollu, koska pelkäsin et liiasta odottelusta johtuen se ei sit enää julkasekaan sitä. Mut julkaisi! En edes ehtinyt kirjoittaa kukonpäästä. :( Kyynel.

Voi perse, pitää vielä corsodylettää. Joo ei olokoon. Oon ihan hirveen paljon liian väsyny.

Ei oo syöty iltaruokaa, mutta jos vaikka aamupalan ostais täältä ellei sitä ilmaiseksi yöpyjät saa… Nyt on pakko nukkua. Paitsi ensin luen Tiikerin lasta, jossa käytetään liikaa liitepartikkeleita. (Tiedäthän, nämäpä voivatkin haitata lukemista! ARGH.)

Ai niin, Hannah unohti antaa kirjansa! Heini, hanki Paulo Coelhon The Alchemist!

… Lisäys. Varattiin loppuajaksi Golden Pineapple Hostellista huone, koska täällä on vain kiinalaisia kotimaanmatkaajia eikä yhtään backpacker-henkeä.

Mongolia – Kiina -raja /ERLIAN – 010909

Heräsin sit keskellä yötä ja katselin kun aurinko nousee. Puoli seitsemältä alkoi rautatieradio pauhata ihan hirveän kovaa. Nyt ollaan Mongolian rajalla, sit kohta Kiina ja sit Erlianissa koko päivä ton papan kanssa! Ja väsymys tuntuu sisäelimissä…

Alkaa huolestuttaa et millon saan nukkua. En haluais ärsyyntyä tuohon pappaan koska se on niin mukava ja ystävällinen. Mut väsyneenä en ymmärrä sen erikoista venäjää. Kohta Kiinan rajalle!

* * *

Raja oli ja meni! Meidät käskettiin pihalle junasta kaikkiin tarkastuksiin. Virkailijat oli mukavia ja puhu enkkua. Papparainen on ollut ihan pihalla koko päivän ja seuraa meitä intohimoisesti. Onneksi löydettiin aika nopeasti muitakin backpackereitä joilla oli samanlaiset varausliput. Löydettiin myös linja-autoasema helposti ja sieltä vahingossa se bussifirman tyyppi! Mentiin toimistoon vaihtaa varauslipukkeet oikeiksi lipuiksi, ja ilmeisesti meidän papparainenkin sai ostettua oman lipun samaan bussiin. Nyt on vaan se ongelma, että bussi lähtee jo näin iltapäivällä (meidän piti tulla kahdeksi tänne toimistolle), joten ollaan keskellä yötä perillä Pekingissä! Ei pystytä enää varaa tälle illalle hostellia, joten katsellaan perillä sitten.

* * *

Meillä oli tosiaan pari tuntia aikaa ja päätettiin käydä syömässä oikeassa kiinalaisessa paikassa. Fraasisanakirjan avulla saatiin ruokaa ja rispektiä. Ja tarjoilimies opetteli sanomaan “riisi” englanniksi. Tilattiin jotain kanaa iso annos ja saatiin soppaa, jossa oli paloiteltuna kokonainen kukonpoika neljällä jalalla. Pää ja heltat ja kaikki! Sit lähettiin metsästää nettikahvilaa, joka löyty muutaman sanakirjakyselyn jälkeen. Aikaa ei ollut paljon kun oltiin ensin harhailtu pitkään. Siellä oli valtavasti koneita kahdessa kerroksessa ja isoilla näytöillä, mut netti oli hirmu hidas EIKÄ FACEBOOKIIN PÄÄSSYT OLLENKAAN!! Damn you, kommunismi.

Rajalla muuten soi jotain ihme kansallismusiikkia, mahtipontista, tyyliin Suuri ja mahtava Neuvostoliitto. :) Hihihi.

Ostin 0,6 Cokiksen joka oli menny vanhaks heinäkuussa ja Toffifeeta. Nam. Kelpaa kölliä sleeping busissa kohta.

* * *

Ah, sain nukuttua! Ollaan sleeping busissa eikä sitä papparaista oo täällä. Sen sijaan on paikallisia, mongoleja, pari belgialaista ja kolme ranskaa puhuvaa. Luettiin Kiinan internetasioista, eikä englanninkieliseen Wikipediaankaan pääse ollenkaan! Järkkyä. Voi olla siis ettei käy päinsä Facebookin käyttö vaikka yritettäis miten päin. Vkontakte toimii kyllä! Joten saan hoitaa puutarhaa silti. :) Blogista en tiiä… Kääk. Toivottavasti se ees toimii tai muuten en ala.

makuupaikka bussissa

Täällä bensa on 97, 93 ja 90.

Pysähdyttiin jossain ruokalassa. Ulkona on jo pimeää vaikka kello on vajaa 20. “Vähän” jännittää miten käy suomalaisten klo 02 Pekingissä ilman hostellivarausta. Minne ja miten ja millä? Pitää nukkua lisää että yöllä on ajatus kirkas ja hermot notkeat. Mä ainaki oon ihan hermona mut en oikein tiiä miten purkaisin sen. Univaurioinen hermoraunioisuus tarttuu. VALOT SAMMU!

Mun blogin nimi on harhaanjohtava.

Opiskelijaelämä on mun elämästä nykyään hyvin kaukana. Tänä aamuna heräsin ihan ilman kelloa ennen yhdeksää! Joudun ajelemaan autolla, menen ajoissa nukkumaan, ja opiskelenkin harmittavan vähän (ottaen huomioon sen, että opiskella pitäisi).

Ehkä teen asialle jotain jossain vaiheessa. Siis muutan blogin otsikon “opiskelijaelämää”, tuskin elämääni rupean enää muuttamaan. Nämä raiteet ei välttämättä vie huonoon paikkaan.

Häähumuilua

Viime lauantaina Jenni ja Vesa saivat toisensa. Hääpari näytti upealta! Jenni tyrmäävän kauniina, Vesa huolitellun komeana, ja kaiken kruunasi varmaan elämänsä hyväkäytöksisimmän päivän viettänyt Vertti, joka oli luultavasti paras lahja hääparille. :) Vihkiminen oli rento ja mukava ja henkilökohtainen. Meidän Henkka oli bestman ja suoriutui mainiosti, vaikka lopulta joutukin sanomaan vähän jotain hääjuhlassa. :)

Mä taas onnistuin hienosti pilaamaan ensimmäisen solistin lauluesityksen säestämällä melkoisen huonosti. Noh, shit happens. :D Ei se mua häirinnyt, mutta harmi jos jotakin häiritsi.

10-vuotiaan Maria-serkun kanssa esiintyessä liika jännitys taas oli jo mennyt, joten soittamiset meni hyvin ja Marian laulaminen vallan mainiosti. Kaunista kaunista!

JA RUOKAA MUUTEN OLI. Nam.

Unohdin lähtötohinassa kameran kotiin, mutta iskä otti ilmeisesti jotain 1500 valokuvaa, joita voisi vaikka mullekin lähetellä…

Parhaiten jäi mieleen se, kun Vertti juoksenteli muiden lasten kanssa pitkin kahvilaa, kaatu, nous vähän hankalasti pystyyn, suoristi puvuntakkinsa ja jatko juoksemista. :D

Ihana juhla, ihana perhe!

@ 70460 Kuopio

Nyt alkaa pikku hiljaa olla semmonen sopiva olotila bloggaamiseen. Oon siis ollut melkein kokonaisen vuorokauden ihan yksin täällä Kuopiossa uudessa asunnossani ja ihmetellyt elämää. Muutto oli tehokas ja miellyttävä siinä mielessä, että oltiin koko perheen voimin nelistään raahaamassa ja siivoomassa ja saatiin kivasti aikaseks ja Joensuun kämppä jäi puhtaammaks ku mitä se oli sillon ku sinne muutin. Toisaalta muuttaminen oli ihan kauheeta, koska en päässy sanomaan ihan viimesiä hyvästejä kellekään (paitsi Sepänniskan sedälle kun palautin pesusienen joka siltä lainattiin ja ostin vuokraemännälle ja -isännälle kahvipaketin kiitokseks). Syötiin Ylämyllyn Shellillä ja olo oli niin väsynyt (hinkkasin pesuhuonetta pari tuntia…) ja erityisesti murheellinen niin, ettei oikeen ees ruoka maistunu. Eilen illalla ei ollu kivaa.

Tänä aamuna oli. Heräsin aikasin ja innostuin ku tajusin mikä seikkailu on eessä: mä en ees tiiä missä täällä on roskikset. :D Kävin jo tuossa kaupassa ostaa jääkaappiin täytettä sekä säätämässä hyperhienoa ajastinta, joka tuolta autotolpan sisältä paljastui. Se on ku tietokone joka tietää kaiken (kuten lämpötilan) ja osaa laskee vaikka mitä (kuten sen, et miten kauan autoa pitää lämmittää). ;D Kävin ilmottamassa sille, et lähen huomenna ajamaan klo 7.50.

Astioita pitää tiskata vielä miljoona, alotin tietenkin niistä mitä käytän vähiten, eli oluttuopeista ja kuohuviinilaseista…

Sit ku uskaltaudun kaupunkiin ja keksin miten maksan kaiken, “joudun” ostamaan varmaan jonkun lipaston eteiseen + isohkon peilin, koreja & henkareita vaatehuoneeseen, digiboxin (telkkarista ei tosiaan näy mitään ja koska isännöitsijäkin oli ymmällään, vika lienee Humaxissa -> loistava tilaisuus ostaa vihdoin tallentava digiboxi) ja keksin varmaan ihan hirveästi vielä vaikka mitä. Koskisilta ostan ison kirjahyllyn, hyvinkin paljon sellaisen, millasesta oon haaveillu. :)

Voi toivottavasti ei tarvi muuttaa täältä pois vielä hyvään hetkeen.

Viimeinen päivä UB:ssa – 310809

Päivä 17

Joo, olipa ihanaa päästä oikeaan sänkyyn ennen kahden yön matkaa Pekingiin. Nukuttiin mainiosti, tai ois nukuttu jos keittiössä ei olis pidetty ryyppybileitä ja jos yks känniääliöistä ei ois siirtyny meiän huoneeseen kuuntelemaan iPodilla Lady Gagaa HIUKKASEN kovaa. Ja sit se viel nukahti siihen. Mulla meni kolmen aikoihin eka puol tuntia selvittää et mitä ja missä ja kenen soittimesta, ja kun levy alko olla loppuun kuunneltu, olinpaikka selvisi. Menin tönkii ja Saanakin heräsi ja oltiin vihasia, muut vaan nukku. Eikä se jenkkipoika meinannu herätä ollenkaan! Mä heilutin sitä ja puristin kättä ja valotin taskulampulla ja otin kuulottimet korvista… Sit yritin sammuttaa soittimen, mut se olikin joku hyperhieno kosketusnäytöllinen missä oli salasana. Eli vedin piuhan perästä pois ja AH, tuli siunattu hiljaisuus. Vaan koitapa saada unta sen adrenaliinikuohun jälkeen. Ja joo, kokeilin korvatulppiakin mut ne ei ollu hyvät nukkua.

Yöllä satoi, jospa päivä olisi aurinkoinen ja jättäisi vähän kivemman lähtövaikutelman UB:sta. Tourista yritin antaa palautetta mut sitä otetaan vähän huonosti vastaan ellei se ole 100 % positiivista. Joudutaan jättää rinkat taas tänne päivän ajaksi, toivottavasti eivät mene hukkaan.

* * *

Saatiin lähdettyä ennen yhtätoista. Meiltä ei pyydetty rahaa viimeiseltä yöltä, joten ei maksettu! :D HAHAA! Käytiin postissa viemässä kortit International Mailiin ja meinattiin mennä siellä myös nettiin, mutta se oli niin hidas että kurkattiin vaan postit. 200 tugrugia. Käytiin Café Amsterdamissa syömässä panini/sandwich salamilla ja juomassa jäätee/mochakahvi. 14500 tugrugia. Siellä ollessa alkoi pihalla sataa. Juostiin sateessa Za Internetiin jossa oltiin viimeksikin. Oltiin vähän yli tunti netissä ja Saana tulosti kolme sivua ohjeita Pekingin hostelliin. 2200 tugrugia, koska poika unohti laskuttaa tulosteista. Sitten mentiin State Department Storeen ettii vessaa, hiplattiin kenkiä ja alennusvaatteita ja hattuja ja laukkuja ja kirjoja.

Café Amsterdam

 

mongolialaisilla mallinukeilla on asennetta

Kello ei ollu vielä paljon mitään ni päätetiin lähteä vielä Museum of Natural Historyyn, koska se oli kuulemma ihan läppä. Maksettiin opiskelijahinta 1000 tugrugia/tyyppi. Oli dinosauruksia ja kaloja ja nisäkkäitä, kaikkea luurankona/täytettynä/maalattuna/muovisena. Ja pari elävää kalaa. Käytiin matkamuistomyymälässä, josta Saana löysi puudelilleen ihanan mogolihatun, jota ei rahattomana ostanut. Mullakin oli enää 2670 tugrugia, mutta sain tingittyä 3000 tugrugia maksavan kangasmerkin (Mongolian lippu) 2500 tugrugiin.

kaupungilla

Tuli kova nälkä ja päätettiin mennä samaan kiinalaiseen ravintolaan mut ottaa tällä kertaa vain yksi niistä ihanista annoksista. Koska siellä ei kuitenkaan käynyt Visa, jouduttiin nostaa rahaa 30000 tugrugia. Mentiin rahoinemme takaisin ravintolaan koska oikeesti haluttiin sitä ruokaa. Oli NÄIN hyvää taas. Sit mentiin taas kauppaan ja ostettiin mehua ja pikkuhousunsuojia ja nenäliinoja ja Golden Gobi -suklaatia. Saana haki vitoskerroksesta koiralle vihreän hatun ja pelikortit ja avaimenperän. Sit “hostellille” hakee kamat ja hyvästelee Hannah. Osattiin hienosti rautatieasemalle ja otettiin jänniä kuvia.

sitä vettä muuten tuli...

 

Ulan Batorin rautatieasema

Nyt junassa ja täällä on mongolipappa joka puhuu venäjä ja kiinalainen nuori mies joka ei puhu mitään vaan katsoo leffaa. Saatiin ilmaista teetä, kivaa. Oikein hyvä fiilis kun taas kohti uutta! Mongolia on jo aika nähty.

Tuo pappa on kans menossa sinne, ja sovittiin et “autetaan toveria” siirtymisissä. Erlianissa ollaan ilmeisesti jo puoliltapäivin! Jännää. Eikä yläsängyssä ole kaidetta.

On Tour, day 4: UB! – 300809

Päivä 16

Tänä aamuna käytiin luostarissa missä oli buddhalaisia munkkeja jotka otti kuvia ja puhu puhelimeen. Rentoa meininkiä. Miten ne tarkenee semmosessa tuulessa?

Luostarin muuri

Menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden Buddhat

 

"Kiitos avustuksesta." (annoin 10 tugrugia eli en suunnilleen mitään)

Siellä oli muitakin turisteja ja paikallisia, koska siellä oli vierailulla joku kuuluisa munkki Intiasta joka piti lukuhetken siellä. Eka kierreltiin temppeleitä ja kaikkia ihme huoneita kun munkit järjesteli asioita ja kaato maitoa. Oli hienoja, mut opas ei tienny mitään joten ei saanu paljoa irti. Oli niin kylmä ettei jaksanu. Oli suveniireja (rumia ja kalliita) ja koiranpentuja (ihania ja söpöjä). Sit ajettiin tosi pitkään ja pysähdyttiin johonkin kahvilaan syömään ihanaa guljashia. Ja saatiin pestä kädet!

Intialainen julkkismunkki

Nyt UB:ssa! Ei saada pestä pyykkiä mut käytiin jo suihkussa, ah. :) <3

* * *

Nettiinkään ei valitettavasti vielä päässyt, mut huomenna on koko päivä aikaa kun juna rajalle lähtee vasta klo 20. Saatiin Bobilta liput junaan ja bussiin, se onkin sit jännä nähdä miten paljon aikaa on vaihtaa ja löydetäänkö bussi helposti. Mut liput on taas hienot ja monisivuiset, ja leimojakin löytyy!

Huomenna pitää muistaa safetysta rahat ja kortit ja passi. Sitä viimestäkin viisumia tarvitaan jo tiistaina! Toivottavasti raja on ok, onneksi ylitetään se junalla eikä bussilla.

Sain ladata kameran akun ja vaihdoin äsken muistikortinkin, nyt on parituhatta kuvaa ja videoo erillisellä pikkuisella kortilla joka pitäis säilyä Suomeen. Huhhuh.

Ai niin ja nää oli muute hukannu meidän rinkat!! Etittiin storage roomit guest housesta ja sen ulkopuolelta, ja just ku rupes oikeesti menee hermo, Bob löysi ne jostain yläkerran toimistosta. Kaikista mielenkiintosinta on ehkä se, et mun käsilaukku joka oli köytetty hyvin rinkkaan löyty ihan eri paikasta, siitä vierashuoneesta mihin oltiin rinkat jätetty. *ittu mitä touhua. Taidettiin näyttää melko vihasilta, mut oltiin toki just kuultu ettei voidakaan pyykätä, oltiin likasia ja väsyneitä ja nälkäsiä ja vessahätäsiä. Ja joka paikka viel kuhisee ihmisiä taas! Mietittiin et Pekingissä vois jossai vaihees ottaa twin roomin, sais vähän rauhaa ja tilaa omille ajatuksillekin.

löytyhän ne tavarat

Ei oikein kunnolla hyvästelty Paskaa. Mut meidän kai pitää polttaa sille jotain kuvia tourilta.

NYT KIRJAA SÄNGYSSÄ!!! <3

To Do

• irtisano Jns:n kämppä – CHECK
• löydä Kuopiosta kämppä ja tee vuokrasopimus – CHECK
• hanki autopaikka – CHECK!
• tee muuttoilmoitus maistraattiin ja postiin - CHECK
• kerro uusi osoite tutuille – CHECK
• tee muuttoilmoitus huoltoyhtiöön – CHECK
• irtisano sähkösopimus – CHECK
• maksa takuuvuokra – CHECK
• peri vanha takuuvuokra - (check)
• selvitä, miten sähköt ja vedet maksetaan seuraavassa kämpässä
• hae avaimet
• tyhjennä pakastin, heitä kaikki ylimääräinen pois, siivoa, pakkaa…

Paljon on jo tehty, mutta valitettavasti tuntuu et mulla ei kertakaikkiaan oo aikaa tehdä tuota viimeistä! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHH.

Ota hitaammin

Kiitos viime viikon, mun unirytmi on aivan järkyttävän sekaisin. Maanantaina sai nukkua, mutta tiistaiaamuna lähdettiin Tarun kanssa aikaisin ajamaan kohti Sotkamoa, missä neljän tunnin ajan yhden oppitunnin seteissä esiteltiin venäjän kieltä valinnaisaineena ja venäjää ja Venäjää muutenkin. Siinä samalla tavattiin n. 100 seiskaluokkalaista. HUH. Sieltä sitten muutaman mutkan ja eksymisen kautta Suomussalmelle, palaveria opettajan ja perusopetuksen päällikön kanssa (samalla kun syötiin hampurilaisaterioita – tosi tyylikästä) ja matkustajakotiin yöks. Seuraavana aamuna lisää kiirehtimistä ja seiskaluokkia ja esittelyä. Ja taas kotiin.

No kokemusta jos ei muuta? Ei ainakaan rikastumaan päästy.

Pienet päikkärit ehdin ottaa, ennen kuin lähdin Iskran bileisiin töihin. Alkuvalmistelut + viimeinen lipunmyyntivuoro = piiiitkä ilta.

Ai niin ja se Kuopion kaksio tosiaan vietiin mun nenän alta, kiitos vaan. Elämä on kuitenki jo voittanut (hiljaiselo täällä on merkinnyt sitä, että mitään julkaisukelpoista en tästä aiheesta ois pystynyt kirjoittamaan) ja oon saanut mukavan tilavan yksiön ihan Annan ja Jannen kämpän läheltä. :) Ja autopaikankin vielä! Vuokra on erittäin kohtuullinen, joten kaikin puolin oon tyytyväinen, ai niin paitsi en oo nähnyt koko kämppää. Siellä tutustumassa käyneen Annan suosittelujen perusteella tein päätöksen. Mutta eiköhän siellä elele. :)

Tänään mulla on luento!! Ensimmäinen vuonna 2010. Pitää yrittää nyt kehitellä lehtorille jotain hienoja argumentteja, miks pystyn suorittamaan myös etänä Kuopiossa tän kirjotuskurssin, jossa on läsnäolopakko.

En oo vieläkään tajunnut et kohta en oo enää joensuulainen.

5/6!

Nyt on lauantai ja ollaan pitkällä! Eilen oli vähän hiljaisempi ilta (liikaa leivinjauhetta ja TJ 0 -teinejä), mutta tänään uusi yö ja uudet kujeet!

Kahvia ja Kahluaa. Jani & Jetsettersiä!

Tsuip!

Siirtymävaihe

Loppiainen ja viimeisetkin illuusiot lomasta on ohi ja nyt pitäis olla ahkera. Joo, aina.

Olin Kuopiossa ma-ti, maanantaina siksi koska menin katsomaan yhtä ihanaa kaksiota, ja tiistaina siksi koska “hipaisin” maanantaina toisen auton perää enkä sitten osannut/pystynyt/uskaltanut ajaa enää Joensuuhun sillä autolla sinä päivänä. Tiistaina kävin myös katsomassa keskustayksiötä, joka ei oikein tehnyt vaikutusta, vaikka periaatteessa sisältääkin kaiken mitä yksiöltä voi odottaa: ihan hyvä keittiö, parveke, autopaikka ja loistava sijainti. Kaappitilaa ei kylläkään ollut. Joo. Taidan soittaa välittäjälle ja sanoa ei kiitos.

Eli pääsen vissiin asumaan leveästi Kuopioon. :) Kunpa vaan rahat riittäis ensimmäiseen palkkapäivään asti…

Mutta ennen kuin siirryn Kuopioon, pitää sanoa hyvästit Joensuulle. Siksipä meillä on Katjan kanssa projekti: tällä viikolla joka ilta tanssimaan. Meillä on ainejärjestön kautta Golden FunCard, joten sisäänpääsyt ja narikat ei maksa mitään, ja koska ollaan selvinpäin, ei tiskilläkään rahaa pala. Ja pois voidaan lähteä just sillon kun huvittaa, kysehän on hauskasta kuntoilusta. :) Tiistaina oli selviä käynnistymisvaikeuksia kinkunsyönnin jälkeen (ja sitä paitsi paikka oli aika täynnä), mutta eilen kun oltiin varmaan tunnin verran ainoot asiakkaat koko puljussa, meno oli mahtava. Sovittiin, että tänään on Casual Thursday, joten suunnilleen verkkareissa ja tennareissa mennään. Ah! Hyvästi, tanssikaverit! Hyvästi, Poppi! Hyvästi, viikolla bilettäminen! Hyvästi, 9.45 asti nukkuminen! Musta tulee ihan liian pian aikuinen.

HAH! :D

Ja sit on näitä muitakin pikkujuttuja kuten gradun teorian viimeistely, pakkaaminen ja siivoaminen, kaikkien kavereiden tapaaminen, työkeikka Suomussalmella jnejnejne. Nyt vähän siivoamista ja sit kirjastoon olemaan aikuinen.

Kuopio kutsuu!

Sain tuossa töitä!

Opetan Karttulassa yläkoulussa ja lukiossa englantia ja venäjää äitiysloman sijaisena ainakin ensi kevään 8. helmikuuta alkaen. Asuntoa etsitään Kuopiosta, n. 40 km päästä työpaikasta. Olis kuitenkin mukavaa, että olisi töiden ohella muutakin elämää, ja Kuopiossa on mm. kavereita.

Gradu on nyt suuri kysymysmerkki, mutta syksyyn mennessä se olisi tehtävä, koska silloin mitä todennäköisimmin opetustyöt jatkuu samaisessa paikassa vuoden loppuun asti. :)

Enpä juoruile tän enempää, vaan alan lukea kirjaa soveltavasta lingvistiikasta (ja surffailen Facebookissa)… Hihiiiii!

Gradukuumetta

Mun keho taitaa vastustaa gradun tekoa, koska lämpöä meinaa nostaa heti kun olis tositoimien aika.

Tai sitten mä oon fyysisesti muuttunut opettajaksi jo. Eli vasta sijaisuuden jälkeen saa sairastua, ja mielellään siis heti velvollisuuksien loputtua.

Tai sitten tää on viesti keholta että HETI Lehtimäelle rentoutumaan ja joulua viettämään!

Oli miten oli, sairastuminen EI ole kivaa, kun tiedossa on työhaastattelu muutaman sadan kilometrin päässä ja koko loman kestävää gradun työstämistä.

Kävin tänään graduohjaajan kanssa juttelemassa, olin varautunut viiden tunnin ohjaus”tuokioon”, kuten mun kaverille oli käyny, mutta itse selvisin 2,5 tunnilla. Pitää nyt tässäkin hehkuttaa ja orientoitua ja valmistautua henkisesti ja innostaa itseään. :)

Eli mun pohja on kuulemma hyvä ja melkeen valmis teoria gradulle! Jeeeee! Mulla on siis tekstiä 23 sivua (josta reilu sivu kylläkin sisällysluetteloa), ja sitä pitäis vielä pikkuisen lihavoittaa. Aiheena on kahden venäjän alkeisoppikirjan sanastojen vertailu ja tutkiminen niiden käytettävyyden näkökulmasta SEKÄ selvittää se, miten tehokkaasti noita sanastoja kirjojen tehtävissä opetetaan. Eli nyt pitää käydä läpi NÄIN paljon venäjänkielistä kirjallisuutta ja kahmia mukaan tietoa mm.

• siitä, mikä tekee mun aiheen aktuaaliseksi (se, että venäjää osataan nykyään huomattavasti vähemmän kuin Neuvostoliiton aikaan vaikka sitä tarvitaan edelleen paljon; se, että vieraiden kielten opiskelun monipuolistumista yritetään parantaa Suomessa; se, että eurooppalainen viitekehys edellyttää useiden vieraiden kielten opiskelua jnejne.),
• siitä, miten laajasti ja millaisista näkökulmista mun aihetta on aiemmin tutkittu ja millaisia tuloksia on saatu,
• eri aikakausilla vallalla olleista oppimisnäkemyksistä (kuten behaviorismi, kognitivismi ja konstruktivismi),
• opetussuunnitelmista
• ihan vaan kaikesta, mikä liittyy sanastoon, sen opettamiseen alkeistasolla eli opetusmetodit, didaktiikka, oppimismenetelmät ja silleen.

Mahtavaa – mun ei tarvi poistaa mitään mitä oon jo kirjottanu! :) Nyt vaan lihavoittamaan ja pidentämään… Materiaalia on melko pitkäänkin työhön, joten hommiin pitänee ruveta oikeesti kohta. Tavoitteena ois, että tammikuussa teoria alkais olla aika kasassa.

Ja nyt kun se lukee täällä, se on näin tehtävä.

On Tour, day 3 – 290809

Päivä 15

Olin minäkin sitten naapurijurtassa pelaamassa korttia, kun joku Jay Kayn näkönen tyyppi halus jakaa kasan korttejaan valepaskassa. Oli ihan kivoja poikia, oli juoneet vodkapullon, tai ainaki se Jay Kay… Ja säännöt oli erit ku Suomen versiossa…

On siis jurttia, joissa ei tarvitse kamiinaa, ja jurttia, joissa tarvitsee. Minä pidän enemmän niistä joissa ei tarvitse. Tuo tuli sammui yhdeltä, vaikka siellä oli semmonen pölkky joka rupes sit savuttaa ihan hirveesti. Saana alko lämmittää ja tunki pesän täyteen puita ettei tarvis lisäillä enää myöhemmin. Oltiin sit saunassa tunti-pari. Ja oon ollu oikeasti kylmemmissä saunoissakin. Neljältä Hannah lisäsi puita (muttei liikaa!) ja seiskalta se oli taas sammunut kun perheen emäntä tuli tekee tulen. Eilinen jurtta oli PALJON kivempi!

* * *

…Ja Suomen hevoset on paljon kivempia!!! Oli varmaan elämäni hirvein kohtaaminen elukan kanssa. Ratsastettiin mongolialaisilla ties miten koulutetuilla hevosilla joilla oli ripuli ja keuhkotauti ja pölyä nenässä. Hannahin hevonen löntysti perässä, Saanan hevosta piti hinata koko matkan (paitsi ravasi se lopussa), ja Saanaa ärsytti koska ei se mitään köyttä ois kaivannut. Perseeseen koski, hevoset korskui ja oli vauhkoja ja melkee pukitti ja potki. Pelotti hirveästi, mut yritin olla itsevarma ettei hevonen huomaa. Kamelit on siitä parempia kun ne on tyhmiä. Mun hevonen keksi pysähtyä välillä, mut joskus sain sen jopa itse liikkeelle sillä samalla TS-HUU-jutulla, ja ohjeilla. Välillä se opas tuli piiskaamaan mun hevosta, ja kuinka kivalta musta sit tuntu sen selässä kun se lähti yhtäkkiä poukkoilee ja juoksee kun ärsyyntyi. Halusin pois sen selästä ja tulinkin kun se tuli aivan hulluksi. Se opas ei hallinnu omaakaan hevostaan ja vaan piiskas niitä kaikkia, joten ei herättäny paljon luottamusta. Ja sen hevonen piereskeli ja pasko löysää koko ajan, ihmekään vaikka käyttäytyy noin ku on huono olo. Melkein osui mun kengälle.

Yritin (siinä ku laskeuduin selästä) selittää oppaalle etten halua enää selkään vaan voin taluttaa sitä, mut se vaan meinas et selkään uudestaan ja hän taluttaa oman hevosensa selästä. En oo hetkeen pelännyt niin paljon, se oli aivan hallitsemattomissa ja mä taas olin shokissa ja vaan itkin sen selässä. Eikä meinattu millään päästä perille…. Huhhhhuhhhuhhhhh, miten hirveää.

Perillä ei sit ollu oikein mitään mihin purkaa aggressiot, joten vieläkin on aika kauhea olo ja tärisyttää. No kohta jatketaan matkaa. Syötiin kasviskeittoa lihalla ja hedelmäsalattia, vaikkei ollut nälkä niin oli hyvää. Nyt meen huutaa ja juoksee koska pian lähdetään (meinasin jo sanoa rumasti lapsille jotka tuli kinuu lisää karkkia ku olin eka antanu niille suklaarusinat).

* * *

On nyt ajettu taas pitkästi ja ollaan jossain kolmen suurvallan muistomerkki-systeemillä. Kohta ollaan luostarilla, pitäisköhän vaihtaa jotain siveellisempää päälle?

Kolmen suurvallan muistomerkki

Mongolia Tshingis Khanin suurvallan aikana (keltaisella; nykyinen Mongolia sinisellä)

* * *

Nyt ollaan luostarin tursmimajoituksessa. Huomenna vasta luostari. Viimeinen ilta tänään, huomenna SUIHKU ja PYYKINPESU ja CORSODYL ja SÄNKY ILMAN MAKUUPUSSIA! Tää jurtta on epäilyttävä, on kamiina muittei piippua, omituiset seinät ja näin. Mut on tyynyt ja valo!!

pieni hätä & iso hätä

…Eli ei olekaan valoa aikaisemman ukkosen takia. Mutta on mongolialainen kurkkulaulaja tyttärineen!

Saatiin ihanaa iltaruokaa: oikeaa spagettia ja huippua kastiketta (tietenkin lampaalla) ILMAN perunaa, ja sen sijaan siinä oli herkkusieniä ja ja herneitä ja tomaattia! Nam! En taaskaan jaksanut syödä kaikkea. NYT KONSERTTIIN! (5000 tugrugia)

Hömpättää. VälipalavälipulavälipalavälipulaPULAPULAPULA… PALAPALA!

Partisaanivalssi, Uralin pihlaja, Jo joutui armas aika… Joko kohta ois kurkkulaulua? Se mies on myöhässä.

* * *

Oli kurkkulaulua! Tosi hieno minikonsertti. Se soitti hevosenpääsoitinta ja harppua ja jotain muuta viulujuttua ja huilua. Sit sillä oli mukana 11-vuotias tyttärensä (tai siis jonkun kaverin tytär se tais olla) tekemässä akrobatiaa! Laulut oli hienoja ja laulua (siis sitä kurkkuversiota) tuli palleasta, kurkusta, kieleltä ja nenästä, huisia! Laulut kertoi Gobista ja kameleista, Tshingis-kaanista ja rukouksista sille ja vuorille. Hannah on taivaissa ja osti sen levyn! :) Lainasin 10 000 siihen…

mongolialainen kurkkulaulaja ja hevosenpääsoitin

Sit yks mongolialainen tyttö kysyi multa et olenko mä mongolialainen, kun kuulemma näytän sivusta siltä! :O Siel oli muute 10 ihmistä. Hyvä, me turistit.

Still alive?

- Jees, ai ääm!

Aloitin matkapäiväkirjan siirtämistä tänne, no se jäi vähän vielä kesken, koska Kuhmossa nettiyhteys on mitä on ja kuvien kanssa menee KAUAN, Joensuussa taas en oo paljon ehtinyt kotona loikoilemaan. En kyllä tajua mitä oon kaikki päivät tehny, mutta jotain ilmeisesti.

Tein myös sijaisuuspätkän yläkoululle Joensuussa, kolme päivää täynnä englantia ja ylivilkkaita nuoria, huhhuh. Ja taas skipattiin samalla Ammattisuuntautunut kielitaito -kurssin ääntämistunti. En olis halunnut sitä skipata koska oon ollu varmaan yli puolet kurssista poissa sijaisuuden (ja motivaatiopuutoksen) takia, mutta rahan kutsu oli vastustamaton.

Rahan (ja kutsumuksen?) kutsuun vastaan myös tammikuussa, kun lähen kiertämään Itä-Suomea (no ehkä vähän liioittelen) ja mainostamaan seiskaluokkalaisille venäjän opiskelua. Näin sitä tehdään itelleen töitä.

No nyt mä olen taas Kuhmossa ja missaan taas Ammattisuuntautunut kielitaito -kurssia, tällä kertaa suullisen taidon tunnin. Kyynel. Eli ensimmäinen päivä kolmesta täällä takana, enkkua, venäjää, hyvää meininkiä. :) Aivan erityisen hyvää meininkiä onkin, koska päätin tänään, että mun gradun kirjoittamisen aloittaminen on vaan päivien kysymys. Päivitin mun tutkimussuunnitelman ja lähetin sen graduohjaajalle – nyt tää on menoa. Toivottavasti ens viikolla ehditään vielä ottaa miitinki, niin pääsen joululoman aikana orientoitumaan ja treenaamaan istumalihaksia.

Tähän mut innosti varmaan se, että mulla on tiistaina työhaastattelu. :) Mutta siitä en uskalla sanoo vielä yhtään mitään, mm. siksi koska en oo vielä muodollisesti pätevä (argh) joten mut syrjäytetään listasta ensimmäisenä, vips vaan. Mutta aika hyvin että pääsee jo haastatteluja treenaamaan! Ja se gradu + muut pitäis oikeesti saada pikapuoliin hoidettua (tätä en kyllä mainitse ohjaajalle, koska sen mielestä mun pitää tietenkin panostaa laatuun eikä vaan hutaista jotain mikä etäisesti muistuttaa tutkimusta).

Ai niin ja liityin Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton => OAJ:n työttömyyskassaan. :D Ai kuka on mieleltään jo ihan työelämässä. Vähän pelottavaa, koska kuitenkin välillä tuntuu siltä, että on ihan vielä raakile. Mutta ehkä Siperia opettaa, kunhan antavat vaan opetella.

Oivallus.

Tässä matkapäiväkirjaa blogiin kopioidessa tulin huomanneeksi, että Heini vapaalla reissussa ja Heini arjessa/töissä/luennolla/kokouksessa eroaa toisistaan melko huomattavasti.

Huomasin myös, että faktojen sijaan matkapäiväkirja keskittyy fiiliksiin.

Lisäksi tajusin, että reissussa tuntee itsensä sellaisen 10 vuotta nuoremmaksi.

Ja ihan vasta tällä sekunnilla tajusin, että nuo jutut jopa vähän hävettää. Koittakaa kestää. Ne on kirjotettu menetelmällä “jotain tapahtuu, kirjaan ylös tapahtuman (suunnilleen) ja fiilistelen sitä”. Ja tätä siis 118 sivun verran… Todella terapeuttista, voin kertoa.

… Ihan vaan ajattelin mainita, koska parin edellisen päivän aikana näitä postauksia on luettu yli 100 kertaa = joku niitä oikeasti lukee, ja siitä syystä huolestuin. ;)

On Tour, day 2 – 280809

Päivä 14

Nukuttiin lämpisesti jurtassa eikä tarvittu edes kamiinaa! Erikoista. Makuupussi saatiin toimimaan. Ennen nukahtamista ulkoa kuului joka suunnalta BÄÄÄ, ja myöhemmin jotkut kaksi paimenkoiraa otti mittaa toisistaan murisemalla. Miten öisin pihalla voi olla niin kylmä ja jurtassa niin lämmin?

Syötiin mahtiaamupala ja lähdettiin ajamaan. Lisää BSB:tä, As Long As You Love Me:n sanojen kirjoitusta Paskalle ja koomausta. Pysähdyttiin kauppaan kylässä ja ostettiin vessapaperia + karkkia. Välillä satoi hirveästi mutta ei onneksi enää. Lounasaika. :)

lounasta

***

Saatiin mongolialaisia paistettuja nuudeleita, lammasta ja vihanneksia. Perunaa on kaikessa, se on kuin porkkanaa näille.

Ajettiin ja ajettiin ja *ittu ajettiin. Tultiin johonkin kansallispuistoon ja pysähdyttiin “Forever Elbow’n” kohdalle ottamaan kuvia: joki kiemurteli kyynärpään muodossa.

Paska ja kyynärpää

Eteneminen oli hidasta, koska joka paikassa oli laavakiviä ja eri polkuja, välillä eksyttiin ja palattiin takaisin. Ja välillä Hannah huusi “STOP!” kun se näki maassa linnunsulan tai jotain muuta ja kävi juoksemassa ne autoon. Kerran se huusi “Head! I saw a head! Please stop the car!” ja me oltiin et mitähän ihmettä se nyt on tänne raahaamassa, sit se tulikin jonkun hatun kanssa. Öö? Käännöserhe, kenties. Hassu tyttö!

Sit päästiin viimein vesiputoukselle joka oli meiän 7 tunnin ajomatkan kohde. 28 metriä, Mongolian suurin. Saatiin mm. hienoja hyppykuvia. Vesiputouksen lähellä asuu paimentolaisperhe jonka luona nyt ollaan. Käytiin niiden jurtassa, siellä oli jo 4 brittipoikaa, tyttö USAsta ja poika Kanadasta juomassa teetä. Istuttiin toiselle sohvalle ja katsottiin kun tytöt sekoitti tamman maitoa, jota me sit maistettiinkin. Oli hapanta. Sit syötiin “kermaa” joka tulee siitä maidosta kun sitä lämmitetään yön yli. Vähän kuin pannukakkua ilman sokeria ja muutakaan. Nyt omassa jurtassa, ja täällä on kamiina! Jee! TOSI nättiä, taas. Mut ei oo kamelin voittanutta.

vesi putosi

näkymää yöpaikalta nro 2

Syötiin jotain ihmeellistä päivällistä. Saana meinaa tulla kipeeks. Nuudelit oli värittömiä ja niitä oli liikaa. Lisukkeena sitä samaa, pottua, lammasta ja vihanneksia. Lampaat tuli kuseskelemaan meidän jurtan juurelle. Ne määkyy ja kuulostaa pikkulapsilta. Ekaa kertaa ei ollut tarpeeks kenttää tms. tekstarin lähettämiseen. Meillä on tuplavessa! Kirjoitin Paskalle BSB:n laulunsanoja. Mut taisin jo kertoa siitä.

spagetti oli väritöntä ja kasvot ilmeettömiä

Nähtiin tänään heinäsirkkojen parittelua! Täällä on älyttömästi ihan valtavia heinäsirkkoja ja miehet on pienempiä ja vihreitä. Ne hyppii paljon ja lentää.

Meidän aineenvaihdunta tuntuu toimivan koko ajan paremmin. Luonto on vessamme, mongolialaiset kuseksii tosi vapaasti ihan joka paikkaan.

Hups, lämmitin vähän saunaa.

Hannah pelaa lentopalloa tai harrastaa soidinmenoja brittipoikien kanssa. “Joo, meen heti ruoan jälkeen nukkuu!” Nii vissiin, se huomas kyllä heti miten hyvännäköset naapurit meillä on.

Tuo perheenäiti on raskaana ja Saana miettii kaikenlaista tuohon raskauteen liittyvää.

Kohta vois mennä nukkuu. Hannah on naapurijurtassa.

On Tour, day 1 – 270809

Päivä 13

Meillä on turistiopas jonka nimi on Paska!!!!! Ohitellaan minibussilla Mongolian upeita maisemia ja kuunnellaan Backstreet Boysia!! Siis tää on Mongoliaa. Lehmät ja Bäkkärit.

Saana & Paska, taustalla soi BSB

perus-Mongoliaa

Tie on hyvä, mut asfaltti loppuu kohta. Pidettiin jo eka vessatauko, eli mentiin hiekkakasan taakse kyykkypissalle. Nyt alko jytyytys (ja sen huomaa käsialastakin). Paljon pikkuteitä vierekkäin, en tiiä millä logiikalla kuski valitsee reitin. Lehmät märehtii keskellä tietä. Musiikki vaihtu mong. kansanmusiikkiin.

***

Väsymyskin viimein iski. Kello on yksi ja meillä pitäisi kohta olla ruokatauko. Alkaakin jo olla aika nälkä, ja vessahätä myöskin. Ollaan torkuttu kaikki täällä, niin paitsi kuski.

***

Syötiin! Ajettiin tieltä pois, miehet laittoi meille viltin ja istuskeltiin ja juotiin teetä kun ne kuori perunoita ja porkkanoita. Saatiin isot kulholliset riisiperunakeittoa, lähti nälkä..! Luulin et saadaan vaan jotain pikkuevästä mut meidät taidetaan ruokkia ihan kunnolla.

Hannah juo jotain ihmeellistä jogurttijuomaa joka on oikeasti maitoa, vettä ja sokeria.

***

16:00 – GOBI! On hiekkaa. Pissasin autiomaahan (miksköhän mulla on täällä näin paljon juttua tästä aiheesta…??). Ihan mieletöntä!

tuolla kaukana on minikeidas

***

Rakas päiväkirja, tänään ratsastin kamelilla. Tultiin tänne puoliaavikolle paimentolaisperheen hoiviin, täällä on heppoja ja vasikoita. Lapset juoksentelee pihalla, poseeraa kameralle ja ottaa kädestä kiinni johdattaakseen eri paikkoihin.Vähän aikaa saatiin levätä turistijurtassa (ei varmaan kauheen realistinen), ja sitten Paska tuli ilmoittamaan että kamelit on valmiina! Ja siellä niitä seisoi useampi toisella puolella pihaa!

jurtta ulkoa

jurtta sisältä

pikkutytöt

KAMELEITA!

Ne on isoja ja karvasia ja haisee, mut siihen tottuu nopeasti. Ne on vähän kuin poroja jos kattoo läheltä jotain kohtaa (paitsi kyttyrää). Niillä on valtavat silmät ja pitkät ripset. Köysi oli sidottu tikkuun, joka oli tungettu niiden nenästä läpi! Selvästi sattui kun niitä veti siitä köydestä, onneks en ite joutunut. Selkään kiipeäminen oli vaikeaa mut ratsastaminen yllättävän helppoa. Lähettiin niiden kamelien omistajan kans neljästään silleen jonossa (ja välillä vierekkäin) et aina jollakin oli toisen kamelin köysi. Mun kameli söi jotain puskia ja piereskeli lujaa kävellessään. Mutta se oli hyvä poika kun ei heittänyt selästä. Vaikka siitä kyttyröiden välistä oiskin aika hankala pudota.

Kyytiin vaan!

Ratsastettiin ekalle kunnon dyynille asti, se oli mahtavaa, oikeasti tuntu jo siltä että on Gobissa. Aurinko paisto, joten oli tosi kuuma mut tuuli oli kamalan kylmä. Kohta aurinko laskee, joten tulee varmaan pirun kylmä yö. Hypittiin dyynillä ja otettiin paljon kuvia, se meidän kamelinkesyttäjä nauro meille. Hannah oli aivan onnessaan! Kengät oli täynnä hiekkaa, ja kun juostiin dyyniä alas, täytty lahkeetkin hiekasta.

kamelikulkue matkaa dyynille

otettiin kuvia

Sit taas kamelin selkään ja tällä kertaa itse ohjastettiin! Ukko huusi että TSHUU, TSHUU ja kamelit lähti juoksemaan! Se otti voimille mut oli iha mielettömän hauskaa! Välillä ne hidasteli ja sillon huudettiin tshuuta itekin, vaan piiskaaminen jäi vähemmälle. Oli tosi ihanaa!! Symppiksiä elikoita, kärsivällisiä ja rauhallisia ja ne pissi ja kakki paljon vaikkei juonu yhtään! :) AH mikä kokemus.

Meillä on kohta ruoka tuolla toisessa jurtassa, jännä nähdä mitä saadaan. Paikalliset on niin mukavia!

***

Ruokana oli pastaa, lammasta ja tuoreita vihanneksia. Nami. Poistin videoita kamerasta, taas mahtuu kuvia. Pekingiin pitää vaihtaa uusi kortti.

alkaa olla yö

illalla oli kylmä

Saanan makuupussi olikin rikki. :( Jospa Paska saisi sen korjattua. Kello on 21 ja nukuttaa ihan hirveästi jo. Huomenna uus pitkä mutta kokemusrikas ajomatka.

Ulan Bator, Golden Gobi Hostel – 260809

Päivä 12

Saavuttiin tänään tänne Mongolian pääkaupunkiin! Kello on sittenkin tunnin vähemmän kuin Irkutskissa! Tämä järkyttävä totuus selvisi kun saavuttiin guest houseen (eli majataloon), Golden Gobiin, jonne meidät “kaapattin” rautatieasemalta. Täällä puhutaan hyvin englantia. Vieraita on aika paljon, mut täällä on tosi viihtyisää ja suihkut ja vessat on IHANAT.

Golden Gobi sulautuu maisemaan

Puita ei ole. Kaupunki on kiva. Väsyttää. Vielä ei pääse mihinkään kun kello on vaille kahdeksan, mut sit rahoja vaihtaa jne.

Täällä on suomalainen pariskunta, jotka kertoi että junat Pekingiin on buukattu syyskuun puoleenväliin asti, ja et Trans-Mongolian junien tyhjät paikat tulee tietoon päivää ennen. Ne menee paikallisjunalla rajalle ja siitä bussilla Pekingiin. Jännitystä elämään!

Katottiin jo trekkejä, jos sattuis huomenna lähtee yks ihana neljän päivän kierros joka sisältää autiomaata, kamelilla ratsastusta, vesiputouksen ym. kaikenlaista.

Nyt koomaamme.

***

Koomasimme pari tuntia, nyt helpottaa. Kirjotettiin postikortit jo ja saatiin guest housen kautta hoidettua liput Ulan Bator – Erlian – Peking, alkuosa junalla ja rajan jälkeen bussilla, jossa voi nukkua. Lähdetään ensi maanantaina, ollaan perillä keskiviikkoaamuna. Maksettiin jo lipuista 114 740 tugrugia molemmat, joten sinne meni touria varten otetut rahat. Automaatille, taas…

Nyt yritetään järjestää touria neljäksi päiväksi läntiseen Mongoliaan. Porukkaa vaan on niin paljon et kestää… Hintaneuvottelut käynnissä..! :P

***

$186 jos lähtee kolme; $156 jos viisi. 136,21 € – kolme hlöä; 269 000 tugrugia.

***

Syötiin kiinalaisessa ravintolassa, AH. Vedettiin molemmat omat neljän hengen annokset kanaa ja riisiä. Järkyttävän maukasta.

ruokaa riitti seuraavallekin päivälle

***

No niin, raskas päivä takana! Saatiin sovittua reissu, mukaan lähtee saksalainen Hannah UB Guest Housesta. Oli aika reteetä mennä nostaa 290 000 tugrugia automaatista!

UB:n State Department Store. Täältä saa kaiken, mitä tarvitsee, ja paljon muutakin.

Sit käytiin shoppailemassa. Ostin kameleita! Kaks avaimenperässä ja yhden pehmoversiona Vertille. Lisäks molemmat ostettiin villasukat, mä jakinvillasta ja Saana kamelinkarvasta, joissa sitten tarkenee nukkua seuraavat kolme yötä jurtassa ja paikallisten kotona. On meinaan kylmät yöt..!

Ny unta, aamukasilta matkaan.